Itsehillinnän kehittäminen ja osoittaminen
”Hengen hedelmä on . . . itsensähillitseminen.” – Gal. 5:22.
1. Mihin itsehillintää voitaisiin verrata? Miksi?
AITO helmi on arvokas. Se on harvinainen ja kovin haluttu. Mutta sitä ei saada ponnisteluitta. Persian lahdessa, mistä sanotaan saatavan hienoimmat aidot suolaisen veden helmet, helmenkalastaja saattaa sukeltaa 25–30 kertaa päivässä osterisärkille ja tuoda pinnalle ehkä tusinan osterinkuoria kullakin kerralla. Jokaisessa daussa, arabialaisessa rannikkoaluksessa, on 40–50 henkeä käsittävä miehistö, josta puolet on sukeltajia. Kuitenkin sanotaan: ”Hienojen, aitojen helmien saanti on hyvin vähäistä. Esimerkiksi vuonna 1947 sai erään aluksen miehistö avatessaan viikon saaliin, 35 000 helmiosteria, ainoastaan 21 helmeä. Näistä vain kolmella oli kaupallisen helmen ominaisuudet.” (The Encyclopedia Americana, v:n 1956 painos, 21. osa, s. 455) Itsehillinnän ominaisuutta voidaan verrata harvinaiseen ja kallisarvoiseen helmeen. Kuinka harvinainen se onkaan näinä ”viimeisinä päivinä”! Miten monet ovatkaan ”hillittömiä”! – 2. Tim. 3:1–3.
2. Määrittele itsehillintä.
2 Itsehillintää vastaava kreikkalainen sana on Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa egkráteia, mikä merkitsee ’itsehallintaa, itsehillintää; maltillisuutta, kohtuullisuutta huvittelussa; intohimojen hallitsemista’. (James Donnegan, A New Greek and English Lexicon [Uusi kreikkalais-englantilainen sanakirja], 1836, s. 423) Websterin Kolmannen uuden kansainvälisen sanakirjan (Webster’s Third New International Dictionary) mukaan itsehillintä on ”itsensä hallintaa: omien mielijohteitten, mielenliikutusten tai halujen hillitsemistä”. Tai voidaan sanoa, että itsehillintä merkitsee henkisten ja ruumiillisten voimien pitämistä tasapainossa, hillittyinä, rajoitettuina. Kristityille on mahdollista ilmaista tätä haluttavaa itsehillinnän ominaisuutta, sillä heillä on Jumalan pyhä henki, ja ”Hengen hedelmä on . . . itsensähillitseminen [egkráteia]”. (Gal. 5:22) Mutta samoin kuin aitoja helmiä etsivien täytyy työskennellä uutterasti niiden hankkimiseksi, hengen täyttämien kristittyjenkin täytyy työskennellä ankarasti tämän arvokkaan helmen kaltaisen ominaisuuden, itsehillinnän, kehittämisessä ja ilmaisemisessa.
3. Miten tärkeä itsehillintä on kristillisessä elämässä?
3 Kristuksen elämää on sanottu ’itsehillinnän kuvastimeksi’. Itsehillintä ei ole vähämerkityksistä hänen seuraajiensakaan elämässä, mikä ilmenee siitä, että kun apostoli Paavali oli maaherra Felixin edessä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, niin hän puhui hänelle ”vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä [egkráteia] ja tulevasta tuomiosta”. Itsehillintä oli todella niin tärkeä, että Paavali käsitteli erityisesti sitä ollessaan roomalaisen maaherran Felixin edessä. – Apt. 24:24–27.
4, 5. a) Mitä itsehillintä auttaa kristittyä kestämään tämän asiainjärjestelmän lopun lähetessä? b) Mitä nykyisiä todisteita on olemassa Jehovan todistajain ilmaisemasta itsehillinnästä vainottuina?
4 Itsehillintä oli tärkeä kristillinen ominaisuus 1 900 vuotta sitten, ja se on tärkeä nytkin. Tämän asiainjärjestelmän lopun lähetessä tulee monille vaikeita aikoja, musertavaa tuskaa ja suruakin. Itsehillinnässä ilmenevän Jumalan hengen avulla kristitty pystyy pysymään tasapainossa, vaikka toiset murtuvat paineessa. Itsehillinnän avulla kristityt voivat kestää ja kestävät elämän päivittäiset ahdistukset ja selviytyvät vainon ankarista myrskyistä. He ovat jo näyttäneet voivansa tehdä sen. Suuren vastustuksen ja väkivaltaisen vainon kohdatessa tarvitaan luonnollisesti erilaisia kristillisiä ominaisuuksia. Mutta itsehillintää tarvitaan kiistatta suuresti. Kristityt ilmaisivat sitä muinoin monin tavoin, kuolemankin uhatessa – kun toiset olisivat kernaasti luopuneet periaatteistaan. Nämä historian tosiseikat eivät tarvitse todisteita tässä. (Ks. Herätkää! 8.10.1962, s. 14, 15. ja The Watchtower 1.2.1958, s. 73–75.) Huomattakoon kuitenkin, etteivät itsensä hillitsevät kristityt ole horjuneet uskossaan äärimmäisessäkään puristuksessa tänä aikana.
5 Professori Ebenstein Princetonin yliopistosta kirjoitti kirjassaan ”The Nazi State” (Natsivaltio) Jehovan todistajista: ”Kun todistajat eivät lakanneet taistelemasta uskonnollisten vakaumuksiensa puolesta, niin heihin kohdistettiin terrorikampanja, joka ylitti kaiken toisia natsismin uhreja kohtaan Saksassa harjoitetun. . . . Jehovan todistajien kärsimykset leireissä olivat pahempia kuin ne, jotka aiheutettiin juutalaisille, pasifisteille tai kommunisteille. Niin pieni kuin tämä lahko onkin, sen jokainen jäsen näyttää olevan linnake, joka voidaan tuhota mutta ei valloittaa.” Richard Mathison sanoo myös Jehovan todistajain vainosta kirjassaan God is a Millionaire (Jumala on miljonääri): ”Kaikki tämä vaino on ollut ankaraa. . . . Ja ehkä jäykän sovinnaisilla on opittavana läksy tämän vainotun vähemmistön peräänantamattomasta rohkeudesta. Korean sodan aikana sortuivat huolettoman protestantismin, sotilaskoulujemme ja parempien korkeakoulujemme kasvatit joukoittain kommunistisen aivopesun painostuksen ja imartelun alaisuudessa. Pentagonin suorittama tutkimus pulmasta johti seuraavaan hämmästyttävään tulokseen: Ne muutamat Jehovan todistajat, jotka joutuivat sotavangeiksi . . . kestivät yhtenä miehenä ne tieteelliset, psykologiset ponnistukset, joihin ryhdyttiin heidän käännyttämisekseen kommunismiin – paremmin kuin joukko isänmaallisia West Pointin sotakoululaisia.” Itsehillintä on ilmeisesti yksi ominaisuus, jota kristityt tarvitsevat kestääkseen kiihkeän vainon. Jehovan palvelijat tarvitsevat sitä luonnollisesti muutenkin elämän eri vaiheissa. Mutta miten tämä arvokas helmi saadaan?
MITEN TÄMÄ HENGEN HEDELMÄ ON SAATAVISSA
6, 7. a) Jos haluat kehittää ja osoittaa itsehillintää, niin mikä on tärkein vaatimus? b) Millaisten ominaisuuksien täytyy olla itsehillintää koskevien kristityn rukousten tunnuksia?
6 Jeesus Kristus sanoi kerran: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Luuk. 11:13) Mikä vakuutus! Todellakaan kristityt, jotka hartaasti rukoilevat Jehovalta hänen henkeään, mikä ilmenee itsehillinnässä, eivät pety, sillä ”jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä”. (1. Joh. 5:14, 15) Rukoile siis kristittynä, joka haluaa kehittää ja ilmaista itsehillintää, Jehovalta Kristuksen kautta Jumalan henkeä ilmaistaksesi tätä arvokasta ominaisuutta. (Joh. 14:6, 14) Ja koska itsehillinnän säilyttämiseen tarvitaan jatkuvaa ponnistelua, niin noudata seuraavia kehotuksia: ”Rukoilkaa lakkaamatta”, ”olkaa . . . rukouksessa kestävät” ja ”olkaa . . . raittiit [valppaat, Um] rukoilemaan”. (1. Tess. 5:17; Room. 12:12; 1. Piet. 4:7) Nämä kaikki ovat hyviä neuvoja.
7 Kristityn on rukoiltava Jehovan henkeä ja itsehillintää vilpittömästi ja nöyrästi. Jos jonkun sydämessä on jotain, mikä häiritsee hänen mielentyyneyttään, niin hänen tulee rukoilla Jehovaa niin kuin muinainen Daavid, joka anoi: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23, 24) Tällainen nöyrä, palava Jehovan avun rukoileminen saa varmasti aikaan tuloksia.
8, 9. a) Mitä tarvitaan rukouksen ohella tasapainon saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi? b) Millainen osuus kristillisillä kokouksilla on tässä suhteessa?
8 Mutta kristityn, joka arvostaa itsehillinnän helmeä, tulee rukoilemisen lisäksi toimia tasapainon saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi lukemalla ja tutkimalla Raamattua joka päivä. Joosuaa kehotettiin: ”Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos. 1:8) Itsehillintä, tasapaino sekä viisaus ovat seurauksena tällaisesta toistuvasta Jumalan lain pohdinnasta, jos sovellat käytännössä Raamatun ohjeita. Eivätkä ne, jotka pitävät Jehovan aina edessään, horju. – Ps. 16:8.
9 Mutta kukaan ei ymmärrä itsestään Raamatun oppeja, lakeja ja periaatteita. Jumala ei toimi yksilöiden kanssa erossa maanpäällisestä järjestöstään. (Matt. 24:45–47) Kun pyhä henki oli vuodatettu helluntaina vuonna 33, niin Kristuksen seuraajat kokoontuivat kodeissa ylistämään Jehovaa eivätkä ainoastaan syömään yhdessä ja nauttimaan mieluisasta seurasta. He pitivät seurakunnankokouksia, joissa uskovat toverit voivat auttaa ja rohkaista toisiaan hengellisesti. (Hepr. 10:24, 25; Matt. 18:20; Apt. 2:46, 47) Samoin on nytkin. Kristillisissä kokouksissa käyminen auttaa saamaan hengellistä opetusta, joka on välttämätöntä Jumalan hengen hedelmien, mm. itsehillinnän, kehittämisessä. Sellaisissa kokouksissa havaitaan myös nämä ominaisuudet toiminnassa.
10. Miten säännöllinen toiminta kristillisessä evankeliuminpalveluksessa edistää tasapainoa?
10 Säännöllinen toiminta kristillisessä evankeliuminpalveluksessa on myös elintärkeätä. Se edistää tasapainoa. Kun evankeliuminpalvelijana kohtaat kysymyksiä ja väitteitä ja käsittelet niitä tahdikkaasti, niin kehität kypsyyttä ja suurempaa itsehillintää. Evankeliuminpalveluksessa saatu kokemus auttaa sinua säilyttämään mielenmaltin, hallitsemaan itsesi. Sen kokemuksen ja Jehovan avulla sinä voit ärsytettynäkin antaa ’puheesi aina olla suloista, suolalla höystettyä, tietäen, kuinka sinun tulee itsekullekin vastata’. – Kol. 4:6.
11. Miten hengellinen näkemys auttaa?
11 Jumalan sanan tutkiminen ja Valtakunnan etujen harrastaminen auttaa myös kehittämään hengellismielisyyttä. Elämän pulmat voidaan ratkaista tai niitä voidaan ainakin helpottaa turvautumalla Raamattuun ja soveltamalla sitä. Se, jolla on hengellinen näkemys, on tasapainoinen, hän on itsensä hillitsevä ja onnellinen ihminen. Täytä siis mielesi säännöllisesti Jumalan ajatuksilla. Muista harkita ja soveltaa Raamatun periaatteita, kun tulee pulmia. Voit siten saada ja säilyttää hallussasi tuon kallisarvoisen helmen, itsehillinnän. – 1. Kor. 2:6–16.
12, 13. Mitä voidaan sanoa tavoista itsehillintää tarkasteltaessa?
12 Kohtuullisuuden kehittäminen kaikessa ja hyvien tapojen harjoitteleminen edistää myös itsehillintää. Kristityn valvojan tulee olla ”raitis [kohtuullinen tavoissaan, Um]”. Mutta hän ei ole seurakunnassa ainoa, jonka tulee olla sellainen. Paavali sanoi: ”Samoin tulee vaimojen olla . . . raittiita [kohtuullisia tavoissaan, Um].” (1. Tim. 3:2, 11) Ja Tiitukselle apostoli kirjoitti: ”Vanhat miehet olkoot raittiit [kohtuullisia tavoissaan, Um].” (Tiit. 2:2) Kohtuullisuus ja hyvät tavat ovat kristillisiä vaatimuksia! Ponnistele ollaksesi ”kohtuullinen tavoissa” ja varmistaudu siitä, että ne ovat kaikki hyviä. Se edistää itsehillintääsi.
13 Mutta varo! Toiset voivat vaikuttaa tasapainoosi. Sinulla saattaa nyt olla hyödyllisiä kristillisiä tapoja, mutta valvo seuraasi. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33) Huono seura saattaa temmata sinut pois kristillisestä seurasta ja saada sinut rakastamaan maailmaa. Älä anna koskaan sen tapahtua, sillä ”maailma katoaa ja sen himo”. Osoita kaikin mahdollisin keinoin itsehillintää valitessasi ystäviäsi. – 1. Joh. 2:15–17.
14. Miten sinun tulee kohdella ystäviäsi kehittääksesi suurempaa itsehillintää? Miksi?
14 Kun olet valinnut ystäväsi, niin miten kohtelet heitä? Jos aiot kehittää suurempaa itsehillintää, niin sinulla täytyy olla heidän kanssaan toimiessasi empatiaa, sinun täytyy asettua toisinaan heidän asemaansa. (Matt. 7:12) Älä tuomitse toisia todisteitten puuttuessa. Kuinka paljon parempi onkaan pidättyä tuomitsemasta kuin otaksua, että esimerkiksi jonkun laiminlyönti, se, ettei hän puhunut sinulle jossain tilaisuudessa, olisi ollut tahallista huomaamattomuutta. Katso asioita tasapainoisesti. Osoita itsehillintää ja ymmärrystä. Se tekee sinulle hyvää. Muista tämä: ”Joka osoittaa ymmärrystä asiassa, saa hyvää, ja onnellinen on se, joka turvaa Jehovaan.” – Sananl. 16:20, Um.
15. Miten tulee suhtautua kuritukseen?
15 Kehittääksesi kristittynä edelleen itsehillintää ota kuritus nöyrästi vastaan. Se saattaa tulla sinulle lukiessasi Raamattua ja kristillisiä julkaisuja, kun huomaat kehotuksen, jota sinun tulee noudattaa elämässäsi. Tai se voi tulla joltakulta kristityltä valvojalta, joka myös saa kuritusta omien tarpeittensa mukaan. Miksi hylkäisit mitään raamatullista eli kristillistä kuritusta? Sehän tulee lopultakin kaikki Jumalalta, ”sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa”. (Hepr. 12:6) Mutta kun olemme tarkastelleet itsehillinnän helmen saamiskeinoja, niin arvioikaamme sen arvoa toiminnassa.
VALVO MIELENTILAASI, KIELTÄSI JA AJATUKSIASI
16. a) Mihin voidaan verrata miestä, jolta puuttuu itsehillintä? b) Kenen luonteenlaatu on merkille pantava?
16 Muinaisaikoina oli muuriton tai sellainen kaupunki, jonka muurit vihollislauma oli murtanut, todella avuton. Kuitenkin on mies, joka ei hillitse mieltään, aivan samanlainen. Sananl. 25:28 sanoo: ”Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.” Sellaiselta mieheltä puuttuu tasapaino. Häneltä puuttuu myös ymmärtämys, sillä Sananl. 19:11 sanoo: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi.” Sellaisen ihmisen tulee ajatella Kristusta. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä.” Hän julisti lempeämieliset onnellisiksi. (Matt. 11:29; 5:5, Um) Jos siis tunnet halua räjähtää vihan puuskassa, niin harkitse hänen sanojaan ja noudata hänen esimerkkiään. – Hepr. 12:1–3.
17. Voivatko epätäydelliset ihmiset hillitä mielensä? Todista vastauksesi.
17 Sinusta saattaa kuitenkin tuntua, että Jeesuksen, täydellisen ihmisen, oli suhteellisen helppoa hillitä mielensä, mutta epätäydellisille ihmisille se on aivan toista. Mutta onko niin? Aabraham ja Loot olivat tavallisia epätäydellisiä ihmisiä, vaikka olivatkin vanhurskaita miehiä. (1. Moos. 15:6; 2. Piet. 2:7) Kun heidän karjapaimenensa joutuivat vihaiseen kiistaan, niin mitä Aabraham ja Loot tekivät? ”Abram sanoi Lootille: ’Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.’” He erosivat mutta jäivät hyviin väleihin ”veljeksinä”. (1. Moos. 13:5–12) Eivätkö kristitytkin ole hengellisiä veljeksiä? Luonnollisesti, ja heidänkin tulee ratkaista vaikeudet itsensä hilliten eikä vihan hengessä. Miten epäkristillistä olisikaan toimia toisin!
18. Keiden menettelyä kristittyjen tulee jäljitellä ja keiden karttaa mielentilan ollessa kysymyksessä?
18 Ehkä muistat kaksi lihallista veljeä, Jaakobin poikaa, jotka menettivät paremman siunauksen, koska olivat väkivaltaisia miehiä, taipuvaisia vihaan. Jaakob sanoi heistä siunatessaan poikansa kuolinvuoteellaan: ”Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, . . . Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.” (1. Moos. 49:5–7) Nämä Jaakobin väkivaltaiset pojat menettelivät raa’asti ja vihaisesti. Heiltä puuttui itsehillintää, jota vastoin Aabrahamilla ja Lootilla oli sitä. Kristittyjen tulee tosiaan karttaa Simeonin ja Leevin menettelytapaa ja jäljitellä Aabrahamin ja Lootin vaellusta.
19. Mikä on seuraus hillitsemättömästä mielenlaadusta? Mitä Raamatun neuvoa tulee sen tähden noudattaa?
19 Hillitön luonne vahingoittaa suhteita toisiin ja osoittaa, ettei asianomainen ole viisas. ”Tyhmä purkaa kaiken sisunsa”, sanoo Sananl. 29:11, ”mutta viisas sen viimein tyynnyttää [säilyttää sen tyynenä viimeiseen asti, Um].” Muinainen Saarnaaja eli Kokooja selitti sopivasti: ”Pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen. Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” (Saarn. 7:9, 10) Itsekeskeinen ihminen ei osoita viisautta. Ja ”pikavihainen tekee hullun töitä”. (Sananl. 14:17) Älä loukkaannu siis nopeasti! Nouse vähäpätöisten harmien yläpuolelle. ”Älä sano: ’Minä kostan pahan’; odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22) Etsi keinoja toisten vihan kääntämiseksi pois muistaen, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan”. (Sananl. 15:1) Vaikka toiset loukkaisivatkin, niin toimi nopeasti asiain oikaisemiseksi. Noudata Paavalin sanoja: ”’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” – Ef. 4:26; Matt. 5:23, 24.
20. Mitä Johannes sanoi veljensä vihaajasta? Miten kristityn tulee siis menetellä?
20 Kristityillä ei ole varaa menettää itsehillintää ja raivostua, osoittaa vihaa rakkauden sijasta, eikä heidän tule hautoa sellaista vihamielisyyttä. (Sananl. 26:24–26) Jos he tekisivät siten, he olisivat pimeydessä. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:9–11) Säilytä itsehillintäsi siitä huolimatta, missä olet tai millaiset olosuhteet ovat vallalla. Älä ole esimerkiksi kotona ankara aviomies, nalkuttava vaimo tai nyrpistelevä, huonotuulinen lapsi. (Kol. 3:18–20) Hillitsemätön mieli johtaa raivoon ja katumukseen. Mutta ne, jotka ovat ystävällisiä eivätkä ankaria, huomaavaisia eivätkä arvostelevia ja lempeämielisiä mieluummin kuin pahansisuisia, saavat taivaan hyväksymyksen näissä suhteissa.
21, 22. Minkä Raamatun neuvon noudattamista kielen hillintä vaatii?
21 Sinun on luonnollisesti valvottava kieltäsi hallitaksesi mielesi. Jaakob kirjoitti: ”Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.” (Jaak. 3:10–12) Jaakob puhui kielestä, ja hänen esittämänsä voimakas ydinkohta on selvä. Kristittyjen täytyy totisesti hillitä kielensä.
22 Rivo puhe, juoruaminen ja herjaus eivät ole paikallaan kristityn elämässä. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö”, sanoi Paavali efesolaisille, ”vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. . . . Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.” (Ef. 4:29–31) Karta saastaista puhetta. Ja valvo sitä, mitä sanot toisista. (Ps. 15:1–3) Älä levittele äläkä kuuntelekaan juorua. Kun juttuja kerrataan, ne usein suurennellaan. Juoruaminen saattaa siten kehittyä panetteluksi, mistä israelilaisille sanottiin: ”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä.” (3. Moos. 19:16) Ota vaarin näistä sanoista! Valvo tällä ja muillakin tavoilla kieltäsi!
23. Miten kristityt voivat hallita ajatuksiaan, ja millaista ajattelua tulee välttää?
23 Mutta jos aiot karttaa juorua, panettelua ja rivoa puhetta, niin sinun täytyy valvoa ajatuksiasi. Jos siis mieleesi tulee jotain, mikä on sopimatonta tai epäpuhdasta, niin harjoittele hillintää. Palauta mieleesi ja mieti asioita, jotka ovat vanhurskaita, siveitä, rakastettavia, joista puhutaan hyvää, jotka ovat hyveellisiä ja kiitettäviä. (Fil. 4:8, 9) Rukoile Jehovalta suurempaa itsehillintäkykyä. Se merkitsee materialistisen ajattelun ja murehtimisenkin karttamista. Jeesushan sanoi, että ”ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. (Luuk. 12:15) Miksi siis olisit huolissasi? Jehova tuntee sinun ruoka-, juoma- ja vaatetarpeesi. Kristus sanoi viisaasti: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:25–34) Miten hyvä neuvo! Noudata sitä harjoittaen itsehillintää, niin olet todella onnellinen!
OSOITA ITSEHILLINTÄÄ SYÖMISESSÄ, JUOMISESSA JA RENTOUTUMISESSA
24. a) Vaikkei joku olisikaan ahmatti, niin mikä vaikutus hänen syömätavoillaan voi olla? b) Mikä voi olla seurauksena itsehillinnän puutteesta alkoholipitoisten juomien nauttimisessa?
24 Vaikka meidän ei pidä olla liian huolissamme ruoan tai juoman hankkimisesta, niin kun meillä on ne, meidän tulee osoittaa itsehillintää. Sananl. 23:20, 21 varoittaa: ”Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.” Jonkun syömätavat eivät ehkä tavoita suoranaista ahmattiutta, mutta liikasyöminen voi johtaa velttoon, hedelmättömään evankeliuminpalvelukseen ja uneliaisuuteen kristillisissä kokouksissa. Harjoita siksi itsehillintää syömätavoissasi. Vältä myös kaikin mokomin juoppoutta! Se rappeuttaa ihmisen. Jos kristitty päihtyy, niin se sitä paitsi saattaa kompastuttaa toisia ja aiheuttaa häpeää Jehovan järjestölle. Juoppous voi helposti tuhota ihmisen elämän kokonaan, sillä piintynyt, katumaton juoppo täytyy erottaa kristillisestä seurakunnasta. Hän maksaa totisesti hillittömyydestään! – 1. Kor. 6:9, 10.
25. Mitä kristityn tulee pitää mielessään etsiessään ja nauttiessaan virkistystä?
25 Rentoutuessaankaan kristitty ei voi unohtaa itsehillintää, jos hän tahtoo miellyttää Jumalaa. Hänen täytyy rentoutuessaan olla kohtuullinen. Esimerkiksi urheilu täytyy pitää oikeassa paikassaan. ”Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään”, Paavali kirjoitti; ”mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8) Etsiessään virkistystä tosi kristitty ei anna perään langenneen lihan epätäydellisille taipumuksille, vaan hän valitsee sellaisia huvituksia tai ajanvietteitä, joilla on rakentava vaikutus häneen. Hän käyttää kuitenkin myös hyvää arvostelukykyä siinä, ettei valvo myöhään, mikä voi vahingoittaa hänen terveyttään ja alentaa hänen tehokkuuttaan evankeliuminpalveluksessa. Hän menee sen tähden vuoteeseen varhain esimerkiksi lauantai-iltana, niin että hän on pirteä ja valpas palvelustoimintaan sunnuntaiaamuna. Miksi kuluttaa voimia tyhmästi virkistyksen tavoittelussa kumotakseen hillittömyydellä sen varsinaisen tarkoituksen? Menettele viisaasti! Ole kohtuullinen, harjoita itsehillintää tässäkin suhteessa.
26. Miksi itsehillintä on kaiken sen työn arvoinen, mikä käytetään sen saavuttamiseen ja säilyttämiseen?
26 On näin ollen ilmeistä, että itsehillintää enempää kuin kaunista luonnollista helmeäkään ei saavuteta eikä kehitetä ilman vakavaa ponnistelua. Mutta se on kaiken sen työn arvoinen, mikä sen hankkimiseen ja ilmaisemiseen käytetään. Harkitse vain sen arvoa ja tärkeyttä. Kun kehität ja ilmaiset itsehillintää näinä viimeisinä päivinä, niin miellytät Jehovaa. Ja pysyen uskollisena hänelle olet hänen siunauksensa onnellinen saaja nyt ja hänen lupaamassaan uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:11–13) Todellakin itsehillintä on elintärkeä kristilliselle edistymisellesi nyt, kun on kovin paljon tehtävää Jehovan ylistämisessä ja Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa.