Turvallisuuden tarve

”Vain sinä yksin, Jehova, saat minut asumaan turvassa.” – Ps. 4:9, Um.

 1. Mikä on tehnyt ihmisen elämän epävarmaksi miltei koko sen ajan, minkä hän on ollut maan päällä?

IHMISKUNNAN elämä on ollut turvattomuuden leimaama miltei koko sen ajan, minkä ihmisiä on ollut maan päällä. Historia ilmaisee ne monet vaarat, jotka ovat uhanneet heitä. Sairaus kaikissa muodoissaan on vienyt ihmisiä mennessään. Onnettomuudet ja nälänhädät ovat vaatineet veronsa lukemattomina ihmishenkinä. Suuret ja pienet sodat ovat hävittäneet useita maita ja kaataneet miljoonia ihmisiä ennenaikaiseen hautaan. Rikollisuuttakin on ollut aina, ja monilukuiset ihmiset ovat joutuneet sen uhreiksi.

 2. Miten tieteen kehitys on vaikuttanut ihmisen turvallisuuteen?

² Vaikka edistyminen tieteen avulla on varannut ihmisille monia hyödykkeitä, joita ei aikaisemmin ollut saatavissa – esimerkiksi lääkkeitä joidenkin heidän sairauksiensa hoitamiseen – niin ei ihmisen elämä ole tullut turvallisemmaksi tänä tieteen aikakautena. Päinvastoin. Tieteellinen kehitys aseistuksen alalla on ollut niin suunnaton – ajattelehan vain valmistettuja biologisia, kemiallisia ja atomiaseita – että ihmisten elämä ei ainoastaan muutamissa maissa vaan ympäri maapallon on suuremmassa vaarassa kuin koskaan ennen koko ihmiskunnan historiassa. Elämä on tosin tullut nykyaikaisemmaksi mutta samalla hyvin epävarmaksi ja vaaralliseksi. Ei ole näin ollen ihme, että maailman lehdistössä julkaistut valtiomiesten ja muiden huomattujen henkilöitten puheet pyörivät kerran toisensa jälkeen ”rauhan” ja ’’turvallisuuden” ympärillä. Ne heijastavat selvästi maailmassa vallitsevaa epävarmuutta.

 3. Miten Raamattu kertoi ennalta meidän päivämme, jotka ovat epävarmuuden leimaamat?

³ Huolimatta kaikista maailman ihmisten ponnistuksista todellista turvallisuutta ei saavuteta. Tuskin on yksi kiista selvitetty, kun jo toinen puhkeaa. Monet tulevaisuuteen katsovat ihmiset eivät näe siinä mitään muuta kuin suuren kysymysmerkin. Turvattomuus ja epävarmuus lisääntyvät. Raamattu ennusti täsmälleen juuri nämä meidän aikamme olosuhteet: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” – Luuk. 21:25, 26.

 4. a) Miksei nykyinen maailma löydä koskaan tosi rauhaa ja turvallisuutta? b) Kuka on tosi turvallisuuden lähde?

⁴ Raamatun mukaan meidän ei tule koskaan odottaa nykyisen levottoman maailman löytävän rauhaa ja turvallisuutta. Miksi niin? Koska se etsii turvallisuutta väärästä suunnasta ja väärällä tavalla. Ihmiset eivät yleensä ole oppineet tietämään, etteivät ihmiset ja ihmisten järjestöt voi koskaan tarjota todellista turvallisuutta. He jättävät huomioon ottamatta Raamatun selvän neuvon: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” (Ps. 146:3) Kukaan ihminen, miten etevä hän lieneekin ja millainen uskonnollinen tai poliittinen valta hänellä saattaneekin olla, yksikään tämän maailman kansa ja mikään kansainvälinen järjestö ei voi varata tosi turvallisuutta ja pelastusta ihmiskunnalle. Nämä kalliit, tavoitellut päämäärät voivat tulla ainoastaan yhdestä lähteestä, nimittäin kaikkivaltiaalta Jumalalta, jonka nimi on Jehova, ja ainoastaan hänen tekemiensä varausten mukaisesti. – Jes. 43:11.

TURVALLISUUS MUINAISESSA ISRAELISSA

 5. a) Mitä Israelin historia osoittaa turvallisuudesta? b) Kuvaile kuningas Salomon siunattu hallitus.

⁵ Kuten yleensä tiedetään, israelilaiset, ts. heprealaisen Aabrahamin jälkeläiset hänen poikansa Iisakin ja pojanpoikansa Jaakobin kautta, olivat kerran Jehovan valittu kansa. Jehovan menettelyissä Israelin kanssa on paljastavia ennakkovälähdyksiä siitä, miten turvallisuus voidaan saavuttaa ja miten se menetetään. Kuten Israelin historia osoittaa, kansallinen turvallisuus ja yksilön turvallisuus olivat todennäköisesti parhaimmillaan viisaan, rauhaisan ja kuuluisan kuningas Salomon aikana, hänen, joka oli yksi niistä ihmiskuninkaista, jotka hallitsivat näkymättömän Kuninkaan Jehovan edustajina. Eräs historioitsija kertoo vaikuttavin sanoin tuosta siunatusta ajasta: ”Ja hänellä oli rauha joka puolelta yltympäri, niin että Juuda ja Israel asuivat turvallisesti, itsekukin viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, Daanista Beersebaan asti, niin kauan kuin Salomo eli.” – 1. Kun. 4:24, 25.

 6. a) Mitkä seikat vaikuttivat Israelin hyvinvointiin ja turvallisuuteen? b) Mitä Israelin myöhempi historia kuitenkin osoittaa?

⁶ Kuningas Salomon hallituksen aikainen rauha, turvallisuus ja hyvinvointi eivät olleet seuraus inhimillisestä viisaudesta. Ne johtuivat päinvastoin taivaallisesta viisaudesta. Israelin kansa oli saanut erinomaisen lakikokoelman. Jehova oli tehnyt sen vuosisatoja aikaisemmin tunnetuksi Moosekselle ja hänen kauttaan Israelin kansalle. Tätä yhdenmukaista lainsäädäntöä piti sovellettaman tuon kansan koko alueella, ja se koski yleensä israelilaisia ja muukalaisia samalla tavalla. Se hallitsi tämän kansan suhteita sen Jumalaan ja myös yksilöiden välisiä suhteita. Se oli hyvä laki. Kristitty apostoli Paavali todistaa tämän, kun hän kirjoitti: ”Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12) Mitä tarkemmin kansa noudatti tätä lakia, sekä hallitsijat että alamaiset, sitä enemmän he kaikki nauttivat Jumalansa Jehovan suosiota, ja sitä enemmän he saivat nauttia rauhasta ja turvallisuudesta. Mutta mitä enemmän he poikkesivat laista tavallisesti jumalattomaksi tulleen hallitsevan luokan johtamina, sitä suuremmaksi heidän turvattomuutensa tuli. Tätä valaisee hyvin surullisesti se, mitä tapahtui Israelille sen jälkeen, kun enemmistö oli hylännyt Messiaan, hänet, jonka Jumala oli lähettänyt heille heidän Lunastajakseen. Vuonna 70, kun roomalaiset hävittivät Israelin kuuluisan pääkaupungin Jerusalemin, tuo suuresti suosittu kansa menetti kansallisen olemassaolonsa. Juutalaisten historia senjälkeisinä yhdeksänätoista vuosisatana on vertaansa vailla epävarmuudessa ja vastoinkäymisissä. Se kaikki osoittaa, ettei todellista turvallisuutta voida koskaan saada ihmisen ja hänen Luojansa välisen oikean suhteen ulkopuolella. – Ps. 91:2.

TURVAKAUPUNKI – SUOJELEVA VARAUS

 7. Miksi Mooseksen laki yhä kiinnostaa meitä?

⁷ Tarkastelkaamme nyt lähemmin yhtä Mooseksen lain varausta. Tosin Mooseksen laki monine säädöksineen ja rangaistusseuraamuksineen ei ole enää voimassa. Kun Messias, Jeesus Kristus, tuli 1 900 vuotta sitten, niin tämän lain aika oli päättynyt. Se oli täyttänyt tarkoituksensa. Kun se tuli täytetyksi, se poistettiin tieltä. Raamattu ilmaisee tämän meille seuraavin sanoin: ”Antaen meille anteeksi kaikki rikokset, . . . [hän] pyyhki pois sen kirjoituksen [Mooseksen lain] säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi [Jeesuksen Kristuksen] ristiin [paaluun, Um].” (Kol. 2:13, 14) Mutta vaikka tämä vanha lakikokoelma ei olekaan enää voimassa sen jälkeen, kun Jeesusta Kristusta käytettiin lopettamaan se 14. niisan-kuuta vuonna 33, niin se sisältää monia opettavaisia esikuvia eli ”varjoja” sekä periaatteita, joista kristityt voivat saada valistusta ja hyötyä. Esimerkiksi viikkosapatti eli lepopäivä, joka sisältyi Mooseksen lakiin, oli tällainen tulevien hyvien asioitten varjo, joka viittasi eteenpäin johonkin tulevaan, nimittäin Kristuksen, Messiaan, hallituksen alaiseen rauhan ja levon tuhatvuotiskauteen. – Kol. 2:16, 17; Hepr. 10:1.

 8. Kuinka monta turvakaupunkeja oli, ja minkä nimisiä ne olivat?

⁸ Hyvin kiinnostava varaus Mooseksen laissa oli turvakaupungit. Missä ne sijaitsivat ja mitä tarkoitusta varten ne olivat? Laki varasi kaikkiaan kuusi tällaista kaupunkia, kolme niistä Jordan-virran oikealla ja kolme vasemmalla puolella. Joosua, Mooseksen seuraaja ja Israelin näkyvä johtaja, ilmoittaa näiden kaupunkien nimet ja maantieteelliset sijaintipaikat: ”Niin he pyhittivät sitä varten Kedeksen Galileasta, Naftalin vuoristosta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban, se on Hebronin, Juudan vuoristosta. Ja tuolta puolelta Jerikon Jordanin, idän puolelta, he määräsivät Ruubenin sukukunnasta Beserin erämaasta, ylätasangolta, ja Gaadin sukukunnasta Raamotin, Gileadista, ja Manassen sukukunnasta Goolanin, Baasanista.” – Joos. 20:7, 8.

 9. a) Miten nämä kaupungit sijaitsivat maassa? b) Mitä tarkoitusta varten ne todellisuudessa olivat?

⁹ Katsahdus Luvatun maan karttaan osoittaa näiden kaupunkien sijainneen melko tasaisesti kautta maan. Miksi niin? Näiden kaupunkien piti olla jokaisen asukkaan tavoitettavissa – niin israelilaisen kuin muukalaisen ja uudisasukkaankin – joka saattoi tarvita kaupungin suojelusta. Nämä kaupungit olivat turvasatamia, suojapaikkoja, avoinna ihmisille, joiden henki oli vaarassa, ja siksi ne sijaitsivat siten, että suojaa etsivillä olisi järkevästi katsoen riittävästi voimaa ja aikaa paeta niihin. Kansan laki määräsi, kenellä oli oikeus saada suoja. Kuka hyvänsä, joka oli tapaturmaisesti, ilman pahaa aikomusta, aiheuttanut toisen henkilön tai toisten henkilöiden kuoleman joko työtä tehdessä tai missä tahansa muussa tilanteessa, voi paeta johonkin näistä kaupungeista.

10. Millaisissa olosuhteissa voi esimerkiksi miehentappaja paeta sinne?

¹⁰ Tässä seuraa valaisuksi esimerkki tällaisesta tilanteesta, mikä tekee paon turvakaupunkiin välttämättömäksi. ”Ja näin on määrätty tappajasta, joka pakenee niihin saadakseen elää: kun joku tappaa lähimmäisensä tahtomattaan ja häntä ennestään vihaamatta – niinkuin jos joku menee lähimmäisensä kanssa metsään puita hakkaamaan ja hänen kätensä heiluttaa kirvestä kaataakseen puun ja rauta lentää varresta ja sattuu toiseen, niin että tämä kuolee – niin paetkoon sellainen johonkin näistä kaupungeista saadakseen elää.” – 5. Moos. 19:4, 5.

IHMISELÄMÄN PYHYYS

11. a) Miksi jonkun piti paeta turvakaupunkiin? b) Mitä Jehovan Nooalle lausumat sanat osoittavat?

¹¹ Mutta me saattaisimme kysyä: Miksi sellaisen miehen piti paeta suojapaikkaan? Koska hän aiheutettuaan lähimmäisen kuoleman oli nyt itse vaarassa menettää henkensä. Lähimmällä sukulaisella oli oikeus toimia tapetun verenkostajana; hänellä oli oikeus toimia teloittajana, ja hän voi siinä ominaisuudessa toimia nopeasti, viivyttelemättä. Tämä verenkostajan oikeus tunnustettiin täysin siihen aikaan. Sen alkuperä oli epäilemättä siinä säädöksessä, minkä löydämme Raamatun ensimmäisestä kirjasta, 1. Moos. 9:4–6:sta. Siitä löydämme Jehovan maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa eloon jääneille Nooalle ja hänen pojilleen lausumat sanat, ja nämä sanat tähdentävät sitä suurta arvoa, minkä Luoja yhdistää ihmiselämään. ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” Tästä vanhasta säädöksestä oli peräisin oikeus määrätä kuolemanrangaistus niille, jotka laittomasti vuodattivat ihmisverta.

12. Liittyikö verivelka ainoastaan tahalliseen murhaajaan?

¹² Tämä vanha säädös hyväksyttiin Mooseksen laissa. Jokaisen, joka tahallaan ja laittomasti vuodatti ihmisverta, oli maksettava se omalla hengellään, kun todistajat olivat todenneet ja sitovasti näyttäneet murhan tapahtuneen. (5. Moos. 17:6) Sekin, joka aiheutti tahattomasti lähimmäisensä kuoleman ilman pahaa aikomusta, oli vikapää vereen. Mutta silloin laki teki sen varauksen, että tällainen onneton henkilö voi pelastua kuolemasta pakenemalla lähimpään turvakaupunkiin. Tätä koskeva lain kohta kuuluu: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te olette menneet Jordanin yli Kanaanin maahan, niin valitkaa itsellenne kaupunkeja turvakaupungeiksenne. Niihin paetkoon tappaja, joka tapaturmaisesti on jonkun surmannut. Ja nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennenkuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana. Ja kaupunkeja, jotka teidän on määrättävä turvakaupungeiksi, olkoon teillä kuusi. . . . Israelilaisille ja teidän keskuudessanne asuvalle muukalaiselle ja loiselle olkoot ne kuusi kaupunkia turvapaikkoina, joihin voi paeta jokainen, joka tapaturmaisesti jonkun surmaa.’” – 4. Moos. 35:9–15; Joos. 20:1–6.

13, 14. a) Sallittiinko tahallisen murhaajan saada suoja turvakaupungissa? b) Miten pakolaisen arvollisuus tai tahallisuus ratkaistiin?

¹³ Täten voidaan nähdä, että tämä oli jokaiselle ehdot täyttävälle laillinen varaus kalliin ihmiselämän pelastamiseksi. Nämä kuusi kaupunkia olivat samalla leeviläiskaupunkeja, ja yksi niistä, Hebron, kuului Aaronin suvun papeille. Mutta miten kävi sen, joka käytti hyväkseen turvakaupungin laillista suojaa mutta jolla ei ollut oikeutta siihen, esimerkiksi ilkeämielisen murhaajan? Laki sääti suojattomaksi jokaisen murhaajan, koska sellainen henkilö katsottiin arvottomaksi pääsemään näiden kaupunkien suojaavan kilven turviin. Sen varmistamiseksi, ettei kukaan arvoton henkilö saisi turvaa, laki vaati pitämään kuulustelun ja tutkimaan olosuhteet, ennen kuin ketään otettiin lopullisesti suojaavaan kaupunkiin. Tappajan asuinpaikan vanhimpien piti tutkia asia ja langettaa loppuratkaisu. Jos ratkaisu oli suosiollinen pakolaiselle, niin turvakaupunkin pyhä asema suojeli häntä siitä lähtien. Niinpä luemme:

¹⁴ ”Mutta jos joku vahingossa, vaan ei vihassa, satuttaa toista tai heittää häntä jollakin esineellä, millä hyvänsä, ilman murhaamisen tarkoitusta, tahi jos hän kivellä, jolla voi lyödä kuoliaaksi, huomaamattansa satuttaa toista, niin että tämä kuolee, eikä hän ollut hänen vihamiehensä eikä tarkoittanut häntä vahingoittaa, niin seurakunta ratkaiskoon tappajan ja verenkostajan välin näiden säädösten mukaan. Ja seurakunta päästäköön tappajan verenkostajan kädestä, ja seurakunta antakoon hänen palata turvakaupunkiin, johon hän oli paennut, ja siellä hän asukoon pyhällä öljyllä voidellun ylimmäisen papin kuolemaan asti.” – 4. Moos. 35:22–25.

15. Miten kauan piti tahattoman miehentappajan olla turvakaupungissa?

¹⁵ Juuri lainatun raamatunkohdan viimeinen osa selittää, kuinka kauan tahattoman tappajan oli pysyttävä tuossa laillisesti varatussa turvapaikassa. Hänen ei tarvinnut välttämättä jäädä sinne koko elinajakseen vaan ainoastaan siksi, kun se ylimmäinen pappi kuoli, joka oli virassa siihen aikaan, jolloin pakolainen riensi johonkin näistä turvasatamista. Kun ylimmäinen pappi kuoli, niin kaikilla, jotka olivat paenneet sinne, oli oikeus lähteä kaupungista ja palata entisiin asuinpaikkoihinsa. Eikö heillä ollut sitä vaaraa, että verenkostaja yllättäisi heidät? Ei enää. Verenkostajalla ei ollut nyt oikeutta vahingoittaa vapautettuja pakolaisia. Asia oli loppuun käsitelty. Ei ollut enää kostettavaa verivelkaa. ”Sillä hänen on asuttava turvakaupungissaan ylimmäisen papin kuolemaan asti. Mutta ylimmäisen papin kuoltua tappaja saa palata perintömaallensa.” – 4. Moos. 35:28.

16. Mitä turvakaupungin varaaminen opettaa meille ihmiselämän arvosta?

¹⁶ Turvakaupungin varaaminen opettaa meille monia asioita. Se näyttää meille selvästi, että ihmisen Luoja, Jehova, arvostaa ihmiselämän kalliiksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että hänellä on täysi ja kiistaton oikeus tuhota ihmiselämä, jos ihmiset vastustavat hänen suvereenia tahtoaan ja jättävät huomioon ottamatta hänen päätöksensä. Ihminen ei ole kumminkaan samassa asemassa kuin hänen Luojansa, eikä hänellä sen tähden ole oikeutta sammuttaa ihmiselämää mielensä mukaan. Elämä on niin kallis. Se on eräässä merkityksessä pyhä. Mooseksen laki sääti, että tahatonkin miehentappaja joutui verivelkaiseksi, mikä osoittaa Jumalan ankaruuden verenvuodatusasioissa. Tämän tinkimättömyyden piti epäilemättä tehdä vaikutuksensa israelilaisiin ja panna heidät oikealla tavalla arvostamaan ihmiselämän pyhyyttä. Se opetti heitä myös kaikissa menettelyissään ottamaan huolellisesti huomioon tämän heidän lähimmäistensä kalleimman omaisuuden – elämän. Tarkoittaen suurta Lähdettä psalmista kirjoitti: ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde.” – Ps. 36:10.

17. Mitkä kaksi suurta Jehovan ominaisuutta heijastuvat tästä erityisestä lain varauksesta?

¹⁷ Turvakaupunkien varaaminen osoittaa toisaalta, että Jehova on armon Jumala ja että hän Korkeimpana Tuomarina tuntee ihmisten sydämen ja tekee eron sen välillä, joka tekee väärin tahattomasti, ja sen, joka on paha sydämestään ja tahallaan ja röyhkeästi rikkoo Jumalan lakia. Suojaavan kaupungin varaaminen muinaisessa Israelissa paljastaa siis Jehovan kaksi suurta ominaisuutta: hänen oikeudenmukaisuutensa ja armonsa. Psalmista kirjoitti: ”Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.” – Ps. 89:15.

18. Koska tuo varaus oli profeetallinen esikuva, niin mitkä kysymykset nyt heräävät?

¹⁸ Koska turvakaupungin varaamisella oli profeetallinen merkitys ja se viittasi eteenpäin tuleviin suurempiin asioihin, niin herää seuraavia kysymyksiä: Mitä tämä kaupunki kuvaa? Ketä se tahaton miehentappaja esikuvaa, jonka sallittiin paeta sinne, ja ketä verenkostaja, joka ajoi takaa tahatonta miehentappajaa? Mitä tarkoitetaan näihin kaupunkeihin johtavalla tiellä? Kuka on ylimmäinen pappi? Ja mitä osoitetaan sillä, että pakolaiset saattoivat lähteä kaupungista ylimmäisen papin kuoltua? Kaikkiin näihin kysymyksiin voidaan vastata tyydyttävästi, kun annamme Jumalan pyhän hengen ’johdattaa meidät kaikkeen totuuteen’. (Joh. 16:13) Kehotamme lukijaa perehtymään näiden kysymysten lisätarkasteluun seuraavassa kirjoituksessa.

[Kartta s. 495]

(Ks. painettu julkaisu)

Turvakaupungit

Kedes

Sikem

Hebron

Goolan

Gileadin Raamot

Beser