Määräys kalastaa maailmanlaajuisesti

 1. Missä ylösnoussut Jeesus ilmestyi jälkeenpäin jälleen apostoleilleen, ja mitä hän sanoi heille Matteuksen mukaan?

ILMEISESTI vähän edellä kerrotun jälkeen ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen Galileassa, tällä kertaa kaikille yhdelletoista uskolliselle muttei tällä kertaa järven rannalla vaan vuorella. Apostoli Matteus oli siellä, ja hän kirjoittaa siitä: ”Ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille vuorelle, jonka Jeesus oli sopinut heidän kanssaan, ja kun he näkivät hänet, niin he osoittivat kunnioitustaan, mutta jotkut epäilivät. Ja Jeesus lähestyi ja puhui heille sanoen: ’Kaikki valta on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.’”

 2. a) Pitikö opetuslastentekemistyö rajoittaa noihin yhteentoista uskolliseen apostoliin? Mikä todistus esitetään vastaukseksi? b) Millä kalastusalueella työtä piti jatkaa?

² Vuorella oli todennäköisesti monia muitakin kuin vain nuo yksitoista uskollista apostolia. (Matt. 28:16–20, Um) Tämä voi olla se tilaisuus, mihin myöhempi apostoli Paavali viittaa sanoessaan: ”Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.” (1. Kor. 15:6) Epäilemättä opetuslasten tekemisen ei pitänyt rajoittua vain yhteentoista uskolliseen apostoliin, ja myöhemmät Raamatun kirjoitukset osoittavatkin, että se ei koskenut ainoastaan apostoleita. Kaikkien opetuslasten piti osallistua ihmisten kalastamiseen, myös uusien vastatehtyjen opetuslasten, ja Jeesuksen nuottavertaus todistaa tämän. Kalastusalueena ei pitänyt olla vain luonnollisten juutalaisten pieni lampi, vaan koko ihmiskunnan meri, ”kaikki kansat”. Tämän piti jatkua ”asiainjärjestelmän loppuun” asti, missä me nyt elämme.

 3. a) Miten paljon ”kaloja” Jeesus oli suoranaisesti koonnut verkoilla kalastustoiminnassaan maan päällä vuoden 33 helluntaihin mennessä? b) Millainen oli saalis sinä päivänä, ja ketkä osallistuivat kalastamiseen?

³ Jeesuksen johtamat suoranaiset kalastustoimet maan päällä hänen apostoleittensa ja evankelistojensa avustuksella olivat koonneet verkoilla vain noin 120 opetuslasta. Ainakin tuo määrä oli koolla eräässä yläsalissa helluntaiaamuna vuonna 33. Missä olivat muut niistä viidestäsadasta, jotka olivat samanaikaisesti nähneet hänen ilmestymisensä Galilean vuorella? (Apt. 1:15–2:4) Ennen merkittävää helluntaipäivää Jeesus Kristus ei ollut koonnut seuraajiaan yhteen eikä perustanut heitä kristillisiksi seurakunniksi erossa juutalaisesta synagoogasta. Mutta nyt, siivan-kuun kuudentena päivänä vuonna 33, Jeesuksen valmennetut ihmisten kalastajat ryhtyivät kalastamaan. Kaikki nuo 120, jotka olivat eräässä Jerusalemin yläsalissa, voideltiin Jumalan pyhällä hengellä Kristuksen kautta, ja he osallistuivat kalastamiseen ikään kuin yhteisellä verkolla. Kuten noissa kahdessa kalastuskampanjassa Galilean merellä, saatiin nytkin ihmeellisellä tavalla kuvaannollisia kaloja. Tuona yhtenä päivänä nostettiin verkolla noin kolmetuhatta, sillä heidät kaikki kastettiin vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. He liittyivät apostolisiin kalastajiin ja pitivät kokouksia. – Apt. 2:5–47.

 4. Milloin kalastaminen kansainvälisissä vesissä alkoi, ja mitä ensiksi saatiin?

⁴ Kolme vuotta neljä kuukautta ja kymmenen päivää myöhemmin eli syksyllä vuonna 36 kristillinen kalastusverkko laskettiin kansainvälisille vesille taivaallisen Kalastajan, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, johdolla. Se tapahtui silloin, kun kalastaja Pietari kuuden uskollisen kristityn juutalaisen seurassa lähetettiin Kesarean satamakaupunkiin saarnaamaan Valtakunnan sanomaa italialaiselle sadanpäämiehelle Korneliukselle ja muille pakanoille, jotka hän oli koonnut kotiinsa. Jumala siunasi Pietarin kalastustoimet ja vuodatti kirkastetun Jeesuksen Kristuksen välityksellä pyhän hengen pakanauskoviin. Näin ensimmäiset pakana-”kalat” saatiin verkolla taivasten valtakuntaa varten. – Apt. 10:1–11:12.

”ASIAINJÄRJESTELMÄN LOPUSSA”

 5. Mitä me nyt lähestymme nuottaa koskevan Jeesuksen vertauksen mukaan, ja miten on kalastustoimien laita?

⁵ Siitä lähtien kun ei-juutalainen Kornelius Kesareassa pyydystettiin kristilliseen verkkoon, kristittyjen ihmistenkalastajien toiminta on jatkunut kaikilla vesillä tähän ”asiainjärjestelmän loppuun” asti. (Matt. 28:20, Um) Kuvaannollinen ”tulinen pätsi”, mihin Kristuksen pyhät enkelit heittävät kelvottomat kuvaannolliset kalat, on hyvin lähellä. (Matt. 13:47–50) Aika muuttuu päivä päivältä vaarallisemmaksi. Mutta hengellisen kalastamisen täytyy jatkua!

 6. a) Mitä ominaisuutta verkkojen laskeminen vuonna 1919 vaati? b) Miten järjestö elvytettiin jälleen vuonna 1919, ja oliko se tarkoituksetonta vai ei?

⁶ Jeesuksen apostoleilta vaadittiin suurta uskoa kahdessa tapauksessa Galilean merellä, ja samoin Kristuksen käskyn totteleminen ja verkkojen heittäminen mereen vaati ihmisten tosi kalastajilta suurta uskoa vuonna 1919. Se oli ensimmäinen sodanjälkeinen vuosi, joka seurasi ensimmäistä maailmansotaa. Tuon vuoden keväällä Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kolme johtajaaa ja viisi muuta huomattavaa jäsentä vapautettiin Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuoneesta Atlantasta, Georgiasta, ja Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran vapaa hallinto ennallistettiin. Näiden antautuneitten, kastettujen kristittyjen järjestö, joka oli kautta maailman pahasti ruhjoutunut ensimmäisen maailmansodan aikana uskonnollisissa vainoissa ja militarististen hallitusjärjestöjen hyökkäyksissä, korjattiin. Profeetta Joonan tavoin heidät oli ikään kuin oksennettu suuren kalan vatsasta pois, jotta he profetoisivat edelleen. Miksi nämä antautuneet kristityt saivat hengellisen ylösnousemuksen? Jotta he olisivat jatkaneet kalastamista! Vaikka pakanain ajat olivat päättyneet varhain syksyllä vuonna 1914, niin maailmanlaajuinen ihmisten kalastaminen ei ollut päättynyt. Verkot piti heittää veteen jälleen!

 7. Miten käsky verkkojen heittämisestä itse asiassa annettiin ja miten ne laskettiin vesiin?

⁷ Tätä tarkoitusta varten englanninkielinen Vartiotorni julkaisi elokuun 1. ja 15. päivän numeroissaan 1919 (suom. tammi- ja helmikuun numeroissa 1920) kirjoitukset ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”; ensimmäinen yleinen konventti, missä tuhansia oli läsnä, pidettiin Cedar Pointissa, Yhdysvaltain Ohiossa syyskuun alussa, ja uutta aikakauslehteä Kultainen Aika (engl.) alettiin julkaista 1.10.1919 (suom. lokakuussa 1921). Näin ikään kuin annettiin näille antautuneille kristityille Raamatun tutkijoille käsky: ”Heittäkää verkkonne apajalle.” Tottelevaisina ja pelottomasti he laskivat verkkonsa vesiin, jotka olivat olleet täysin kalattomia ensimmäisen maailmansodan vuosina, osallistumalla innokkaammin ’tämän valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen’ koko ihmiskunnan ”merellä”. (Matt. 24:14, Um) Saivatko he saalista?

 8. Minkä raportin ”saaliista” Vartiotorni antoi kesällä vuonna 1925?

⁸ Sodanjälkeisen vuoden tilastot ja laajeneva toiminta vastaavat: Saivat! Esimerkiksi Vartiotorni (engl.) 1.9.1925 sanoi sivulla 263 Herran illallisen maailmanlaajuisen vieton läsnäolijoista: ”Olemme iloisia siitä, että muistonviettoon osallistuvien määrä on niin suuri, koska se osoittaa kaikkialla olevan suurta kiinnostusta totuutta kohtaan, ja tämä on niin kuin pitääkin olla. Läsnäolijoita oli yhteensä 90 434, mikä on 25 329 enemmän kuin vuosi sitten.”

 9. Keiden pyydystämiseksi suoritettiin ensin elvytettyä kalastusta, ja minkä nimen kalastajat omaksuivat?

⁹ Yli kahdentoista vuoden ajan vuodesta 1919 lähtien näiden kristittyjen ihmistenkalastajien toiminta kohdistettiin pääasiassa kuvaannollisten kalojen pyydystämiseen taivasten valtakuntaa varten, jotta heistä tulisi Jeesuksen Kristuksen perijätovereita taivasten valtakunnassa. Vuonna 1931 näiden Valtakunnan perillisten jäännös omaksui raamatullisen nimen ”Jehovan todistajat” sunnuntai-iltapäivästä 26.7.1931 alkaen, jolloin noin 10 000 henkeä kansainvälisessä konventissa Columbuksessa Ohiossa iloiten hyväksyi päätöksen tämän nimen omaksumisesta Jes. 43:10–12:n perusteella. Näiden Valtakunnan perillisten seurakunnat kaikkialla maailmassa noudattivat tätä esimerkkiä.

10, 11. a) Milloin oli ilmeisesti kaikki Valtakuntaan soveliaat ”kalat” pyydystetty? b) Mitä piti noiden kalastajien yhä tehdä sen jälkeen ”asiainjärjestelmän lopussa”?

¹⁰ Enkelien nuotanvedolla 1 900 vuoden aikana vuoden 33 helluntaista lähtien koottavien valtakunnan ”kalojen” määrän piti lopulta olla 144 000. (Ilm. 7:4–8; 14:1–5) Nyt, ”asiainjärjestelmän lopussa” pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914 piti siis viimeiset näistä valtakunnan ”kaloista” pyydystää nuottaan sen Jeesuksen vertauksen täyttymykseksi, minkä Matt. 13:47–50 kertoo. Kaikista näistä viimeisistä jäännöksen jäsenistä itsestään, jotka on pyydystetty enkelien toiminnalla, on tehty ”ihmisten kalastajia”, niin kuin niistä apostoleistakin, jotka Jeesus kutsui kalastajan ammatista Galilean mereltä.b (Matt. 4:18, 19; Luuk. 5:10) Ilmeisesti vuosina 1931–1935 kaikki kuvaannolliset kalat, jotka olivat soveliaita taivasten valtakuntaan, oli koottu täydentämään Kristuksen perijätovereitten ennaltamäärätty määrä 144 000. (Matt. 22:10, 11) Pitikö siis voideltuun jäännökseen kuuluvien lopettaa kalastustoimet? Pitikö heidän hylätä verkkonsa tarpeettomina ja vain odottaa taivaaseen pääsyä? Miten he olisivat voineet tehdä siten raamatullisesti? Me olemme yhä ”asiainjärjestelmän lopussa”. Me emme rohkene unohtaa, mitä Jeesus sanoi seuraajilleen:

¹¹ ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” – Um.

12. a) Määräsikö Jeesus Matt. 28:19, 20:n mukaan päivän, jolloin hänelle lakataan tekemästä opetuslapsia? b) Kuinka monen raportoitiin kalastaneen vuonna 1938, ja keitä sisältyi epäilemättä tähän lukuun?

¹² Noilla Matt. 28:19, 20:n sanoilla Jeesus ei asettanut puhuttelemalleen kalastajaluokalle mitään päivämäärää, jolloin sen tulisi lopettaa opetuslapsiksi tekemisen työ asiainjärjestelmän lopussa. Ihmiset, joita ei ole pyydystetty verkkoihin taivasten valtakuntaa varten, voivat siis tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi, vaikka he eivät saakaan taivaallista toivoa vaan iloitsevat iankaikkisen elämän toivosta maallisessa paratiisissa, jota Jumalan taivaallinen valtakunta hallitsee. Onkin julkinen tosiasia, että vuodesta 1935 lähtien kristityt ”ihmisten kalastajat” ovat alkaneet keskittää huomiotaan niihin, joista Jumala tekee maallisen paratiisin perillisiä. Heille esitettiin mahdollisuus varjeltua tulevassa Harmagedonin lopputaistelussa ja säilyä hengissä vanhurskaaseen maanpäälliseen uuteen järjestykseen Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa.c Vuonna 1938 oli raportin mukaan keskimäärin 47 143 kalastajaa 52 maassa kautta maapallon. Näihin kuului epäilemättä monia antautuneita kristittyjä, joilla oli toivo maallisesta paratiisista.

13. Miten toisen maailmansodan puhkeaminen vaikutti kalastamiseen, mutta miksi kalastaminen jatkui ihmismerellä?

¹³ Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 vaikeutti suuresti Jeesuksen Kristuksen opetuslasten kalastustyötä, jota jouduttiin silloin suorittamaan myrskyisillä vesillä. Sodasta ja julmista vainoista huolimatta ”ihmisten kalastajat” jatkoivat kuitenkin vaivalloista työtään ikään kuin läpi yön. Monissa maissa sodanaikaiset hallitukset olivat kieltäneet heidän hengellisen kalastuksensa. Mutta Jehovan ”ihmisten kalastajat” eivät saa kalastuslupaa tai -oikeutta tämän maailman hallitsijoilta. Ps. 95:3–5 sanoo: ”Sillä Herra on suuri Jumala . . . Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt.” Hänelle kuuluu myös ihmiskunnan meri, ja hän on myöntänyt antautuneille, kastetuille todistajilleen kalastusoikeuden kaikilla vesillä riippumatta niistä rajoituksista, joita mitättömät ihmiset koettavat asettaa tietyille alueille. Niinpä Valtakunnan kalastustyö jatkuikin keskeytymättä, salassa siellä, missä se oli välttämätöntä. Vuonna 1941 julistettiin Valtakunnan sanomaa, mikä veti kuvaannollisia kaloja puoleensa, 88 kielellä, painotuotteiden avulla ja suusanallisesti.

14. Miten Vartiotorni-seuran presidentti vaihtui kohta Amerikan liityttyä toiseen maailmansotaan?

¹⁴ Joulukuun 7. päivänä 1941 toinen maailmansota veti pyörteisiinsä Amerikan Yhdysvallat, maan, missä hengellisen kalastamisen päätukikohta sijaitsi. 32 päivää myöhemmin Brooklynissa, New Yorkissa, sijaitsevan päätoimistojärjestön iäkäs presidentti kuoli. Muutos presidentin tehtävässä kävi siis välttämättömäksi maailmanlaajuisen sodan keskellä, ja vastuu tästä virasta laskettiin puolta nuoremman antautuneen miehen kannettavaksi 13.1.1942.

15. Mikä vuoden 1942 alussa esitetty kehotus osoitti, oliko Jehovan järjestö menettänyt rohkeuttaan tai luottamustaan, ja miten siihen suhtauduttiin?

¹⁵ Vaikka ihmiset olivat menehtyä historian siihen mennessä suurimman sodan kauhuihin, niin Jehovan ”ihmisten kalastajien” järjestö ei menettänyt rohkeuttaan eikä luottamustaan. Sen maallisesta päätoimistosta lähetettiin kehotus kaikilla vesillä työskenteleville ”ihmisten kalastajille”: ”Heittäkää verkkonne apajalle.” Tämä tapahtui erityisesti vuoden 1942 helmikuun 1. päivän The Watchtowerin (Jumalan Valtakunta 1.7.1942) pääkirjoituksessa, jonka teemana oli Jer. 16:16: ”Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista.”d Tämän sytyttävän kirjoituksen kappaleessa 28 (suom. s. 203) viitattiin ”ihmisten kalastajien” kutsumiseen Matt. 4:18–22:n ja Luuk. 5:1–11:n mukaan. Olivatpa sodan raastaman ihmiskunnan meren myrskyisät vedet siihen aikaan tyhjiä kuvaannollisista kaloista tai eivät, niin verkot laskettiin vesiin täydessä uskossa, turvaten Pääkalastajaan, Jeesukseen Kristukseen.

16. a) Saatiinko tuona sotavuonna 1941 ”saalista”? b) Mikä osoitti päättäväisyyttä jatkaa ja laajentaa kalastamista?

¹⁶ Olkoon ihme tai ei, saalista saatiin. Vaikka synkkänä sotavuonna 1942 ei saatukaan täydellistä raporttia kaikilta kalastajilta, niin voitiin kuitenkin raportoida, että yli 100 000 osallistui toimeliaasti hengelliseen kalastamiseen ja näistä 7 624 oli tienraivaajajulistajia, jotka käyttivät koko aikansa ”ihmisten kalastamiseen”. (1943 Yearbook of Jehovah’s Witnesses, s. 221) Niiden matkaedustajien työ, jotka vierailivat ”ihmisten kalastajien” seurakunnissa alueittain, pantiin jälleen käyntiin. 18.–20. syyskuuta 1942 pidettiin Uuden maailman teokraattinen konventti, missä 51 kaupunkia oli yhdistetty tärkeimpään konventtikaupunkiin Clevelandiin (Ohio), minkä lisäksi 26 ulkomaista kaupunkia suosittiin samalla ohjelmalla. Yleisessä esitelmässä ”Rauha – voiko se kestää?” ennustettiin toista maailmansotaa seuraava rauha, mikä tuli vuonna 1945, ja myös sen kansainvälisen maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestön elvyttäminen, mikä nyt tunnetaan Yhdistyneinä Kansakuntina. Vuonna 1942 laadittiin suunnitelmat uuden kirjapainon rakentamiseksi Brooklyniin ja Raamattukoulu Gileadin aloittamiseksi lähetyskalastajia varten.

17. Mikä ilmaisi, että oli saatu saalista vuonna 1945 päättyneestä toisesta maailmansodasta huolimatta?

¹⁷ Kaikki suunnitelmat toteutettiin. Kalaverkkojen laskeminen tuotti saaliin, jota ei ehkä ollut odotettu. Vuonna 1939 oli 61 589 ”ihmisten kalastajaa”, jotka laskivat verkkojaan kautta maailman, mutta syyskuussa 1945, jolloin toinen maailmansota päättyi, 127 478 kalasti säännöllisesti joka kuussa ja näistä 6 719 oli kokoajan tienraivaajakalastajia. Tämä saatiin tietää raporteista, jotka olosuhteista johtuen olivat puutteelliset. Suurin osa niistä kuvaannollisista kaloista, jotka koottiin verkoilla noina vuosina, oli henkilöitä, joista tuli Kristuksen opetuslapsia maallisen paratiisin toivossa.

18. Mikä osoitti vuonna 1947, että useimmat siihen mennessä pyydystetyt olivat maallisen toivon omaavia?

¹⁸ Tästä seurasi, että niiden lukumäärä, joilla oli Jumalan hengen todistus taivaallisen Valtakunnan toivosta, alkoi vähetä vuosi vuodelta. Kun ”ihmisten kalastajien” lukumäärä lisäksi ylitti 144 000:n Valtakunnan perillisen määrän, niin oli täysin selvää, että nyt pyydystetyt kuvaannolliset kalat olivat opetuslapsia, jotka toivoivat saavansa elää ikuisesti maan päällä Jumalan taivaallisen Valtakunnan alaisuudessa. Tämä oli selviö vuonna 1947, 20 vuotta sitten, kun säännöllisesti raportoivia kalastajia oli koko maailmassa 181 071 kaikkiaan 86 maassa.

19. a) Onko verkkojemme heittäminen vuoden 1945 jälkeen ollut turhaa? b) Miksi tämä kalastuskausi on pian ohi?

¹⁹ Me emme ole turhaan totelleet Pääkalastajan Jeesuksen Kristuksen kehotusta: heittäkää verkkonne apajalle. Näinä sodanjälkeisinä vuosina vuodesta 1945 lähtien on pyydetty satojatuhansia kuvaannollisia kaloja. Tällä hetkellä noin miljoona heistä on tullut Kristuksen antautuneiksi ja kastetuiksi opetuslapsiksi, ja heidät on määrätty ”ihmisten kalastajiksi”. Tämä suuri kalastuskausi on pian ohi. Sen päättää ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”, Harmagedon, missä kaikki ”kelvottomat” kalat tuhotaan kuin ”tulisessa pätsissä”. (Ilm. 16:14–16, Um) Tämän ”asiainjärjestelmän lopun” ajan, jolloin Jehovan Pääkalastaja Jeesus Kristus pyhien enkeleittensä kanssa antaa ohjeita siitä, mihin verkot heitetään, täytyy päättyä. Tuo kauhistava loppu lähestyy raamatullisista ja maailmallisista todisteista päättäen. Tämä ei ole mikään syy, minkä vuoksi meidän ”ihmisten kalastajien” tulisi soutaa rantaan, ripustaa verkot tarpeettomina kuivumaan ja lopettaa meille määrätty kalastaminen.

20. a) Vaikka jotkin kalastusalueet näyttävät olevan liiaksi pyydystettyjä eli tyhjennettyjä, niin mitä luottavainen verkkojen laskeminen aikaansaa? b) Minne sellaisilla alueilla olevat kalastajat voisivat mennä saalistamaan?

²⁰ Jotkut kalavedet voivat näyttää nyt olevan liiaksi pyydystettyjä ja miltei täysin hyödyllisistä ”kaloista” tyhjennettyjä. On totta, että sellaisissa paikoissa saadaan vähemmän kalaa, mutta jos verkot heitetään sielläkin luottavaisesti saarnaamalla Valtakuntaa, opettamalla ja valmentamalla, niin aina saadaan joitakin, joista tulee Pääkalastajan Jeesuksen Kristuksen antautuneita, kastettuja opetuslapsia. Tämä näyttää pitävän paikkansa sellaisistakin kansallisista kalastusvesistä, joissa kalastajien lukumäärä järjestössä ei lisäänny vaan vieläpä vähenee. Mikäli mahdollista, siirtäkööt ne, jotka voivat, ”veneensä” koskemattomille kalastusvesille taikka sinne, missä voitaisiin käyttää enemmän ”ihmisten kalastajia” huolehtimaan siitä suuresta saaliista, joka ilmeisesti on mahdollinen.

21. Kuka on yhä vastuussa kalastustoimista, ja miksi meidän tulee jatkuvasti heittää verkkomme apajalle?

²¹ Hän, joka kutsui meidät tähän tehtävään, Jeesus Kristus, on vastuussa. Hän tietää, minne hän meidät ohjaa. Hän voi siunata näennäisesti tuloksettomat yrityksemme hämmästyttävällä saaliilla. Voimme olla varmat siitä, että hän saa pyydystetyksi kaikki ”kalansa”, joista tulee hänen antautuneita, kastettuja opetuslapsiaan, ennen kuin ihmiskunnan meren kaikki kelvottomat luomukset heitetään ”tuliseen pätsiin” Harmagedonissa ja uskolliset, kestävät ”ihmisten kalastajat” palkitaan elämääantavilla eduilla Jumalan uudessa järjestyksessä hänen taivaallisen rauhan ja onnen Valtakuntansa alaisuudessa. ”Heittäkää verkkonne apajalle” tuohon Jumalan tuomion toimeenpanoaikaan saakka!

[Alaviitteet]

”Runsas kalakanta Palestiinan vesissä edisti kalastustaitoa eli ammattia, mihin viitataan usein Raamatussa: Vanhassa testamentissa nämä viittaukset ovat vertauksellisia luonteeltaan ja kuvaavat joko Jumalan vihollisten kääntymystä (Jer. 16:16; Hes. 47:10) tai tuhoa (Hes. 29:3-; Saarn. 9:12; Aam. 4:2; Hab. 1:14). Uudessa testamentissa viittaukset ovat enimmäkseen historiallisia luonteeltaan . . .. joskin vertauksellinen sovellutus yhä säilyy Matt. 13:47-:ssä.”

F. C. Cookin The Holy Bible Commentary, (julk. Charles Scribner’s Sons, New York, 1886, 5. osa, s. 414) sanoo Jer. 16:16:sta: ”. . . Hengellisesti isät selittävät sen tarkoittavan apostoleita ’ihmisten kalastajina’. Niinpä Origenes: ’Apostolit ovat kalastajia, jotka jumalallisista Kirjoituksista kutovat verkot, joilla he vetävät ihmisiä maailmallisen elämän suolaisesta vedestä, jotta Jumala antaisi heille paremman elämän, jopa vuorilla, profeettojen ja heidän Herransa kanssa, joka kirkastui vuorella ja joka vuorella opetti kansalle ”autuusjulistuksiaan”; ja metsästäjät ovat siellä enkeleitä, jotka tulevat ottamaan heidän sielunsa, kun ne erkanevat ruumiistaan’ (Origenes, ’Gr. Ghislerii’, II, 430).”

Epäsuotuisella puolella M’Clintockin ja Strongin raamatullinen Cyclopædia, 3. osa, sanoo kohdassa ”Kalastaja”, s. 580, 1. palsta:

”Sana, jota on käytetty paitsi sisäisen merkityksensä vuoksi . . . tässä sanonnassa ’ihmisten kalastajia’ . . ., jonka Vapahtajamme soveltaa apostoleihin . . . kutsuessaan heidät virkaansa; ja sana esiintyy samanlaisella luonteenomaisella tavalla mutta epäsuotuisessa merkityksessä Jer. 16:16:ssa. Kuvauksen sovellutus on ilmeinen.”

Jotkut selittäjät pitävät Jer. 16. luvun jakeita 14, 15 ennustuksen keskeytyksenä, ne kun toistetaan joskin pienin muutoksin 23. luvun jakeissa 7, 8. Tämän mukaisesti Amerikkalainen käännös (Smith-Goodspeed) panee jakeet 14, 15 hakasiin, jota vastoin tri James Moffattin raamatunkäännös jättää jakeet 14, 15 kokonaan pois. Luettuna näin heti 13. jakeen jälkeen 16. jae saa epäsuotuisan merkityksen Jumalan muinaiseen liittokansaan, Israeliin, nähden.