”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”
”Älkää eksykö: Jumala ei ole pilkattavissa. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, koska joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, se niittää lihastaan turmeluksen, mutta joka kylvää henkeä silmällä pitäen, se niittää hengestä iankaikkisen elämän.” – Gal. 6:7, 8, Um.
1, 2. a) Miten Gal. 6:7:ssä lausuttu periaate osoittautuu todeksi kirjaimellisessa kylvämisessä? b) Miten Paavali soveltaa tätä periaatetta kristittyyn?
MITEN hyvin maanviljelijä tunteekaan tämän periaatteen todenmukaisuuden: ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”, sikäli kuin sitä voidaan soveltaa hänen kirjaimelliseen kylvämiseensä ja niittämiseensä! Kun hän on kylvänyt peltoihinsa kauraa, niin kun tulee aika uusien oraitten versoa, hänen on liian myöhäistä toivoa, että hän olisi kylvänytkin vehnää. Vaikka hän kuinka toivoisi, niin se ei muuta hänen satoaan miksikään muuksi. Ei! Maanviljelijä korjaa ehdottomasti sitä, mitä hän on kylvänyt. Muuttumaton luonnonlaki on toiminnassa, laki, jonka kaiken elävän Luoja on pannut alkuun. Henkeytetty luomiskertomus sanookin: ”Ja Jumala sanoi: ’Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on’.” (1. Moos. 1:11) Tämän luonnonlain toiminnassa ”Jumala ei ole pilkattavissa. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7, Um.
2 Kyseisen luonnonlain väistämättömyys tähdentää niiden Paavalin sanojen voimaa, jotka ovat tämän hänen Galatalaiskirjeensä luvun 8. jakeessa: ”Joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, se niittää lihastaan turmeluksen, mutta joka kylvää henkeä silmällä pitäen, se niittää hengestä iankaikkisen elämän.” Niin, mitä me kylvämme elämämme multaan, se kantaa myös varmasti hedelmää ’lajinsa mukaan’, sen mukaan, onko kylvämämme siemen hyvää vai huonoa, henkeä vai lihaa silmällä pitäen kylvetty. Koska ”Jumala ei ole pilkattavissa” tässäkään suhteessa, niin meidän on nyt katsottava tarkoin miten kylvämme.
3. Mitä voidaan sanoa henkilökohtaisen elämämme ollessa kysymyksessä siemenestä, jota voimme kylvää, ja vaikuttimestamme kylvämisessä?
3 Henkilökohtaisen elämämme kysymyksessä ollessa on tarkoitus, mitä varten kylvämme, yhtä tärkeä kuin itse siemen. Meillä voi olla hyvää kylvettävää ”siementä” mutta väärä vaikutin, me kylvämme ”lihaa silmällä pitäen”. Se voi turmella siemenen ja tuottaa turmeltunutta hedelmää. Terveyttä, voimaa, aikaa, puhekykyä, kuuloa, lukutaitoa, muita luonnollisia kykyjä, tilaisuuksia olla toisten kanssa, vastuuta toisiin nähden – jokaista ja kaikkia tällaisia voidaan käyttää hyväksi tai pahaksi, joko lihan itsekkääksi tyydytykseksi tai itsemme ja toisten hengellisen elämän rakennukseksi.
4. Mikä on eräs tapa ”kylvää lihaa silmällä pitäen”?
4 Ottaen huomioon sen, että kylväminen lihaa silmällä pitäen merkitsee turmeluksen niittämistä, haluat varmasti välttää kylvämistä sillä tavalla. Miten joku ”kylvää lihaa silmällä pitäen”? Mieleen tulee helposti joukko asioita, jotka sisältyvät hyvällä syyllä tällaiseen kylvöön. Vähäisin näistä ei ole aineellisen omaisuuden tavoitteleminen itsetarkoituksena. Huomaatko olevasi tyytymätön siihen, mitä sinulla on? Kadehtivasi sitä, mitä toisilla on? Oletko joutumaisillasi hurjaan taisteluun pysyäksesi Virtasten tasalla? Jos olet, on aika tarkastella vilpittömästi, millä tavalla kylvät. Voi hyvinkin olla, että kylvät lihaa silmällä pitäen.
5. Miten voimme kylvää henkeä silmällä pitäen aineellisenkin puolen yhteydessä?
5 Ei ole suinkaan väärin huolehtia jossain määrin aineellisista. Miehen, jolla on perhe, täytyy ajatella jonkin verran elämän aineellisen puolen, ruoan, vaatetuksen ja riittävän suojan, varaamista vaimolleen ja lapsilleen. Kristitystä, joka ei huolehdi näistä asioista, sanotaan, että hän ”on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi”. (1. Tim. 5:8) Mutta kristitty ei halua ’innokkaasti tavoitella’ elämässä aineellisten tarpeittensa tyydyttämistä, niin kuin kansoihin kuuluvat ihmiset yleensä tekevät. (Matt. 6:32, Um) Jeesus käski: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33) Asiat on siis pidettävä oikeissa paikoissaan eikä tule ”kylvää lihaa silmällä pitäen” tekemällä aineellisesta puolesta elämänsä tavoitetta, vaan tulee käyttää aineellista omaisuuttamme välineenä, jonka avulla lisäämme tosi Jumalan Jehovan ylistystämme ja palvelustamme. Tällä tavalla kylvämme niin, että se hyödyttää hengellistä elämäämme, ja otamme huomioon Jehovan, Suuren Hengen, tahdon, sellaisena kuin se tehdään meille selväksi hänen pyhän henkensä eli toimivan voimansa toimesta ja hänen totuuden Sanansa kautta.
6. Miten moni Jeesusta seurannut juutalainen ilmaisi väärän näkemyksen hänen palveluksestaan?
6 Monet Jeesusta jonkin aikaa seuranneet juutalaiset osoittivat tehneensä niin silmällä pitäen lihaa eikä hengellisiä asioita. Eräässäkin tapauksessa seurasi Jeesusta juutalaisjoukko Galilean meren itärannikolta Kapernaumiin. Kun he lopulta tavoittivat Jeesuksen, niin hän sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään.” (Joh. 6:26, 27) Kun he olivat juuri nauttineet ravintoa, jota varattiin yltäkylläisesti yliluonnollisella tavalla niille 5 000:lle, niin he päättelivät, että heidän oli helppo tyydyttää itsekästä ruokahaluaan seuraamalla Jeesusta. He eivät ajatelleet laisinkaan näkemiensä ihmetöitten merkitystä, jotka olivat todellisuudessa merkkejä, jotka todistivat Jeesuksen olevan kauan sitten luvattu Messias, varsinainen ”elämän leipä”. – Joh. 6:41–48.
7. Mitkä tilaisuudet ja vaarat seuraavat aineellista rikkautta ja millaisin mahdollisin seurauksin?
7 Aineellisen varallisuuden omistaminen saattaa tosin tuoda tietyssä määrin mielihyvää. Rikkautta omaavalla kristityllä on todella tilaisuus tehdä melkoisesti hyvää toisille ja erityisesti Jumalan valtakunnan etujen edistämiseksi. Sen tekeminen koituu aidoksi mielihyväksi ja tyydytykseksi. Mutta runsas varallisuus johtaa aivan liian usein itsekkään mielihyvän tavoitteluun, kylvämiseen ”lihaa silmällä pitäen”. Raha avaa oven siihen asti kiellettyihin maailmallisiin huvituksiin, ja niistä nauttimisen kiusaus on voimakas oven ollessa avoinna. Jos ”rikkauden viettelys” saa otteen, se tukahduttaa totuuden rakkauden ja saa lyhyessä ajassa ihmisen ”hedelmättömäksi” hengellisissä asioissa. (Matt. 13:22) Tosiaan ”ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.” (1. Tim. 6:9, 10) Et varmaankaan siksi tahdo eksyä tässä suhteessa. Jos kylvät lihaa silmällä pitäen rahan himosta, niität ehdottomasti turmelusta, niin, tuhon ja häviön, sillä ”Jumala ei ole pilkattavissa” tämänkään elämän lain toteutumisen suhteen.
SOPIMATON SUKUPUOLINEN HALU
8–10. a) Millä lailla voivat sopimattoman sukupuolisen halun siemenet tulla kylvetyiksi mieleen? b) Jollei tätä halua hillitä, niin mihin se väistämättömästi johtaa?
8 Sopimattomien sukupuolisten halujen elättäminen on samoin kylvämistä ”lihaa silmällä pitäen”, mikä, jollei sitä hillitä, tuottaa varmasti lopulta turmeluksen hedelmää. Apostoli Paavali luettelee Gal. 5:19:ssä ”lihan tekojen” joukossa ensimmäisenä sopimattomat sukupuoliset halut sanoen niiden olevan ”haureus, saastaisuus, irstaus”.
9 Voisimme tässä yhteydessä palata hetkeksi kuvaukseen maanviljelijästä, joka kylvää siementä peltoihinsa. Hänen kylvämänsä siemenjyvät ovat todellisuudessa hyvin pieniä, ja kun ne lankeavat maahan, ne tulevat itse asiassa näkymättömiksi. Samoin on sopimattomien sukupuolisten halujen laita. Siemen voi olla pieni ja tulla kylvetyksi miltei toisten, kenties itsemmekin, huomaamatta. Nykyään meihin ja erityisesti teini-ikäisiin kohdistuu joka suunnalta tulvimalla houkutuksia sopimattomiin sukupuolisiin haluihin. ”Rakkausromaanit” ja sarjakuvalehdet ihannoivat haureutta ja aviorikosta ”tosi rakkauden” varjolla, sankaria, joka pelastaa sankarittaren ”onnettomasta avioliitosta”, ynnä muuta sellaista. Harvat filmit nykyään voivat toivoa menestystä, jollei käsikirjoituksen jossain kohdassa kiihoteta elokuvissa kävijöiden enemmistön turmeltunutta moraalista makua. Koululaisiin, erityisesti oppikouluissa oleviin, vaikuttavat herkästi heidän koulutovereittensa puheet, jotka usein kallistuvat sukupuoliasioihin ja ”seikkailuihin” vastakkaisen sukupuolen kanssa, joko todellisiin tai kuviteltuihin.
10 Nuori kristitty saattaa tuntea kiusausta sanoa, että hän voi vahingotta kuunnella sellaisia keskusteluja. ”Ne menevät vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”, hän ehkä sanoo. Mutta varo! Kun tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin se käy mielen läpi, ja epäpuhtaitten ajatusten pienet siemenet voivat juurtua ja myöhemmin itää sopimattomaksi sukupuoliseksi haluksi. Jos käytetään aikaa seksikirjojen lukemiseen ja sallitaan mielen leikitellä sillä, mitä luetaan tai nähdään seksikkäistä kuvista, niin seurauksena ovat ehdottomasti epäpuhtaat ajatukset sopimattoman sukupuolisen halun ohella. Ja tällainen kylväminen ”lihaa silmällä pitäen”, vaikka vain ajatuksissakin, johtaa aikanaan noihin lihan tekoihin, ”haureuteen, saastaisuuteen, irstauteen”. ”Älkää eksykö: Jumala ei ole pilkattavissa”, sillä tällä tavalla kylvävä on myös niittävä samalla tavalla sekä ”lihastaan turmeluksen”.
11. a) Mihin vielä suurempaan turmelukseen irstas sukupuolinen käytös johtaa? b) Mikä kehotus on sen tähden sopiva?
11 Samalla kun pitää paikkansa, että irstas sukupuolinen käytös johtaa varsin usein lihan kirjaimelliseen turmelukseen syfilikseen, tippuriin ja muihin sukupuolitauteihin, kylväminen ”lihaa silmällä pitäen” johtaa suurempaan turmelukseen, mikä merkitsee kaiken Jumalalta saatavan elämän menetystä, iankaikkisen elämän toivon menettämistä. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, . . . Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:6–8) Niin, kylvämisen ”lihaa silmällä pitäen” täytyy kuulua menneisyyteen niillä, jotka ovat tulleet totuuden valoon. He eivät halua enää niittää pimeyden hedelmiä vaan valon hedelmiä. ”Ennen te olitte pimeys”, apostoli kirjoitti, ”mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – . . . Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” – Ef. 5:8–16.
OIKEA VAIKUTIN
12. Mikä vaikutus väärällä vaikuttimella on kristityn hengelliseen elämään?
12 Mutta on muitakin tapoja ”kylvää lihaa silmällä pitäen”. Ne eivät ole ehkä yhtä ilmeisiä mutta kuitenkin voivat suuresti vaikuttaa hengelliseen kasvuumme kristittyinä, jopa olla kohtalokkaita meille. Me saatamme tehdä sellaista, joka on oikein ja hyvääkin itsessään, mutta jos vaikutin on väärä, jos suoritamme tekomme omavanhurskaudeksemme, ylistykseksemme tai kateuden tai kilpailun hengessä, niin hyvät työmme olisivat arvottomia ja me saisimme nähdä hengellisen elämämme turmeltuvan. – Room. 10:3; Sananl. 14:30.
13. Miksei laki johtanut juutalaisten enemmistöä hyväksymään Kristusta?
13 Juuri tällainen asenne turmeli Israelin kansan. Jehova Jumala antoi Mooseksen välityksellä tuolle kansalle lakikokoelman, ”lain”. Galatalaisille lähettämässään kirjeessä Paavali selittää, että laki on ”rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty” muistuttamaan juutalaisille, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat sellaista uhria, joka voi todella ottaa synnit pois ja vapauttaa heidät kuolemantuomiosta. Heitä todella ”vartioitiin . . . lain alle suljettuina”, ja sen olisi pitänyt olla heille ”uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä”. Laki olisi siten ollut heille ”kasvattaja Kristukseen”. (Gal. 3:19, 23, 24) Mutta juutalaiset eivät kansana halunneet asian olevan siten. He noudattivat monia kohtia laista, mutteivät päässeet tavoitteeseen, mihin laki johti. ”Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista.” Juutalaiset ”pyrkivät lihassa olemaan mieliksi” ja halusivat, että toiset ympärileikattaisiin ja pitäisivät lain ”saadakseen kerskata [toisten] lihasta”. – Room. 9:31, 32; Gal. 6:12, 13.
14, 15. a) Miten Jeesus valaisi fariseusten omavanhurskasta asennetta? b) Miten kristityt voivat nyt langeta tähän samaan omavanhurskauden ansaan?
14 Nähdessään tämän hengen aikansa juutalaisissa johtajissa Jeesus ”puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ’Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.” Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.’” – Luuk. 18:9–14.
15 Vaikkeivät kristityt olekaan nyt sen lain alaisia, joka annettiin Mooseksen välityksellä Israelille, niin he voivat kuitenkin epätäydellisinä ja synnin alaisina joutua samaan omavanhurskauden ansaan ja tehdä ”puolueellisia erotuksia” lihan tekojen perusteella tavoitellen vanhurskautta ei ”uskosta, vaan ikäänkuin teoista”. (Jaak. 3:17, Um; Room. 9:32) Muistakaamme sen tähden aina, että millainen asema meillä vanhurskauteen nähden onkin Jumalan edessä, se on seuraus vain Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen lunastusuhrin perusteella.
16. Miksi Jehovan todistajat tekevät merkintöjä evankeliuminpalveluksessa suoritetusta työstä, ja mikä tarkoitus on tavoitteitten asettamisella palveluksessa?
16 Jehovan todistajat ovat ahkeria ihmisiä. He ovat ”aina innokkaat Herran työssä”, ja he luottavat siihen, että kun he pitävät palvelusvaikuttimensa puhtaina ja rakkauteen perustuvina, niin heidän työnsä ”ei ole turha Herrassa”. (1. Kor. 15:58) He kutsuvat toisia kaikista kansoista osallistumaan kanssaan tähän erinomaiseen työhön, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen, ymmärtäen, ”ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apt. 10:34, 35) Ollen kiinnostuneita tämän Valtakunnan työn edistymisestä he tekevät merkintöjä toiminnastaan, saarnaamiseen käytetyistä tunneista sekä saaduista tuloksista. Sen lisäksi, että edistyksen havaitseminen rohkaisee, se auttaa myös seurakuntia näkemään selvästi, mitä kohtia voidaan parantaa ja miten palvelusta voidaan jatkaa tehokkaammin. Nämä merkinnät tarjoavat myös perustan rakkaudellisen henkilökohtaisen avun antamiseksi uusille evankeliuminpalvelijoille ja niille, joiden on vaikea edistyä palveluksessa. Jonkinlaisen perustan saamiseksi seurakunnan edistymisen tarkasteluun kokonaisuudessaan on ehdotettu keskimääräisiä tavoitteita tasapuolisen palveluksen aikaansaamiskeinoksi, niin että huomio kiinnitetään alueen säännölliseen talosta taloon käymiseen sekä uusintakäyntien tekemiseen ja Raamatun kotitutkistelujen johtamiseen kiinnostuneille.
17. Mitä ei pidä tehdä perusteeksi, jolla päätellään toisten kristittyjen nuhteettomuus, ja miksi?
17 Mutta tällaisia ehdotettuja tavoitteita ei voida koskaan käyttää kristityn nuhteettomuuden mittaperusteena. Ei myöskään kenenkään töitten evankeliuminpalveluksessa pidä tulla perusteeksi, jolla tehdään vertailuja toisiin kristittyihin, niin että se johtaa omavanhurskauteen ja kerskaukseen. Monivuotinen kokoajan saarnaaminen tai palveleminen jossain huomattavassa asemassa Jehovan järjestössä ei ole peruste puolueellisten erotusten tekemiseen eikä niiden kaltaiseksi tulemiseen, joille Jeesus antoi edellä mainitun vertauksen ja ”jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita”. (Luuk. 18:9) Jokainen ei ole samalla kehitysasteella kohti kristillistä kypsyyttä. Myös olosuhteet ja synnynnäiset kyvyt määräävät jossain määrin, mitä joku voi tai ei voi tehdä kristillisessä toiminnassa, samoin kuin ne voivat määrätä, missä määrin joku voi antaa rahallista avustusta Jumalan työlle, niin kuin Jeesus valaisevasti osoitti kertoessaan köyhän lesken temppelille antamasta avustuksesta. – Luuk. 21:1–4.
18. Minkä oikean suhtautumisen palvelukseensa kristitty haluaa omaksua?
18 Kristitty evankeliuminpalvelija ei halua koskaan tulla numeroiden orjaksi, käyttää aikaa saarnaamiseen vain tietyn tuntitavoitteen saavuttamiseksi tai palvelusraportin kokoamiseksi seurakunnalleen tai Vartiotorni-seuralle. Vaikka onkin suositeltavaa, että evankeliuminpalvelija koettaa saavuttaa tai ylittää ehdotetut tavoitteet, jotta hänen evankeliuminpalveluksensa olisi tasapainoista, niin olisi todella epäviisasta tehdä niistä itsetarkoitus. Kristitty evankeliuminpalvelija haluaa aina säilyttää vireänä sydämessään ja mielessään palvelustoimintansa oikeat vaikuttimet, niin, kaikessa, mitä hän tekee seurakunnan yhteydessä. ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön.” – Kol. 3:23, 24.
19, 20. Miksi rukous ennen saarnaamistoimintaan lähtöä on sopiva ja hyödyllinen?
19 Siitä syystä on mitä sopivinta, että kukin Jehovan antautunut todistaja käyttää jonkin aikaa rukoukseen ennen jokaista tilaisuutta osallistua palvelukseen. Kun Jehovan todistajat kokoontuvat ennen osallistumistaan saarnaamistoimintaan ryhmänä, niin esitetään aina rukous Jehovan siunauksen saamiseksi heidän työlleen. Ensiksikin tämä auttaa heitä muistamaan saarnaamisensa tarkoituksen. Se on ennen kaikkea Jehovan suuren nimen ja päätöksen julistaminen. Se tarjoaa myös tilaisuuden auttaa vanhurskauteen taipuvaisia ihmisiä löytämään pelastustien elämään ja samalla kaiuttaa varoitusta Jehovan tuomioista, joiden on määrä kohdata tätä nykyistä pahaa asiainjärjestelmää. Evankeliuminpalvelus tarjoaa myös jokaiselle meistä tilaisuuden osoittaa uskollisuutensa ja nuhteettomuutensa kaikkivaltiaalle Jumalalle.
20 Kun saarnataan tällaiset ajatukset mielessä, niin se koituu aina iloiseksi tyydytykseksi, suhtautuvatpa ihmiset sitten miten tahansa sanomaan. Tämä on todella kylvämistä henkeä silmällä pitäen.
21. Miksi kristillinen evankeliuminpalvelus saattaa tulla taakaksi jollekulle, ja mikä vaara silloin ilmaantuu?
21 Sinä saatat olla sellainen, joka on osallistunut kristilliseen evankeliuminpalvelukseen monet vuodet, mutta huomaat nyt, että sinulta puuttuu iloisen tyytyväisyyden tunne. Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta on saattanut tulla sellainen taakka, että olet lopettamaisillasi kokonaan tämän siunatun työn tai kenties olet jo lopettanut. Miksi näin? Eikö sinulla ollutkin ennen ilo Jumalan palveluksessa? Oli, sinä olit kerran innon ja palavuuden täyttämä. Sinä saatoit sanoa, että sinulla oli kristillisen palveluksen ”henki”. Olit alkanut kylvää henkeä silmällä pitäen. Mutta jolloinkin matkan varrella muutit ehkä kylvämistapojasi. Voisikohan olla, että päästit itsesi vajoamaan tottumukseen katsella asioita lihallisella tavalla nähden vain tavoitteet, numerot, työskennellen vain työn vuoksi ilman tosi päämäärää mielessä ja pitämättä uskoasi elävänä ravitsemalla itseäsi Jumalan sanalla? Aloitettuasi hyvin kylväen henkeä silmällä pitäen sinä voit nyt olla vaarassa, ettet lainkaan saavuta hengellisen kypsyyden täyteyttä, mitä ei voida milloinkaan tavoittaa kylvämällä lihaa silmällä pitäen. – Gal. 3:2, 3.
22. a) Mikä kannustaa meitä kylvämään ”henkeä silmällä pitäen”? b) Mitä hedelmää voivat nyt korjata ne, jotka kylvävät sopusoinnussa Jumalan hengen kanssa?
22 Harkitse vilpittömästi kysymystä: Miten kylvät? Lihaa vaiko henkeä silmällä pitäen? Epäilemättä halusi on kylvää henkeä silmällä pitäen. Lukisitko sinä muuten tätä lehteä? Ole varma tästä: samoin kuin se, ”joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, se niittää lihastaan turmeluksen”, aivan yhtä varmasti se, ”joka kylvää henkeä silmällä pitäen”, niittää myös jotain. Mitä? Iankaikkisen elämän! (Gal. 6:8) Mikä kannustin huolehtia hyvin siitä, millä tavalla kylvämme, ottaa selvää siitä, miten voimme kylvää sopusoinnussa Jumalan hengen kanssa hengellisen elämämme iankaikkiseksi hyväksi! Jo nyt on korjattavanamme runsaat hedelmät, kun kylvämme henkeä silmällä pitäen. Kaikella muotoa siis ”vaeltakaa Hengessä, . . . Hengen hedelmä on [jo nyt] rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. . . . Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” – Gal. 5:16, 22–25.