Älä unohda!

”Kun Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista . . . vihollisistasi . . . Älä tätä unhota.” – 5. Moos. 25:19.

 1. Mikä vakava tapaus Israelin käskettiin muistaa?

ISRAELIN kahdelletoista sukukunnalle sattui hyvin vakava tapaus niiden lähdettyä Egyptistä vuonna 1513 eaa. Se oli aiheeton ja hyvin epäystävällinen sekä tarpeeton teko amalekilaisten puolelta. Siksi profeetta Mooses sanoi Israelille: ”Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olit lähtenyt Egyptistä, kuinka hän, Jumalaa pelkäämättä, tuli sinua vastaan tiellä, kun sinä olit väsynyt ja uuvuksissa, ja eristi [löi, Um] sinun yhteydestäsi kaikki heikommat, jotka kulkivat jälkipäässä. Sentähden, kun Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisistasi siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ottaaksesi sen omaksesi, niin pyyhi pois Amalekin muisto taivaan alta. Älä tätä unhota.” – 5. Moos. 25:17–19.

 2. Keitä amalekilaiset olivat, ja miksi niin ollen ei ollut ihme, että he vihasivat Israelin kansaa?

² Keitä nämä amalekilaiset olivat, jotka löivät maahan nuo uupuneet ja väsyneet? Keitä nämä ihmiset olivat, jotka eivät pelänneet Jumalaa? Amalek oli Eesaun pojanpoika. Eipä ihme! Eesauhan oli se, joka myi esikoisoikeutensa veljelleen Jaakobille. Ja niin Amalekin jälkeläiset olivat päättäneet säilyttää sen vihan, mikä Eesaulla oli veljeään Jaakobia kohtaan, vielä yli 300 vuotta myöhemmin. Siksi he tekivät tämän ansaitsemattoman hyökkäyksen Jaakobin jälkeläisten kimppuun. Tämän raukkamaisen teon takia Jehova Jumala määräsi tuhoamaan heidät, mikä merkitsi amalekilaisten perinpohjaista hävittämistä.

3, 4. a) Mitä Jumalan profeetta Samuel käski Israelin kuningasta Saulia tekemään Amalekille? b) Mitä kuningas Saul teki todellisuudessa? c) Ketkä muutkin olivat tekemisissä amalekilaisten kanssa, ja milloin Jehovan sana heistä lopullisesti täyttyi?

³ Israelin kansan tuomarien aikana amalekilaiset olivat jatkuvasti Israelin vihollisia ja hyökkäilivät toisten kansojen kanssa Israelin kimppuun. (Tuom. 3:12, 13; 6:1–3, 33; 7:12; 10:12) Noin neljä vuosisataa sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, Jumalan profeetta Samuel sanoi kuningas Saulille: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.” (1. Sam. 15:2, 3) Jehova ei unohtanut!

⁴ Kuningas Saul löi amalekilaiset ”Havilasta Suuriin päin”. Mutta Saul ylitti Jehovan määräykset ja jätti kuningas Agagin eloon. Kertomus sanoo, että ”Saul ja väki säästivät Agagin”. Mutta Jumalaa ei saanut pitää pilkkana, sillä ”Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa”. (1. Sam. 15:2–33) Tällöin ei amalekilaisia pyyhkäisty kuitenkaan tyystin pois. Kuningas Daavidin aikana tehtiin hyökkäyksiä amalekilaisia vastaan. Vasta satoja vuosia myöhemmin, Hiskian hallitessa, eräät simeonilaiset surmasivat amalekilaisten jäännöksen. (1. Aikak. 4:42, 43) Lopuksi hävitettiin 5. vuosisadalla eaa. agagilainen Haaman ja hänen perheensä, koska hän yritti tuhota perin pohjin juutalaisen Mordokain ja hänen kansansa. Tällä tavalla käsky: ”Älä tätä unhota”, nimittäin sitä, mitä amalekilaiset tekivät Jaakobin pojille ja tyttärille, täyttyi täydellisesti.

KUUNTELE

 5. a) Amalekilaisia koskeva käskykö oli ainoa, jota israelilaisten ei pitänyt unohtaa? b) Voiko kukaan nykyään unohtaa Jehovan käskyt ja silti saada hänen siunauksensa?

⁵ Tämä Raamatun kertomus on ainoastaan yksi tapaus, jossa viitataan tähän tärkeään asiaan, ettei saa unohtaa, mitä Jumala on sanonut. Oli monia muitakin tärkeitä seikkoja, joita Israelin lasten ei pitänyt unohtaa, erityisesti se, että he olivat Jehovan kansa, hänen perintönsä. (Ps. 33:12) Lopulta he unohtivat, ja koko Israelin kansa joutui pois Jumalan suosiosta. Kun otamme huomioon sen, mitä tapahtui israelilaisille vuosisatoja sitten, niin eikö nyt ole ihmisille vielä tärkeämpää olla unohtamatta Jumalan tuomiopäätöksiä ja opetuksia, mikäli he haluavat ”maan periä”? (Matt. 5:5) Mooses sanoi: ”Kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.” (5. Moos. 4:1, 2) Kenelläkään, sinulla enempää kuin kristikunnan papeillakaan, ei ole oikeutta väärentää Jumalan sanaa, hylätä osia siitä eikä lisätä siihen ajatellen omaavansa suuremman viisauden ja tiedon kuin itse Raamatun Tekijä. Jos israelilaiset halusivat elää yksilöinä ja kansana, niin heidän oli välttämättä pidettävä Jumalansa Jehovan käskyt. Kristityt eivät tee nykyään poikkeusta. Kun Jumala puhuu, niin kristittyjen tulee kuunnella! Mutta useimmat ihmiset haluaisivat nykyään unohtaa Jumalan, jättää huomioon ottamatta hänen sanansa ja opetuksensa ja elää omien halujensa mukaan.

 6. Mistä tiedämme Jehovan olevan kovin kiinnostunut ihmiskunnasta?

⁶ Siitä riippumatta, mitä ihmiset ajattelevat, kaikkeuden suuri Jumala on yhä erittäin kiinnostunut luomastaan. Jumalahan rakasti ihmiskuntaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa pelastaakseen (ei tuhotakseen) ihmiset ja salliakseen heidän iloita iankaikkisesta elämästä. (Joh. 3:16) Kun Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maan päälle, niin hän tutki Pyhiä kirjoituksia. Hän lainasi raamatunkohtia todistaakseen opetuksensa. Puhumisestaan hän sanoi: ”Minä en puhu itsestäni.” (Joh. 14:10) Hän luki Jumalan sanaa, uskoi siihen ja puhui siitä. Jehova koetti painaa juuri tämän israelilaisten mieleen kauan ennen kuin hän lähetti Poikansa maailmaan. Mutta he eivät kaikki kuunnelleet. Siksi Jumala sanoi: ”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari [pidä hyvää huolta sielustasi, Um], ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille.” – 5. Moos. 4:9.

 7. a) Miten joku voi pitää huolen elämästään ja lastensa elämästä? b) Miten israelilaiset ryhtyivät toimenpiteisiin henkensä säilyttämiseksi ollessaan Egyptissä?

⁷ Jos joku aikoo pitää hyvää huolta sielustaan, niin se merkitsee sitä, että hän aikoo pitää hyvää huolta elämästään. Sielusi olet sinä itse. Kenenkään meistä ei pidä unohtaa, mitä omat silmämme ovat nähneet, ja meidän tulee kuunnella, mitä Jehova sanoo kirjoitetussa Sanassaan. Siten tehden me pidämme hyvää huolta elämästämme. Kun kuuntelemme emmekä unohda emmekä koskaan anna Jumalan sanojen lähteä sydämestämme koko elämämme päivinä, niin se tekee meille mahdolliseksi auttaa lapsiamme ja lastemme lapsia. Heidänkin on tiedettävä, mitä Jumala sanoi ja teki. Mitä Jumala oli tehnyt? Tämän: Israelista oli tullut väekäs kansa. Israelilaiset joutuivat Joosefin kuoleman jälkeen orjiksi Egyptissä. Jehova vapautti heidät voimallaan faaraon sorrosta. Mutta ennen kuin vapautus tuli, kohtasivat Egyptiä Jehovan vitsaukset toinen toisensa jälkeen. Sitten, ennen kymmenennen vitsauksen tuloa, Mooses käski kaikkia Israelin lapsia valmistautumaan vapautukseen ja marssiin pois Egyptistä. Tämän Jumalan antaman vapauden saavuttaminen ei vaatinut israelilaisilta paljon valmistelua, mutta se vaati uskoa. Jokaisen israelilaisperheen piti tappaa karitsa, ottaa sen verta ja vihmoa sitä kotinsa ovenpieliin ja kamanaan sekä sitten paahtaa karitsa ja pysyä kodin sisäpuolella ja syödä se karitsa. Näiden ohjeitten noudattaminen ei toki ollut vaikeata. Tämän uskonteon takia, kun he tekivät, mitä Jehova käski heidän tehdä, Jehovan enkeli sivuutti Israelin lapset, mutta Jumalan enkeli toi kuoleman kaikille Egyptin esikoisille, sekä ihmisten että eläinten. Mikä valituksen ja itkun yö se olikaan egyptiläisille! Mutta mikä ilon yö israelilaisten kodeissa! He kaikki olivat hengissä ja aloittivat pian vaelluksensa Punaisellemerelle ja sen halki seuraten Moosesta, joka johti heidät pois Egyptin maasta ja edelleen kohti luvattua maata. Ajatteletko tämän tapauksen olleen muistamisen arvoinen ja ansainneen sen, että he tekivät sen tunnetuksi lapsilleen ja lastensa lapsille sukupolvi toisensa jälkeen?

 8. Miten lasten ja lasten lapsien piti sukupolvien ajan tulla tietämään, kuinka Jehova vapautti Israelin Egyptistä, ja mitkä ajankohtaiset kysymykset se henkilökohtaisesti herätti?

⁸ Vanhempien tuli kertoa tästä vapautuspäivästä kaikkine jännittävine tapahtumineen lapsilleen ja lastensa lapsille tulevissa sukupolvissa. ’Älä unohda, mitä omin silmin olet nähnyt’, Jumala sanoi. Heidän täytyi kertoa tästä suuresta tapauksesta vuosi vuoden jälkeen, pääsiäispäivänä yhtä hyvin kuin muinakin aikoina. Heidän vapautuksensa orjuudesta ei ollut tarua. Se ei ollut pelkkä tarina, jolla lapsia huvitettaisiin. Se oli Jehovan teko! Se oli todellisuutta! Se oli tosi historiaa! Miehet ja naiset kokivat sen, ja jotta he olisivat voineet olla varuillaan ja pitää hyvää huolta sielustaan, niin he eivät saaneet unohtaa kertoa näitä totuuksia lapsilleen ja lastensa lapsille. Kuinka monta historiallista Raamatun tapahtumaa sinä kertaat lapsillesi?

 9. Mikä tuli Israelin kohtaloksi kohta sen Egyptistä lähdettyä, koska se unohti nopeasti Jumalan teot?

⁹ Mutta miten nopeasti ihmiset unohtavatkaan! Kun he vain vähän aikaa myöhemmin olivat Paaranin erämaassa, niin Mooses lähetti kaksitoista vakoilijaa luvattuun maahan tarkastamaan asioita. Kymmenen vakoilijaa palasi pelästyneinä, ja he vaativat: Palataan Egyptiin! Siellä he voivat saada jälleen kynsilaukkaa ja vesimeloneja. (4. Moos. 11:5) Kaksi kahdestatoista vakoilijasta, Joosua ja Kaaleb, oli tyytyväisiä näkemäänsä ja neuvoi kansaa: ”Menkäämme sittenkin sinne”, tuohon maitoa ja mettä vuotavaan maahan! (4. Moos. 13:28–31) Mutta kansa kuunteli kymmentä pelokasta vakoilijaa ja unohti ihmeellisen vapautuksen, jonka Jumala oli suorittanut heidän hyväkseen Egyptissä. Epäuskon takia he viettivät 40 pitkää vuotta erämaassa, kunnes se vanhempi sukupolvi oli kuollut pois. Uuden sukupolven lapset, jotka olivat kuulleet vanhempiensa tai isovanhempiensa vapautuksesta, olivat nyt valmiit menemään Jehovan ohjauksessa lupauksen maahan.

10. Miten Jehova menetteli Israelin kanssa sen unohtamisesta huolimatta ja miksi?

¹⁰ Vaikka monet israelilaisperheet unohtivat nopeasti pelastuksen, jonka Jehova toimitti niille, niin Jumala ei ollut unohtavainen. ”Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.” (5. Moos. 4:31) Jehova oli sanonut vuosisatoja aikaisemmin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että hän antaa heille tämän maan ja että kaikki maan sukukunnat siunataan Aabrahamin siemenen välityksellä. Tuolla uudella sukupolvella oli uskoa, ja Jehova antoi sen suuresti menestyä. Mutta Jumala varoitti sitä jälleen, ettei se unohtaisi.

11. Mitä siunauksia piti virrata Israelille Jumalan lupauksen takia, ja minkä pulmien piti ilmaantua?

¹¹ Jehova Jumala johdatti Israelia eteenpäin kohti sitä maata, jonka Raamattu kuvaili Eedenin puutarhan kaltaiseksi. Israelilaisten piti saada taloja, joissa asua ja joita he eivät olleet rakentaneet. Heidän piti juoda virkistävää vettä säiliöistä, joita he eivät olleet hakanneet. Heidän piti syödä rypäleitä viinitarhoista ja öljymarjoja puista, joita eivät olleet istuttaneet. Miten tämä menestys ja ylellisyys vaikuttaisi heihin? Unohtaisiko tämä uusikin sukupolvi, joka saisi kaiken tämän luvatussa maassa, Jehovan? Tulisiko se itsetyytyväiseksi ja unohtaisi Jumalan?

12. Miten Jehova varoitti Israelia lupauksen maan ja sen hyvyyksien vaaroista?

¹² Kuulehan varoitusta, jonka Jehova antoi Israelin lapsille: ”Kun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle – suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut, ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita sinä et ole täyttänyt, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita sinä et ole hakannut, viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut – ja kun sinä olet syönyt ja olet ravittu, niin varo, ettet unhota Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” (5. Moos. 6:10–12) Kuinka monet ihmiset unohtavat nykyään tällä tavalla? He menestyvät, omistavat kaikkea, mitä he aineellisesti haluavat, mutta menettävät kaiken hengellisyytensä ja kiinnostuksen Jumalaansa Jehovaa kohtaan!

IHMISKUNTA UNOHTAA

13. Mitä monet nytkin unohtavat Jumalan varauksista?

¹³ Jehova tiesi, että ihmiset unohtaisivat. Siksi hän antoi varoituksen. Mutta kuinka monet ovat ottaneet huomioon Jehovan varoitukset? Monet eivät koskaan ajattele, että Jehova Jumala panee auringon paistamaan niin hyville kuin pahoillekin, että hän antaa sataa oikeille samoin kuin väärillekin; että Jumala antoi meille ilman, jota hengitämme, varasi kasvillisuuden, jota syömme; että hän teki maan ja meren, vuoret ja laaksot makeanveden virtoineen. Kaikki tämä oli jo olemassa, kun sinä tulit maan päälle, mutta miten usein olet kiittänyt Luojaa niistä? Meillä on hyvin vaihtelevaa ravintoa, suoja kivestä, puusta tai muista maasta otetuista rakennusaineista tehdyissä taloissa. Meillä on puuvilla-, villa- ja silkkivaatteita. Jehovan varaamilla tarvikkeilla ei ole loppua. Hän antoi ne kaikki ihmiskunnalle. Oletko syönyt ja tullut myös kylläiseksi? Jos olet, niin ole varuillasi, jottet unohtaisi Jehovaa!

14, 15. Esitä ’unohtaa’-sanan varsinainen merkitys ja esitä pääpiirteissään kysymykset, mitkä heräävät ihmisten unohtavaisuuden suhteen nykyään.

¹⁴ Joku voi sanoa: ’Saatammehan me unohtaa hetkittäin’, mutta onko se ’unohtamisen’ ensisijainen merkitys? Websterin kansainvälisen sanakirjan mukaan ’unohtamisen’ varsinainen merkitys on: ”kadottaa jonkin muistaminen; päästää muististaan; olla kykenemätön ajattelemaan tai palauttamaan mieleen jotain; . . . kadottaa jonkin voima tai käyttö; lakata tekemästä.” Tämä on lainaamissamme raamatunpaikoissa käytetyn ’unohtamisen’ merkitys, ts. sen päästäminen tyystin mielestä eli muistista, mikä oli sinne aikaisemmin niin selvästi vakiintunut.

¹⁵ Kuinka monen luulet unohtaneen Jumalan nykyään, olevan kykenemätön muistamaan häntä, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt? Kuinka monen luulet todella palvovan kaikkeuden suurta Jumalaa, jokaisen hyvän ja täydellisen lahjan Antajaa? Kuinka monen luulet todella uskovan Jumalan rakastaneen ihmiskuntaa niin paljon, että hän lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta ihminen saisi iankaikkisen elämän? Luuletko kristikunnan väestön enemmistön unohtaneen Jumalan ja hänen lakinsa ja mitä hän on opettanut kristittyjä tekemään? Oletko itsekin unohtanut?

16. a) Esitä toinen, vähemmän tärkeä merkitys sanalle ”unohtaa”. b) Mitä yhteyttä on lainatulla sanomalehtikirjoituksella ja unohtamisella?

¹⁶ Sanalla ’unohtaa’ on luonnollisesti toinenkin merkitys: ”jättää huomioon ottamatta tai olla välittämättä tahattomasti; laiminlyödä”, jättää ottamatta, tuomatta, puhumatta jostain tai ilmoittamatta. Tällaista unohtamista huomaamme tapahtuvan kotona joka päivä. Vaimo saattaa kysyä mieheltään: ’Kun tulet kotiin työstä tänä iltana, niin olisitko hyvä ja toisit leivän tullessani?’ Mies unohtaa. Hän ei tee sitä tahallaan, koska kun hän pääsee kotiin, niin hänen on joko mentävä kauppaan hakemaan leipää tai oltava ilman sitä illallisella. Tämänkaltaisia pikkuasioita elämässä me unohdamme suorittaa toisinaan, mutta me voimme korjata asian ja suorittaa ne. Mutta mitä olet tehnyt tosi uskonnon hyväksi? Onko sinun kohdallani melkoisesti samalla lailla kuin oli luettavissa eräästä sanomalehdestä? Nelipalstainen otsikko etusivulla kuului: ”Yleinen välinpitämättömyys aiheuttaa kriisin Englannin kirkossa”. Selostuksen oli kirjoittanut mr Edward B. Fiske, ja kirjoitus alkoi näin: ”LONTOO – Kirkko on kuin kapakka. Menet kaupunkiin, ja se on siellä, ja kenties sinä menet sisälle ja kenties et mene. Minä omalta kohdaltani en mene. Puhuja oli James Cavenaugh.” Vähän myöhemmin kirjoituksessa mr Fiske sanoi: ”Kirkossa käynti on vähentynyt niin, että ainoastaan 8 jokaisesta 100 kastetusta henkilöstä käy jumalanpalveluksessa pääsiäisenä.” (New York Times, 15.9.1968) Sanoisitko, että 92 prosenttia tuon maan väestöstä on unohtanut Jumalan? Miten on muun kristikunnan laita? Ovatko sen kirkot tungokseen asti täynnä? Sinä tiedät vastauksen olevan kielteinen, ja se johtuu siitä, että ihmiset ovat unohtaneet Jumalan! He ovat päästäneet muististaan sen, mitä ovat oppineet Jumalasta, jos ovat koskaan kuulleet tai lukeneetkaan Hänestä elämänsä aikana. Onhan monille opetettu, että Jumala on kuollut, ja miltei kaikille muille on opetettu, että se, mitä Pyhissä kirjoituksissa, Raamatussa, on kirjoitettu, on silkkaa tarua. He eivät saa mitään kannustinta eikä apua papeilta eikä vanhemmiltaan muistaakseen. Ja niin he unohtavat Jumalan.

17. a) Keihin tai mihin on monien palvonta kääntynyt? b) Mitkä kysymykset tarvitsevat vastauksen ihmisen vääristyneen palvonnan huomioon ottaen?

¹⁷ Joka ainoa ihminen maailmassa on tekemisissä uskonnon, jonkinlaisen palvonnan, kanssa tavalla tai toisella. Ihmisellä on luonnostaan taipumus palvoa jotain. Ihmisillä, joita me sanomme ”pakanoiksi”, on jumalia, joita he palvovat. Jotkut ihmiset palvovat rahaa, filmitähtiä, poliitikkoja, hallitsijoita, jopa itseäänkin. Palvottava saattaa olla jokin kuva tai jokin kuvitelma, esimerkiksi nirvana. Mutta luokaammepa toinen silmäys kristikuntaan tätä aihetta käsitellessämme ja kysykäämme vakavasti: Mitä kristikunnan uskonto on tehnyt ihmiskunnalle? Onko se tehnyt kansat ja ihmisensä paremmiksi moraalisesti, hengellisesti? Onko se tehnyt heidät rauhallisiksi? Rakastavatko he toisiaan enemmän nyt kuin viisikymmentä vuotta sitten tai viisisataa vuotta sitten? Onko kristikunta tuottanut ’kunniaa Jumalalle . . . ja maan päällä rauhan hyvän tahdon ihmisten keskuudessa’? (Luuk. 2:14, Um) Miksi ei? Koska ihmiskunta ja sen papit ovat unohtaneet Jumalan, heittäneet hänen Sanansa kelvottomana pois ja hylänneet hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen hallitseman Jehovan valtakunnan. Jeesus sanoi sen selvästi: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:8, 9) Väärät uskonnot eivät opeta sinulle Jumalan sanaa, vaan ne opettavat sinulle omia oppejaan. Kuuntele Jumalaa, sillä hän sanoo sinulle nyt: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi.” (Ilm. 18:4) Kristikunta ja väärän uskonnon koko maailmanmahti on tuomittu!

[Kuva s. 76]

Mooses muistutti israelilaisille, etteivät he saaneet unohtaa, kuinka Amalek uhmasi Jumalaa hyökkäämällä hänen kansansa kimppuun