Oletko kompastunut siihen mitä toiset ovat tehneet?
HÄN oli ollut innokas kristitty evankeliuminpalvelija useita vuosia. Hän oli myös huolehtinut siitä, että hänen lapsensa kasvatettiin ”Herran kurissa ja nuhteessa”. Sitten eräänä päivänä hän lakkasi olemasta kristittyjen tovereittensa parissa ja kirjoitti Vartiotorni-seuralle esittäen syynsä. Mikä oli pannut hänet kompastumaan? Eräät henkilöt seurakunnassa olivat tehneet hänen mielestään väärin hänelle. – Ef. 6:4.
Oli myös erään suuren seurakunnan apulaispalvelija, joka äkisti menetti kaiken kiinnostuksensa Jehovan työhön ja katkaisi yhteytensä Jehovan kansaan. Hän kompastui oman isänsä menettelyyn, tämä kun oli ollut hänen valvojansa ja tullut erotetuksi aviorikoksen takia.
Kompastuneitten ja kaiken kiinnostuksensa Jehovan työhön menettäneitten joukossa oli myös muuan vanhahko aviopari. Miksi? Koska eräs liikeasia jonkun toisen kristityn kanssa näytti heistä ”kierolta”.
Oli niin ikään nuori kristitty nainen, joka oli omistanut elämänsä Jehova Jumalalle mutta joka nyt empi mennä kasteelle. Mikä sai hänet kompastuksen vaaraan? Hänen seurakuntansa erään palvelijan epäviisas käytös.
Mitä yhteistä on näillä ja toisilla kokemuksilla, joita voitaisiin mainita? Ne kaikki osoittavat ihmisten tehneen sen erehdyksen, että antoivat jonkun toisen enemmän tai vähemmän epäviisaan tai väärän menettelyn kompastuttaa heidät siinä määrin, että he menettivät iankaikkisen elämän toivon.
Meillä kaikilla on tosin tunteet. Kun joku tekee meille väärin tai saattaa meidät syvästi pettymään, niin on inhimillistä tuntea loukkaantuneensa, samoin kuin tunnemme kipua, kun satutamme varpaamme tai lyömme vasaralla sormeemme. Mutta onko viisasta menettää mielenmalttiamme ja potkia tai rikkoa jotain vain siksi, että tunteitamme on loukattu? Voimme siis hyvin kysyä: Onko viisasta sallia toisten epäviisaan tai väärän menettelyn kompastuttaa meidät pois elämän tieltä, vaikka tuo menettely olisi tuottanut meille syvän pettymyksen tai kärsimyksen?
Sen sijaan että kompastuisimme pois Jumalan totuudesta syvän loukkauksen tähden, olisi parempi muistuttaa itseämme siitä, että ketkään Jumalan maanpäälliset palvelijat eivät ole nykyään täydellisiä. Epätäydellisyyden vuoksi he toimivat toisinaan epäviisaasti. (1. Moos. 8:21) Maailma ja sen hallitsija Saatana painostavat heitä menettelemään sillä tavoin. Eikö meidän pitäisi nämä tosiseikat huomioon ottaen katsella kristittyjä veljiämme todellisuudentajuisesti ja armollisesti? – Joh. 12:31; 1. Joh. 2:15–17.
RAAMATULLISIA ESIMERKKEJÄ
Raamattu tekee selväksi, että Jumalaa palvelevien tovereittemme hairahdukset ja synnit eivät ole pätevä peruste kompastua pois Jumalan palveluksesta. Israelilaiset valittivat, kapinoivat ja toisinaan ryhtyivät väärään palvontaankin erämaavaelluksellaan. Mutta olisivatko heidän syrjään poikkeamisensa olleet pätevä syy kenellekään israelilaiselle kompastua ja katkaista yhteytensä Jehovan kansaan? Ei, jos hän halusi lopulta tulla ”maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä”. – 2. Moos. 3:8.
Kuningas Daavidkin, jota Jehova sanoi ”mielensä mukaiseksi mieheksi”, teki vakavia erehdyksiä. Karkein niistä oli Uurian vaimoa koskeva, mistä Jumala rankaisi häntä ankarasti. Mutta olisivatko mitkään näistä kuningas Daavidin vajavaisuuksista tai ne kaikki yhteensä oikeuttaneet ketään israelilaista kompastumaan ja erottautumaan Jehovan kansasta? Olisiko Jumala kuullut hänen rukouksiaan, jos hän olisi rukoillut? Olisiko hän voinut uhrata uhreja syntiensä edestä erossa leeviläisestä papistosta?
Sitten ovat Jeesuksen apostolien ja toisten opetuslasten esimerkit. Kymmenen apostolia loukkaantui syvästi saatuaan tietää, että Jaakob ja Johannes yhdessä äitinsä kanssa olivat pyytäneet Jeesukselta pääistuimia hänen valtakunnassaan. Mutta kompastuivatko he? Kantoivatko he Jaakobia ja Johannesta kohtaan kaunaa ja lakkasivatko olemasta Jeesuksen seurassa? Tai kompastuiko Jeesus itse ja lakkasiko palvelemasta taivaallista Isäänsä siksi, että yhdestä hänen apostolistaan tuli petturi, toinen kielsi hänet kolme kertaa ja he kaikki pakenivat, kun hänet pidätettiin? Heidän menettelynsä ei pilannut hänen suhdettaan Jumalaan. – Matt. 20:20–28; 26:20–75.
Henkeytetty Kertomus sanoo myös, että Paavali ja Barnabas olivat vakavasti eri mieltä Johannes Markuksen ottamisesta heidän mukaansa, ja heidän tiensä erosivat tästä syystä. Mutta lakkasiko kumpikaan heistä palvelemasta Jumalaa sen takia? Ei suinkaan! Me luemme päinvastoin, että apostoli Paavali pyysi vuosia myöhemmin Johannes Markusta tulemaan mukaansa hänen käyttökelpoisuutensa takia. – Apt. 15:36–41; 2. Tim. 4:11.
Mutta oli joitakuita Jeesuksen opetuslapsia, jotka kompastuivat. Kun hän sanoi heille, että heidän on syötävä hänen lihaansa ja juotava hänen vertaan, niin he huudahtivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” ja seurauksena oli, että he eivät enää vaeltaneet Jeesuksen kanssa. Mutta miten epäviisas heidän menettelynsä olikaan! Kuten Pietari sanoi siinä tilaisuudessa, ei ollut ketään muuta, jonka luo mennä: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” – Joh. 6:53–69.
Ja niin on nytkin. Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ottavat lieventävänä asianhaarana huomioon ihmispalvelijoittensa ja -edustajiensa epätäydellisyydet. Jumala käyttää ’Kristuksen veljiä’, joita yhteisesti kutsutaan myös ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi palvelijaksi”, suorittamassa hänen työtään maan päällä. Tämän joukon jäsenet ovat epätäydellisiä, tekevät erehdyksiä, ja kuitenkin Jumala käyttää ja siunaa heitä. Ja Jeesus sanoi, että mitä ikinä heille tehdään, sen hän laskee tehdyksi itselleen, ja näin on heidän epätäydellisyydestään huolimatta. – Matt. 24:45–47; 25:31–46.
EI KOMPASTUMISEN SYITÄ
Kun alamme ajatella asiaa, niin huomaamme, että on epäviisasta, epäoikeutettua ja ennen kaikkea rakkaudetonta antaa sen kompastuttaa pois Jumalan palveluksesta, mitä toiset tekevät. Jumalan sana sanoo, että Jumalan palvelijoitten osa on ilo. (Jes. 65:14) Miksi antaisit sen, mitä joku toinen on tehnyt, riistää itseltäsi iloasi? Jumalan sana neuvoo meitä hyvin: ”Älä kiiruhda hengessäsi loukkaantumaan, sillä loukkaantuminen piilee typerien povessa.” Jos on epäviisasta antaa toisen riistää itseltäsi Jehovan palvelemisen iloa, ja se on epäviisasta, niin on suorastaan mieletöntä antaa toisen riistää itseltäsi toivoa saada iankaikkinen elämä Jumalan uudessa asiainjärjestyksessä. Eikö se, että antaa kompastuttaa itsensä, ole samaa kuin itsemurhan teko? – Saarn. 7:10, Um.
Sellaisen menettelytavan omaksuminen on myös epäoikeudenmukaista. Kuinka niin? Siksi, että silloin menetellään vastoin Jeesuksen opetusta. Hän käski meitä menemään ensin henkilökohtaisesti aivan yksin sen luokse, joka on loukannut meitä, yrittäen selvittää asiat. Jos se epäonnistuu, niin hän käski meitä ottamaan yhden tai kaksi muuta mukaamme. Ja jos sekin epäonnistuu, niin hän käski tekemään siitä seurakunnan asian. Entä jos se epäonnistuu? Silloin piti loukkaaja, ei loukattu, erottaa seurakunnasta. – Matt. 18:15–17.
Kun olet kompastunut toisen menettelyyn, niin julistat, että et anna hänelle anteeksi. Mutta onko sinulla varaa olla antamatta anteeksi? Jeesus sanoi, että Jumala tuomitsee meidät yhtä ankarasti kuin me tuomitsemme toisia, että hän ei anna anteeksi meille, jos me emme anna anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Eikä meidän tule antaa anteeksi ainoastaan kerran tai kahdesti vaan niin kuin Jeesus sanoi Pietarille: ”Seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (Um). – Matt. 6:14, 15; 18:21–35.
Eikä vain näin, vaan jos sinä kompastut ja kieltäydyt antamasta anteeksi toiselle, niin se olisi julkeutta sinun puoleltasi. Kuinka niin? Siten, että sinä julkeat omaksua Jumalan osan veljesi tuomitsemisessa. Joosef, patriarkka Jaakobin poika, huomautti, kun hänen veljensä pelkäsivät, miten hän menettelisi heidän isänsä kuoltua: ”Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?” Niin, vaikka he olivat myyneet hänet orjaksi ja vaikka hän oli kärsinyt monta vuotta orjuudessa, niin hän ei muistellut sitä heitä vastaan. Hän ei hautonut koston henkeä vaan antoi auliisti heille anteeksi. – 1. Moos. 50:19–21.
Eikä tässä kaikki. Jos sinä vetäydyt pois Jehovan kansan seurasta sen takia, mitä joku tai jotkut ovat tehneet, niin etkö osoita rakkaudettomuutta kaikkia muita kohtaan? Sinä sanot itse asiassa heille, että koko heidän rakkaudellinen seuransa ei ole sinun henkilökohtaisten tunteittesi arvoinen. Mutta onko todella niin? Jos sinä lisäksi annat sen, mitä joku toinen tekee, kompastuttaa itsesi pois Jehovan palveluksesta, niin missä on lähimmäisenrakkautesi? Missä on rakkautesi niitä kohtaan, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, jotka huokaavat ja itkevät kaikkien niiden iljettävyyksien takia, joiden he näkevät tapahtuvan erityisesti kristikunnassa? Ainoa keino, jolla sinä voit osoittaa rakkautta heille, on, että pysyt lujana kristillisessä evankeliuminpalveluksessa riippumatta siitä, mitä joku toinen on saattanut tehdä.
Sitä paitsi, kun sinä kompastut siihen, mitä toiset tekevät, niin sinä paljastat myös rakkauden Jehova Jumalaa kohtaan puuttuvan. Miten niin? Hänhän on sallinut sen. Jehova Jumala on pitkämielinen. Hän sallii paljon sellaista, mitä hän ei hyväksy, koetuksena palvelijoilleen. Katso, mitä hän salli Jobin ja oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsiä. Mutta hän on kuitenkin luvannut, ettei meitä vaadita kestämään enemmän kuin voimme. (1. Kor. 10:13) Jos sinä annat jonkin sellaisen, mitä Hän on sallinut, kompastuttaa itsesi pois hänen palveluksestaan, niin sinä itse asiassa moitit Jehova Jumalaa ja paljastat, että sinulta puuttuu rakkautta häntä kohtaan. Se merkitsee sitä, että sinä sanelet ehdot, joilla olet halukas palvelemaan Jumalaa. Onko siinä järkeä? Voitko sinä määräillä häntä? Voitko sinä asettaa ehdot, jotka hänen on täytettävä? Mitä psalmista sanoo? ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” – Ps. 119:165.
MIKSI OLET KOMPASTUNUT?
Jos olet kompastunut, niin sinun olisi hyvä kysyä itseltäsi: Miksi olen kompastunut? Sinusta saattaa pinnallisesti katsoen tuntua sen johtuvan siitä, että sinun oikeustajuasi on törkeästi loukattu tai että sinulle on tehty väärin tai sinä olet pettynyt johonkuhun toiseen. Mutta Jumalan sana varaa mahdollisuuden vakavien rikosten käsittelemiselle ja henkilökohtaisten väärintekojen oikaisemiselle. Voisiko olla, että sinä olet taipuvainen paremminkin tunteitten kuin järjen hallintaan? Tunne johtaa usein oman edun tavoitteluun. Tai voisiko olla niin, että sinä olet taipuvainen olemaan sisäänpäin kääntynyt ja siten helposti suhtaudut liian vakavasti siihen, mitä toiset sanovat ja tekevät?
Muista, että ihmissydän on petollinen ja pahanilkinen. (Jer. 17:9) Voisiko olla niin, että sinä etsit huomaamattasi jotain puolustusta lopettamisellesi? Kun siis joku on kompastunut siihen, mitä joku toinen on sanonut tai tehnyt, niin hänen sopii kysyä itseltään: Mikä oli todellinen syy kompastumiseeni? Onko vääryys tai epäkohta niin suuri, vai onko kompastumiseni takana jokin kätkössä oleva vaikutin tai syy? Jumala tietää vastauksen.
LASKE SIUNAUKSIASI
Apostoli Pietarin vastaus, ettei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä, että yksin Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat, on pidettävä mielessä, kun olet taipuvainen kompastumaan sen takia, mitä joku toinen sanoo tai tekee. Mihin muualle voisi mennä? Eihän etu palvella Jehova Jumalaa jää missään toiselle sijalle. Eikö ole kunniallisinta työtä, mihin kukaan voi ryhtyä, olla taivaallisen hallituksen suurlähettiläs tai lähettiläs ja pyytää Kristuksen sijasta ihmisiä tulemaan sovitetuiksi Jumalan kanssa? – 2. Kor. 5:20.
Ja mihin palkitsevampaan työhön voitaisiin ryhtyä? Se tuottaa kunniaa Jehova Jumalalle ja vaikuttaa hänen nimensä kunniaan saattamiseksi. Tätä työtä suorittamalla sinä tarjoat ihmisille Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä Harmagedonin jälkeen saatavan iankaikkisen elämän odotteen. Ja koska hänen työnsä on epäitsekästä, niin sinä saat siitä suurta onnea, sillä ”autuaampi on antaa kuin ottaa”. – Apt. 20:35.
Koska Jumalan sana vakuuttaa meille, että Jumala ei unohda meidän uskollista palvelustamme ja ettei meidän hänelle suorittamamme työ ole turhaa, niin sinä voit olla vakuuttunut tulevasta palkasta. Mistä? Joko hallitsemisesta Kristuksen kanssa tuhat vuotta tai pääsystä Harmagedonin jälkeiseen ”uuteen maahan”, missä Jumala pyyhkii pois jokaisen kyyneleen ihmisten silmistä ja missä ei ole enää kuolemaa eikä murhetta eikä itkua eikä kipua. Miksi antaisit sen, mitä joku muu on tehnyt, riistää itseltäsi kaiken tämän? – 1. Kor. 15:58; Hepr. 6:10; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:4.
Katsokaamme tosiasioita suoraan silmiin. Jehovan antautuneilla kristityillä todistajilla on hyvin ansaittu entisyys eli maine, että he ovat huomattavia rehellisyytensä, rauhansa ja yksimielisyytensä sekä ilonsa vuoksi. He ovat kansa, joka rakastaa Jehovaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan ja lähimmäisiään niin kuin itseään. (Mark. 12:29–31) Jos eristäytyisit heistä, niin voisitko odottaa löytäväsi toisen ihmisryhmän, joka yrittäisi ankarammin elää Raamatun periaatteitten mukaan kuin he? Kuten olemme jo huomauttaneet, he eivät suvaitse niitä, jotka harjoittavat jumalattomuutta, vaan poistavat heidät keskuudestaan. – 1. Kor. 5:13; 6:9–11.
VARO KOMPASTUTTAMASTA TOISIA
Sen, että Raamattu ei oikeuta ketään kompastumaan siihen, mitä joku toinen tekee, ei pidä ymmärtää merkitsevän sitä, että kristitty voi olla välinpitämätön tai suhtautua keveästi toisen kompastuttamiseen. Ei suinkaan! Toisen kompastuttaminen on mitä vakavin rikos. Jeesus Kristus ei jättänyt mitään epäilystä tämän suhteen, sillä hän sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Joka viettelee [kompastuttaa, Um] yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” – Matt. 18:6.
Apostoli Paavalikin ymmärsi kristityn toverin kompastuttamisen vakavuuden ja varoitti sen tähden siitä yhä uudelleen. Hän osoitti, että vaikka jokin asia on täysin oikea itsessään, niin jos se aiheuttaisi toisen kompastumisen, meidän ei tule tehdä sitä: ”Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” Eikä Paavali ainoastaan saarnannut niin, vaan hän myös teki niin: ”Jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.” – Room. 14:21; 1. Kor. 8:13.
Jollei meidän tule tehdä sellaista, mikä on täysin oikeaa itsessään, jos se kompastuttaa toisia, niin kuinka paljon huolellisempia meidän tuleekaan olla sen suhteen, ettei mikään meidän väärintekomme kompastuta toisia! Muistaen tämän Paavali rukoili Filippissä olevien veljiensä edestä: ”Että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä parasta on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi [kompastuttaisi toisia, Um].” Kehottaessaan heitä tällä tavalla hän pyysi heitä vain jäljittelemään itseään, sillä hän kirjoitti veljilleen Korinttoon: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen [kompastumiseen, Um], ettei virkaamme moitittaisi.” – Fil. 1:9, 10; 2. Kor. 6:3.
Työ, jota Jehova Jumala suorituttaa tänä aikana, on yhteistoimintaa. Samoin kuin ihmisruumiin jäsenet, kukin edistää toisten hyvinvointia ja jokainen tarvitsee toisia. Voiko käsi tai varvas elää jatkuvasti erossa ruumiista? Voiko se suorittaa mitään hyödyllistä tehtävää, jos se katkaistaan pois? Samoin kuin jokainen ruumiin jäsen osallistuu toisten jäsenten hyvinvoinnin edistämiseen, kristittyjenkin tulee tehdä. (1. Kor. 12:12–26) Sen tähden tulee jokaisen kristityn varoa kompastuttamasta kristittyä toveriaan. Kun olet tekemisissä eri rotuun tai kansallisuuteen kuuluvien kristittyjen lähimmäistesi kanssa, niin ota huomioon heidän tunne-elämänsä ja vältä loukkaamasta heitä. Oletko kypsä evankeliuminpalvelija? Jos olet, niin varo kompastuttamasta nuoria ja uusia, jotka todennäköisesti odottavat paljon sinulta.
Samalla täytyy jokaisen ymmärtää, ettei kukaan ole täydellinen ja että kun toiset rikkovat joko Raamatun periaatteita tai itseään vastaan, niin se ei ole pätevä syy loukkaantua. Ei ole viisasta, ei oikeudenmukaista eikä rakkaudellista antaa toisten kompastuttaa, kuten olemme nähneet. Onko rikkomus vakava? Jos on, niin seurakunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Onko se sinua vastaan henkilökohtaisesti? Jos se on, niin menettele Matt. 18:15–17:ssä olevien Jeesuksen ohjeitten mukaan. Jos on kysymyksessä jokin muu asia, niin karkota se mielestäsi noudattaen rakkautta, joka peittää syntien paljouden. – 1. Piet. 4:8.
Jos sallit toisten kompastuttaa itsesi pois Jumalan palveluksesta, niin et miellytä Jehova Jumalaa. Teet toiset onnettomiksi samoin kuin itsesikin. Ainoa, jonka saatat tehdä onnelliseksi, on Saatana, koska hän iloitsee epäsovun ja onnettomuuden näkemisestä Jumalan kansan keskuudessa. Varmastikaan sinä et halua sellaista. – Sananl. 6:16–19.
Älä siis anna kenenkään riistää itseltäsi iloasi! Pidä lujasti kiinni iankaikkisen elämän toivostasi. Laske niitä lukuisia siunauksia, joita saat tämän Jumalan valtakunnan hyvän uutisen toimeliaasta saarnaamisesta kaikille, jotka haluavat kuulla. Näe työtovereissasi oleva hyvä ja havaitse heidän kanssaan suurempi onni, mikä tulee antamisesta!