He lakkasivat käymästä kirkossa
KRISTIKUNNAN kirkkojen tila on nykyään heikkenemässä. Kirkossa kävijöiden määrä ja kirkon kannatus vähenee vuosittain maassa toisensa jälkeen. Monet jättävät kirkkonsa sen takia, mitä he ovat nähneet tapahtuvan niissä ja koska he kaipaavat Raamatun totuutta. Kaksi seuraavaa kokemusta valaisee mitä on tapahtumassa. Ensimmäinen on Kanadasta.
”Minusta tuli nuorena helluntaiuskonnon jäsen, koska se oli vanhempieni uskonto. Mutta minä ymmärsin, etteivät kaikki uskonnot voi olla oikeita, koska ne opettavat niin monia erilaisia ja ristiriitaisia ajatuksia. Niinpä tapanani oli mennä Calvary Templen pastorin luo Winnipegissä Kanadassa ja keskustella asioista hänen kanssaan.
”Tein hänelle kysymyksiä kolminaisuudesta. Hän ei antanut minulle kertaakaan suoraa vastausta vaan sanoi minulle yhä uudelleen, että se, miten kolme persoonaa voi olla vain yksi Jumala, on salaisuus, ja että minun täytyy hyväksyä tämä oppi uskoen. Toinen helluntaiuskonnon oppi, joka vaivasi minua monta vuotta, oli se, että kaikki hyvät ihmiset tulevat menemään taivaaseen. Minun oli vaikea hyväksyä tätä. Kysyin häneltä: ’Miksi Jumala on luonut tämän maapallon? Aikoiko hän todella hylätä sen ja ottaa meidät kaikki taivaaseen?’
”’Kyllä’, oli pastorini tapana aina vastata. Hämmennykseni lisääntyi, ja minä etsin ponnekkaammin Jumalan totuutta. Vuonna 1967 lakkasin käymästä Calvary Templessä ja aloin rukoilla hartaasti Jumalalta opastusta. Vähän myöhemmin samana vuonna tunsin tarvitsevani työn vaihdosta, ja vaikka en ymmärtänyt syytä siihen, niin vaihdoin työpaikkaa. Otin erään kauppaliikkeen lemmikkieläinosaston johtajan toimen. Alaisuudessani työskenteli eräs naishenkilö. Me aloimme keskustella elämän monista asioista yleensä. Huomasin pian, että hänen lausuntoihinsa sisältyi lainauksia Raamatusta. Tämä sai minut ulos kuorestani, eikä kestänyt kauan ennen kuin tajusin, että tämä nainen kertoi minulle totuutta Jumalan sanasta. Minä tosiaan tiesin etsineeni juuri tätä.
”En välittänyt siitä, että tämä nöyrä nainen oli Jehovan todistaja, enkä siitä, että useimmilla ihmisillä näyttää olevan ennakkoluuloja heitä kohtaan. Ymmärsin, että Jehovan todistajilla on Raamatun totuus, ja olin kovin onnellinen löydettyäni keinon tulla tuntemaan sen.
”Kirjaimellisesti pyysin hartaasti tätä naista tutkimaan säännöllisesti kanssani Raamattua. Hän ja hänen miehensä ryhtyivätkin tutkimaan kanssani. Olin niin ylenpalttisen iloinen, että minusta tuntui kuin en olisi saanut kylliksi tietoa. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun aloin tutkia Raamattua heidän kanssaan, kysyin heiltä, enkö voisi lähteä heidän mukanaan heidän työhönsä saarnaamaan talosta taloon. He olivat hämmästyneitä, mutta kehottivat ystävällisesti minua hankkimaan ensin enemmän Raamatun tuntemusta. Erosin helluntaikirkon jäsenyydestä, ja vuoden 1968 toukokuusta lähtien minulla on ollut ilo ja onni jakaa Jumalan totuutta toisille yhtenä hänen antautuneista palvelijoistaan.
”Kun katson taakseni Calvary Templessä viettämiini päiviin, niin käsitän nyt, miksi minun oli mahdotonta ymmärtää selvästi heidän opetuksiaan kolminaisuudesta, sielun kuolemattomuudesta ja helvetin tulesta. Se johtui siitä, ettei niitä todella opeteta Raamatussa.”
Toisen kokemuksen olemme saaneet eräältä naiselta Etelä-Afrikasta. Hän kirjoittaa:
”Kuuluin Hollannin reformoituun kirkkoon täällä Johannesburgissa Etelä-Afrikassa, ja poikani, joka opiskeli yliopistossa, kuului metodistikirkkoon. Keskustelimme eräänä päivänä kirkkojemme opeista ja huomasimme kauhuksemme, ettei kumpikaan meistä tiennyt mitään Pyhästä Raamatusta. Ymmärsimme, että jokin oli pahasti vinossa, mutta ajattelimme sen olevan oma vikamme. Niin päätimme tulevaisuudessa kuunnella tarkkaavammin kirkossa nähdäksemme mitä saatoimme oppia. Mutta muutamien seuraavien viikkojen aikana huomasimme, että miten huolellisesti tahansa kuuntelimmekin, kumpikaan meistä ei saanut mitään todellista hengellistä hyötyä kirkostaan.
”Näihin aikoihin poikani löysi kodistamme Vartiotorni-lehden ja ehdotti, että lukisimme sen yhdessä. Pääkirjoitus käsitteli sitä ihmeellistä toivoa, joka Pyhässä Raamatussa on esitetty maanpäällisestä iankaikkisesta elämästä paratiisissa. Se oli täysin ymmärrettävää. Niin päätimme tilata heti Vartiotornin. Kun kymmenen päivää oli kulunut emmekä me olleet saaneet mitään vielä, niin etsimme Vartiotorni-seuran haaratoimiston puhelinnumeron tiedustellaksemme viipymistä. Sieltä selitettiin, että kestää hiukan kauemmin, ennen kuin lehdet alkavat saapua meille, mutta että jotakuta pyydettäisiin tulemaan luoksemme ja tuomaan meille viimeiset numerot.
”Kun eräs Jehovan todistaja myöhemmin tuli luoksemme, niin hyväksyimme tarjotun ilmaisen Raamatun kotitutkistelun. Nyt saamme runsasta hengellistä ravintoa. Kumpikaan meistä ei mennyt enää takaisin kirkkoon. Toisen tutkistelumme jälkeen menimme ensimmäiseen kokoukseemme valtakunnansaliin. Olimme hämmästyneitä jokaisen ystävällisyydestä ja innosta. Siitä lähtien olemme käyneet säännöllisesti Jehovan todistajien kokouksissa. Olemme oppineet Jumalan sanan Raamatun ihmeellisiä totuuksia, joita ne kirkot, joissa aikaisemmin kävimme, eivät opettaneet.”
Kuinka viisaita nämä yksilöt ovatkaan, kun pakenevat laitoksista, jotka väittävät opettavansa Jumalan totuuksia, mutta jotka eivät todellisuudessa opeta niitä vaan jopa kieltävätkin ne sanoillaan ja teoillaan. – Tiit. 1:16; Ilm. 18:4, 5, 8.