Oletko hyvä naapuri?

’TIETYSTI olen hyvä naapuri. Hoidan omat asiani ja annan naapurin hoitaa omansa. Mitä vähemmän meillä on tekemistä keskenämme, sitä paremmin menee.’

Tämä saattaa olla hyvin yleinen vastaus kysymykseen: Oletko hyvä naapuri? Mutta eikö se todellisuudessa ole kysymyksen sivuuttamista? Varmasti täytyy ilmaista joitakin hyviä ominaisuuksia ollakseen hyvä naapuri, jotain enemmän kuin vain ettei ole utelias naapurin yksityisasioiden urkkija.

Saattaahan tosin olla naapureita, jotka vaikuttavat sinuun pikemminkin karkottavasti kuin puoleensa vetävästi – juoruilevia, epäsiistejä, meluisia ihmisiä ja sellaisia, jotka haluavat esiintyä suurellisesti. Jotkut naapurit voivat olla ärtyisiä ja umpimielisiä ja vastata iloiseen tervehdykseesi kylmästi nyökäten tai murahtaen. Eikö olekin helppoa luetella naapureitten vajavaisuuksia?

Mutta pysähdypä ja ajattele. Katseletko ainoastaan heidän heikkouksiaan? Entä heidän hyvät ominaisuutensa? Ehkä voisit päästä tuntemaan heidät paremmin. Ei tässä tarvitse mennä äärimmäisyyksiin, niin että suorastaan asuisitte toistenne kodissa. (Sananl. 25:17) Mutta ehkä voisit aikaansaada ystävällisemmän ilmapiirin. Sinun ei tarvitse ruveta seurustelemaan heidän kanssaan, mutta ehkä voisit päästä puhumaan heille silloin tällöin.

Olettakaamme, että perheesi kaikki jäsenet tulisivat sairauden takia samanaikaisesti toimintakyvyttömiksi. Eikö olisi suuriarvoista, jos joku läheltä, kuten naapuri, tiedustelisi, miten asiat ovat, ja tarjoutuisi toimittamaan jonkin tärkeän asian hyväksesi? Useimmat meistä pitäisivät siitä, että meille tehtäisiin näin, mutta entä jos sinä ensin suorittaisit tällaisia ystävällisiä tekoja naapurillesi?

Jos poissa ollessasi joskus murtovarkaat yrittäisivät tunkeutua kotiisi tai syttyisi tulipalo, niin etkö olisi kiitollinen naapurille, jos hän olisi kylliksi kiinnostunut hyvinvoinnistasi kutsuakseen poliisin tai palokunnan? Sellainen pikainen toiminta voisi säästää sinulta paljon kuluja ja epämukavuuksia. Mutta voitko aiheellisesti odottaa tällaista apua, jos kartat naapureittesi kaikkia ystävällisiä aloitteita tai jollet osoita samanlaista kiinnostusta heidän hyvinvointiaan kohtaan? Viisas mies kirjoitti Sananl. 27:10:ssä: ”Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.”

Tästä ei ole epäilystäkään. On käytännöllisiä syitä naapuruussuhteitten kehittämiseen niiden kanssa, jotka asuvat ympärilläsi, jollei sinulla ole todisteita siitä, että he ovat Jumalan ja kaiken hyvän vihaajia. Mutta sinä löydät useita naapureita, jotka eivät kuulu tähän luokkaan ja jotka hyötyisivät suuresti keskusteluista kanssasi, ehkäpä myös aikanaan saisivat saman uskon Jumalaan ja hänen Sanaansa.

On toinenkin näkökohta. Eikö ole tärkeätä ottaa laskelmiin Jumalan näkökanta sen suhteen, miten meidän tulee suhtautua naapureihin ja yleensä lähimmäisiin? Sitä, mitä hän odottaa kristityiltä tässä suhteessa, ei ole jätetty arvailun varaan. Se on esitetty Raamatussa selvin sanoin. Katsokaamme, mitä voimme oppia tästä asiasta Raamatusta.

Vastatessaan eräälle, joka kysyi: ”Mikä on ensimmäinen [tärkeydessä] kaikista käskyistä?’ Jeesus sanoi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” (Mark. 12:28–31) Ja tämä vaatimus rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä jäi kristilliseen asiainjärjestelmään, kuten voidaan huomata Jeesuksen opetuslasten kirjoituksista. – 1. Joh. 5:3; Jaak. 2:8.

Mutta kuka on lähimmäisesi? Jeesus itse selitti tämän sanan. Hän kertoi miehestä, jota lyötiin, joka ryöstettiin ja jätettiin kuolemaan tien viereen. Kaksi miestä meni ohitse ja kieltäytyi sekaantumasta asiaan. Lopulta yksi sääliväinen henkilö pysähtyi ja antoi avun. Sitten Jeesus teki tiedustelleelle tutkivan kysymyksen: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” – Luuk. 10:29–37.

Sinäkin voit tehdä itsestäsi toisten lähimmäisen, jotka ovat sen avun tarpeessa, minkä sinä voit antaa. Ehkä voit antaa tuoreita hedelmiä tai kukkia, kun he ovat sairasvuoteella, tai tarjoutua auttamaan taloustehtävissä tai toimittamaan jonkin asian heidän puolestaan. Hyvä, rohkaiseva keskustelu voi auttaa heitä saamaan paremman tulevaisuudennäkemyksen. Saattavatpa heidän epämiellyttävät luonteenpiirteensä korjautua tahdikkaan keskustelun johdosta. Jos esimerkiksi heidän lapsensa ovat meluisia tai kurittomia, niin voisit tähyillä sopivaa tilaisuutta selittääksesi, miten sinä kuritat lapsiasi Raamatun periaatteitten mukaan.

Tosin jotkut naapurit tuntevat vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka soveltavat kristillisiä periaatteita, ja karttavat heitä. Tällaisille ei tarvitse tyrkyttää ystävällisyyttä. Toiset naapurit suhtautuvat arvostavasti, ja saattaa olla, että sinä kristittynä voit välittää heille kaikkein suurimman hyödyn – Jehova Jumalan päätösten tuntemuksen ja arvostuksen.

Hyvän naapurin ja lähimmäisen osaa ei täytä se, joka vetäytyy syrjään ja on umpimielinen. Määräys kristityille kuuluu: ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.” (Room. 12:17) Hyvänä naapurina ja lähimmäisenä sinäkin voit tarjota lohdutusta missä sitä tarvitaan, rakentavaa keskustelua missä sitä arvostetaan ja siten olla siunauksena niille, jotka ovat arvollisia naapuristossasi.