Jehovan suojeluksen arvostaminen
Seuraava kirje on eräältä teini-ikäiseltä, joka kunnioitti verta koskevaa Jumalan lakia
Rakas Daavid
Ensimmäisen kerran voin sanoa voivani erinomaisesti. Olen juuri läpäissyt kuusikuukautisen jakson munuaisten tutkijaryhmän valvonnassa täällä Kalifornian sairaalassa. Muistellessani kokemustani voin onnellisena nähdä olleeni Jehovan suojaavassa valvonnassa.
Seitsemän ensimmäisen viikon aikana minulle tehtiin sarja kokeita. Niistä ilmeni, että oikeanpuoleista munuaistani vaivasi syntymävika – ahdas valtimo. Se osoittautui munuaista ravitsevaksi päävaltimoksi. Kun se tavallisesti on lyijykynän paksuinen, minulla se oli tuskin paksumpi kuin nuppineula.
Luoja laati munuaiseen ihmeellisen koneiston, jonka avulla tarpeellinen määrä kiertävää verta varmistetaan jokaiseen erikoistilanteeseen. Munuainen erittää voimakasta hormonia nimeltä reniini ja täsmälleen oikean määrän joko kiihottamaan tai hillitsemään veren virtaamista. Mutta se kaikki tapahtuu niin joustavasti, että me emme ole edes tietoisia näistä järjestelyistä. Mutta tämä koneisto voi toimia ja toimii liikaa tietyissä olosuhteissa. Minun oikeanpuoleinen munuaiseni esimerkiksi valmisti ilmiömäisesti kolme kertaa tavallisen reniinimäärän kohottaen verenpaineeni niin korkealle kuin 200/160. Normaalisti sen pitäisi olla minulla 120/70.
Lääkkeet eivät kyenneet alentamaan painetta. Se todellisuudessa kohosi ja vaikutti silmiini siinä määrin, että minun oli hankittava silmälasit. Yksi määrätyistä lääkkeistä vaikutti vakavasti muistiinikin. Toinen teki minut toimintakyvyttömäksi. Minun oli jäätävä pois koulusta. Ruumiini toiminta oli kiihtynyt siinä määrin, että nukuin 16 tuntia hyvin syvässä unessa joka päivä, ja valveilla ollessani minulla oli usein kova päänsärky. Kolme tai neljä kertaa päivässä nenästäni vuoti runsaasti verta. Uupumus ja suuret lääkeannokset pitivät minut jatkuvassa horrostilassa.
VAIKEA RATKAISU
Leikkaus ilmoitettiin lupaavimmaksi apukeinoksi. Pääurologi tarjosi valintamahdollisuuden: hän voisi korjata valtimon ja pelastaa puolet munuaisesta, jos hän käyttäisi verensiirtoja, tai hän voisi poistaa munuaisen kokonaan turvautumatta verensiirtoon. Valtimon korjaaminen merkitsisi leikkauksen jälkeen runsasta verenvuotoa. Toisaalta voisin säilyä hengissä ja tulla hyvin toimeen yhdellä terveellä munuaisella. Valitsin munuaisen poiston.
Päivää ennen kuin leikkauksen piti tapahtua, tuli munuaistensiirtoryhmän puheenjohtaja kysymään, suostuisinko antamaan minulta poistettavan munuaisen eräälle nuorelle potilaalle, jonka munuaiset olivat lakanneet toimimasta. Näytti siltä, että vaikka munuaiseeni johtava valtimo ei toiminut, niin itse munuainen oli hyvässä kunnossa. Tohtori oli halukas saamaan munuaiseni, mutta minä selitin hänelle, että Jehovan todistajana minun täytyy pitää kiinni siitä, mitä Jumalan laki osoittaa tällaisesta asiasta. Sanoin hänelle, että hän saa suoran ja perusteellisen vastauksen tiedusteluunsa sen jälkeen, kun perheemme olisi pohtinut, mitä Jumalan sana sanoo tästä asiasta.
Myöhemmin samana päivänä ilmoitimme hänelle raamatullisen kantamme ihmislihaan ja sen käyttöön nähden ja lainasimme asiaa koskevia kohtia Jumalan sanasta. Hän kysyi, voisinko säilyttää hyvän omantunnon kieltäessäni munuaiseni tältä nuorelta potilaalta. Vastauksessa osoitin, ettei munuaiseni ole minun annettavissani ja että se täytyy käyttää Hänen tahtonsa mukaan, joka sen loi. Ja hänen täytyi myöntää, ettei hän tuon munuaisenkaan avulla voisi taata potilaansa henkiin jäämistä. Osoitin, että minun itseni ja hänen nuoren potilaansa tuleva elämä ylösnousemuksen kautta riippuu meidän kuuliaisuudestamme Jumalan periaatteille, jotka on esitetty Pyhässä Raamatussa.
JEHOVAAN TURVAUTUMINEN
Sitten tuli nukutuslääkäri katsomaan minua. Ymmärtääkseni tässä sairaalassa on nukutuslääkärillä huomattava valta. Hän voi määrätä verensiirron välittämättä mistään potilaan ja kirurgin välisestä sopimuksesta. Hän esitti minulle paperin allekirjoitettavaksi. Siinä oli kohta, jossa hän sanoi, että minun uskonnolliset vakaumukseni olivat suurena vastuksena hänen taidolleen ja että minä hänen mielestään olin vakava kirurginen vaara. Hän pyysi vapautusta kaikesta vastuuvelvollisuudesta, jos kuolisin. Oli myöhä, eivätkä vanhempani olleet opastamassa minua. Turvauduin hiljaisessa rukouksessa Jehovaan, että hän pitäisi minusta huolen tuossa ahdinkotilassa. Allekirjoitin hänen esittämänsä paperin.
Tämä mies oli loukkaantunut siitä, että hänet asetettiin Jumalan alapuolelle, ja antoi tunteittensa häiritä sopivaa ammattipalvelusta. Odottaessani leikkaussalin ulkopuolella kuulin hänen suostuttelevan virkatovereitaan vastustamaan kirurgiani. Jälleen käännyin Jehovan puoleen pyytämään hänen apuaan. Sitten kirurgi tuli näyttämölle. Mitä hän tekisi? Hän kieltäytyi ehdottomasti rikkomasta kanssani tekemäänsä sopimusta selittäen, että kenelläkään ei ole oikeutta moittia minua tai ketään muutakaan perustellun uskonnollisen vakaumuksen johdosta.
Nukutuslääkäri suostui vastahakoisesti ryhtymään toimeen. Hän oli kovin niukkasanainen ja töykeä minulle valmistaessaan minua leikkaukseen. Hän alkoi hermostua yksinkertaisissa toimituksissa. Kun hänen vihansa kasvoi, niin hänen erehdyksensä tulivat räikeämmiksi. Lopulta, seitsemän vakavan erehdyksen jälkeen tavanomaisessa valmistelussa, astui sisään nukutusta valvova professori ja otti itse tehtävän hoitaakseen.
Leikkauksen onnistuminen oli jännittävä. Ilmeni, että kahdessa minuutissa munuaisen poistamisen jälkeen paine alkoi laskea, kunnes se asettui normaalille tasolle. Pääsin pois sairaalasta, mutta minun oli palattava takaisin, kun paine näytti jälleen kohoavan vaarallisesti. Seitsemän päivän päästä aloin tulla paremmaksi. Se oli ilmeisesti ollut leikkauksen jälkeinen reaktio, joka johtui elimistöni mukautumisvaikeuksista, kun se oli saanut niin suuren määrän reniiniä. Kun se kaikki on nyt ohitse, niin en ole koskaan elämässäni tuntenut voivani näin hyvin.
Toivuttuani minun on ollut opittava monta seikkaa uudelleen. Erityisesti muistini näyttää kolmen viime vuoden aikana kovasti heikentyneen. Mutta mikä etu onkaan, että normaalit elintoiminnat ovat palanneet, ja kuinka onnellinen olenkaan, kun Jehova suojeli minut niin koettelevan kokemuksen läpi! Toiveeni on, että voin järjestää asiani niin, että voin ryhtyä koko ajallani saarnaamaan Jumalan lupaamasta valtakunnasta, joka tuo terveyden ja rauhan niille, jotka panevat luottamuksensa Jehovaan.
Kanssasi, rakas todistajatoveri, ylistäen Jehovaa,
D. B.