’Älä anna empien’ kiitoksenilmausta Jumalalle
JEHOVAN toiminta muinaisen kansansa Israelin kanssa on täynnä opetuksia nykyään elävien kristittyjen hyödyksi. Ne ”on kirjoitettu meille opiksi”, kuten apostoli Paavali ilmaisi asian. (Room. 15:4) Kun tutkimme huolellisesti Raamatun historian yksityiskohtia, niin voimme siis luottavaisina odottaa saavamme syvällisemmän hengellisen näkemyksen Jumalan tahdosta hänen palvojiinsa nähden tänä aikana.
Jehova vaati esimerkiksi jokaista tuomaan uutiset sadosta papistolleen vahvistamaansa palvonnan keskuspaikkaan. Niihin sisältyivät kohdun (ihmisen ja eläimen) esikoiset, jokaisen maasta saadun sadon uutiset, niin, jopa lammaslauman ensimmäiset kerityt villat. (2. Moos. 22:29, 30; 23:19; 5. Moos. 18:4) Nämä esikoiset ja uutiset olivat eri asia kuin kymmenykset eli kymmenennet osat, jotka Jehova vaati puhtaan, otollisen palvonnan tukemiseksi.
Jokainen miespuolinen esikoinen ihmisistä ja urospuolinen eläimistä, joka avasi kohdun, piti pyhittää Jehovalle. (2. Moos. 13:2) Mutta ne ihmisten miespuoliset ja sellaisten eläinten urospuoliset esikoiset, jotka eivät kelvanneet uhrikäyttöön, piti vanhemman tai omistajan lunastaa viiden sekelin vähimmäismaksusta eli noin 10 markalla. (4. Moos. 18:15–17) Jumala lausui myöhemmin selvästi tässä ilmaistun periaatteen profeettansa Hesekielin kautta: ”Kaikki sielut ovat minun.” – Hes. 18:4.
Toisaalta ei esikoishärkää eikä -karitsaa eikä -kaurista voitu näin lunastaa eli ostaa takaisin. Niiden veri piti vihmoa alttarille. Näiden eläinten veri edusti ihmisen Jeesuksen Kristuksen elämänverta, joka vapaaehtoisesti uhrattiin syntisen ihmiskunnan edestä. – Hepr. 9:6–14; Ilm. 7:14.
EI MÄÄRÄSUMMA
Maan uutisen ja lampaitten ensimmäiseksi kerityn villan kysymyksessä ollen on merkille pantavaa, että Jehova jätti sen määrän kunkin itsensä ratkaistavaksi. Määrä jätettiin epämääräiseksi samalla tavalla kuin vaadittiin jättämään heidän elonkorjuussaan sadon tähteet köyhien hyväksi. – 3. Moos. 19:9, 10.
Jokaisen perheen, jokaisen henkilön, jolla oli omaisuutta Jumalan antamassa maassa, odotettiin tuovan tai lähettävän nämä hedelmät tunnustuksena siitä, että he olivat saaneet kaiken Jumalaltaan. Kun määrä jätettiin jokaisen itsensä päätettäväksi, niin se koitui heidän arvostuksensa koetukseksi. Pitivätkö he mielessään, että heidän Jumalansa Jehova oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta? Muistivatko he, että hän antoi heille maan kaivoineen, joita he eivät olleet kaivaneet, hedelmätarhoineen, joita he eivät olleet istuttaneet, ja kaikkine välttämättömyyksineen heidän ruumiilliseksi hyvinvoinnikseen?
Heillä oli totisesti antelias Jumala, joka huolehti myös heidän hengellisestä hyvinvoinnistaan, heidän suhtautumisestaan tosi palvontaan. Viitaten uutisuhreihin Jehova varoitti heitä palvelijansa Mooseksen kautta: ”Täyttä satoasi ja kuurnasi yltäkylläisyyttä et saa empien antaa.” (2. Moos. 22:29, Um) Annetun määrä ei ollut tärkeä vaan se, missä hengessä lahja annettiin. Empiväisyys saattoi hyvin ilmaista, että he olivat menettäneet arvostuksen kaikkia niitä etuja kohtaan, joita Jumala heille soi.
OPETUS MEILLE
Mitä me voimme sitten saada poimituksi kaikesta tästä, me, jotka emme ole Mooseksen lain alaisuudessa? Tähän maan uutista ja kohdun hedelmää koskevaan asiaan liittyy runsaasti hengellistä merkitystä. Eikö apostoli Paavali sano, että Kristuksesta Jeesuksesta tuli ylösnoustessaan ”[Jumalalle] esikoinen kuoloon nukkuneista”? – 1. Kor. 15:20.
Kun sitten laajennamme samaa ajatusta, niin saamme tietää, että Jumala on määrännyt hengellisen Israelin kaksitoista sukukuntaa, Kristuksen voidellut seuraajat, olemaan ”hänen [lunastettujen] luotujensa esikoiset”. (Jaak. 1:18; Ilm. 14:1–4) Kun nämä pysyvät uskollisina kuolemaan asti, niin heidät herätetään henkiluomuksiksi ja annetaan taivaissa olevalle Jumalan suurelle Ylimmäiselle Papille Jeesukselle Kristukselle hänen alaisekseen papistoksi. Se, että Jumala hyväksyy nämä esikoiset, on suurenmoinen tae siitä, että on oleva riemukas elonkorjuu, valtava määrä ihmisiä, jotka saavat lopulta nauttia iankaikkisen elämän siunauksia paratiisimaassa. He tulevat olemaan Kristuksen ja hänen 144 000 pappiskuninkaansa taivaallisen hallituksen maallisia alamaisia.
Muitakin opetuksia voidaan saada uutisuhreista. Eikö maan päällä olekin nykyään varauksia ja järjestö puhtaan palvonnan hyväksi? Aivan varmasti! Tämän järjestön kautta tulee erinomaisia hengellisiä varauksia. On näin ollen sopivaa, että ne, jotka ovat osallisia tällaisesta hengellisestä runsaudesta, ilmaisevat kiitollisuutensa sillä aineellisella, mitä heillä on.
Huomaa, ettei Jehova aseta mitään nimenomaista vaatimusta palvojilleen näihin kiitollisuuden osoituksiin nähden. Monien laita saattaa olla sellainen kuin sen köyhtyneen lesken, jonka Jeesus havaitsi pudottavan temppelin lahja-arkkuun ”kaksi ropoa”, joiden arvo oli hyvin vähäinen. (Mark. 12:42) Eikö hän antanut empimättä, vilpittömästä halusta ilmaista kiitollisuutta Jumalalle, mikä teki vaikutuksensa Jeesukseen?
JOTAIN VIELÄ ENEMMÄN
Muinaisten israelilaisten keskuudessa esikoisten ja uutisen uhraaminen merkitsi näiden edustuslahjojen pyhittämistä. Miten olisi voitu ilman tällaisten lahjojen innokasta, empimätöntä tuomista Jehovan eteen odottaa Jehovan siunausta myöhemmin perheelle tai satojen korjuulle?
Esimerkiksi Simsonin ja Samuelin Jumalaa pelkäävät vanhemmat eivät ainoastaan kasvattaneet lapsiaan ”Jehovan kurissa ja henkisessä ohjauksessa”, vaan myös luovuttivat iloiten esikoispojan suoranaisempaankin Jehovan palvelukseen. – Ef. 6:4, Um (1970).
Ilmaisevatko kristityt vanhemmat vähemmän arvostusta meidän aikanamme? Eivät, sillä monet vanhemmat kasvattavat johdonmukaisesti kaikki lapsensa Jehovan aidoiksi palvojiksi. He kasvattavat nuorten mielessä halua valmistautua tulevaan elämään antautuneina Jumalalle, ehkä hyvän uutisen kokoajansaarnaajien elämänuralle. Eikö se ole ihailtava tapa soveltaa esikuvallisten esikoisten antamaa opetusta?
Jehovan kristityt palvojat osoittavat nykyäänkin samaa empimätöntä henkeä varojen antamisessa puhtaan palvonnan edistämiseksi, antamisessa, joka ilmaisee heidän vakaumuksensa, että kaikki, mitä heillä on, on Jehovalta ja kuuluu hänelle. Tässä on muutamia sattuvia huomautuksia, jotka ovat olleet niiden lahjojen mukana, mitkä on saatu joko Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimistoon tai sen Suomen haaratoimistoon, jonka osoite on Kuismatie 58, 01300 Tikkurila:
”Olen jo hyvin iäkäs enkä voi ottaa tätä rahaa mukaani, kun kuolen, enkä tiedä, miten sen paremmin voisi käyttää kuin Valtakunnan hyvän uutisen julistamisen edistämiseen.”
”Me koemme suurta onnea ja iloa kaiken sen johdosta, mitä Jehova on antanut meille. Me kaikki tässä osassa maata, vaikka olemmekin melko etäällä Seuran päätoimistosta, arvostamme jatkuvasti läheistä kanssakäymistä Jehovan kanssa hänen seurakuntansa välityksellä. Me tunnemme näin erityisesti, kun voimme osaltamme auttaa maailmanlaajuisen todistuksen laajentamista.”
Luoja tietää, että arvostavimmat, anteliaimmat hänen ihmisluomuksistaan ovat todella onnellisimpia luomuksia. (Apt. 20:35) Siksi hän valaa tätä henkeä lapsiinsa. Hän muistuttaa meitä kehittämään jatkuvasti tätä oivallista ominaisuutta, ei nimenomaisin vaatimuksin vaan jättäen suureksi osaksi sen omalle sydämellemme. Miten selväksi tämä seikka onkaan tehty meille! Harkitsehan näitä henkeytetyn apostolin sanoja:
”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; . . . niin että te kaikessa vaurastuen voitte . . . harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, . . . Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta.” – 2. Kor. 9:6–12.