Jumalan ennaltatietämys

SE, MITEN me ymmärrämme Jumalan ennaltatietämyksen ja sen, miten hän käyttää tätä hämmästyttävää voimaa, voi vaikuttaa vakavasti suhteeseemme Jumalaan. Mutta nähdäksemme asian oikein meidän täytyy kuitenkin tuntea eräät tekijät.

Ensiksi Jumalan kyky ennaltatietää ja ennaltamäärätä on esitetty selvästi Raamatussa. Jehova itse esittää todisteena jumaluudestaan tämän kykynsä ennaltatietää ja ennaltamäärätä pelastus- ja vapautustapahtumia sekä tuomio- ja rangaistustekoja ja sitten panna tällaiset tapahtumat täyttymään. (Jes. 44:6–9; 48:3–8) Tämä Jumalan ennaltatietämys ja ennaltamääräys ovat kaikkien luotettavien ennustusten perusta. (Jes. 42:9; Jer. 50:45; Aam. 3:7, 8) Jumala haastaa kansaansa vastustavien kansojen jumalat antamaan todisteen jumaluudesta, mikä heidän epäjumalillaan väitetään olevan, ja hän käskee näitä jumalia tekemään sen ennustamalla samanlaisia pelastus- tai tuomiotekoja ja panemaan ne sitten täyttymään. Niiden kyvyttömyys tässä suhteessa osoittaa niiden epäjumalien olevan ”tuulta ja tyhjää”. – Jes. 41:1–10, 21–29; 43:9–15; 45:20, 21.

Toinen huomioon otettava tekijä on Jumalan älyllisten luomusten moraalinen toimintavapaus. Raamattu osoittaa, että Jumala antaa tällaisille luomuksille vapaan valinnan, moraalisen toimintavapauden, edun ja vastuun, (5. Moos. 30:19, 20; Joos. 24:15) ja tekee heidät siten vastuullisiksi teoistaan. (Room. 14:10–12; Hepr. 4:13) He eivät näin ollen ole pelkkiä automaatteja eivätkä robotteja. Ihmistä ei olisi voitu tosiaankaan luoda ”Jumalan kuvaksi”, jollei hänellä olisi moraalista toimintavapautta. (1. Moos. 1:26, 27) Johdonmukaisesti katsoen ei pitäisi olla mitään ristiriitaa Jumalan ennaltatietämyksen (sekä hänen ennaltamääräämisensä) ja hänen älyllisten luomustensa moraalisen toimintavapauden välillä.

Yksi seikka, joka täytyy ottaa huomioon ja joka toisinaan syrjäytetään, on Jumalan moraaliset mittapuut ja ominaisuudet, joihin kuuluvat hänen oikeudenmukaisuutensa, rehellisyytensä ja puolueettomuutensa, hänen rakkautensa, armonsa ja ystävällisyytensä niin kuin ne ilmaistaan Raamatussa. Kaiken sen ymmärtämisen, miten Jumala käyttää ennaltatietämis- ja ennaltamääräämiskykyjään, täytyy sen tähden olla sopusoinnussa kaikkien näiden tekijöitten eikä ainoastaan niistä joidenkin kanssa.

On selvää, että mitä ikinä Jumala tietää ennalta, sen täytyy välttämättä tapahtua, niin että Jumala kykenee kutsumaan ”olemattomat, ikäänkuin ne olisivat”. (Room. 4:17) Sen tähden herää kysymys: Onko hänen ennaltatietämiskykynsä ääretön, rajaton? Näkeekö ja tietääkö hän ennalta kaikkien luomustensa kaikki tulevat teot? Ja määrääkö hän edeltä nämä teot tai senkin, mikä on oleva kaikkien hänen luomustensa lopullinen kohtalo, tehden sen jopa ennen heidän elämään tuloaan?

Vai onko Jumala ennaltatietämyksessään valikoiva ja mielivaltainen, niin että mitä hän katsoo hyväksi ennaltanähdä ja -tietää, sen hän näkee ja tietää, mutta mitä hän ei halua ennaltanähdä tai -tietää, sitä hän ei näe eikä tiedä? Ja sen sijaan että Jumala tekisi päätöksensä ennen luomustensa olemassaoloa, odottaako heidän ikuista kohtaloaan koskeva Jumalan päätös hänen tuomiotaan heidän elämänvaelluksestaan ja koetuksessa osoitetusta asenteestaan? Vastaukset näihin kysymyksiin täytyy välttämättä saada itse Raamatusta.

PREDESTINAATIONÄKEMYS

Näkemys, että Jumala käyttää ennaltatietämystään rajattomasti ja että hän määrää ennalta kaikkien yksilöiden vaelluksen ja kohtalon, tunnetaan predestinaationa. Sen puoltajat järkeilevät, että Jumalan jumalallisuus ja täydellisyys vaatii, että hän on kaikkitietävä tulevaisuuteenkin nähden eikä ainoastaan menneisyyden ja nykyisyyden suhteen. Jollei hän tietäisi ennalta kaikkia asioita yksityiskohdittain, niin se olisi tämän käsityksen mukaan todistus epätäydellisyydestä.

Mutta katsokaamme tällaisen predestinaationäkemyksen seurauksia. Tällainen käsitys merkitsisi sitä, että Jumala käytti ennaltatietämiskykyään ennen kuin hän loi enkelit tai ihmisen maan päälle ja näki ja tiesi ennakolta kaiken, mikä olisi seurauksena tuosta luomisesta, myös yhden henkipoikansa kapinan ja sitä seuraavan ensimmäisen ihmisparin kapinan Eedenissä (1. Moos. 3:1–6; Joh. 8:44) sekä kaikki tämän kapinoinnin huonot seuraukset aina tähän päivään asti ja vielä kauemmaksikin. Tämä merkitsisi välttämättä sitä, että kaikki pahuus, minkä historia on merkinnyt muistiin (rikollisuus ja moraalittomuus, sorto ja siitä johtunut kärsimys, valehteleminen ja ulkokultaisuus, väärä palvonta ja epäjumalanpalvelus) oli ennen olemassa, ennen luomisen alkua, ainoastaan Jumalan mielessä hänen tulevaisuudesta omaamansa ennaltatietämyksen muodossa.

Jos ihmiskunnan Luoja olisi todella käyttänyt kykyään tietää ennalta kaikki, mitä historia on nähnyt ihmisen luomisesta lähtien, niin Jumala pani silloin tieten tahtoen alulle kaiken sen jälkeen seuranneen jumalattomuuden koko voimassaan, kun hän lausui sanat: ”Tehkäämme ihminen.” (1. Moos. 1:26) Nämä seikat tekevät kyseenalaiseksi ennaltamääräyskäsityksen järkevyyden ja johdonmukaisuuden varsinkin, kun opetuslapsi Jaakob osoittaa, että epäjärjestys ja muu paha ei ole lähtöisin Jumalan tyköä taivaasta vaan että se on ”maallista, eläimellistä, demonista” alkuperää. – Jaak. 3:14–18, Um.

Väite, että jollei Jumala tietäisi ennalta kaikkia tulevia tapahtumia ja olosuhteita täysin yksityiskohtaisesti, niin se todistaisi hänen olevan epätäydellinen, on todellisuudessa mielivaltainen käsitys täydellisyydestä. Lopultahan Jumalan oma tahto ja mielisuosio ovat ratkaisevia tekijöitä sen suhteen, onko jokin täydellistä, eivätkä ihmisten mielipiteet tai käsitykset. – 2. Sam. 22:31; Jes. 46:10.

Valaisemme asiaa: Jumalan kaikkivoipaisuus on kieltämättä täydellinen ja ääretön teholtaan. (1. Aikak. 29:11, 12; Job 36:22; 37:23) Hänen täydellisyytensä voimassa ei vaadi kuitenkaan häntä käyttämään voimaansa kaikkivaltaisuutensa täyteen mittaan asti missään tapauksessa tai kaikissa tapauksissa. Hän ei ilmeisestikään ole tehnyt niin, sillä muutenhan eivät ainoastaan eräät muinaiset kaupungit ja jotkut kansat olisi joutuneet tuhotuiksi, vaan maa ja kaikki, mitä siinä on, olisi jo kauan sitten pyyhkäisty pois Jumalan tuomion toimeenpanoissa, kuten vedenpaisumuksessa ja muissa tilanteissa. (1. Moos. 6:5–8; 19:23–25, 29) Jumalan voiman käyttö ei ole siis vain rajattoman väkevyyden valloilleen päästämistä, vaan sitä hallitsee alituisesti hänen tarkoitusperänsä ja sitä hillitsee hänen armonsa tilanteen niin ansaitessa. – Neh. 9:31; Ps. 78:38, 39.

Jos Jumala samalla tavalla näkee jossain suhteessa hyväksi käyttää määrätöntä ennaltatietämiskykyään valikoivalla tavalla ja siinä määrin kuin häntä miellyttää, niin ei totisesti kellään ihmisellä eikä enkelillä oli oikeutta sanoa: ”Mitä sinä teet?” (Job 9:12; Jes. 45:9; Dan. 4:32) Kysymys ei ole siis kyvystä, siitä mitä Jumala voi nähdä, tietää ja määrätä ennalta, sillä ”Jumalalle on kaikki mahdollista”. (Matt. 19:26) Kysymys on siitä mitä Jumala näkee sopivaksi ennaltanähdä, -tietää ja -määrätä, sillä ”mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee”. – Ps. 115:3.