Turvakaupungista lähteminen merkitsee elämän menetystä
1. Missä samanlaisessa asemassa, kuin Jeesuksen ajan juutalaiset olivat, on kristikunta?
KRISTIKUNTAA ja koko maailmaa painaa nykyään raskaana verivelka. Monet vilpittömät ihmiset eivät ole tietoisia omasta henkilökohtaisesta osallisuudestaan tähän velkaan, koska eivät ole omakohtaisesti tappaneet ketään eivätkä olleet suoranaisesti sodassakaan. Mutta heidänkin täytyy olla osallisia tähän vastuullisuuteen niiden kanssa, joiden ennustuksessa esitetään vuodattaneen viatonta verta. Kristikunta on nykyään samassa asemassa kuin Jeesuksen ajan juutalaiset, joille Jeesus sanoi: ”Katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamia heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt.” – Matt. 23:34–37.
2. Mistä Jerusalemin verentahrima historia johtui, ja minkä koston se sai?
2 Jerusalemin verentahrima historia ei johtunut siitä, että se kävi teokraattista sotaa Jehova Jumalan käskystä, vaan siitä, että se vuodatti viatonta verta ja tappoi tahallaan useita Jumalan profeettoja, ja Jeesuskin, Jumalan Poika, tuomittiin siellä kuolemaan. Tämä ei tapahtunut tietämättömyydessä, sillä Jehova paljasti 700 vuotta varhemmin, Jeremian aikana, Jerusalemin verivelan sanoessaan profeettansa kautta: ”Vaatteeni liepeetkin ovat köyhien, viatonten veressä. Et tavannut heitä murtautumasta sisälle, mutta yhtäkaikki –! Ja kuitenkin sinä sanot: ’Minä olen syytön; hänen vihansa on kaiketi kääntynyt minusta pois’. Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi, koska sinä sanot: ’En ole syntiä tehnyt’.” (Jer. 2:34, 35) Toimien suoraan näiden sanojen mukaan vuonna 607 eaa. Jehova ilmaisi vihansa Jerusalemia vastaan sen ylettömän verenvuodatuksen takia, ja sen babylonialaiset teloittajat vuodattivat sen veren maahan kauhistuttavassa hävityksessä. Jeesuksen sanojen täyttymykseksi Jerusalem joutui myös toiseen verilöylyyn, ja ennen kuin se päättyi kesällä vuonna 70, niin 1 100 000 oli kuollut piiritetyssä kaupungissa.
VERIVELKA OSAVASTUUN JOHDOSTA
3. Miksi monet sellaiset tuhoutuivat, jotka eivät olleet suoranaisesti riistäneet kenenkään elämää?
3 Ottakoot erityisesti kristikunnassa olevat vaarin tästä varoittavasta esimerkistä. Eivät kaikki babylonialaisten tai roomalaisten tappamat juutalaiset olleet suoranaisesti syypäitä Jumalan profeettojen tappamiseen tai muiden hengen riistämiseen, mutta he tuhoutuivat kuitenkin niiden mukana, jotka olivat tahallaan vuodattaneet viatonta verta. Miksi? Koska he kannattivat juutalaisuuden historiaa ja perinteitä ja osallistuivat siten tähän yhteiskuntavastuuseen sen verivelasta.
4. Miksi Jehova ei voi sivuuttaa kristikunnan historiaa?
4 Kristikunta on todella Jerusalemin ja sen valta-alueen Juudan nykyinen vastine. Kristikunnan historia on tahriintunut Jumalan edessä epäoikeudenmukaisesti vuodatetusta verestä siitä lähtien, kun kristikunta sai alkunsa neljännellä vuosisadalla Konstantinuksen aikana. Tämä historia ei voi jäädä huomaamatta, sillä Jehova, joka ei muutu, sanoi Nooalle: ”Teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” – 1. Moos. 9:5, 6.
5. a) Mitkä kristikunnan teot ovat vahvistaneet sen historian, ja miksi niitä ei voida puolustaa? b) Ketkä ovat osavastuullisia kristikunnan verivelasta?
5 Kristikunnan sadat sodat uskonnollisten inkvisitioiden ja ristiretkien ohella ennen vuotta 1914 ovat tuhonneet lukemattomien satojen tuhansien pahaa aavistamattomien ihmisten elämän, ja ne vuodesta 1914 lähtien käydyt kaksi maailmansotaa, joiden vuoksi kristikunnan täytyy kantaa suurin vastuu kymmenien miljoonien ihmishenkien menetyksestä, ovat kasanneet hirvittävän verivelan, joka sen on sovitettava verta koskevan Jumalan liiton mukaan. Näitä sotia ei voida väittää Jumalan nimessä käydyiksi teokraattisiksi sodiksi, vaikka näiden kristikunnassa käytyjen taistelujen molemmilla puolilla olevat eri uskontojen papit ovatkin jaelleet siunauksia niihin osallistuville. Tämä ei ole oikeuttanut ketään tappamaan lähimmäistään ja samalla pysymään syyttömänä vereen Jehova Jumalan edessä. Tuollaisten pappismiesten siunauksen alaisuuteen tuleminen ei ole merkinnyt Jehovan Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, ”turvakaupunkiin” tuloa. Vaikka monet ovat taistelleet uskonnollisessa tai isänmaallisessa innossa, ei Jumalan nimen liittäminen noihin selkkauksiin ole vapauttanut niihin osallistuvia verivelasta. Lisäksi ne, jotka hyväksyvät ne, auttavat tai tukevat niitä, jotka suorittavat suoranaista verenvuodatusta tai osallistuvat propagandaan ja sellaisiin liikkeisiin, jotka johtavat viattoman veren vuodattamiseen, joutuvat myös samalla tavalla yhteiskuntavastuun alaisiksi rikostovereina, ja heidän täytyy seisoa oikeutta voimassa pitävän Jumalan edessä, joka ei voi sivuuttaa eikä tule sivuuttamaan sellaista verivelkaa.
6. Mihin muuhun tekoon kristikunta on syypää, ja pääseekö se rangaistuksetta sen takia?
6 Mutta paljon vakavamman laatuinen on kuitenkin kristikunnan verivelka, koska se on riistänyt monien Jumalan tosi palvelijoitten hengen. Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, jonka vallitseva osa kristikunta on, kuvaillaan Ilmestyskirjassa olevan ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä”. (Ilm. 17:6) Yhtä varmasti kuin kristikunta on jättänyt ottamatta varteen Jehovan varoituksen, Jehovan tuomio toimeenpannaan pian sille, samoin kuin se toteutettiin sen perikuvallekin, Jerusalemille ja Juudalle, vuonna 607 eaa. ja vuonna 70. Kaikki, joiden havaitaan olevan sen yhteydessä siihen aikaan, saavat osansa sen syyllisyydestä, ja heidän täytyy saada osansa myös sen tuhosta. – Ilm. 18:4.
MITEN PAETA NYKYISEEN TURVAKAUPUNKIIN
7. Milloin Jehovan Verenkostaja iskee, ja mistä ainoastaan on turva löydettävissä?
7 Jehova on armollisesti pidättänyt Verenkostajaansa, Herraa Jeesusta Kristusta lähtemästä enkelisotajoukkoineen kristikuntaa ja kaikkia niitä vastaan, jotka ovat osasyyllisiä sen verivelkaan, mutta aika kuluu pian umpeen. (Ilm. 7:1–3) Ihmisveren Kostaja iskee tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. ”Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.” (Jes. 26:21; Matt. 24:21, 22) Kun tuo ratkaisun aika tulee, niin koko ihmiskunta joutuu kasvotusten yhteisvastuunsa kanssa suuremmassa mitassa kuin konsanaan Jerusalem ja juutalaiset. Kaikki, jotka eivät ole löytäneet turvapaikkaa, joutuvat kärsimään seuraukset. Maa täytyy puhdistaa kaikiksi ajoiksi epävanhurskaasti surmattujen verestä. Sovitus täytyy toteuttaa, jotta Nooan kanssa tehty veren pyhyyttä koskeva liitto täyttyisi. Ainoa keino paeta turvaan on tien löytäminen Jehovan vastakuvalliseen ”turvakaupunkiin” ja siellä pysyminen, kunnes Jehovan vihan päivä on mennyt ohitse, sekä siellä asuminen jatkuvasti Jehovan suuren Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, aikaansaaman hyödyn alaisuudessa. Mikä on sitten vastakuvallinen turvakaupunki?
8. Mikä on vastakuvallinen turvakaupunki, ja miten pääsemme sinne?
8 Muinaisessa Israelissa täytyi miehentappajan paeta johonkin niistä kuudesta kaupungista, jotka oli nimenomaisesti määrätty, ja kun oli näytetty toteen, ettei hän ollut syyllistynyt häikäilemättömään murhaan, niin hänen täytyi pysyä turvakaupungissa virassa olevan ylimmäisen papin kuolemaan asti. (4. Moos. 35:9–34) Näin ollen täytyy vastakuvallisen turvakaupungin olla Jehovan varaus sellaisen suojelemiseksi teloitukselta, joka on rikkonut veren pyhyyttä koskevaa Jumalan liittoa vastaan. Tähän kaupunkiin pääsemme siten, että tulemme Hänen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, toimeliaan palveluksen hyödyn alaisuuteen ja pysymme siinä. Jeesuksen täydellinen ihmiselämä, jonka hän uhrasi maan päällä, vastasi sitä, mistä ensimmäinen ihminen Aadam sai iloita Eedenin paratiisissa. Jeesus luopui tästä synnittömästä elämästä kuolemassa, ja hän voi esittää Aadamin kuolevien jälkeläisten edestä uhraamiensa lunnaitten arvon noustuaan kuolleista ja kohottuaan Jumalan oikealle puolelle taivaaseen. Siten Jeesuksesta tuli ihmiskunnan Lunastaja, lähin sukulaisemme. Tämän lunastusuhrin hyödyn sovelluttaminen puhdistaa sen tähden meidät syyllisyydestä ja varaa ihmiskunnalle sovituksen Jumalan kanssa. – Hepr. 2:14; 10:12; Room. 5:11; vrt. Apt. 2:37–40.
9. a) Mitä täytyy jokaisen, joka on rikkonut veren pyhyyttä koskevan Jumalan liiton, tehdä etsiessään Jumalan anteeksiantoa? b) Mistä Paavali on esimerkki?
9 Jokaisen, joka rikkoo joko tahallaan tai tahattomasti veren pyhyyttä koskevaa Jumalan liittoa vastaan, täytyy etsiä Jumalan anteeksiantoa ja syntinsä poispyyhkimistä uskomalla tämän Ylimmäisen Papin, Jeesuksen, elämänvereen. Hänen täytyy osoittaa katuvansa vilpittömästi rikkomustaan pysymällä tottelevaisesti Jumalan Kristuksen kautta tekemän varauksen alaisuudessa luottaen Ylimmäisen Papin vanhurskauteen ja hyviin palveluksiin. Paavali, apostoli, joka Saulus Tarsolaisena vainosi kristillistä seurakuntaa ja hyväksyi sen jäsenten murhatkin, on esimerkki niistä, jotka rikkovat verta koskevan liiton. ”Mutta”, hän sanoo, ”minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa.” (1. Tim. 1:13) Koska Jehova näki Kristuksen kautta Sauluksessa tämän katuvan asenteen, minkä myöhemmin monet uskolliset työt vahvistivat, niin Verenkostaja, ylösnoussut Jeesus Kristus, ei surmannut häntä myöhemmin ’meidän Jumalamme kostonpäivänä’. (Jes. 61:2) Kun Jeesus ilmestyi Saulukselle ja paljasti Sauluksen tosi kirkkoon kohdistaman vainon Hänen vainoamisekseen, niin Saulus katui, muutti menettelytapansa ja käytti siitä lähtien hyväkseen lunastusuhrin hyötyä kuin turvakaupungissa. – Apt. 9:1–19.
PUHTAAN OMANTUNNON PYYTÄMINEN JUMALALTA
10. Miten voi nykyään pyrkiä saamaan puhtaan omantunnon Jumalan edessä?
10 Tahattoman miehentappajan tuleminen muinaiseen turvakaupunkiin ei riittänyt takaamaan hänelle suojaa. Ennen kuin hän voi jäädä kaupunkiin ja saada nauttia kaupungin tarjoamia etuja, hänen oli todistettava, että hänellä oli puhdas omatunto Jumalan edessä tahalliseen verenvuodatukseen nähden. Tämä puhdas omatunto Jumalan edessä voidaan nykyään saada ainoastaan Jumalalle esitetyllä vilpittömällä, rehellisellä pyynnöllä, minkä ilmauksena on Jumalalle Kristuksen kautta tapahtuva antautuminen ja sitä seuraava kaste. Tämä merkitsee sitä, että Jumalan luo tulevan henkilön täytyy tunnustaa synnit, joita hän on tehnyt rikkomalla Jumalan lakia vastaan, ja muuttaa toimintatapansa Jumalan tahdon tekemiseksi. Näin ollen hänen täytyy antaa elämänsä täysin ja varauksettomasti Jehovalle ja sitten tarjoutua kastettavaksi kokonaan veteen antautumisensa vertauskuvaamiseksi. Näin on erityisesti nyt, jolloin maailman loppu lähestyy.
11. Millainen pyytämämme puhdas omatunto on, ja miten se säilytetään?
11 Apostoli Pietari puhui kasteen pelastavasta voimasta ja sen suhteesta kristilliseen omaantuntoon kirjoittaessaan: ”Tämän vertauskuvan [ts. sen, että Nooa ja hänen perheensä läpäisivät vedenpaisumuksen arkissa silloisessa maailman lopussa] mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” (1. Piet. 3:20, 21) Omatunto, jota me pyydämme Jumalalta mukautumalla hänen kastejärjestelyynsä, on omatunto, joka on vapautunut kaikesta syyllisyydestä Jumalaa kohtaan. Se merkitsee tietoisuutta siitä, että on varattu Jeesuksen sovitusuhri, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja joka ei ole sellainen kuin eläinuhrit, joita piti uusia joka vuosi. Ei, tämä hyvä omatunto, jonka Jumala antaa meille, sallii meidän tulla puhtaaseen suhteeseen Jehovan kanssa ja pysyä siinä käyttäessämme hyväksemme hänen suuren Ylimmäisen Pappinsa palveluksia. Niiden, jotka tulevat tähän tilaan, täytyy säilyttää hyvä omatunto suorittamalla jatkuvasti heille tässä vastakuvallisessa turvakaupungissa määrättyä työtä. Omatunto näyttelee sen tähden tärkeää osaa turvakaupungissa pysymisessämme.
12. Miten me voisimme saattaa itsemme sellaiseen vaaralliseen asemaan, että lähtisimme nykyisestä turvakaupungista?
12 Tultuamme vastakuvalliseen kaupunkiin antautumisen ja kasteen kautta Kristuksen Jeesuksen sovitusuhritoimenpiteen alaisuudessa me jätämme taaksemme kaiken syyllisyyden tunnon, ja meidän tulee olla edelleen kaupungissa samassa vapaudessa. Mutta jos me alkaisimme paaduttaa omaatuntoamme Jumalaa kohtaan ja puolustella itseämme tehtyämme vähäisiäkin rikkomuksia kaupungissa olevia pakolaisia varten annettua Jehovan lakia vastaan, niin me saatamme itsemme siihen vaaralliseen asemaan, että lähdemme lopulta kokonaan kaupungista. Jumalan laki on määritelty meille selvästi hänen Sanassaan ja niissä raamatullisissa julkaisuissa, joita hän on varannut, jotta ymmärrettäisiin hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaan nähden lopun aikana. Tämän Jumalan hengen selvän ohjauksen hylkääminen merkitsee kristillisen omantuntomme ohjauksen hylkäämistä. Omantunnon huomioon ottamatta jättäminen johtaa ajan mittaan siihen, ettei tunne lainkaan kipua eikä levottomuutta, kun sen pitäisi vaivata meitä. Omatunto voi, kuten Paavali sanoi, lopulta paatua poltinraudalla kärvennetyn lihan kaltaiseksi. Tällaisessa tilassa ei omatunto haavaan kasvavan liikalihan eli jyväiskudoksen tavalla tunne lainkaan kipua, sillä ei ole syyllisyyden tuntoa. Me saattaisimme aikanaan tyytyä väärintekemiseen, ja kun huomiomme kiinnitetään vääryyteen, niin me lopulta kohautamme olkapäitämme ikään kuin sanoen: ”Entä sitten? Kuka siitä välittää?” Sellainen välinpitämättömyys voi johtaa vain sen varauksen täydelliseen halveksuntaan, jonka alaisuudessa meidän sallittiin päästä kaupunkiin, ja jos meidät tavataan tällaisessa tilassa, tässä mielentilassa, niin meillä ei ole mitään suojaa Verenkostajalta, koska me emme ole silloin enää tässä kaupungissa Ylimmäisen Papin suojelevan hyödyn alaisina tulevana ”koston päivänä”.
LUJANA PYSYMINEN LOPPUUN ASTI
13. Miten joku lähtee vastakuvallisesta turvakaupungista, miten tämä voidaan välttää, ja mikä vaara uhkaa niitä, jotka lähtevät?
13 Koska se, että tulemme itseemme luottaviksi ja menetämme uskon Ylimmäisen Papin uhriin, emmekä luota enää siihen, että se peittää synnit, merkitsee lähtöä turvakaupungista ja asettumista alttiiksi Harmagedonin tuholle, niin meidän on hyvä kuunnella apostoli Paavalin varoitusta, joka kuuluu: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” (Hepr. 2:1) Jehovan Kostajan aika ryhtyä toimintaan on yhä lähempänä. Nyt ei ole aika tulla yllätetyksi turvakaupungin ulkopuolella eikä vaarallisessa asemassa lähellä laidunmaiden reunaa, tämän Jehovan varaaman turvapaikan rajoja. Me emme saa koskaan langeta siihen ansaan, että ajattelisimme voivamme poiketa vähääkään pois Jehovan vanhurskaista vaatimuksista. Kuka meistä voi sanoa, missä kohdassa joku muuttuu sellaiseksi, joka tahallaan jättää huomioon ottamatta Jehovan varauksen ja lakkaa olemasta sellainen, jolla ’on vain huono arvostelukyky’? Muista, mitä Paavali sanoi 1. Kor. 4:4:ssä: ”Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.” Voimmeko sanoa panevamme luottamuksemme Jehovaan, jos tahallamme jätämme huomioon ottamatta hänen meille antamansa käskyt tai rikomme niitä vastaan? Se, että ajattelemme lähtevämme vastakuvallisesta turvakaupungista tilapäisestikään, on samaa kuin kiusaisimme Jumalaa pelastamaan meidät hänen Verenkostajaltaan. Jos sitä paitsi tällaisessa tilassa olevan henkilön olisi kohdattava kuolema juuri nyt luonnollisista syistä ennen ”suurta ahdistusta”, niin mitä osaa hänellä on ylösnousemukseen? Meidän ei tule milloinkaan laiminlyödä kyllin terveen perustan laskemista uskossa luottaen riittävästi suuren Ylimmäisen Papin palveluksiin, jotta Verenkostaja muistaisi meidät suosiollisesti, kun ylösnousemuksen aika tulee. (Matt. 24:21, 22) Se, että emme näin tee tänä ”lopun aikana”, voi merkitä tuhoa iäksi. Sellaisella ei olisi etua varjeltua tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. Hänet teloitetaan.
MILLOIN VAPAUTETAAN TURVAKAUPUNGISTA
14. Miten kauan niiden nyt maan päällä olevien, joilla on taivaallinen toivo, täytyy pysyä vastakuvallisen kaupungin sisäpuolella, ja miksi siihen asti?
14 Miten kauan täytyy entisten verivelkaisten pysyä turvakaupungin sisäpuolella? Kunnes he eivät enää tarvitse Ylimmäisen Papin palveluksia. Paavali kirjoitti heprealaisille: ”Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut.” (Hepr. 7:25, 26) Nämä palvelukset ovat sen tähden niitä ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuvia varten, jotka ovat inhimillisessä epätäydellisyydessä. Niin kauan kuin verivelkaa on olemassa, ovat Ylimmäisen Papin palvelukset välttämättömiä oikean aseman säilyttämiseksi Jumalan edessä. Niiden, jotka on voideltu Jumalan pyhällä hengellä hengellisiksi pojiksi, Kristuksen perijätovereiksi, täytyy pysyä vastakuvallisen turvakaupungin sisäpuolella, kunnes he päättävät uskollisesti maallisen vaelluksensa kuolemassa uhraten siten iäksi ihmisluontonsa. Koska Kristuksen uhria sovelletaan ainoastaan niihin, jotka ovat inhimillisessä luonnossa, niin Ylimmäinen Pappi ”kuolee” heihin nähden siinä merkityksessä, että hänen ei enää tarvitse toimia heidän hyväkseen käyttäen ihmisuhrinsa ansiota, sillä ’Kristuksen kanssaperillisten’ ”pieni lauma” muuttuu ylösnousemuksessa ihmisistä hengiksi ja asuu siitä lähtien taivaassa ”jumalallisessa luonnossa”. – Luuk. 12:32, Um; Room. 8:17; 2. Piet. 1:4.
15. Milloin ne, joilla on maallinen toivo, ovat vapaat lähtemään vastakuvallisesta kaupungista, ja mikä toteuttaa tämän heille?
15 Mutta ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuneet, joilla on maallisen elämän toivo, eivät vapaudu turvakaupungista, kun Jumalan viholliset on hävitetty Harmagedonissa ja niiden veri, jotka on syyttömästi tapettu kaikkien ihmissukupolvien aikana, on kostettu. Tosin tähän ”suureen joukkoon” kuuluvien on täytynyt pestä vaatteensa ja valkaista ne Karitsan veressä, ennen kuin Verenkostaja toimii Jehovan teloittajana. Mutta ”suuri ahdistus” ei kuitenkaan poista heidän verivelkaansa eikä vapauta heitä heti Aadamilta perityistä synneistä. Vaikka heillä onkin puhdas omatunto Jumalan edessä, niin heidän täytyy säilyttää jatkuvasti tämä puhdas omatunto pysymällä vastakuvallisen turvakaupungin rajojen sisäpuolella, kunnes heidät on ennallistettu inhimilliseen täydellisyyteen, jolloin he eivät enää tarvitse Ylimmäisen Papin palveluksia. Milloin se tapahtuu? Vasta kun he ovat saavuttaneet inhimillisen täydellisyyden Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa ja kun hän luovuttaa heidät heidän täydellisyydessään Jehovalle heidän nuhteettomuutensa lopulliseksi koettelemiseksi heidän oman ansionsa perusteella. Kun he tulevat pois tämän suuren Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, suojelun alaisuudesta, hän ikään kuin kuolee Ylimmäisenä Pappina heihin nähden, sillä hänen ei tarvitse sitten enää toimia heidän puolestaan käyttäen uhrinsa puhdistavaa verta.
16. Mikä on niiden asema vastakuvallisen turvakaupungin suhteen, jotka tulevat esiin ylösnousemuksessa elämään maan päälle?
16 Miten on sitten niiden laita, jotka herätetään kuolleista Jeesuksen tuhatvuotishallituksen aikana? Täytyykö heidänkin tulla turvakaupunkiin ja pysyä siellä ”ylimmäisen papin kuolemaan asti”? Ei. Sillä he ovat kärsineet syntisyytensä rangaistuksen omalla kuolemallaan. (Room. 6:7) He ovat vapautuneet synnistä menemällä koko ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Kun he tulevat pois kuolemasta, niin he seisovat tiellä, joka ei johda vastakuvalliseen turvakaupunkiin vaan iankaikkiseen elämään. Kun he pysyvät sillä elämän valtatiellä, niin Ylimmäinen Pappi auttaa heitäkin saavuttamaan inhimillisen täydellisyyden. Se, että he läpäisevät loppukoetuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa, saattaa Jehovan julistamaan heidätkin vanhurskaiksi ja takaa loputtoman elämän maan päällä. Mutta jos he eivät täytä niitä Jumalan vaatimuksia, joita sovelletaan ihmiskuntaan sinä päivänä, he saavat lopullisen kuolemantuomion, ja heidät hävitetään iäksi samoin kuin nekin, jotka hävitettiin tuhat vuotta varhemmin ”suuressa ahdistuksessa”.
17. Mitkä kysymykset heräävät Ylimmäisen Papin ”kuolemasta”?
17 Mutta joku saattaa kysyä, miten on ymmärrettävä Paavalin sanat heprealaisille: ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti”? (Hepr. 6:19, 20) Miksi sanotaan, että Jeesus on oleva Ylimmäinen Pappi iankaikkisesti, jos hänen palveluksensa Ylimmäisenä Pappina ihmismaailmaa kohtaan päättyvät niiden tuhannen vuoden loputtua? Millä tavalla hän on Ylimmäinen Pappi ikuisesti?
18. Mikä suuren Ylimmäisen Papin palvelus päättyy, mutta miksi se ei lopeta kaikkea hänen yhteyttään ihmiskuntaan?
18 Juutalaisessa esikuvassa ylimmäinen pappi kuoli kirjaimellisesti ja päätti siten elämänsäkin eikä ainoastaan palveluksiaan ylimmäisenä pappina. Näin ei ole suuremman Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, laita. Tosin hänen palveluksensa päättyvät tässä ominaisuudessa, kun ihmiskunta on saatettu täydelliseen asemaan vanhurskaudessa Jehovan edessä, mutta Jeesus on Jehovan oikealla puolella ikuisesti. Se, että hän lakkaa toimimasta välittävänä Ylimmäisenä Pappina ihmiskunnalle, ei lopeta hänen elämäänsä. Hänen ihmiskunnan Kuninkaana ja Ylimmäisenä Pappina suorittamansa palveluksen hyvät vaikutukset pysyvät iäti, ja ihmiskunta tulee olemaan ikuisesti kiitollisuudenvelassa hänelle siitä, että hän on palvellut Kuninkaana ja Ylimmäisenä Pappina sen hyväksi. Kautta ikuisuuden ihmiset tulevat notkistamaan polvensa Jeesuksen nimeen ja tunnustamaan Isän Jumalan kunniaksi, että hän on Herra. (Fil. 2:5–11) Silloin hänen ei tarvitse enää suorittaa palveluksiaan ihmiskunnalle soveltamalla sovitusuhriansa sen hyväksi. Mutta Jehovan suurena Hallinto- ja Puhemiehenä hän pysyy kiistattomasti koko ikuisuuden etuoikeutetussa asemassa ylistäessään Jehovan suuruutta ja johtaessaan palvontaa, joka yhdistää koko kaikkeuden Jehovan kirkkaudeksi ja kunniaksi.
19. Mikä voi nyt ylläpitää meitä, ja minkä hyväksi meidän tulee innokkaasti ponnistella?
19 Miten siunattu etu onkaan kuulua niihin onnellisiin luomuksiin, jotka ovat varjeltuneet elossa siihen aikaan asti! Kuinka kiitollisia olemmekaan Jehovan armosta, joka on tehnyt tämän suurenmoisen varauksen mahdolliseksi! Tämä toivo voi nyt ylläpitää meitä. Vaalikaamme sitä niin kuin arvostamme itse elämää, sillä Jehovan turvakaupungissa pysyminen nyt tänä verivelkaisen maailman ”lopun aikana” merkitsee elämäämme.