”Usko ilman tekoja on kuollut”

”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?” – Jaak. 2:14.

 1. Määrittele usko ja kerro, mitä ajatuksia tämä määritelmä tuo mieleen.

KUN puhumme uskosta, niin ajattelemme ihmisen uskoa Jumalaan. Kuvaillessaan uskoa heprealaiskristityille apostoli Paavali sanoi: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1, Um) Vakuuttuneella odotuksella on jotakin, mikä tukee sitä. Se tuo mieleen ajatuksen, että tämä odotus on taattu, että on oleva tulevaisuudessa saatava omaisuus. Jotkut sanovat, että usko on kuin sen saantokirja, mitä toivotaan. Usko voi sisältää myös uskollisuuden lupauksilleen tai velvollisuudelleen. Se, joka uskoo Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa Kristukseen Jeesukseen, haluaa osoittaa uskollisuutta toimimalla täysin sopusoinnussa Jehovan menettelytapojen kanssa ja puoltaen niitä toisille. – Ps. 145:10, 11.

2, 3. a) Mikä muodostaa tosi kristillisen uskon? b) Missä määrin Jeesuksen opetuslapset levittivät tätä tosi uskoa? c) Millainen osuus apostoli Paavalilla oli tämän tosi uskon levittämisessä?

² Se, mitä Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen ja mikä on siirtynyt edelleen kaikille kristityille läpi vuosisatojen Jumalan sanan välityksellä, muodostaa tosi kristillisen uskon. (Ef. 1:15–17; 4:5) Kun Jeesuksen opetuslapset puhuivat kristillisyyden varhaisina päivinä sitä, mitä Jeesus oli opettanut heille, niin monet uskoivat Kristukseen Jeesukseen ja hänen opetukseensa. Opetuslapset pitivät tärkeimpänä työnään tätä saarnaamista ja opettamista. ”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.” (Apt. 6:7) Tämä hyvä uutinen, jota opetuslapset saarnasivat, levisi varmasti, ja heidän oma uskonsa siihen hyvään uutiseen tuli hyvin tunnetuksi, niin että kun Paavali kirjoitti roomalaisille, hän saattoi todenmukaisesti sanoa: ”Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.” – Room. 1:8.

³ Paavali oli tosi evankelioija, hyvän uutisen julistaja. Hän oppi Jeesukselta Kristukselta, joka kuolemallaan kidutuspaalussa hankki keinot maailman synnin poistamiseksi, ja Paavali sai tietää Jeesuksen ylösnousemuksesta kuolleista. Paavali arvosti niin syvästi näiden asioitten merkitystä, että hänen mielestään jokaisen olisi pitänyt tietää niistä. Siksi hän matkusti tuhansia kilometrejä, suuren osan niistä jalkaisin, saarnaten ja opettaen. Hän avasi uutta aluetta niin kuin lähetystyöntekijän tuleekin ja vei useitten kansojen monille ihmisille sanoman, joka oli varaava heille uskon perusteen.

”Uskon sana, jota me saarnaamme”

 4. Mikä se ”uskon sana” oli, jota Paavali saarnasi, ja miten hän osallistui sen saarnaamiseen?

⁴ Paavali sanoi kirjoittaessaan roomalaisille: ”’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:8–10) Paavali puhui synagogissa, joentörmillä, kouluissa, vankilassa, yksityiskodeissa, kaikenlaisille ihmisille, juutalaisille ja kreikkalaisille sekä erikokoisille joukoille. Kun Paavali puhui, niin ”sana” tuotiin lähelle heitä, niin lähelle, että he voivat toistaa sen omalla suullaan ja vaalia sitä omassa sydämessään. Jotkut uskoivat sydämessään.

 5. Jotta uskon ilmaiseminen johtaisi vanhurskaaseen asemaan Jumalan edessä, niin kehen uskomisen täytyy sisältyä siihen?

⁵ ’Uskosta, jolla tullaan vanhurskaaksi’, Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.” (Room. 9:30, 31) On aivan ilmeistä, että Paavalin evankelioiminen auttoi monia pakanoita saavuttamaan vanhurskauden. Toisetkin opetuslapset saattoivat opetuksellaan monissa kaupungeissa tuhansia pakanoita tuntemaan Kristuksen Jeesuksen, ja nämä saavuttivat vanhurskauden, sen vanhurskauden, joka tulee uskosta Jumalan Poikaan. Sen mukaan, mitä Paavali osoitti juutalaisille, jotka ponnistelivat ankarasti pitääkseen Mooseksen lain, he eivät voineet koskaan saavuttaa vanhurskautta. ”Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: ’Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu’.” – Room. 9:32, 33.

 6. a) Miksi juutalaiset kansana hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, ja keille sanomaa, että ’Jeesus on Herra’, saarnattiin sen tähden? b) Mihin Paavalin puhuma ”uskon sana” perustui?

⁶ Lain, joka annettiin juutalaisille, piti olla heidän Kristuksen luo johdattava kasvattajansa. Sen piti viedä heidät Messiaan luo ja auttaa heitä tunnistamaan hänet ja ottamaan hänet vastaan opettajanaan ja Herranaan, kun hän tulisi. (Gal. 3:24) Kuitenkin useimmat heistä kompastuivat uskon puutteen tähden juuri häneen, jonka luo Jumalan vanhurskas laki ohjasi heitä, nimittäin Jumalan Poikaan. Siksi ei nyt ”sanaa” eli sanomaa, että ’Jeesus on Herra’, saarnattu ainoastaan juutalaisille vaan myös pakanoille, kaikille kansoille. Tämä Jumalalta tuleva ”sana” tehdään helposti saatavaksi ihmisille kaikkialla. Paavalin kirje roomalaisille sanoi, että ”sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”. Mutta mitä ihminen tekee sillä? Jos ”sana” painuu todella hänen sydämeensä, niin hän uskoo. Hänellä on usko Jeesukseen Kristukseen Herrana ja sinä, jonka kautta Jumala toteuttaa kaikki suurenmoiset lupauksensa. (2. Kor. 1:20) Saadakseen tällaisen uskon hänellä täytyy olla tietoa – ennen kaikkea tietoa Jumalasta ja tietoa siitä, mitä Hän on sanonut ja tehnyt, koska pelastusvaraus Kristuksen kautta on alkuisin Jumalasta. Jumala itse herätti Jeesuksen kuolleista. Paavali koettaa saada ihmiset, erityisesti aikansa roomalaiset, vakuuttuneiksi tästä. Toisinaan oli Paavalin aikaan välttämätöntä teroittaa niidenkin mieleen, jotka väittivät olevansa antautuneet Jumalalle, näiden perustotuuksien merkitystä. Paavali julisti ”uskon sanaa”. Mihin se usko perustui? Oli kaksi erittäin nimenomaista asiaa, jotka Paavalilla oli mielessään ja jotka meilläkin täytyy olla mielessämme nyt 1 900 vuotta myöhemmin. Ollakseen kristitty ihmisen täytyy kuulla ”uskon sana” ja vakuuttua siitä, 1) että Jeesus, Jumalan Poika, on Herra, että hän osti uhrikuolemallaan ihmiskunnan, joten kristittyjen täytyy tunnustaa hänet omistajakseen; sekä 2) että Jehova Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Sinä haluat luonnollisesti joitakin todisteita näistä kahdesta asiasta, koska ne ovat välttämättömät pelastuksen löytämiselle, ts. iankaikkisen elämän löytämiselle. – 2. Kor. 5:14, 15.

 7. Mitä Jeesuksen opetuslapset totesivat vahvan uskon perusteella siitä, kuka Jeesus oli, mutta miten fariseukset menettelivät?

⁷ Opetuslapsilla, jotka vaelsivat Kristuksen Jeesuksen kanssa 1 900 vuotta sitten, oli erinomainen tilaisuus hankkia vahva usko, koska he vaelsivat todella Jumalan Pojan kanssa. He kuulivat hänen puhuvan hänen ollessaan täällä maan päällä ihmisluomuksena ja hänen ylösnousemuksensa jälkeenkin. Kun Jeesus kysyi seuraajiltaan: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” niin he voivat vakaumuksellisesti sanoa, että hän oli Kristus eli Messias, Jumalan Poika. (Matt. 16:15, 16) Mutta epäuskoiset fariseukset joutuivat tässä asiassa tilanteeseen, jossa he eivät voineet enää vastata Jeesukselle. Matt. 22:41–46 kertoo siitä: ”Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä sanoen: ’Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?’ He sanoivat hänelle: ’Daavidin’. Hän sanoi heille: ’Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: ”Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle”. Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?’ Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan.”

8, 9. a) Mitä kristittyjen täytyy tunnustaa Jeesuksesta osoittaakseen uskonsa, ja miten heidän on todistettava uskovansa todella tämän? b) Mikä muu askel on sitten välttämätön uskon osoittamiseksi?

⁸ Mutta Pietari teki helluntaipäivänä selväksi, kuka tämä ”Herra” oli ja että hän oli Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” (Apt. 2:36) Apostolien ja varhaiskristittyjen tavoin kristityt ovat aina tähän päivään asti tunnustaneet suullaan, että Jeesus on Herra. Jos he ovat tosi kristittyjä, niin tämä on kuitenkin enemmän kuin sanallinen ilmaisu. He todistavat alistumisensa Kristukselle Herrana tekemällä Jeesuksen Isän tahdon, niin kuin Jeesus opetti opetuslapsiaan tekemään. (Matt. 7:21; Joh. 15:8) Kristittyjen täytyy uskoa jotain muutakin, nimittäin että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Pietari vahvisti tämän helluntaipäivänä. Hän sanoi: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Apt. 2:32) Uskotko sinä sitten nämä kaksi perustotuutta, jotka sekä Paavali että Pietari lausuivat, että ’Jeesus on Herra’ ja että ”tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt” kuolleista? Jos uskot, niin silloin sinun on tehtävä jotakin sen suhteen, nimittäin tunnustettava uskosi suullasi. Ne, jotka antavat tällaisen halukkaan tunnustuksen, tulee kastaa. Apostoli Pietari kehotti niitä, jotka kuulivat hänen puhuvan helluntaina vuonna 33, tekemään siten. ”Jotka nyt [halukkaasti, Um] ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” – Apt. 2:40, 41.

⁹ Ajattelehan tätä: noin kolmetuhatta niistä, joille Pietari puhui, kastettiin! He liittyivät seurakuntaan ja omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukselle ja osallistuivat henkilökohtaisesti hyvän uutisen saarnaamiseen toisille. – Matt. 28:19, 20; Apt. 8:1, 4.

10. a) Miten apostoli Paavali koetti kannustaa Rooman seurakuntaa innokkaaseen toimintaan? b) Mitä seurakuntaan kuuluvat sitten tekivät todistaakseen uskonsa, ja millaisen esimerkin he antoivat nykyisille kristityille?

¹⁰ Apostoli Paavali kirjoitti useita vuosia myöhemmin, noin vuonna 56, Rooman kristilliselle seurakunnalle. Tämän seurakunnan olivat saattaneet perustaa jotkut Rooman juutalaiset tai käännynnäiset, jotka olivat käyneet Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33. He olivat ehkä nähneet silloin pyhän hengen yliluonnollisen vuodatuksen. (Apt. 2:1–5, 10) Nyt oli kulunut 23 vuotta. Paavalista oli sillä välin tullut pakanain apostoli, ja hän yritti Rooman seurakunnasta kiinnostuneena kannustaa siihen kuuluvia suurempaan toimintaan, jotta tämä Valtakunnan hyvä uutinen olisi tullut saarnatuksi vielä laajemmalti kuin siihen mennessä. Niitä asioita, joihin he tunnustivat uskovansa ennen kastetta, piti saarnata julkisesti myös kasteen jälkeen, jotta toisetkin olisivat voineet uskoa. Paavali kirjoitti: ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” (Room. 10:9) Jos he todella uskoivat tämän, niin he olivat innokkaita saarnaamaan sitä toisille. Heidän täytyi todistaa uskonsa sillä, mitä oli heidän suussaan, ilmaisemalla toisille uskovansa, että Jeesus on tosiaan Herra. Heidän täytyi todistaa töillään uskovansa, että Jeesus oli korotettu asemaan, joka oli lähinnä Jumalaa, ja että ”jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. (Fil. 2:9–11) Meidänkin täytyy todistaa, että meillä on tällainen usko. Uskoakseen tämän jokaisen kristityn täytyy uskoa myös, että Jeesus Kristus herätettiin kuolleista ja että Jehova Jumala taivaassa herätti Poikansa kuolleista. Paavali osoittaa kirjeessään, että hän oli vakuuttunut siitä, ja hän yritti saada kaikki kirjeensä lukijat vakuuttumaan siitä, että heidän piti kertoa sitä tietoa, että Jeesus on Herra ja että Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. Sillä tavalla ihminen pelastuu. Se, joka on pelastunut, on luonnollisesti voittaja. Hän voittaa maailman. Hän saavuttaa ikuisen elämän.

11, 12. Miten Room. 10:10 osoittaa, että tosi uskon täytyy olla syvälle juurtunut?

¹¹ Paavali tähdentää, että on tarpeen uskoa, ei ainoastaan näihin kahteen asiaan, että Jeesus on Herra, ja ylösnousemukseen, vaan tietysti kaikkeen, mitä Jeesus opetti. Tämän uskon täytyy olla syvälle juurtunut eikä pinnallinen, ei sellainen, joka on vain ulkokuorta; ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. – Room. 10:10.

¹² Jehovan kristityt todistajat antavat nyt maailmanlaajuisesti tätä tunnustusta. Kaikkien kansojen ihmiset oppivat nyt sadoilla kielillä Jumalan sanan totuutta. Kristittyjen täytyy todistaa suorittamillaan teoilla, että heillä on usko.

Mitä hyötyä on sanoista ilman tekoja?

13. Vaikka Jeesuksen velipuoli Jaakob ei ollut alussa Jeesuksen opetuslapsi, niin millaista uskon vaellusta hän lopulta noudatti?

¹³ Opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen velipuoli, tunsi epäilemättä veljensä toiminnat, mutta ei ole mitään, mikä ilmaisisi hänen olleen opetuslapsi, joka olisi seurannut Jeesusta hänen maallisen palveluksensa aikana. Jaakob on saattanut olla niiden Jeesuksen omaisten joukossa, jotka sanoivat hänestä: ”Hän on poissa suunniltaan.” (Mark. 3:21) Kuitenkin on hyvin todennäköistä, että tämä Jaakob näki Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Paavali ajatteli ilmeisesti häntä kirjoittaessaan korinttolaisille: ”Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, . . . Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.” (1. Kor. 15:6, 7) On siis uskottavaa, että tämä Jaakob tuli Jeesuksen kuoleman jälkeen ja ennen vuoden 33 helluntaita rukoilemaan yhdessä äitinsä ja apostolien ja toisten kanssa Jerusalemin yläsaliin. (Apt. 1:13, 14) Hän rupesi uskomaan, että Jeesus on Herra, ja hän tiesi myös, että Jeesus herätettiin kuolleista. Jaakobista tuli myöhemmin huomattava Kristuksen Jeesuksen seuraaja, ja hän oli myöhempinä vuosina yksi niistä, jotka osallistuivat ratkaisemaan asioita kaikkien seurakuntien hyväksi, kun vanhimmisto kokoontui Jerusalemissa. – Apt. 15:6, 13.

14. a) Miten Jaakob osoitti uskon ja hyvien töitten keskinäisen suhteen? b) Mitkä Jeesuksen sanat meillä on osoittamassa sen perusteen, jolla hän nyt erottelee ihmiset joko elämää tai kuolemaa silmällä pitäen?

¹⁴ Jaakob kirjoitti joitakin hyvin voimakkaita asioita kristityille veljilleen, ja hän käsitteli tätä uskoa koskevaa asiaa. Hän katseli sitä samalla tavalla kuin Paavalikin. Jaakob ilmaisi sen täten: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?” (Jaak. 2:14) Ihmisellä ei ole kerskumista uskostaan, jollei hänellä ole sitä tukevia töitä. Hänen väitteensä, että hänellä on uskoa, on silloin väärä. Valaistakseen tätä sopivia töitä koskevaa tärkeätä asiaa Jaakob tekee seurakunnalle kysymyksen: ”Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne’, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak. 2:15, 16) Tarvitaan töitä osoittamaan, että sanoin ilmaistu halu on aito. Me muistamme Jeesuksen sanoneen: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. . . . ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. . . . minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; . . . kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.” – Matt. 25:31–40.

15, 16. a) Mikä selitys meillä on Matt. 25:36:ssa olevaan sanaan ”alaston”? b) Miten joku voi suorittaa hyviä tekoja Jeesuksen ”veljille”, niin ettei hän todellisuudessa ainoastaan sanoisi: ”Onnea teille”?

¹⁵ Ihmisten ei tarvitse välttämättä olla kirjaimellisesti alasti ollakseen avun tarpeessa. Uuden maailman käännöksen (engl.) alaviite Matt. 25:36:een sanoo: ”Tai ’ei riittävästi pukeutunut’; tavallisessa kielenkäytössä tätä ilmaisua vastaava alkuperäinen sana merkitsi ’kevyesti pukeutunutta, ainoastaan alusvaatteissa’, ja siis riittämättömästi pukeutunut, ei välttämättä paljas eli alaston.” Olkoonpa joku alaston tai vähissä vaatteissa, niin ei sen, joka näkee ”oudon” henkilön tilan, pitäisi vain sanoa: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne.” Me emme voi luonnollisestikaan tarjota tällaista apua Jeesukselle persoonallisesti, mutta me voimme tehdä siten hänen ’veljilleen’, hengellä voidelluille kristityille, jotka ovat elossa täällä maan päällä. Tarjoatko sinä tällaista apua heille siksi, että näet heidän olevan tarpeessa, ja siksi, että tiedät heidän kuuluvan Kristukselle? – Matt. 10:41, 42.

¹⁶ Jaakob osoittaa, että sanat, joita teot eivät tue, ovat arvottomia. Jos vain sanotaan: ”Lämmitelkää”, niin se ei hyödytä kristittyä veljeäsi eikä sisartasi. Eräs toinen käännös esittää Jaakobin sanat tällä tavalla: ”Oletetaan, että joku veli tai sisar on ryysyissä ilman riittävää ravintoa päiväksi, ja joku teistä sanoo: ’Onnea teille, pysytelkää lämpiminä ja olkoon teillä kylliksi syötävää’, mutta ei tee mitään heidän ruumiillisten tarpeittensa tyydyttämiseksi, niin mitä hyötyä siitä on?” (The New English Bible [NE]) Jos kristitty haluaa nähdä ihmisten pysyttelevän lämpiminä, niin häneltä vaaditaan hiukan työtä siitä huolehtimiseksi, että nuo ihmiset pysyvät lämpiminä, sitä, että hän antaa heille jotakin eikä vain sano: ”Onnea teille”, tekemättä mitään fyysisten tarpeitten täyttämiseksi. Samalla tavalla täytyy töitten seurata uskoa. Uskoa täytyy tukea toiminnalla.

Onko sinun uskosi kuollut vai elävä?

17. Mikä on Jaak. 2:18:n ydinajatus?

¹⁷ Jaakob jatkaa sanoen: ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Se on totta. Jaakob esittelee nyt kuvitellun henkilön ja sanoo: ”Joku ehkä sanoo: ’Sinulla on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.” (Jaak. 2:18) Käsiteltävä ydinajatus ei ole, johtavatko Mooseksen lain mukaiset työt pelastukseen vai usko Jeesukseen Kristukseen. Paremminkin asetetaan usko, joka on todellinen ja elävä, kuolleen eli elottoman uskon vastakohdaksi. Eräs toinen käännös esittää sen tällä tavalla: ”Mutta joku voi esittää puolestaan: ’Tässä on yksi, joka väittää omaavansa uskon, ja toinen, joka viittaa tekoihinsa.’ Siihen minä vastaan: ’Todista minulle, että tämä usko, josta sinä puhut, on todellinen, vaikka työt eivät seuraakaan sitä, niin minä todistan teoillani sinulle uskoni.’” – NE.

18, 19. a) Mikä todistus meillä on siitä, että monilla, jotka sanovat uskovansa Jumalaan ja Kristukseen, ei ole todellista uskoa? b) Mitä Jaakob sanoi niille, jotka väittivät uskovansa Jumalaan, mutta joilla ei ollut toimivaa uskoa?

¹⁸ Mielessä herää näin ollen pakostakin kysymys: Voiko kristitty todistaa uskonsa aivan ilman tekoja? Vai täytyykö kristityn todistaa uskonsa näyttämällä toisille sydämensä, mielensä, sielunsa ja voimansa käytöllä, että hänen uskonsa on elävä usko, tuottoisa usko eikä kuollut? Jaakob osoittaa, että teot eli toiminta on todistus uskosta. Maailmassa on nykyään paljon ihmisiä, jotka sanovat uskovansa Jumalaan, mutta kun kysyt: ’Kuka hän on? Mitä hän on tehnyt? Mitä hän tekee?’ niin keskustelu loppuu siihen. Heillä ei ole todellista uskoa Jumalaan, koska he eivät tunne häntä. Heillä ei ole ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”. He eivät ole tulleet tuntemaan ”selvää todistusta todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. (Hepr. 11:1, Um) Toiset sanovat: ’Minä uskon Jeesukseen Kristukseen’, mutta kun kysyt: ’Mitä Jeesus Kristus tekee nyt?’ niin he eivät yksinkertaisesti tiedä sitä. He sanovat hänen kuolleen. He eivät usko hänen olevan ylösnoussut Herra, joka on elossa taivaissa ja jolle on uskottu suuri valta ja joka hallitsee kuninkaana ja on pian lopettava pahan asiainjärjestelmän ja valmistautuu toteuttamaan täysin sen rukouksen, jota kristityt on opetettu rukoilemaan, nimittäin: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Sellaiset ihmiset ovat neuvottomia, kun heidän pitäisi sanoa sinulle, millainen heidän uskonsa oikein on. He eivät voi tukea sitä Raamatun todistuksella. Heillä ei ole toivoa. He eivät todellisuudessa usko, että Jeesus on Herra ja että Jehova Jumala on herättänyt hänet kuolleista ja että hänestä on tehty Jumalan valtakunnan kuningas ja että hänet on asetettu taivaalliselle valtaistuimelle koko ihmiskunnan siunaamiseksi. Uskotko sinä?

¹⁹ Keskustellessaan ihmisten kanssa, jotka väittivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan ensimmäisellä vuosisadalla, Jaakob havaitsi ilmeisesti, ettei joillakuilla ollut uskoa, joka olisi ollut elävä, toimiva, olisi pannut ihmisen osoittamaan aitoa rakkautta kristittyjä veljiään kohtaan ja osallistumaan useampien Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tuottamiseen. Siksi Jaakob sanoi: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” (Jaak. 2:19) Miksi Jaakob sanoi tämän?

20, 21. Mistä tiedämme demonien uskovan Jumalaan, mutta mitä niille tapahtui vedenpaisumuksen aikaan ja miksi?

²⁰ Hän osoittaa riivaajien eli demonien uskovan, että on olemassa Jumala. Ne tietävät todella sen aivan hyvin, koska ”kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat”. (1. Moos. 6:1, 2) Nämä ”Jumalan pojat” olivat henkiluomuksia, mutta he aineellistuivat ja ”yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita”. Turmeltuneisuutensa takia nuo langenneet enkelit toivat tuhoa maan päälle, ja heidän sekasikiöjälkeläisensä, nuo ’sankarit’, vaikuttivat ilmeisesti paljon siihen ”väkivaltaan”, joka täytti maan noina päivinä. Seurauksena oli, että Jumala sanoi tuhoavansa ihmiskunnan vedenpaisumuksella ja säilyttävänsä ainoastaan Nooan, hänen vaimonsa ja hänen kolme poikaansa ja heidän vaimonsa. – 1. Moos. 6:4–7, 11–13.

²¹ Mitä tapahtui noille aineellistuneille enkeleille, kun tulvavedet lankesivat? Heidän oli pakko palata henkimaailmaan, mutta ei niihin määräasemiin, jotka he olivat hylänneet. Juudas kertoo: ”Ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, [hän] pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” (Juud. 6) Jaakob puhuu näistä enkeleistä riivaajina eli demoneina. Nämä demonit uskoivat, että on olemassa yksi Jumala, ne uskoivat hänen olemassaoloonsa, mutta eivät tehneet Jumalan töitä.

22, 23. Mitä todisteita on siitä, että demonit tunsivat myös Kristuksen Jeesuksen ja tunnustivat hänen voimansa?

²² Ne tunsivat myös Jumalan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, mutta eivät suorittaneet hänen töitään. Kun Jeesus oli gadaralaisten alueella, niin hän kohtasi kaksi demonien riivaamaa miestä, jotka tulivat muistohaudoilta. Nuo miehet olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan rohjennut kulkea sitä tietä. Nuo demonit tiesivät, kuka Jeesus Kristus oli. ”He huusivat sanoen: ’Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?’” Kertomus sanoo Jeesuksen karkottaneen demonit miehistä, ja demonit menivät sikalaumaan. – Matt. 8:28–32.

²³ Ei ollut epäilystäkään siitä, että nuo demonit uskoivat, että on yksi Jumala ja että Jeesus on Jumalan Poika. Ja ne vapisivat siitä ajatuksesta, mitä se merkitsi niille. Pietari kertoo: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.” – 2. Piet. 2:4.

24. Miksi siis usko Jumalan olemassaoloon ei riitä?

²⁴ On hyvin ilmeistä, että noista Jumalan pojista tuli demoneja, koska he eivät tehneet Jumalan tahtoa. He olivat kapinallisia. He tiesivät varmasti Jumalan olevan olemassa; ja Jaakob sanoo nyt puhuessaan kristillisessä seurakunnassa oleville: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein.” Mutta jos heidän uskonsa meni vain niin pitkälle, niin he eivät olleet paljon paremmassa asemassa kuin demonit. Demonit ovat Jumalaa vastaan ja silti uskovat. Niillä on tietoa. Ne tietävät, mikä asema Jehovalla on kaikkeudessa, mutta eivät mukaudu hänen tahtoonsa. Samalla tavalla miljoonat ja taas miljoonat ihmiset täällä maan päällä uskovat, että on olemassa Jumala, ja sanovat, että heillä on usko, mutta missä heidän tekonsa ovat? Heidän uskonsa on kuollut.

Todiste elävästä uskosta

25. a) Mitkä kysymykset ovat nyt meidän jokaisen edessä? b) Mitä Jaakob sanoo Aabrahamin uskosta?

²⁵ Jaakob esittää siis asian suoraan kuulijainsa eteen: ”Tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton [hedelmätön, NE]?” (Jaak. 2:20) Hedelmätön vaimo ei synnytä; hän ei tuota. Mitä sinun uskosi tekee sinulle? Onko sillä tekoja? Tuottaako se jotakin? Elätkö sinä sopusoinnussa sen kanssa, mitä tunnustat uskovasi? Auttaako sinun uskosi sinua tekemään Kristuksen Jeesuksen opetuslapsia? Edistätkö sinä Valtakunnan etuja? Tämän seikan tähdentämiseksi Jaakob esittää kuvauksen ja puhuu Aabrahamista: ”Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak. 2:21–24) Onko sinulla sellainen usko kuin Aabrahamilla, sellainen usko, joka panee asettamaan Jumalan tahdon tekemisen elämänkin edelle?

26. a) Miten Aabraham ja Saara ilmaisivat Paavalin kertomuksen mukaan uskovansa Jumalan lupauksiin? b) Mikä kysymys nousee nyt meidän kunkin eteen?

²⁶ Paavali sanoi kirjeessään uskosta: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan.” (Um) Hänkin kirjoitti Aabrahamista ja käyttää Aabrahamia tosielämästä otettuna esimerkkinä uskosta. Hän sanoo: ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.” (Hepr. 11:8–12) Me tiedämme Aabrahamin kuolleen saamatta hänelle tehdyn lupauksen täyttymystä, mutta hänellä oli varmasti uskoa ja toivotun vakuuttunut odotus, ja hänellä oli läpi koko elämänsä todiste itsellään olevasta Jumalan siunauksesta. Aabrahamin usko ”kaupunkiin . . . jonka rakentaja ja luoja on Jumala”, sai hänet jättämään taakseen aineelliset mukavuudet tehdäkseen Jumalan tahdon. Todistavatko sinun työsi samalla tavalla Jumalan valtakunnan olevan tärkeämpi sinulle kuin aineelliset omaisuudet? – Luuk. 12:29–31.

27. Miten Nooa osoitti olevansa mies, jolla oli toimiva usko?

²⁷ Oli myös mies, joka näki, mitä Jumalan pojat olivat tehneet ihmisten tytärten kanssa ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta, ja Paavali käyttää häntäkin esimerkkinä sellaisesta, joka osoittaa tosi uskoa. Me luemme: ”Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.” (Hepr. 11:7) Arkkia ei rakennettu ihmetyönä. Nooan piti kaataa puita, veistää ne ja tehdä rakennukseen eri osastot. Hänen piti tervata se sisä- ja ulkopuolelta. (1. Moos. 6:14) Arkki ei ollut pieni; se oli 135 metriä pitkä, 22,5 metriä leveä ja 13,5 metriä korkea. Tämä valtavan suuri arkunkaltainen rakennus tehtiin kuivalle maalle. Raamattu kertoo myös yksityiskohtaisesti sen erittäin kiinnostavan matkustajaluettelon. Nooaa neuvottiin itsensä, vaimonsa, kolmen poikansa ja heidän vaimojensa lisäksi viemään arkkiin muitakin luomuksia: ”’Kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä. Ja hanki itsellesi kaikkinaista ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä talteesi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille.’ Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.” (1. Moos. 6:19–22) Sanoisitko Nooalla olleen tekoja uskonsa todistamiseksi?

28. Mitä Mooses hylkäsi toimivan uskonsa takia?

²⁸ On vielä yksi mies, josta Raamatun lukijat ovat saaneet tietoa Raamatun kirjoituksista. Osoittaen, että hänellä oli toivotun vakuuttunut odotus, Paavali sanoo hänestä: ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. . . . Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.” – Hepr. 11:24–29.

29. Mikä Raahabin menettelyssä kahta vakoilijaa kohtaan osoittaa hänen uskoneen Jehovaan?

²⁹ Jaakob ei käyttänyt aikaa käsitelläkseen toisten miesten uskoa niin kuin Paavali. Puhuessaan veljilleen ja sisarilleen hän mainitsi vain Aabrahamin ja Raahabin. Ja niin hän sanoi: ”Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?” (Jaak. 2:25) Raahab kasvoi maassa, missä palvottiin muita jumalia, ei Israelin Jumalaa. Mutta hän kuuli Israelin Jumalasta ja uskoi israelilaisten Jumalaan sen perusteella, mitä Hän oli tehnyt israelilaisten hyväksi. Paavalikin mainitsi hänet samoin kuin Jaakob käyttäen häntä esimerkkinä uskosta. Paavali sanoi: ”Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.” (Hepr. 11:30, 31) Raahab ei ainoastaan uskonut, mitä lähettiläät sanoivat hänelle tullessaan hänen taloonsa, vaan hän toimi myös heidän puolestaan. Hän kätki lähettiläät ja auttoi heitä pakenemaan. Hän kokosi myös perheensä turvapaikkaan. Hän uskoi todeksi, mitä israelilaiset sanoivat hänelle.

30, 31. Minkä yhteyden Jaakob osoittaa vallitsevan ruumiin ja hengen sekä uskon ja tekojen välillä, ja mikä Jaakobin sanojen tarkoitus näin ollen on?

³⁰ Jaakob päättää uskoa koskevan pohdintansa sanoen: ”Niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:26) Jos joku ennen vanhaan halusi varmistautua siitä, ettei ihmisessä ollut enää henkeä, niin hän otti lasin tai peilin ja piti sitä tuon ihmisen suun ja nenän lähellä. Jos ruumiissa oli vielä henki, niin hän saattoi nähdä sen lasista. Jollei siinä ollut merkkiäkään hengityksestä, niin hän sanoi, että ihminen oli kuollut. Jaakob siis käyttää kuvauksena ruumista. Kun siinä ei ole henkeä, niin se muistuttaa ihmistä, joka sanoo uskovansa, mutta hänellä ei ole tekoja. Kun usko on erillään teoista eikä mikään teko tue uskoa, niin ihmisen usko on kuin eloton ruumis.

³¹ Meidän tulee pitää mielessämme, että Jaakob puhuu kristityille, ihmisille, jotka ovat antautuneet Jehova Jumalalle ja jotka on kastettu ja jotka väittävät ehdottomasti olevansa Jehovan kristittyjä todistajia. Hän yrittää saada jokaisen heistä toimintaan. Jos heillä on uskoa, niin heidän pitäisi näyttää se. Älä unohda, miten hän aloitti uskoa koskevan asian käsittelyn: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?” – Jaak. 2:14.

32, 33. Mistä syystä Jehovan todistajilla pitäisi nyt olla vahva usko, ja todistavatko he omaavansa tällaisen uskon?

³² Meidän uskomme pitäisi nykyään olla vahva, koska meillä on koko Raamattu. Meillä on Raamatun sekä heprealaiset että kreikkalaiset kirjoitukset. Me näemme, mitä ihmiset tekivät uskossa ennen kuin Kristus Jeesus, Jumalan Poika, ilmaantui maalliselle näyttämölle. Me näemme myös varhaiskristittyjen uskon ja sen, mitä he tekivät. He tunnustivat Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi; he huomioivat hänen elämänkulkuaan ja päättäväisyyttään saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja jäljittelivät sitten häntä uskomalla siihen valtakuntaan ja saarnaamalla hyvää uutista. Jeesus on ollut nyt herätettynä kuolleista. Hepr. 1:3 sanoo hänestä, jonka esimerkkiä tosi kristityt yrittävät jäljitellä: ”Joka, ollen hänen [Jumalan] kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.”

³³ Niinpä me löydämmekin nyt satoja tuhansia Jehovan kristittyjä todistajia, joilla on vahva usko. Suullaan he tunnustavat Jeesuksen Herraksi – Jumalan kunniaksi – ja sydämessään he uskovat, että Jumala on herättänyt Kristuksen Jeesuksen kuolleista. Kun heillä on tällainen usko ja kun he julistavat sitä julkisesti kertoen kaikkien kansojen ja kielikuntien ihmisille siitä, niin heillä on vakuuttunut odotus pelastumisesta iankaikkiseen elämään.

34. Jos me uskomme Jehovaan, niin miten me menettelemme kohdatessamme Hab. 3:17, 18:ssa kuvaillun tilanteen?

³⁴ Paha asiainjärjestelmä saattaa kohdistaa heihin äärimmäistä painostusta loppuhetkinään; he saattavat kärsiä taloudellisia vaikeuksia; voipa toisinaan koko heidän varjeltumisensakin näyttää epäiltävältä. Mutta kaiken tämän kohdatessaan heillä on uskossaan Jehovaan syytä iloita, niin kuin profeetta Habakuk henkeytettiin kirjoittamaan: ”Vaikkei viikunapuukaan ehkä kuki eivätkä viiniköynnökset kenties tuota satoa; . . . kuitenkin minä riemuitsen itse Jehovassa; minä iloitsen pelastukseni Jumalassa.” – Hab. 3:17, 18, Um.

35. Mikä toiminta erityisesti näinä aikoina osoittaa, että meillä on elävä usko?

³⁵ Me olemme nyt hyvin lähellä tuota kriittistä aikaa. Me elämme tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä, ja me näemme ennustuksen täyttymyksen, erityisesti ennustuksen, joka on esitetty Matteuksen 24. luvussa ja joka kuvailee juuri sitä, minkä piti tapahtua ennen kuin tämä asiainjärjestelmä loppuu. Jeesus sanoi, kuten kerrotaan Matt. 24:14:ssä: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Jehovan todistajat uskovat tämän. He uskovat Jumalan valtakuntaan, ja siksi he ovat julistaneet tätä evankeliumia eli hyvää uutista maailmanlaajuisesti. Jokaista pitäisi kiinnostaa sen näkeminen, mitä Jehovan todistajat tekivät kuluneena palvelusvuonna.

Maailmanlaajuinen raportti

36, 37. a) Miten tässä lehdessä oleva palvelustaulukko osoittaa Jehovan todistajien uskon? b) Missä määrin on tehty uusia opetuslapsia kuluneena vuonna?

³⁶ Kun tarkastelet sivuilla 114–117 olevaa taulukkoa, niin voit nähdä, mitä Jehovan kristityt todistajat ovat palvelusvuonna 1973 suorittaneet Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa 208 maassa ja merensaaressa. Koko tätä aluetta valvotaan Vartiotorni-seuran 95:een eri maahan perustettujen haaratoimistojen kautta.

³⁷ Kuten kristityt hyvin tietävät, niin Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät.” (Matt. 28:19, Um) Tätä suoritettiin erinomaisen menestyksellisesti viime palvelusvuonna. 193 990 ihmisestä tuli opetuslapsia, jotka omistivat elämänsä Jumalan tahdon tekemiseen ja vertauskuvasivat sen vesikasteella. He ovat nyt liittyneet Jehovan kristittyihin todistajiin ja osoittavat uskonsa töillään.

38. a) Mikä osoittaa sen, missä määrin Jehovan todistajat ponnistelivat hyvän uutisen saarnaamisessa kuluneena vuonna? b) Kuinka monille suunnilleen pidettiin raamatuntutkisteluja?

³⁸ Kenttäpalveluksessa oli keskimäärin 1 656 673 hyvän uutisen saarnaajaa joka kuussa, mutta vuoden korkein hyvän uutisen julistajien määrä oli 1 758 429. Nämä henkilöt suorittivat suunnattoman työmäärän, jota voidaan ehkä parhaiten arvostaa toteamalla, miten monta tuntia he käyttivät ovelta-ovelle-työhön, uusintakäyntien tekoon, raamatuntutkistelujen johtamiseen ja puhumiseen kaikkina siihen tarkoitukseen varattuina aikoina sekä kaikenlaisissa tilaisuuksissa Valtakunnan toivostaan. Nämä hyvän uutisen saarnaamiseen antautuneet ihmiset käyttivät 300 468 676 tuntia kenttäpalvelukseen. Ajattelehan, miten suuri aikamäärä se on! Tämä ei ollut aikaa, jonka he käyttivät omaan Raamatun lukemiseensa, vaan se käytettiin todella siihen, että mentiin puhumaan muille ihmisille siitä, mitä Jumalan sana sanoo. He tekivät lisäksi 131 657 832 uusintakäyntiä sellaisten luo, jotka osoittivat kiinnostusta Raamattuun, ja johtivat Raamatun kotitutkisteluja kuusi kuukautta tai kauemmin 1 209 544:lle eri perheelle joka viikko. Johdettiinko tällaista raamatuntutkistelua sinun kodissasi? Jos ihmiset ovat todella kiinnostuneita Jumalan valtakunnasta, niin tavallisesti he alkavat kuuden kuukauden loppuun mennessä käydä valtakunnansalissa. Voisimme siis otaksua, että suunnilleen 2 400 000:lle eri henkilölle kautta maailman johdettiin tosiaan raamatuntutkisteluja heidän kotonaan vuoden varrella, ja heidän oli tietysti ratkaistava, aikoivatko he tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi ja osoittaa teoillaan uskonsa Jumalan valtakuntaan. Kuten olet havainnut, 193 990 henkilöstä tuli opetuslapsia, jotka omistivat elämänsä Jumalalle, ja nyt he ovat liittyneet Jehovan kristittyjen todistajien kanssa julistamaan hyvää uutista.

39, 40. Miten Jehovan kansa käytti painettuja julkaisuja kautta maailman kuluneena vuonna, kuten tilastot osoittavat?

³⁹ Jehovan todistajat eivät käytä ihmisten kanssa tutkiessaan ainoastaan Raamattua, vaan he käyttävät myös Raamatun tutkistelun apuvälineitä. He ovat levittäneet niitä paljon vuoden varrella. Tosiaankin 21 761 877 Raamattua ja tutkistelun apuna käytettävää kirjaa levitettiin, kun he saarnasivat hyvää uutista, ja lisäksi 9 965 259 kirjasta.

⁴⁰ Te kaikki tunnette Vartiotornin ja Herätkää!-lehden ja tiedätte Jehovan todistajien käyttävän näitä lehtiä säännöllisillä käynneillään ihmisten kodeissa. He levittivät kuluneena vuonna näitä lehtiä 235 468 467 kappaletta useilla kielillä. Vartiotornia painetaan 76 kielellä ja Herätkää!-lehteä 31 kielellä. Useita vuositilauksiakin saatiin. Raportti osoittaa 1 894 447 tilausta lähetetyn Seuralle vuoden aikana. Näiden lehtien varaamiseksi kaikille tilaajille ja niiden muille lukijoille oli Vartiotorni-seuran käyttämien 37 kirjapainon painettava yhteensä 198 177 981 Vartiotornia ja 202 520 820 Herätkää!-lehteä kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana. Tämä merkitsee 15 500 000 lehden lisäystä edelliseen vuoteen. Ihmiset ovat siis kiinnostuneita Raamatun tutkimisesta ja siitä sanomasta, jota Jehovan kristityt todistajat koettavat viedä heille.

41. Mitä Herran illallisen vietossa läsnä olleitten suurilukuisuus osoittaa?

⁴¹ Niiden lisäksi, jotka ovat toimivia todistajia, monet muutkin ovat erittäin kiinnostuneita siitä, mitä Jehovan todistajat tekevät, ja he käyvät Jehovan todistajien kokouksissa. Maailmassa on kaikkiaan 31 850 seurakuntaa. Muistonvietossa 17. huhtikuuta 1973 oli läsnä 3 994 924 henkeä Jehovan todistajain valtakunnansaleissa ympäri maailman, ja 10 523 osallistui vertauskuviin, viiniin ja leipään, ilmaisten, että he tunnustivat olevansa Jumalan hengellä voideltuja ja toivoivat pääsevänsä Kristuksen Jeesuksen yhteyteen taivaan kirkkaudessa. Muut odottavat saavansa elää paratiisimaassa Jehovan taivaallisen valtakunnan jumalallisen hallinnon alaisuudessa.

42. Miten hyvin rautaesiripun takana oleva Jehovan kansa menestyi palveluksessaan viime vuonna?

⁴² Ihmiset kyselevät toisinaan, suorittavatko Jehovan todistajat työtään rautaesiripun takana. Kyllä, tietomme osoittavat, että 150 448 Jehovan kristittyä todistajaa saarnaa hyvää uutista ankarissa vaikeuksissa sen kaltaisissa maissa. He saivat 5,5 prosentin lisäyksen kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana, ja 11 334 henkeä kastettiin noissa maissa. Nuo kastamiset suoritettiin luonnollisesti yksityisesti, koska Jehovan todistajat ovat kiellon alaisia rautaesiripun takana sekä joissakin muissa maissa. Mutta se ei estä Jehovan todistajia yrittämästä tehdä opetuslapsia noistakin ihmisistä ja kastamasta heitä Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä. Kaikki ne, joista tulee opetuslapsia, uskovat, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. Jehovan kristityt todistajat ovat sen tähden työskennelleet kovasti ja iloiten 208:ssa maailman maassa ja maan ääriin asti, ja heillä on ollut mitä riemullisin vuosi Jehovan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa.

43. Jos joku haluaa todella toimivan uskon, niin mitä hänen tulee nyt tehdä?

⁴³ Miten on sinun laitasi? Onko sinulla tällainen usko, elävä usko Jumalaan, usko, joka panee sinut puhumaan toisille hänen rakkaudellisista tarkoituksistaan? Jos se on halusi, niin nyt on aika ponnistella ankarasti tutkiaksesi Jumalan sanaa ja ollaksesi säännöllisesti niiden yhteydessä, joiden työt ilmaisevat, että heidän uskonsa on elävä, ja rukoilla hartaasti Jehovaa siunaamaan ponnistelusi elämäsi saattamiseksi sopusointuun hänen tahtonsa kanssa. – 1. Joh. 5:14; Luuk. 13:23, 24.

[Taulukko s. 114–117]

JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1973

(Ks. painettu julkaisu)

[Kuvat s. 111]

Onko sinun uskosi elävä?

Paneeko se sinut saarnaamaan toisille?

[Kuva s. 112]

Raahab pani kaksi israelilaisvakoilijaa laskeutumaan maahan Jerikon muurilla sijaitsevan talonsa ikkunasta punaista köyttä pitkin