Pysy elossa olemalla uskollinen

”Mutta vanhurskas pysyy elossa olemalla uskollinen.” – Hab. 2:4, Um.

 1. Mitä odotetaan Jumalan järjestössä olevilta, ja mitä Hän varaa heille?

USKOLLISELLA Jumalalla, jonka nimi on Jehova, on järjestössään paikka kaikille vanhurskautta rakastaville. Tietenkin ne, jotka ottavat vastaan hänen ystävällisen kutsunsa, havaitsevat, että sen yhteydessä on paljon työtä tehtävänä. On huolehdittava monenlaisista tehtävistä. Mutta ottaessaan vastaan sellaisen tehtävän kenenkään ei pitäisi aliarvioida Jumalan voiman apua vastuunsa täyttämisessä ja siihen sisältyvän työn suorittamisessa. Ja tarpeen tullen Jumala voi varata tarvittavan opetuksen, kurin ja valmennuksen. – Fil. 4:13; 1. Kor. 12:18.

 2. Mihin uskollisuus läheisesti liittyy, ja minkä se tekee tarpeelliseksi Jehovaa palveleville?

² Mitä tämä osoittaa? Sen, että Jehova on uskollinen ja että hän vaatii uskolliseksi osoittautumista myös kaikilta niiltä, jotka hän hyväksyy. Uskollisuus liittyy läheisesti Jumalan vanhurskauteen, joka on yksi Jumalan valtakunnan puoleensavetävistä tunnuspiirteistä. (Matt. 6:33) Siksi on tarpeellista, että ne, jotka etsivät tuota valtakuntaa ja jotka panevat sen ensi sijalle elämässään, elävät Jehovan vanhurskaiden mittapuitten mukaisesti. Heidän täytyy panna pois vanha epävanhurskas persoonallisuutensa ja pukeutua uuteen persoonallisuuteen, joka luodaan ”Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”. Siten he heijastavat käytöksellään pyhän Jumalansa Jehovan vanhurskautta. – Ef. 4:23, 24, Um; Kol. 3:5–14.

 3. Miten uskollisten ja luotettavien voidaan sanoa olevan niiden vastakohtia, jotka eivät ole uskollisia?

³ Ajan mittaan tapahtuu tarpeellisia muutoksia niiden elämässä, jotka elävät jatkuvasti Jumalan järjestelyn alaisuudessa. Heidän täytyy lisätä jatkuvasti täsmällistä tietoa, kunnes he eivät enää ’heittelehdi kuin aaltojen ajamina eikä jokainen opetuksen tuuli kuljeta heitä sinne tänne ihmisten petoksen avulla’. Tai niin kuin vanhan laulun säe sanoo, he eivät ole enää ”epäluotettavia kuin tuuli tai meri”. Sen sijaan heistä tulee ”lujia, järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä”, uskollisia ja luotettavia missä tahansa saamassaan tehtävässä. – Ef. 4:14, Um; 1. Kor. 15:58.

 4. Miten uskollisuutta osoitetaan?

⁴ Sellaiset lujat Jehovan palvojat ymmärtävät, miten tärkeätä on elää heidän Jumalansa asettamien turvallisten rajojen sisäpuolella. Kysymys ei ole vain sen tietämisestä, mikä on oikea elämäntapa, vaan sen todellisesta tekemisestä, mikä on hyvä ja otollinen ja täydellinen Jumalan tahto, uskollisesta elämisestä hänen lakiensa, hänen vanhurskauden mittapuunsa, mukaan. – Jaak. 4:17.

JUMALA PITÄÄ USKOLLISESTI HUOLTA KANSASTAAN

 5. Mikä vakuutus meillä on Raamatussa siitä, että Jehova pitää huolta kansastaan?

⁵ Uskollisen Jumalan Jehovan voidaan odottaa olevan kiinnostunut ja pitävän huolta niistä, jotka ovat omistautuneet hänelle. Hän tarkkailee kaikkia ”ihmislapsia”, ”hyviä ja pahoja”, mutta erikoisesti ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa”. (Ps. 11:4; Sananl. 15:3; Ps. 34:16) Tämän vahvistukseksi kuningas Daavid myös kirjoitti: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

6, 7. a) Mistä saamme todistuksen siitä, että Jehova on pannut merkille entisaikain miesten ja naisten uskollisuuden? b) Mitkä olivat joitakin entisaikain uskollisten huomattavia ominaisuuksia?

⁶ Todistukseksi siitä, että Jehova on pannut merkille ne, jotka ovat olleet hänelle uskollisia menneisyydessä, hän mainitsee heistä joitakuita nimeltä. Muutamia heistä luetellaan esimerkiksi Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Tämä suppea kertomus kuvailee eloisasti joitakin koetuksia, jotka nämä vanhurskaat kestivät uskollisuutensa todistukseksi. He tiesivät, että Jehova oli heidän auttajansa. Se, mitä toiset sanoivat tai tekivät, ei aiheuttanut heissä lamaannuttavaa pelkoa eikä kääntänyt heitä pois Jehovan palvelemisesta uskollisesti. He kestivät kaikenlaisia koetuksia ja vainoja, ”eikä maailma ollut heidän arvoisensa”. Mutta he olivat erittäin kallisarvoisia Jumalan silmissä ja muistissa, ja heidät palkitaan täysin määrin ylösnousemuksella, johon he panivat toivonsa. – Hepr. 11:38, Um.

⁷ He työskentelivät saadakseen hyvän ja vanhurskaan aseman Jumalan edessä. Yksi noiden entisaikain todistajien silmiinpistävistä ominaisuuksista oli heidän dynaaminen energiansa, heidän intonsa sen puolesta, mikä oli oikein. Vaikuttava on myös se usko, uskollisuus ja rakkaus, jota nämä entisaikain miehet osoittivat palvellessaan Jumalaa. He pitivät lujasti kiinni siitä, minkä he tiesivät Jumalan mielen mukaiseksi elämäntavaksi. Se, että kertomus näistä entisaikain uskon miehistä ja naisista on säilytetty nykyaikaan asti, koituu meille rohkaisuksi. – Room. 15:4; 1. Kor. 10:11.

 8. Mitä muita esimerkkejä voidaan mainita niistä, jotka ennen elivät uskosta?

⁸ Muita esimerkkejä niistä entisajan ihmisistä, jotka elivät jatkuvasti Jehovaa miellyttävällä tavalla, olivat Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet. Apostoli Paavalin toveri Luukas kertoo sen heistä: ”He olivat molemmat hurskaita [vanhurskaita, Um] Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.” Niinpä ajan mittaan he saivat rukouksiinsa vastauksen, ja Sakariaasta ja hänen vaimostaan tuli Johannes Kastajan, Messiaan edelläkävijän, vanhemmat. – Luuk. 1:5–13.

 9. a) Ketkä olivat Raamatussa nimeltä mainittujen uskollisten leskien joukossa? b) Minkä uskollisuuden läksyn voimme oppia kertomuksesta, jonka Mark. 12:41–44 esittää?

⁹ Raamatussa mainitaan nimeltä muutamia huomattavaa uskoa ilmaisseita leskiä, kuten Noomi, Ruut, Abigail ja naisprofeetta Hanna. Katseltuaan, kuinka palvojat panivat rahaa temppelin raha-arkkuihin, Jeesus kiinnitti opetuslastensa huomion erääseen leskeen, jonka nimeä ei ole paljastettu, sanoen: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani, enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.” (Mark. 12:41–44) Me emme tunne häntä nimeltä, mutta hänet mainitaan hyväksyen ja hänen pieni lahjoituksensa voi opettaa meille läksyn uskollisuudesta tosi palvonnan tukemisessa. Lahjoituksen määrä ei välttämättä anna oikeaa kuvaa lahjoittajan anteliaisuudesta. Tämä leski halusi osoittaa rakkautensa Jehovaa kohtaan, ja hän teki sen omalla vaatimattomalla tavallaan.

10. a) Esittääkö Raamatun kertomus kaikkien Jumalan menneitten uskollisten palvelijoitten nimet ja teot? b) Mitä siis voimme oppia tästä?

¹⁰ Ei tietenkään jokaisen Jehovalle uskolliseksi osoittautuneen nimeä tai tekoja ole säilytetty Raamatun kertomuksessa. Merkitseekö se sitä, että Jehova ei ole pannut merkille heidän elämänvaellustaan tai että hän on unohtanut heidän uskollisuuden tekonsa? Ei lainkaan. Jehova on ollut täysin tietoinen kaikesta siitä, mitä he ovat sanoneet ja tehneet. Ikuisuuden Jumala ei ole unohtanut yhtäkään niistä uskollisista, jotka ovat osoittautuneet nuhteettomiksi palvoessaan Korkeinta Jumalaa. Hekin ovat osa siitä ”suuresta pilvestä todistajia”, jotka saavat uskollisuudestaan palkaksi elämän uudessa järjestyksessä. (Hepr. 12:1) Hekin ovat meille hyviä esimerkkejä jäljiteltäviksi. Miten niin? Siten, että sitä, mitä me teemme, meidän ei tulisi tehdä ”silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi” eli ihmisten suosionosoituksia ja palkintoja varten. – Ef. 6:6; Kol. 3:22; vrt. Matt. 6:1–4.

11, 12. Mikä todistaa, että Jehova oli täysin tietoinen kaikista niistä, jotka olivat hänelle uskollisia Elian päivinä?

¹¹ Jotkut näistä nimeltä mainitsemattomista todistajista elivät 10. vuosisadalla eaa. Silloin oli aika, jolloin osoittautui, että Jehovan silmät erottivat tarkoin ne, jotka pyrkivät palvomaan häntä Israelin kansassa. Silloin jumalaton Ahab ja hänen vaimonsa Iisebel pitivät yllä Baalin palvontaa maassa ja profeetta Elia havaitsi tarpeelliseksi paeta heitä henkensä edestä. Piileskellessään luolassa hän selitti Jehovalle, että hän ajatteli olevansa ainoa Jehovan palvoja koko Israelissa, ainoa jäljelle jäänyt, joka kiivaili Jehovan palveluksen puolesta. Mutta Jehova oikaisi hänen ajatuksensa tässä suhteessa ja osoitti siten, että Hän tiesi, mitä kansassa tapahtui. Tämän uskollisen profeetan lisäksi oli monia muita, jotka eivät hyväksyneet väärää palvontaa. – 1. Kun. 19:1–10, 18.

¹² Koska Jehova erotti hyvät pahoista, hän kertoi Elialle, että profeetan lisäksi oli monia, seitsemäntuhatta, jotka eivät olleet notkistaneet polveaan Baalille eivätkä suudelleet tuota inhottavaa jumalaa. Jehova oli jyrkästi kieltänyt polvistumasta epäjumalien eteen ja suutelemasta niitä palvonnan merkiksi. (1. Kun. 19:14; 2. Moos. 20:4, 5) Vaikka meillä ei olekaan pitkää luetteloa heidän nimistään, niin on tässäkin tapauksessa ilmeistä, että Jumala tunsi heidät kaikki, nämä tuhannet, jotka osoittautuivat vanhurskaiksi pitäessään lujasti kiinni tosi palvonnasta ja välttäessään saastumasta väärästä Baalin palvonnasta, vaikka se saattoi heidät vaaraan joutua jumalattoman Iisebelin surmaamaksi.

13. Miten nimeltä mainitsematon pieni israelilaistyttö osoitti uskollisuutensa Jehovaa kohtaan?

¹³ Joitakin vuosia näiden tapahtumien jälkeen siellä eli ”pieni tyttö”, jonka syyrialaiset ottivat ryöstöretkellään vangiksi. Meille ei ole ilmoitettu hänen nimeään, mutta Jehova tuntee hänet ja hän tulee varmasti palkitsemaan hänet niiden tekojen vuoksi, joita hän teki uskollisena häntä kohtaan. Vaikka hän oli vangiksi otettuna orjana vieraassa maassa, niin hän ei empinyt todistaa syyrialaisen sotapäällikön Naemanin vaimolle siitä suuresta voimasta, jota hänen Jumalansa Jehova oli osoittanut uskollisen profeettansa kautta. – 2. Kun. 5:1–4.

14. Miten apostoli Paavalin sisaren pojan uskollisuutta koeteltiin?

¹⁴ Ei myöskään apostoli Paavalin sisaren poikaa mainita nimeltä, mutta tämä nuori mies kertoi Paavalille ja sitten sotapäällikölle, kuinka yli neljäkymmentä miestä oli tehnyt salaliiton tappaakseen hänen enonsa Paavalin. Tämän uskollisen nuoren miehen nopean toiminnan ansiosta väijytys raukesi tyhjiin. Jehova varmasti rakastaa tämänkaltaisia nuoria, jotka panevat Jumalan kansan edut omien etujensa edelle. Mikä erinomainen esimerkki nykyajan nuorille huolehtia uskollisesti heille annetuista Valtakunnan eduista! – Apt. 23:12–22.

15. Mitä erikoista hyötyä meille nykyään on näistä Raamatun kertomuksista?

¹⁵ On rohkaisevaa lukea Raamatusta kertomuksia muinoin uskollisesti eläneiden esimerkeistä, sillä näitä kertomuksia tutkimalla me näemme, kuinka Jehova on suonut palvelijoilleen rakkautensa ja huolenpitonsa. Tämä puolestaan herättää nykyajan todistajissa halun palvella samaa iäti elävää Jumalaa uskollisesti.

MAHDOLLISUUKSIENSA KÄYTTÄMINEN USKOLLISESTI

16, 17. a) Mitä sellaista havaitsemme maan päällä nykyään, mikä vastaa entisaikain ”suurta pilveä todistajia”? b) Miten he osoittavat, että he elävät jatkuvasti uskollisina?

¹⁶ Nykyään ”suuri joukko” ihmisiä kaikista kansoista saarnaa yhdessä Herran veljien ”jäännöksen” kanssa Valtakunnan ”hyvää uutista”, kuten Jeesus Kristus ennusti. (Ilm. 7:9; Matt. 24:14, Um) He ovat oppineet tietämään, että niiden hyvien asioiden kertominen toisille, mitä he nyt tietävät, tuottaa paljon onnea. (Apt. 20:35) Tämä ”joukko”, joka on nyt määrältään monia satoja tuhansia, ei väitä omaavansa mitään ihmekykyjä – vain vilpittömän halun palvella Jehovaa koko sydämestään, mielestään ja sielustaan. Niin ollen niillä vähäisilläkin mahdollisuuksilla, mitä heillä on, he ovat päättäneet edistää Valtakunnan etuja.

¹⁷ Koska nämä nykyiset Jehovan todistajat elävät lähellä Harmagedonin puhkeamista, jonka jälkeen seuraavat vertaansa vailla olevat elämän siunaukset, he ymmärtävät, että nyt ei ole aika vaeltaa elämässä vähimmän vastuksen tietä. Sen sijaan se on heille kaikkien aikojen aika, ajanjakso, jona heidän tulee käyttää täysin määrin aikansa, vähäiset mahdollisuutensa ja luonnonlahjansa Jumalan palveluksessa. He tietävät, että hengen ihmelahjojen antaminen hävisi apostolien mukana ensimmäisellä vuosisadalla. Siksi vain ahkerasti tutkimalla ja soveltamalla tutkimaansa ja käyttämällä hyödykseen kaikki Jehovan varaamat opetusjärjestelyt uudet voivat edistyä nopeasti varustautuakseen täysin käsillä olevaan työhön. Senkin he tekevät halukkaasti. – 2. Tim. 3:16, 17.

18, 19. a) Mistä löytyy nykyään sellaisia, joilla on muinaisen kuningas Hiskian henki? b) Mainitse esimerkkejä.

¹⁸ Tarvitsee vain käydä jossakin yli 32 000:sta Jehovan todistajain seurakunnasta, niin löytää eläviä esimerkkejä niistä, joilla on nykyään muinaisen kuningas Hiskian henki, jota on kuvailtu 2. Aikak. 31:21:ssä: ”Hän teki kaikesta sydämestänsä, ja hän menestyi.” Esimerkiksi eräällä seurakunnalla oli ilo tarkkailla 89-vuotiaan tienraivaajaveljen uskollista kestävyyttä. Hän palveli lisäksi kenttävalvojana ja oli aina läsnä kokouksissa. Omistettuaan 58 vuotta Valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen toisille hän oli todella onnellinen nähdessään työnsä tulokset – jotkut omista ’suosituskirjeistään’ palvelemassa kanssaan samassa seurakunnassa! – 2. Kor. 3:1–3.

¹⁹ Jos alat käydä säännöllisesti valtakunnansalissa, niin sinäkin tulet ajan mittaan henkilökohtaisesti tutustumaan joihinkuihin niistä, jotka pitävät lujasti kiinni elämästä, ihmisiin, jotka käyttävät elämänsä ehtoon suuren Luojansa ylistämiseen ja toisten auttamiseen hänen nimensä ja tarkoituksensa tuntemukseen. He ovat ihmisiä, jotka antavat jatkuvasti vähistä voimistaan, kun he viettävät päivä päivältä elämänsä uskollisuudessa aina kuolemaan asti. (Ilm. 2:10) Kun eräs todistaja ilmaisi, miltä hänestä tuntui vanhaksi ja sairaaksi tuleminen, hän pahoitteli sitä, että hän oli tullut hieman unohtavaiseksi ja että hänen oli vaikea pysyä nuorempien Jehovan todistajien tasalla. Mutta sellaiset voivat saada lohdutusta tietäessään, että he ovat jatkuvasti esimerkkinä uskosta ja kestävyydestä nuoremmille. He voivat sanoa niin kuin apostoli Paavali: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” – 1. Kor. 11:1, Um.

20. Mitä muita ongelmia vastaan todistajien täytyy kamppailla todistaessaan uskollisuutensa Jehovaa kohtaan?

²⁰ Monien todistajien täytyy voittaa muitakin haittoja vanhuudenheikkouden lisäksi, kun he pyrkivät vaeltamaan uskollisina Jehovaa kohtaan. Jotkut ovat menettäneet näkönsä. Toisilla on vaikeuksia kuulemisessa; toiset taas ovat vaikeasti liikuntavammaisia. Kuitenkin me havaitsemme heidänkin käyttävän uskollisesti mahdollisuuksiaan Jehovan palveluksessa, kun he uhraavat ”Jumalalle . . . kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”. – Hepr. 13:15.

21. Mitä muinaista matkustustapaa Jehovan uskolliset todistajat yhä hyvin paljon käyttävät?

²¹ Unohtaa ei myöskään sovi niitä monia todistajia, jotka ovat vuosikausia kulkeneet ovelta ovelle todistamistyössä ilman minkään kulkuneuvon apua. Jotkut vanhat uskolliset julistajat osaavat osapuilleen laskea, kuinka paljon he ovat kävelleet sellaisessa kenttäpalveluksessa, ja jotkut ovat sanoneet kävelleensä niin paljon, että se tekisi kerran maapallon ympäri tai enemmänkin. Heihin näyttää hyvin sopivan raamatunkohta, joka sanoo: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” – Room. 10:15.

ELÄ JATKUVASTI ARVOSTAEN JUMALAN HALLITUSVALTAA

22. Mikä näiden kertomusten tarkastelemisessa tekee meihin vaikutuksen?

²² Kun tarkastelemme kertomuksia Jehovan uskollisten palvelijoitten elämästä, niin meihin tekee syvän vaikutuksen se, että nämä miehet ja naiset sekä menneisyydessä että nykyään ovat arvostaneet niin paljon Jumalan suvereenisuutta, että he ovat vaarantaneet henkensä sen puolustamiseksi. Tämä osoittaa meille, että ihmiset, joiden Jehova haluaa pysyvän elossa, ovat sellaisia, jotka palvelevat häntä rakkaudesta häntä ja hänen vanhurskaita ominaisuuksiaan kohtaan. He rakastavat ennen kaikkea häntä. (Matt. 22:37, 38) Ne yksilöt, jotka ovat kestäneet paljon, voivat rehellisesti todistaa, että he todella pitävät Jumalan hallitusvaltaa kaikkea muuta parempana. Eräs todistaja sanoi sen tällä tavalla: ”Olen kiitollinen niistä vuosista, jotka minulla on ollut palvellakseni Jehovaa. En ole katunut yhtäkään minuuttia, vaikka vaikeitakin aikoja oli paljon.”

23. Koska Jehovan todistajat arvostavat Jehovan suvereenisuutta, niin mikä on heidän asenteensa tämän maailman poliittisia hallitsijoita kohtaan?

²³ Ne, jotka taistelevat sen puolesta, mikä on oikein ja totta ja hyvää, turvaavat aina korkeimpaan Lainantajaan ja pitävät selvästi näkyvissään hänen lakinsa ja periaatteensa soveltaakseen niitä jokapäiväiseen elämäänsä. Ei ole mitään muuta paikkaa, missä he mieluummin olisivat, kuin Jehovan palvojiaan varten tekemän järjestelyn sisäpuolella. (Ps. 84:11) He virkistyvät joka kerta kulkiessaan talosta taloon ja etsiessään ihmisiä, jotka rukoilevat Jumalan valtakunnan tulemista ja hänen vanhurskaan tahtonsa tapahtumista maan päällä ja jotka haluavat elää ikuisesti tuon täydellisen hallituksen alaisuudessa. (Matt. 6:9, 10; Joh. 17:3) He eivät tyytyisi jonkun maallisen poliitikon lupauksiin eivätkä he valitsisi itselleen ihmiskuningasta. (Vrt. 1. Sam. 8:1–9.) Antautuessaan nämä ihmiset päättivät kannattaa Jehovan suvereenisuutta, ja siitä lähtien he ovat yrittäneet tehdä kaikki ratkaisunsa silmällä pitäen tätä tärkeintä valintaa.

24. a) Miten maailman ihmiset usein suhtautuvat todistajiin? b) Millä tavalla ainoastaan todistajat voivat säilyttää täysin puhtaan omantunnon Jumalan edessä?

²⁴ Tällaisten Jehovan antautuneitten todistajien, jotka tietävät olevansa vastuussa kaikkeuden korkeimmalle persoonalle, suurelle Lainantajalle ja Tuomarille, täytyy vaeltaa hyvin varovaisesti tämän sukupolven pahojen ihmisten keskuudessa. (Jaak. 4:12) Vaikka jotkut ihmiset saattavat hämmästellä heidän lujaa asennettaan Raamatun periaatteiden puolesta, niin miksi heidän pitäisi koskaan poiketa vanhurskauden polulta tai edes yrittääkään rikkoa Jumalan lakeja tai ehkä sovitella niiden suhteen mukavuuden vuoksi? (1. Piet. 4:3–5) Totisesti sillä, joka on kaiken luonut, on oikeus ensi sijaan kansansa elämässä. Hänellä on myös oikeus saada kansaansa kuuluvien palvonta ja ehdoton tottelevaisuus. Kun he ottavat huomioon Suvereenin Herran kaikissa ajatuksissaan ja kaikilla teillään, niin se auttaa suuresti heitä käyttäytymään hänen edessään täysin puhtaalla omallatunnolla. – Sananl. 3:5; Apt. 23:1.

25, 26. a) Millä kohtaa me olemme ajan virralla, ja minkä se tekee tarpeelliseksi? b) Mitä näemme sen vuoksi tapahtuvan sopusoinnussa 1. Joh. 5:3:n kanssa?

²⁵ Jumalan hallitusvallan arvostamisen pitäisi saada oikeasydämiset ihmiset nykyään ottamaan vastaan Hänen palveluskutsunsa. Jumalan alati laajenevassa saarnaamis- ja opettamisjärjestössä tarvitaan enemmän halukkaita työntekijöitä. Koska me olemme niin lähellä historian suurinta tapahtumaa, niin kaikkien vanhurskautta rakastavien pitäisi nyt toimia rohkeasti tietoisina siitä, että heidän elämäntapansa tulee vaikuttamaan heidän iankaikkisen elämän odotteeseensa. – 2. Piet. 3:11–14.

²⁶ Joka vuosi kymmenettuhannet ihmiset, joilla on ollut erilainen elämänura, erilaisia kokemuksia ja erilainen menneisyys, tulevat totuuden täsmälliseen tuntemukseen ja saattavat elämänsä sopusointuun Jumalan lakien ja säännösten kanssa. Se vaatii tietysti monia muutoksia: vanhojen tottumusten hylkäämistä ja uusien omaksumista. Se merkitsee opetuksen, valmennuksen ja kasvatuksen vastaan ottamista. Tulee oppia rakastamaan ja tottelemaan Jehovaa. Mutta onko se niin vaikeaa? Apostoli Johannes sanoi: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.” – 1. Joh. 5:3.

PYSY USKOLLISENA JA ELOSSA

27. Tarvitaanko Jehovan hyväksymyksen saamiseen muuta kuin uskoa?

²⁷ ”Minun vanhurskaani on elävä uskosta”, kuuluu Hepr. 10:38:ssa esitetty varma lausunto. Mutta, kuten Raamattu osoittaa, tähän uskoon täytyy lisätä muita ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi hyve, tieto, itsehillintä, kestävyys, jumalinen antaumus, veljellinen kiintymys ja rakkaus. (2. Piet. 1:5–7) On tärkeätä panna myös mahdolliset luonnonlahjat käyttöön Jumalan pyhässä palveluksessa, jos todella haluaa nauttia elämästä.

28. Mitä kunkin tulisi kysyä itseltään ottaen huomioon nimitykset, joita on tehty seurakunnissa?

²⁸ Jotkut niistä uskollisista miehistä, jotka ovat menetelleet täten, on nimitetty seurakunnan opettajiksi, ja ”Jumalan lauman” paimenina heillä on raskas vastuu. Näitä päteviä opettajia tarvitaan auttamaan toisia, jotta saavutettaisiin ykseys uskossa täsmällisen tiedon ohella. (1. Piet. 5:2; 2. Tim. 2:2; Ef. 4:11–13) Raamatun mukaan seurakunnan kypsien miesten on oikein tavoitella tätä lisäetua toimia valvojina; se on ”hyvää työtä” (Um). Sinun on hyvä suorittaa itsetutkistelua nähdäksesi, edistytkö. Kysy itseltäsi: ’Voinko parantaa joitakin kykyjäni tai kehittää joitakin piileviä lahjojani niin, että voin olla hyödyllisempi seurakunnassa ja siten elää täydemmässä määrin Jumalan kunniaksi?’ – 1. Tim. 3:1–13.

29. Miten voimme osoittaa, että me arvostamme sitä elämää, joka meillä yksilöinä on, ja mikä siitä on seurauksena?

²⁹ On oleva tyydyttävä tunne tietää, että meidät on havaittu uskollisiksi. Arvostakaamme siksi täysin määrin ja käyttäkäämme viisaasti sitä elämää, joka meillä on, ja kantakaamme päivästä päivään vanhurskasta hedelmää Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Olemmepa uusia tai vanhoja elämän tiellä, päättäkäämme, ettemme anna minkään tulla itsemme ja Jehova Jumalan väliin. Jumalan murtumaton rakkaus vuorostaan ylläpitää meitä uskollisessa vaelluksessamme ankarimmassakin koetuksessa. (Room. 8:38, 39) Se, että teemme kaiken Jumalan kunniaksi, estää meitä astumasta rajojen ulkopuolelle tai hylkäämästä hyvin merkittyä vanhurskauden tietä, joka johtaa ikuiseen elämään.

30. Miten mekin voimme osallistua Jehovan sydämen ilahduttamiseen?

³⁰ Olkoon tärkein halumme aina pysyä nuhteettomina uskollista Jumalaamme kohtaan ja todistaa, ettei kukaan, ei edes Jumalan vastustaja Saatana, voi saada meitä poikkeamaan pois tältä tieltä. Tällä tavoin voimme ilahduttaa Jehovan sydämen. – Sananl. 27:11.

[Kuva s. 562]

Vangiksi otettu israelilaistyttö osoitti uskollisuutta Jehovaa kohtaan kertomalla Naemanin vaimolle Elisasta, tosi Jumalan profeetasta