Kiinnostus toisia kohtaan – kipeästi tarvittava ominaisuus
VILPITÖN kiinnostus toisten tarpeita tai hyvinvointia kohtaan on tulossa entistä harvinaisemmaksi nykyään. Mistä tällainen epämiellyttävä tilanne johtuu?
Jotkut ovat epäilemättä alkaneet suhtautua välinpitämättömämmin toisiin siksi, että he itse kärsivät vääryyksistä. Toiset ovat ehkä joskus yrittäneet olla avuliaita, mutta heidän ponnistuksensa on ymmärretty väärin. Sen vuoksi heidän asenteensa on nyt: ”Mitä se kannattaa?” Lisäksi melko monet kadehtivat ahneitten menestystä ja jäljittelevät siksi heidän välinpitämättömyyttään. Ja epäilemättä myös itsekkyys, jota jatkuvasti esitetään elokuvissa, televisiossa, sanomalehdissä ja aikakauslehdissä, on omiaan vähentämään ihmisten kiinnostusta toisiin.
Tällainen välinpitämättömyys ilmenee yleisesti perhepiirissäkin. Esimerkiksi naisten tiedetään kärsivän useammin unettomuudesta kuin miesten. Mutta kuka ei olisi tavannut miehiä, jotka vähät välittävät tästä vaimonsa ongelmasta? Voisiko olla niin, että sinullakin, jos olet aviomies, olisi parantamisen varaa tässä suhteessa tai jossakin muussa samanlaisessa asiassa?
Toisaalta on myönnettävä, että monet vaimotkaan eivät osoita tarpeeksi todellista kiinnostusta aviomiestään kohtaan. Jos olet aviovaimo, niin kuulutko niihin naisiin, jotka pitävät omia ylellisyyksiään tärkeämpinä kuin miehensä välttämättömyyksiä? Sellainen välinpitämättömyys lisää aviomiehen taakkaa ja on joissakin tapauksissa aiheuttanut hänelle sepelvaltimontukoksen.
Ja kuka ei olisi havainnut vanhempien olevan välinpitämättömiä sen suhteen, millaisia tapoja heidän lapsensa kehittävät? Ei silti, että nuoret olisivat kokonaan moitteettomia, mutta ongelmien juuret ovat varsin usein vanhempien välinpitämättömyydessä.
Monilla muillakaan aloilla ihmiset eivät ilmaise olevansa kiinnostuneita toisista. Se käy ilmi varsin usein huonoista tavoista. Naiset yrittävät epäkohteliaasti rynnätä toistensa edelle tavaratalojen alennusmyynneissä; nuoret tyrkkäävät vanhukset ja invalidit syrjään. Ja mitä muuta yleinen piirteleminen ja vandalismi on kuin törkeää välinpitämättömyyttä toisten omaisuuden ja etujen suhteen?
Jotkut ihmiset valikoivat hyvin tarkoin, keistä he ovat kiinnostuneita. He ovat kiinnostuneita vain hyvästä ystävästään tai oman perheensä jäsenistä. Toiset rajoittavat kiinnostuksensa kansallisuuden, ihonvärin tai rodun mukaan. Niinpä monet valkoiset ovat täysin piittaamattomia mustien ahdingosta, samoin kuin monet mustat osoittavat piittaamattomuutta sen suhteen, mitä jollekulle valkoiselle saattaa tapahtua. Ja hyvin usein saamme lukea, että jollekulle yksilölle on tehty väkivaltaa keskellä katua väkijoukon seisoessa vieressä korottamatta ääntään tai nostamatta kättään uhrin puolesta.
Todellisuudessa tällainen välinpitämättömyys toisista oli ilmeistä jo ensimmäisessä ihmisperheessä. Aadam ei totisesti välittänyt vaimonsa tunteista, kun hän käytti Eevasta sanoja ”vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani” ja syytti häntä kielletyn hedelmän syömisestään. Ja kuka ei tuntisi sanoja: ”Olenko minä veljeni vartija?’ Nämä tunteettomat sanat lausui Kain, Aadamin esikoispoika, kun Jumala kysyi häneltä, missä hänen veljensä Aabel oli, jonka hän oli tappanut. Tosin vain harvat ajattelisivat tehdä murhan, mutta miten on vihan hautomisen laita? On helppo langeta siihen, kun joku on kohdellut sinua epäoikeudenmukaisesti. Mutta tiedätkö, että Raamattu sanoo: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja”? – 1. Moos. 3:12; 4:3–11; 1. Joh. 3:15.
Epäilemättä paras mahdollinen esimerkki kiinnostuksen osoittamisesta tarpeessa olevia kohtaan on erään Jeesuksen vertauksen ”laupias samarialainen”. Hän on jyrkkä vastakohta kahdelle omahyväiselle uskonnon harjoittajalle, jotka eivät osoittaneet sääliä eivätkä empatiaa toista ihmistä kohtaan, jota oli lyöty ja joka oli ryöstetty ja jätetty vaille apua tienviereen. Laupias samarialainen osoitti aitoa kiinnostusta. Hän hoiti uhrin haavat, pani hänet aasinsa selkään, vei hänet majataloon ja suostui maksamaan hänen kulunsakin. – Luuk. 10:29–37.
MIKSI NIIN TÄRKEÄÄ?
Miksi kiinnostus toisia kohtaan on niin elintärkeää? Koska Jumala käskee meidän rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme, juuri niin kuin ”laupias samarialainen” teki. Me totisesti arvostamme sitä, että meistä ollaan kiinnostuneita, kun olemme sen tarpeessa. Eikö meidänkin siksi pitäisi osoittaa kiinnostusta toisia kohtaan, kun he ovat sen tarpeessa? – Mark. 12:31; Luuk. 6:31.
Sitä paitsi kiinnostuksen osoittaminen toisia kohtaan antaa meille hyvän omantunnon. Me saamme myös tyydytyksen tunteen velvollisuutemme täyttämisestä. Se on eräänlaista antamista, ja antaminen tuottaa suuren onnellisuuden. – Apt. 20:35.
Kiinnostuksen osoittaminen pienissä niin kuin suurissakin asioissa aikaansaa hyvät suhteet toisiin. Me voimme auttaa toisia vaaran tullen tai kun heitä kohtaa sairaus tai jokin muu ikävyys. Mutta me voimme osoittaa kiinnostusta myös jokapäiväisissä suhteissamme. Esimerkiksi kun ajamme autoa, kiinnostus toisia kohtaan tekee meidät varovaisiksi välttääksemme onnettomuuksia; meistä ei tule silloin autohurjastelijoita; se saa meidät osoittamaan myös huomaavaisuutta, esimerkiksi hidastamaan vauhtia, niin että sivutieltä tuleva pääsee eteemme päätielle.
Jos asumme kerrostalossa, niin voimme osoittaa olevamme kiinnostuneita toisista siten, ettemme pidä levysoitintamme, radiotamme tai televisiotamme liian äänekkäänä, ja myös varomalla, etteivät kutsumme ole liian äänekkäitä myöhään illalla. Ja talviaikaan voimme ilmaista olevamme kiinnostuneita toisista puhdistamalla jalkakäytävämme jäästä ja lumesta.
Erinomaisen esimerkin kiinnostuksesta toisia kohtaan antoivat saksalaiset Jehovan todistajat, kun heidät vapautettiin keskitysleireistä vuonna 1945. Kerromme yhden tapauksen: Kun 220 heistä lähti Sachsenhausenin keskitysleiriltä ankarasti vartioituina, heillä oli edessään 200 kilometrin matka. He kulkivat yhdessä ryhmässä. He onnistuivat saamaan muutamat pienet rattaat. He panivat heikoimmat joukostaan niihin ja vahvemmat vetivät heitä. Niinpä kuolemanmarssilla, jolla yli 10 000 ihmistä menetti henkensä, ei yksikään Jehovan todistaja kuollut. – Vuoden 1974 Jehovan todistajain vuosikirja.
Koska Jehovan kristityt todistajat ovat epäitsekkäästi kiinnostuneita lähimmäisistään, he käyvät jatkuvasti heidän ovillaan. He tietävät, että nämä ovat ”viimeisiä päiviä”, ja siksi he kannustavat ihmisiä pakenemaan turvapaikkaan, ennen kuin on liian myöhäistä. He ovat tässä muinaisen Lootin kaltaisia, joka kehotti vävyjään pakenemaan kanssaan Sodomasta ja Gomorrasta. Kertomus sanoo, että ”hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä”. Mutta Loot ei laskenut leikkiä, eivätkä Jehovan kristityt todistajatkaan laske leikkiä nykyään! – 1. Moos. 19:12–29; Ilm. 18:4.
Kehotamme sinua siis paitsi osoittamaan kiinnostusta toisia kohtaan myös käyttämään hyödyksesi sitä kiinnostusta, jota nämä todistajat ilmaisevat, jotta odotteenasi olisi elossa säilyminen tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” ja saisit tilaisuuden ikuiseen elämään.