Miten sinä otat vastaan neuvonnan?

MIKÄ tarkoitus on toisen henkilön toiselle antamalla neuvonnalla? Se on avun, ohjeen tai ymmärryksen antamista sen suhteen, miten tehdä jotakin. Yksistään Jehova Jumala, Luoja, ei tarvitse kenenkään neuvontaa, kuten profeetta sanoi: ”Kuka on . . . ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa? Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?” – Jes. 40:13, 14.

Täydellinen ihminen Jeesus Kristuskin kaikesta aiemmasta taivaissa saamastaan kokemuksesta huolimatta sai Jumalalta neuvoja ja noudatti niitä. Hän sanoi: ”[En] minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.” – Joh. 8:28; 5:19, 30.

NEUVONNAN HUOMIOON OTTAMISEN TARPEELLISUUS

Varmasti näin ollen epätäydelliset ihmiset tarvitsevat kipeästi neuvontaa ymmärtääkseen oikean tien ja soveltaakseen Jumalan sanaa elämässään. Apostoli Johannes korosti tilannetta, joka tekee neuvonnan niin tarpeelliseksi, kun hän sanoi: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” – 1. Joh. 1:8.

Meillä kaikilla on perisynnin takia luonnollinen taipumus pahastua neuvonnasta, varsinkin jos neuvonta osoittaa hairahduksen tai heikkouden. Jehova varoittaa: ”Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty.” (Ps. 32:9) Ihminen, joka antautuu mielipahan valtaan ’pysyen niskurina’, käyden mielettömäksi ja vaikeasti lähestyttäväksi, saa kokea ankarampia toimenpiteitä, rajoituksia ja lopuksi onnettomuuden. – Sananl. 29:1.

Toisaalta sellaiset, jotka ovat nöyriä, halukkaita edistymään ymmärtämisessä, haluavat neuvontaa. He eivät ole huolestuneita siitä, että olisivat aina ”oikeassa”, vaan siitä, että tekisivät sitä, mikä miellyttää Jumalaa ja auttaa toisia. He ymmärtävät sen tähden, että ”neuvonantajain runsaus tuo menestyksen”. (Sananl. 11:14) Jos he tekevät erehdyksen, niin he iloitsevat siitä, että se saatetaan heidän huomioonsa, vaikka se voikin toisinaan olla kiusallista. He haluavat välttää väärän tai epämieluisen asian toistamista häpeäkseen. He noudattavat Jumalan neuvontaa: ”Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.” – Sananl. 23:23.

OIKEA HENKI JA VAIKUTIN NEUVONNAN JA OJENNUKSEN ANTAMISESSA

Neuvontaan saattaa toisinaan kuulua ojennus. Heprealainen juurisana, josta ”ojentaa” on käännetty, merkitsee ’ratkaista asiat, oikaista asiat’. Ojennus tarkoittaa raamatullisessa merkityksessä sen ystävällistä, suorasukaista osoittamista, mikä on oikein ja mikä väärin jossakin asiassa. Siihen saattaa liittyä tai olla liittymättä nuhde riippuen ojennettavan olosuhteista ja asenteesta.

Apostoli ilmaisi neuvojan oikean hengen puhuessaan vanhinten vastuusta kristillisessä seurakunnassa: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.” – Gal. 6:1.

Jos sen tähden joku vanhin näkee kristityn veljen kokemattomuuden tai heikon arvostelukyvyn takia menettelevän tavalla, joka saattaa hyvinkin päättyä epämieluisesti, niin hän ei vain käänny pois ja anna veljensä kärsiä seuraukset. Eikä hän myöskään anna hänelle läksytystä. Pikemminkin rakkaus velvoittaa hänet osoittamaan veljelleen hänen menettelynsä tai ajattelunsa vaarallisuuden, epäviisauden tai vääryyden ja tekemään tämän lempeyden hengessä.

Ojennuksen antamisen vaikuttimena on siis ojennettavan auttaminen. Ojentava huolehtii myös rauhan ja terveen hengen säilyttämisestä seurakunnassa. Jos ojennuksen saaja ottaa sen vastaan oikein, niin hän pelastuu joutumasta vaikeuksiin ja menettämästä suosiotaan Jumalan silmissä. Hän muuttuu, hänet saatetaan kohdalleen.

ENTÄ JOS NEUVONTA LOUKKAA?

Mutta entä jos sinusta tuntuu, että jokin sinulle annettu neuvo on epäviisas, ehkäpä pelkästään neuvonantajan mielipide? Tarkista oma asenteesi, ennen kuin jätät neuvonnan huomioon ottamatta. Yritätkö sinä miellyttää itseäsi vai Jumalaa? Voihan olla, ettei menettelytapasi ole itsessään väärä. Mutta oletko sinä välinpitämätön sen suhteen, millainen vaikutus sillä saattaa olla toisiin? Apostoli muistuttaa meitä: ”Meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.” – Room. 15:1, 2.

Vaelluksemme ohjaamiseksi Jumalaa miellyttävällä tavalla Paavali sanoi myös: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna.” (1. Kor. 10:23) Kristillisen lain puitteissa on laaja toimintavapaus, ja kristityn on ratkaistava monta asiaa kristillisen omantuntonsa mukaan. Mutta hänen täytyy myös ottaa huomioon toisten omatunto. Kaikki seikat eivät rakenna häntä itseään eivätkä toisia. Sellaiset seikat voidaan hyvinkin uhrata, erityisesti rakkauden ja rauhan ollessa kysymyksessä.

Neuvontaa voidaan antaa toisinaan parannuksen, edistymisen hyväksi eikä väärinteon johdosta. Sanokaamme, että sinua neuvotaan julkisen lukemisesi laadun suhteen. Se voi tulla järkytyksenä, koska sinä ajattelit lukevasi oikein hyvin. Mitä sinä teet? Miksi et ottaisi selvää siitä, missä kohden lukemisesi on heikkoa ja mikä parantaisi sitä? Ketkään meistä eivät suinkaan ole täydellisiä lukijoita – parantamiselle on eittämättä sijaa. Harjoittele lukemista. Ennen kuin olet julkisesti lukemassa, valmistaudu ottamalla selvää sanojen ääntämisestä ja merkityksestä, tarkista lauseitten merkitys ja ajatuspainotus jne. Lukemisesi paranee varmasti, ja saat siitä enemmän nautintoa.

Tai sinua saatetaan neuvoa olemaan ystävällisempi toisia kohtaan. Ehkä sinä ajatteletkin omassa sydämessäsi olevasi ystävällinen persoonallisuus. Mutta se ei todennäköisestikään ole ilmeistä toisille. Ota siis neuvo vastaan perusteltuna; pyri olemaan kiinnostuneempi toisista; ole seurallisempi, herkempi ilmaisemaan ajatuksiasi, arvostavampi. Sinä et ainoastaan solmi parempia ystävyyssuhteita vaan myös oma mielialasi paranee ja olet onnellisempi.

Vaikka neuvonta loukkaisi syvästikin, niin muista Daavidin esimerkkiä. Hän joutui kestämään paljon kuria, mutta Jumala valmensi häntä suurempiin tehtäviin. Daavid sanoi kokemuksesta: ”Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö [joka ei murskaa päätäni, Kuningas Jaakon käännös].” (Ps. 141:5) Vaikka veljen neuvonta olisikin vaikea vastaanottaa, niin se ei tapa sinua ruumiillisesti eikä hengellisesti, mutta se saattaa osoittautua kuin lievittäväksi, virkistäväksi öljyksi. Jos suhtaudut siihen vakavasti, saat kokea tämän sananlaskun täyttymyksen: ”Kunnia nuhdetta noudattavalle!” – Sananl. 13:18; Hepr. 12:11.