Miten sinuun vaikuttaa se, että et tiedä ”päivää ja hetkeä”?

 1. Miten Jumalan vallitseva ominaisuus liittyy siihen, että hän ei paljasta ”suuren ahdistuksen” alkamisen ”päivää ja hetkeä”?

JEHOVA JUMALALLA on ollut tarkoitus, kun hän ei ole paljastanut ”päivää ja hetkeä”, jolloin ”suuri ahdistus” on aloittava tämän nykyisen asiainjärjestelmän murskaamisen. Tämä tarkoitus liittyy läheisesti Jumalan vallitsevaan ominaisuuteen – rakkauteen. (1. Joh. 4:8) Koska hän on rakkauden Jumala, niin hän haluaa palvelijoikseen ainoastaan sellaisia, jotka todella rakastavat syvästi häntä. (Ps. 119:97; 1. Joh. 5:3) Hän ei halua sitä, että älylliset luomukset nöyristelisivät hänen edessään kauhun vallassa ja palvelisivat siksi, että pelkäävät rangaistuksia, jotka hän voisi tuottaa heille. Tapa, jolla hän on kohdellut ihmisiä, on aina ollut omiaan herättämään heidän rakkautensa, samalla kun se on sallinut heidän osoittaa, mitä todellisuudessa on heidän sydämessään.

 2. Miten Jehova on osoittanut rakkauttaan epätäydellisiä ihmisiä kohtaan?

² Ilmaisten suurta ansaitsematonta hyvyyttä Jehova on sallinut jopa kiittämättömien ja arvostamattomien ihmisten hyötyä niistä luonnon kiertokuluista, jotka hän pani toimimaan elämän tekemiseksi mahdolliseksi maan päällä. (Apt. 14:16, 17; 17:24, 25) Sitten hän henkeytti myös yli 1 600 vuoden kuluessa noin neljäkymmentä miestä laatimaan kirjoitetun kertomuksen, joka tekee tunnetuksi sen, millainen Jumala hän oikein on ja mitä hän vaatii niiltä, jotka hän hyväksyy. (2. Tim. 3:16, 17) Tämä Raamatun sisältämä kertomus tarjoaa terveet ohjeet, joiden ansiosta meidän on mahdollista nauttia eniten elämästä jo nyt pulmista ja vaikeista olosuhteista huolimatta. (Ps. 19:8–12) Se tutustuttaa meidät myös siihen erikoisen suureen rakkauteen, jota Jumala osoitti salliessaan ainosyntyisen Poikansa antaa elämänsä meidän edestämme. Tämä avasi ihmiskunnalle tilaisuuden päästä hyväksyttyyn suhteeseen ainoan tosi Jumalan kanssa ja mahdollisti odotteen elämästä, jossa ei olisi sairautta, vanhuudenheikkoutta eikä kuolemaa. – Joh. 3:16; Tiit. 3:4–7; Ilm. 21:3, 4.

 3. Miksi se, että Jehova tuottaa ”suuren ahdistuksen”, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että hän on rakkauden Jumala?

³ Mutta miten voi olla niin, että tällainen Jumala tuottaisi myös ahdistuksen, joka tulee olemaan pelkoa herättävä aiheuttaessaan tuhoa ihmiskunnalle? Tosiaankin se, että hän on rakkauden Jumala, vaatii häntä tekemään siten. Tämä saattaa kuulostaa oudolta monista ihmisistä nykyään. Se kuulosti oudolta monista israelilaisistakin, kun heprealainen profeetta Miika julisti 2 700 vuotta sitten, että Jehova tuottaa onnettomuuden Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnalle ja Juudan kahden sukukunnan valtakunnalle. He kysyivät epäuskoisina: ”Onko Jehovan henki tullut tyytymättömäksi, tai näinkö hän menettelee?” Jehovan vastaus tähän kuului: ”Eivätkö minun omat sanani tee hyvää sille, joka vaeltaa oikeamielisesti?” (Miika 2:7, Um) Niin, hänen hyvän tekemisensä niitä kohtaan, jotka vaeltavat oikeamielisesti, vaatii häntä ryhtymään toimenpiteisiin kaikkia niitä vastaan, jotka itsepintaisesti kieltäytyvät mukautumasta vanhurskauden teihin ja jotka siten edistävät epäoikeudenmukaisuuksia, sortoa ja laittomuutta, jotka tekevät nykyään elämän maan päällä vaarallisemmaksi ja epämiellyttävämmäksi.

 4. Mitä Jehova haluaa koko ihmiskunnan suhteen?

⁴ Ennen kuin Jehovan ”päivä ja hetki” toimia pahoja vastaan tulee, hän pyytää kuitenkin lämpimästi kaikkia hylkäämään huonot tiensä. (Vrt. Jes. 55:6, 7; Jer. 18:7–10.) Hän on kuin rakastava ihmisisä, joka ei nauti siitä, että hänen on rangaistava tottelemattomia lapsia, vaan joka saa mielihyvää, kun he tekevät sitä, mikä on oikein. Siitä, miltä Jehovasta tuntui se kauhea hävitys, jonka hän salli kohdata Jerusalemia vuonna 607 eaa., Raamattu sanoo: ”Ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.” (Valit. 3:33) Hän haluaa mieluummin, että ihmiset noudattavat sellaista elämäntapaa, joka ei ainoastaan tee hänelle tarpeettomaksi ryhtyä toimimaan heitä vastaan, vaan myös tuottaa heille henkilökohtaista onnea ja tyydytystä sekä myötävaikuttaa heidän lähimmäistensä turvallisuudeksi ja iloksi. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”, kirjoitti apostoli Pietari. – 2. Piet. 3:9.

 5. a) Mitä se, että Jehova ei paljasta ”päivää ja hetkeä”, panee yksilöt ilmaisemaan itsestään? b) Miten se, ettei Jumala ole tehnyt ”päivää ja hetkeä” tunnetuksi, auttaa vilpittömiä ihmisiä tunnistamaan tosi kristityt?

⁵ Se, ettei Jehova Jumala ole tehnyt tunnetuksi sitä ”päivää ja hetkeä”, jona hän lähettää Poikansa toimeenpanemaan tuomion täällä maan päällä olevaa pahaa asiainjärjestelmää vastaan, on ehdottomasti osaltaan paljastanut, mitä ihmisten sydämessä on. Jos he eivät todella rakasta Luojaansa eivätkä ymmärrä täysin hänen kanssaan omattavan hyvän suhteen arvoa, niin he tavoittelevat sitä, mihin heidän sydämensä on taipuvainen – runsaita aineellisia omaisuuksia, maailman suosiota, itsensä ympärille keskittyvää elämää. He voivat olla taipuvaisia ajattelemaan, että koska Jumala ei ole sanonut meille ”päivää ja hetkeä”, niin se luultavasti ei ole meidän aikanamme. Samalla se, että Jumala ei tee tunnetuksi ”päivää ja hetkeä”, on hyödyttänyt niitä, jotka haluavat tehdä hänen tahtonsa. Millä tavalla? Siten, että se, mitä Jehova Jumala on tehnyt, tekee mahdottomaksi esittää suuria ulkokultaisen hurskauden näytöksiä juuri ennen hänen ’päiväänsä ja hetkeänsä’ niiden keskuudessa, jotka vain teeskentelevät olevansa hänen palvelijoitaan. Vilpittömät ihmiset eivät ole sen tähden ymmällään sen suhteen, ketkä ovat Jumalan antautunutta kansaa. He voivat nähdä selvästi eron niiden välillä, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan tuomion ”päivän ja hetken”, ja niiden, jotka eivät niin tee.

SEN ”PÄIVÄN JA HETKEN” JÄTTÄMINEN HUOMIOON OTTAMATTA ON VAARALLISTA

 6. Millaista asennetta, josta 2. Piet. 3:3–7 mainitsee, monet ilmaisevat nykyään?

⁶ Kun Raamatun todistus ”suuren ahdistuksen” läheisyydestä saatetaan ihmisten huomioon, niin monet väheksyvät ja pilkkaavat sitä. Heidän menettelynsä sopivat Raamatun kuvaukseen: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”’ Menneisyydessä tapahtuneet Jumalan tuomion toimeenpanot, kuten Nooan ajan vedenpaisumus, eivät merkitse heille mitään. He eivät yksinkertaisesti halua uskoa, että Jumala tulee tuhoamaan pahat, niin kuin hän tuhosi menneisyydessä. He eivät halua muuttaa elintapaansa, vaan tahtovat antautua jatkuvasti itsekkäisiin haluihinsa. (2. Piet. 3:3–7) Jos he pysyvät itsepintaisesti tällaisessa asenteessa ja Jumalan ”päivä ja hetki” yllättää heidät, niin he eivät pelastu mitenkään onnettomuudelta.

 7. Miten se, ettei suhtautuisi vakavasti siihen, että tuomion toimeenpanon ”päivä ja hetki” tulee varmasti, voisi vaikuttaa joihinkuihin sellaisiinkin, jotka ovat kristillisen seurakunnan yhteydessä?

⁷ Sen tulevan ”päivän ja hetken” huomioon ottamatta jättäminen, jona Jehova toimeenpanee tuomionsa, voi vaikuttaa niihinkin, jotka ovat kristillisen seurakunnan yhteydessä nykyään. Joku voi tietää, mitä Raamattu sanoo ”suuresta ahdistuksesta”. Hän on saattanut kuulla siitä vuosikausia, ehkäpä jopa antautuneilta kristityiltä vanhemmiltaan. Mutta kun hän ei näe mitään todella dramaattista tapahtuvan, niin hän voi omassa mielessään alkaa lykätä etäiseen tulevaisuuteen Jumalan ”päivän ja hetken” tulon. Hän saattaa nauttia niiden terveellisestä seurasta, jotka kuuluvat seurakuntaan, mutta hän itse ei osallistu kokosieluisesti heidän kanssaan siihen saarnaamis- ja opetuslastentekemistyöhön, jota Kristus opetti seuraajiaan tekemään. Maailma ja se, mitä se tarjoaa näennäisten aineellisten etujen muodossa, saattaa viehättää yhä enemmän. Hän voi pian havaita tavoittelevansa aineellisia etuja tai hän voi lakata ponnistelemasta enää sellaisista tavoista ja tottumuksista pääsemiseksi, jotka estävät häntä olemasta hyväksytyssä suhteessa Jehova Jumalan kanssa. Hän voi jopa päätellä, että sitten kun ’jotakin alkaa todella tapahtua’, hän tekee muutoksia elämässään. Mutta nyt hän ei ole valmis siihen. Tällaiselta henkilöltä puuttuu arvostus Jumalan vaatimusten oikeudenmukaisuutta kohtaan, ja hän on hyvin vaarallisessa asemassa.

 8. Millainen vaikutus liiallisella syömiseen ja juomiseen antautumisella voi olla ihmisen asenteeseen ”suuren ahdistuksen” suhteen?

⁸ Monet antavat kohtuuttomuuksien turruttaa aistinsa ”suuren ahdistuksen” tulemisen varmuuden suhteen. Jeesus Kristus valpastutti opetuslapsiaan tämän vaaran suhteen sanoen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa.” (Luuk. 21:34, 35, Um) Ilmeisesti kohtuuton syöminen ja juominen turruttaa aistit ja ’rasittaa’ sydäntä syyllisyyden tunteilla. Samalla tällaiset kohtuuttomuudet tunkevat pois hyvät vaikuttimet. – Sananl. 20:1; vrt. Jes. 28:7.

 9. Miten voi asiaton huolehtiminen elatuksen saamisesta olla vaarana?

⁹ Samalla tavalla voi asiaton huolehtiminen elatuksen saamisesta kuormittaa liiaksi sydäntä. Jos joku antaisi kadota näkyvistään sen lohduttavan vakuutuksen, että Jehova Jumala pitää huolen kansastaan, niin sen ihmisen sydän saisi hänet pian tekemään kaiken mahdollisen tulevaisuutensa varmistamiseksi taloudellisesti. (Hepr. 13:5, 6) Hengelliset harrastukset työntyisivät aikanaan näkyvistä ja jättäisivät henkilön hengelliseen vararikkoon ja tilaan, jossa hän ei olisi Jehova Jumalan hyväksymä. – 1. Tim. 6:9, 10.

USKON MUKAISESTI ELÄMINEN

10. Miten meidän tulee yrittää elää joka päivä ja miksi?

¹⁰ On paljon parempi elää joka päivä tietoisena siitä varmuudesta, että on tulossa Jehovan aika toimeenpanna tuomio. Tämä ei ainoastaan estä ihmistä joutumasta tilaan, jossa hän olisi Jumalan hylkäämä, kun Hänen ’päivänsä ja hetkensä’ tulee, vaan se myös tekee hänen elämänsä nautittavammaksi jo nyt. (1. Tim. 4:8) Näin on siksi, että Jumalan käskyt perustuvat rakkauteen ja niillä on hyvä vaikutus. (Room. 13:8–10) Niiden totteleminen estää noudattamasta sellaista menettelytapaa, joka on henkisesti, ruumiillisesti ja tunneperäisesti vahingollinen. – Sananl. 4:1–15; Saarn. 11:9, 10.

11. Mikä auttoi muinaisia miehiä ja naisia rakentamaan koko elämänsä Jumalan tahdon tekemisen ympärille, vaikka he tiesivät, ettei pahan järjestelmän loppu tulisi heidän elinaikanaan?

¹¹ Kauan ennen 20. vuosisataa oli ihmisiä, jotka elivät tavalla, joka ilmaisi uskoa Jumalan tarkoitukseen lopettaa kaikki pahuus ja huolehtia siitä, että maan asioita hallitaan vanhurskaudessa. He tiesivät, ettei tämä tapahtuisi heidän elinaikanaan. Kuitenkin oli toive olla osallisena siinä, mitä Jumalan mielessä oli heitä varten heidän tultuaan herätetyiksi kuolleista, niin voimakas, että he rakensivat koko elämänsä hänen tahtonsa tekemisen ympärille. – Vrt. Hepr. 11:35–40.

12. Miten Aabraham ja Saara ilmaisivat uskonsa Jumalan lupauksen täyttymykseen?

¹² Tarkastelkaamme Aabrahamin ja Saaran esimerkkiä. He olivat Uurin edistyvän kaupungin asukkaita. Aabraham lähti kuitenkin Jumalan kehotuksesta halukkaasti kotikaupungistaan mennäkseen maahan, josta hän ei tiennyt mitään. (1. Moos. 12:1–4) Hänen vaimonsa Saara oli täysin yhteistoiminnassa hänen kanssaan tässä. Kun Aabraham ja Saara olivat lopulta siinä maassa, mihin Jumala oli ohjannut heidät, niin he eivät kiintyneet mihinkään kaupunkiin eivätkä asettuneet mukavaan kotiin. He ja heidän uskolliset jälkeläisensä asuivat jatkuvasti teltoissa. Koska mikään ei todella estänyt heitä palaamasta mukavampaan elämään Uuriin, niin mikseivät he tehneet siten? Raamattu vastaa: ”Vaikkakaan he eivät saaneet lupauksia koskevaa täyttymystä, . . . he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi ja julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa. Sillä ne, jotka sellaisia sanovat, osoittavat selvästi, että he ovat hartaasti etsimässä omaa paikkaansa. Ja kuitenkin jos he olisivat tosiaan muistaneet jatkuvasti sitä paikkaa, josta he olivat lähteneet, heillä olisi ollut tilaisuus palata. Mutta nyt he tavoittelevat parempaa paikkaa, se on taivaalle kuuluvaa.” – Hepr. 11:13–16, Um.

13, 14. Mikä osoittaa, että Aabraham ja Saara olivat viisaita, kun eivät antaneet asiattoman huolen aineellisista omaisuuksista ratkaista menettelytapaansa elämässä?

¹³ Tuntuuko sinusta, että Aabraham ja Saara tekivät viisaan valinnan? Heidän elämänsä koitui todella tyydytykseksi. (1. Moos. 25:8, Um) Aabraham ja Saara saivat runsaan palkan menettelytavastaan. Jehova siunasi Aabrahamin ponnistelut huonekunnastaan huolehtimiseksi, niin ettei häneltä puuttunut milloinkaan mitään, vaan hänellä oli aina yltäkylläisesti. (1. Moos. 13:2; 14:14) Aabraham sai iloita hyvin läheisestä suhteesta Jumalan kanssa, olipa hänellä etu puhua enkelienkin kanssa ja kestitä heitä. (1. Moos. 18:1–19:1) Sekä hänen että hänen vaimonsa suvunjatkamisvoima palautettiin ihmeen avulla, joten hänestä tuli rakkaasta vaimostaan Saarasta saamansa Iisakin isä. Ja hänen sukuhaaransa kautta syntyi Jumalan oma Poika ihmiseksi. (1. Moos. 17:17; Hepr. 11:11, 12; Luuk. 3:23–34) Jumalan suojeluksesta ja huolenpidosta, jota hän osoitti Aabrahamia ja hänen uskollisia jälkeläisiään kohtaan, Ps. 105:14, 15 sanoo: ”Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ’Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’.” – 1. Moos. 12:17; 20:3, 7.

¹⁴ Jollei Aabraham olisi noudattanut Jumalan kehotusta lähteä Uurista, niin hän olisi menettänyt suuret tilaisuudet. Hän ei olisi eronnut millään tavalla kenestä tahansa toisesta muinaisen Uurin vauraasta asukkaasta, joiden nimet ovat olleet kauan sitten unohdettuja. Mutta koska hän noudatti kehotusta, niin Jehova täytti lupauksensa, että hän tekee Aabrahamin nimen suureksi. (1. Moos. 12:1, 2) Harvoista muinaisaikain nimistä on tullut niin suuria kuin Aabrahamin erityisesti esimerkkinä huomattavasta uskosta. Ja Aabraham tuli tunnetuksi ’Jehovan ystävänä’. (Jes. 41:8) Aabraham herätetään Jumalan määräaikana kuolleista, ja hänen edessään on iankaikkisen elämän odote. Hepr. 11:16 sanoo Aabrahamista ja hänen Jumalalle omistautuneista jälkeläisistään: ”Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin [messiaanisen valtakunnan].”

15. Odottivatko ensimmäisen vuosisadan kristityt, että Jumalan vanhurskas uusi järjestys olisi tullut heidän elinaikanaan?

¹⁵ Aabrahamin ja Saaran ilmaisema erinomainen hengen laatu oli nähtävissä myös Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajien keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla. Hekin tiesivät, ettei uusien taivaitten ja uuden maan vanhurskaan uuden järjestyksen voimaan saattaminen ollut toteutuva heidän elinaikanaan. Kirjoittaessaan Jumalan henkeyttämänä apostoli Paavali osoitti uskoville tovereilleen, että ”Jehovan päivä” ei ollut tuleva, ennen kuin luopumus tosi uskosta olisi lujasti juurtunut. – 2. Tess. 2:1–8, Um; 2. Piet. 3:13.

16. Miten varhaiskristityt suhtautuivat aineellisiin omaisuuksiin, ja miten se oli hyödyllistä?

¹⁶ Elivätkö ensimmäisen vuosisadan kristityt sen tähden tavalla, joka ei välittänyt Jehovan ”päivän ja hetken” tulosta? Eivät ne, jotka arvostivat Jumalan kanssa omaamaansa suhdetta Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. He luopuivat mielellään aineellisista omaisuuksistaan, jotta toiset olisivat saaneet osansa heidän hengellisestä ilostaan. (Luuk. 14:33; Fil. 3:7–9) Esimerkiksi vuoden 33 helluntaipäivän jälkeen monet uskovat myivät omaisuutensa ja muodostivat saatavissa olevia rahastoja käytettäväksi niiden auttamiseksi, jotka tarvitsivat apua voidakseen jäädä Jerusalemiin hyötymään jatkuvasti apostolien opetuksista. – Apt. 2:41–47; 4:34, 35.

17. Miksi kristityt silloin ensimmäisellä vuosisadalla pitivät ”hyvän uutisen” saarnaamista kiireellisen tärkeänä?

¹⁷ Jeesuksen Kristuksen uskolliset seuraajat suhtautuivat vakavasti toimeksiantoonsa tehdä opetuslapsia. (Matt. 28:19, 20) Heidän onnistui vähemmässä kuin 30 vuodessa saada ”hyvä uutinen” julistetuksi hajallaan oleviin paikkoihin Rooman valtakunnassa ja sen ulkopuolellekin. (Kol. 1:23) He ymmärsivät, että sen tekeminen oli kiireellisen tärkeää. He tiesivät, että ihmiset saattoivat kuolla, ennen kuin saisivat edes tietää odotteesta saada elämä kuolemattomuudessa Jeesuksen Kristuksen hallitsijatovereina. He työskentelivät epäitsekkäästi, jotta mahdollisimman monilla olisi ollut tilaisuus osallistua tuohon loistoisaan odotteeseen. Lisäksi oli juutalaisen asiainjärjestelmän loppu tuleva sen sukupolven aikana. Siksi oli juutalaisille siitä huolimatta, missä he asuivat, kerrottava tätä koskevasta Jeesuksen Kristuksen ennustuksesta, jotta he olisivat voineet toimia sen mukaan ja pelastua onnettomuudelta.

18. Miten Jehovan kristityt todistajat ajattelevat joukkona nykyään Raamatun neuvojen soveltamisen tärkeydestä elämässään sekä ”hyvän uutisen” saarnaamisesta toisille?

¹⁸ Jehovan kristityt todistajat pyrkivät nyt joukkona tekemään samoin. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumalan sanan neuvon noudattaminen on paras tapa elää. Se auttaa nauttimaan elämästä jo nyt ja antaa varman tulevaisuudentoivon. (1. Tim. 6:17–19) He ymmärtävät myös, miten tärkeätä on saada ihmiset kaikkialla huomaamaan, että he tarvitsevat hyväksyttyyn suhteeseen pääsemistä Luojan kanssa, ennen kuin ”suuri ahdistus” iskee. (Vrt. Hes. 33:2–9; 1. Kor. 9:16.) Siitä syystä he ovat olleet halukkaita ryhtymään vakaviin ponnistuksiin lähimmäistensä auttamiseksi saamaan täsmällisen tiedon Jumalan tahdosta.

19, 20. a) Miten pitkälle monet todistajat ovat olleet halukkaita menemään auttaakseen toisia saamaan tiedon Jumalan tarkoituksesta? b) Onko heillä mitään syytä katua, etteivät ole tavoitelleet muita etuja?

¹⁹ Auttaakseen lähimmäisiään saamaan tietoa Jehovasta ja hänen suurenmoisesta tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen huomattavan monet ovat luopuneet lupaavasta elämänurasta, jättäneet tuottavat liikeyrityksensä, myyneet aineelliset omaisuudet, jotka ovat havainneet tarpeettomiksi, tai muulla tavoin muuttaneet olosuhteitaan. Samasta syystä ovat monet muuttaneet toisiin osiin omassa maassaan tai jopa muihin maihin. Sitten on niitä, jotka ovat pitäneet parempana naimattomuutta tai jotka ovat avioituneina päättäneet luopua lasten saamisen ilosta ollakseen käytettävissä palvelukseen, jota olisi muuten ollut vaikea suorittaa.

²⁰ Jotkut näistä miehistä ja naisista ovat tulleet vanhoiksi ja raihnaisiksi. Ovatko he pettyneitä, kun eivät ole vielä saaneet kokea vapautusta nykyisestä jumalattomasta järjestelmästä? Katuvatko he sitä, että eivät ole tavoitelleet joitakin etuja, jotka itsessään eivät olisi olleet vääriä? Tuntevatko he tekemiensä uhrausten olleen tarpeettomia? Ne, jotka tekivät ratkaisunsa Jehova Jumalaan kohdistuvasta syvästä rakkaudesta ja vilpittömästä halusta auttaa toisia, eivät tunne vähääkään katumusta. He eivät kadehdi toisia ajatellen, että he olisivat paremmissa oloissa, jos he olisivat eläneet elämänsä toisella tavalla. Eivätkä he halveksi niitä, jotka halusivat asettua jollekin alueelle ja kasvattivat siellä lapsiaan Raamatun periaatteitten mukaisesti. He tuntevat tyydytystä siitä, että he ovat tehneet niin kuin he tiesivät olevan oikein omalla kohdallaan, ja he iloitsevat siitä, että ovat säilyttäneet läheisen suhteen Jehova Jumalan kanssa.

JEHOVAN MENETTELYN ARVOSTAMINEN

21. Mitä meidän tulisi ajatella, jollei ”suuri ahdistus” tulisikaan niin pian kuin saattaisimme henkilökohtaisesti odottaa?

²¹ Meille on täysin luonnollista haluta vapautua mahdollisimman pian maailman lisääntyvistä pulmista, päivästä toiseen jatkuvasta taistelusta elatuksen hankkimisessa sekä sairaudesta, vanhuudesta ja kuolemasta. Mutta entä jos tämä vapautus ei tulisikaan niin nopeasti kuin sinä henkilökohtaisesti saattaisit odottaa? Miten se vaikuttaisi sydämeesi? Mahtaisitko sinä tuntea kiusausta unohtaa Jehova Jumalan kanssa omaamasi oikean suhteen tärkeyden ja katsoa, mitä huvia voisit ehkä vielä saada maailmasta? Jos rakastat todella Jehovaa, niin mikään aikamäärä ei rajoita Jumalalle suorittamaasi palvelusta. Sinä tiedät, että se, mitä tosi kristityt omistavat, on enemmän arvoista kuin mikään, mitä tämä maailma voi tarjota. Sinä olet vakuuttunut siitä, että Jehova Jumala ei jätä täyttämättä kaikkea, mitä hän on luvannut palvelijoilleen, niin kuin henkeytetty Heprealaiskirje sanoo: ”Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan.” – Hepr. 6:10.

22. Jos meillä on todella Jehovan näkökanta ihmiskunnasta, niin miten me suhtaudumme vielä jäljellä olevaan ”suurta ahdistusta” edeltävään aikaan, onpa se sitten miten pitkä tahansa?

²² Meidän ei pidä suinkaan päätellä, että tässä sanottu merkitsisi sitä, että ”suuri ahdistus” on kaukana edessäpäin, ja että me jättäytyisimme luisumaan senkaltaiseen ajatteluun kuin on Jumalasta vieraantuneella maailmalla. Niin kauan kuin ihmiset vielä osoittavat vastakaikua Jumalan lämpimään vetoomukseen, sen pitäisi kannustaa meitä. On Jehovan toiveen mukaista, ettei kukaan tuhoutuisi, vaan että kaikki tulisivat katumukseen. (2. Piet. 3:9) Jos meillä on Jumalan näkökanta ihmiskuntaan suhtautumisessa, niin se panee meidät iloitsemaan siitä, että tie on vielä avoinna toisille asennoitua Jehovan puolelle iankaikkisen elämän odote silmämääränä. Ja kun näemme jatkuvasti sen Jehovan tarkoituksen ilmeisen täyttymisen, että mahdollisimman useat saavat hyväksytyn aseman hänen edessään, niin sen pitäisi varmasti vahvistaa vakaumustamme, että hänen ’päivänsä ja hetkensä’ panna tuomio täytäntöön tulee, sillä tämäkin kuuluu osana hänen muuttumattomaan tarkoitukseensa.

23. a) Mikä tekee meidät ehdottoman varmoiksi siitä, että Jehovan tarkoitus poistaa nykyinen jumalaton järjestelmä ja aloittaa uusi järjestyksensä toteutuu ja että se tapahtuu Jehovan määräaikana? b) Minkä tekeminen meidän tulee henkilökohtaisesti tehdä nyt päätökseksemme tämän huomioon ottaen?

²³ Jehovan oma maine, hänen totuudellisuutensa, antaa meille varman vakuuden siitä, että hänen lupauksensa epäoikeudenmukaisuuden, sorron ja tuskan lopettamisesta ”rientää” eli etenee ripeästi kohti täyttymystään. (Ps. 117:2) Inhimilliseltä näkökannalta katsoen se saattaa joistakuista näyttää viivästyneen. On kuitenkin niin kuin ilmaistiin heprealaiselle profeetalle Habakukille: ”Näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” (Hab. 2:3) Koska näin on, niin pyritkö sinä juuri nyt säilyttämään hyväksytyn suhteen Jehova Jumalan kanssa? Teetkö sinä päätökseksesi sen, että jatkat hänen palvelemistaan siitä huolimatta, mitä tulevaisuus tullessaan tuonee? Jos rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin on oikealla tavalla vaikuttimenasi, niin todella on näin. Ja sinä voit luottavaisena katsoa eteenpäin kohti palkintoa, jonka Jumala antaa sinulle ja kaikille toisille ihmisille, jotka rakastavat häntä syvästi sydämestä.