Väärä Valtakunnan turvapaikka paljastetaan

 1. Mikä tarkoitus Jeesuksella oli hänen esittäessään vertauksen sinapinsiemenestä ja minkä ennustuksen kanssa sopusoinnussa?

MITÄ siis nyt Jeesuksen vertauksen sinapinsiemenestä, joka on hyvin pieni alkioasteellaan, mutta josta kehittyy puu, täytyy tarkoittaa? Tarkoituksena täytyy olla jonkin sellaisen osoittaminen, mikä on sopusoinnussa sen viittauksen kanssa, jonka Jeesus teki Jesajan 6:9, 10:ssä annettuun kielteiseen kuvaan. (Matt. 13:13–15) Esittäessään tämän kolmannen vertauksen seitsemän vertauksen sarjassa Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa; sehän on pienin kaikista siemenistä, mutta kun se on kasvanut, se on suurin vihanneskasveista, ja siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja löytävät lepopaikan sen oksilla.” – Matt. 13:31, 32.

 2. Miten Siionin Vartiotorni selitti 15.5.1900 taivaan lintujen majoittumisen puun oksille verratessaan sinapinsiemenpuuta nimikirkkoon?

² Siionin Vartiotorni (engl.) sanoi toukokuun 15. päivän numerossaan 1900 sivulla 153: ”Kolmas vertauskuva valtakunnasta sen nykyisellä kehityksen alkioasteella on tarkoitettu osoittamaan, että hyvin pienestä alusta tämän evankeliumikauden nimikirkko saavuttaisi aika huomattavat mittasuhteet. . . . Tämä laaja kehitys ei kuitenkaan merkitse välttämättä etua tai mitään erityisen toivottavaa, vaan siitä tulee päinvastoin haitta, koska taivaan linnut tulevat ja majoittuvat sen oksille ja likaavat sen. Edellisen kylväjävertauksen ’taivaan linnut’ esittivät Saatanaa ja hänen edustajiaan, ja ajattelemme, että meillä on täysi oikeus tehdä samanlainen sovellutus tässä ja selittää tämän merkitsevän sitä, että Herran Jeesuksen istuttama kirkko menestyi nopeasti ja erinomaisesti ja että sen saavutusten, voiman jne. takia Saatana tuli edustajiensa välityksellä ja majoittui kirkon eri oksille. Ne ovat majailleet tämän evankeliumikirkon oksilla nämä monet vuosisadat, ja ne on yhä löydettävissä sieltä saastuttavana aineena.”

 3. Mitä Vartiotorni sanoi 15.6.1910 tämän ”puun” täysin kehittyneenä lintuineen esittävän?

³ Esittäen tämän juuri lainaten näkemyksen kaltaisen käsityksen kesäkuun 15. päivän Vartiotorni (engl.) 1910 sanoi sivulla 204: ”Tämän vertauksen opetus johtaisi meidät päättelemään, että Kristuksen kirkko oli kerran niin merkityksetön maailmassa, että oli häpeällistä ja kunniatonta kuulua siihen, mutta että se oli lopulta tuleva kunnialliseksi ja suureksi, ja vastustajan palvelijoilla olisi ilo olla sen varjossa. Raamattu esittää sen olevan tällaiseksi kehittyneenä Babylon ja selittää, että Kristuksen nimikirkko on kokonaisuutena eri oksineen ja lahkoineen babylonilainen. Kuuntele Herran sanoja: ’[Se on] tullut . . . kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.’” – Ks. myös The Watch Tower 15.6.1912, s. 198, otsikon ”Sinapinsiemenen kaltainen” alta.

 4. a) Mitä nuo kaksi Vartiotornin kirjoitusta eivät sanoneet vertauskuvallisen ”puun” olevan? ’b) Minkälaista kuvaa ja näkyä sinapinsiemenvertaus ei valaise aikaan ja paikkaan nähden?

⁴ Me elämme nyt vuotta 1976, ja suuri kysymys on: mitä tuo kasvanut sinapinsiemenpuu kuvaa? Edellä lainatut kaksi Vartiotorni-lehden numeroa sanovat: Suurta Babylonia. Ne eivät sano tämän vihanneskasvipuun kuvaavan 144 001:n valtaistuimelle korotetun kristityn muodostamaa Valtakunta-luokkaa sen taivaallisessa vallassa. Mutta mitä meidän täytyy nykyään sanoa? Meidän täytyy ensinnäkin muistaa, että tämä kuvaus sinapinsiemenestä ei esitä kuvaa tuhatvuotiskaudesta osoittaakseen täysilukuisen Valtakunta-luokan hallitsemassa taivaallisessa kirkkaudessa ja koko ihmiskunnan etsimässä turvaa tämän messiaanisen valtakunnan alaisuudesta. Se ei esitä taivaallista näkyä, joka koskee ”taivasten valtakunnan” perillisiä. Se kuvaa asiain maallista tilaa nimenomaisena aikakautena.

 5. Mikä se erityinen aikakausi on, jossa tämä vertaus saavuttaa täyttymisensä huippukohdan, ja missä tämä täyttymys tapahtuu?

⁵ Tämä erityinen aikakausi on se, jonka Jeesus ilmaisee vertauksissa vehnästä ja rikkaruohoista sekä nuotasta. Vertauksessa vehnäpellosta, johon kylvettiin rikkaruohoja, Jeesus sanoi: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” Nuottavertauksessa Jeesus sanoi: ”Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä heillä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” (Matt. 13:39, 49, 50) ”Elonkorjuu” tapahtuu täällä maan päällä, missä pois erotettavat ”rikkaruohot” ovat. Samoin tapahtuu kelvollisten kalojen erotteleminen kelpaamattomista myös täällä maan päällä, missä kalastus-’vedetkin’ ovat. Vertauskuvalliset ”rikkaruohot” ja kelpaamattomat ”kalat” ovat kristityiksi tunnustautuvia, joiden sydän on vastaanottamaton, joiden korvat eivät osoita vastakaikua ja joiden silmät ovat liimautuneet kiinni; niin että sellaisten kristityiksi tunnustautuvien hengellinen parantaminen on mahdotonta. – Jes. 6:9, 10, UM; Matt. 13:14. Vrt. Apt. 28:25–28. Ks. kirjoitusta ”Ei parannusta ennen kuin talot ovat tyhjät ihmisistä” Vartiotornista 15.1.1967.

 6. Mikä tämä nykyajan vihanneskasvi-”puu” väittää olevansa, ja miksi tämä vertauskuvallinen ”puu” ei sen tähden voi olla Suuri Babylon?

⁶ Vertauskuvallisen sinapinsiemenpuun pitäisi olla täysikasvuinen ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan, meidän aikoinamme. Tämä kasvuaste vastaisi elonkorjuuaikaa. Koska hengellisen ”vehnän” eli ”valtakunnan lasten” elonkorjuu on ollut käynnissä vuodesta 1919 lähtien, niin me voimme nähdä vertauskuvallisen sinapinsiemenpuun nyt täysikasvuisena täällä maan päällä. Tämä vihanneskasvipuu väittää edustavansa ”taivasten valtakuntaa”, sillä Jeesus sanoi, että ”taivasten valtakunta on [sen] kaltainen”. Tästä syystä sinapinsiemenpuu ei voisi kuvata Suurta Babylonia, sillä tämä järjestö on se väärän uskonnon maailmanmahti, joka alkoi muinaisesta Babylonista. Suuri Babylon kokonaisuudessaan ei väitä olevansa ”taivasten valtakunta” eli messiaaninen ”Jumalan valtakunta” tai edustavansa sitä. Mutta Suuren Babylonin runsasväkisin ja huomattavin osa väittää edustavansa Jumalan taivaallista messiaanista valtakuntaa. Tämä Suuren Babylonin voimakkain osa on kristikunta tuhansine tai useampine uskonnollisine haaroineen ja lahkoineen.

 7. Mistä kristikunnan suurin kasvu historiassa on johtunut, ja milloin se todellisuudessa alkoi ja miten?

⁷ Kristikunta väittää juuriensa juontuvan Jerusalemissa ensimmäisellä vuosisadalla olleesta alkuperäisestä pienestä kristillisestä seurakunnasta. Kristikunnan seurakuntia on nykyään miljoonia. Se on saavuttanut suurimman kasvunsa! Mutta sen häpeällinen maailmallisuus ja hengellisyyden puute nykyään varmistaa sen, ettei sen suunnaton kasvu ole johtunut sen hengellisistä hyveistä eikä siitä, että sillä olisi Raamatun totuuden edistyvä valo. Uskonnon historia osoittaa, että kristikunnan perusti todellisuudessa neljännellä vuosisadalla pakanallinen Rooman keisari Konstantinus Suuri, joka väitti kääntyneensä kristillisyyteen vuonna 312, mutta joka kastettiin vasta juuri ennen kuin hän kuoli 22. toukokuuta 337. Hän teki aikansa turmeltuneesta kristillisyydestä Rooman valtakunnan valtionkirkon käyttäen noin kolmeasataa sovittelevaa luopio-”piispaa” sen tekemisessä. Rooman valtakunnan pontifex maximuksena eli ylipappina hän kutsui koolle ensimmäisen Nikean kirkolliskokouksen Vähään-Aasiaan ja määräsi sen säätämät opit kirkon opiksi.

 8. Mikä on opin ja käytännön alalla tunkeutunut kaikkialle kristikunnassa nykyään, ja minkä vertauksen se on täyttänyt?

⁸ Mikä on nykyään tunkeutunut läpi kristikunnan kirkkojen koko määrän? Tosi raamatullinen opetusko ja rakenne ja menettely ja raamatulliset uskonnonmenotko? Ei, vaan se sekauskonto, jota pontifex maximus Konstantinus kannatti ja jossa perusaineksina ovat babylonilaiset opit ja menettelytavat eivätkä Jumalan henkeytetyn Pyhän sanan opetukset. Konstantinushan Nikean kirkolliskokouksen puheenjohtajana ratkaisi kiistan Jehova Jumalan persoonallisuudesta ja ominaisuuksista tekemällä päätöksen babylonilaisen kolminaisuusopin hyväksi. Esittämällä hapatusvertauksen Jeesus Kristus ennusti, että kristillinen oppi ja tavat turmeltuisivat. Hän sanoi: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen – kaltainen, jonka nainen otti ja kätki kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, kunnes koko määrä happani.” – Matt. 13:33.

 9. Miten kauan tätä uskonnollisesti turmelevaa vaikutusta on jatkunut kristikunnassa, ja minkä tilaisuuden se on antanut Panettelijan edustajille?

⁹ Kristikunnan koko määrä on nyt ollut käymistilassa jo tuhatkuusisataa vuotta. Kuka voi väittää sitä vastaan, että babylonilaiset opit ja maailmallisuus ja Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden uhmaaminen Nimrodin tavoin ovat turmelevalla vaikutuksellaan nykyään kokonaan hapattaneet kristikunnan? Tämä kristikunnan epäaitojen ”valtakunnan lasten” suunnattoman joukon turmeltuminen on tehnyt valheellisesta maallisesta ”Jumalan valtakunnasta” erinomaisen paikan Saatana Panettelijan edustajille turvan saamiseksi ”taivaan lintujen” tavalla, jotka asustavat täysikasvuisen sinapinsiemenpuun oksilla. – Matt. 13:31, 32.

10, 11. a) Miksi sinapinsiemenvertauksella ei ole kuvattu mitään ihmiskunnalle hyödyllistä? b) Mitä nykyistä ”valtakuntaa” sinapinsiemen-”puu” näin ollen kuvaa?

¹⁰ Kaikkien näiden vertauskuvallisten ”taivaan lintujen” asustaminen kristikunnan monissa haaraumissa ei ole ollut kristikunnan hengelliseksi hyödyksi. Se on aivan kuin puu, joka kasvoi sinapinsiemenestä, jonka maanviljelijä kylvi puutarhaansa tai peltoonsa. Taivaan linnut, jotka asustivat sen oksilla, saattoivat syödä sinapinsiemeniä samoin kuin ne linnut, jotka neljänlaista maaperää koskevassa Jeesuksen vertauksessa söivät ne siemenet, jotka putosivat kylväjän kädestä tien viereen. (Matt. 13:4) Puu ei tuottanut Jeesuksen vertauksen myöhemmässäkään vaiheessa mitään hyötyä ihmisille. Vertaus ei kerro esimerkiksi, miten puun tultua täysikokoiseksi kylväjä tuli ja ajoi linnut pois ja kokosi suuren määrän sinapinsiemeniä tehdäkseen niistä hyvää maustetta joihinkin ruokiin. Mutta maanviljelijä ei varmastikaan kylvänyt sinapinsiemeniä puutarhaansa varatakseen vain lepopaikan ”taivaan linnuille”.

¹¹ Kaiken tämän huomioon ottaen on ilmeistä, että nykyinen vertauskuvallinen sinapinsiemen-”puu” on ”taivasten valtakunnan” väärennös, nimittäin kristikunta pappeineen, jotka herroina hallitsevat maallikkoja. Täysikasvuinen ”puu” ei voisi johdonmukaisesti kuvata sinetöityjen hengellisten israelilaisten nykyään maan päällä olevaa jäännöstä, sillä se on pelkästään murto-osa 144 000:sta Valtakunnan perillisestä eikä heidän täysilukuinen määränsä. Hengellinen jäännöshän on yli 27 vuoden ajan pienentynyt luvultaan. Sen lukumäärä oli vuoden 1975 muistonvietossa laskenut 10 454:ään.

SINAPPIKASVI ERILAINEN KUIN SAATTAISIMME ODOTTAA

12. Minkä väitteen joku voisi johdonmukaisesti esittää sitä selitystä vastaan, että sinapinsiemen-”puu” kuvaa kristikuntaa, sen Raamatun säännön perusteella, että siemenen täytyy tuottaa omaa lajiaan?

¹² Joku voi aivan johdonmukaisesti esittää edellä olevaa vastaan seuraavan väitteen: Mies, joka Jeesuksen vertauksessa kylvi sinapinsiemenen, teki sen hyvissä aikeissa. Hän odotti tästä siemenestä kasvavan sinappikasvin ’lajinsa mukaan’. (1. Moos. 1:11, 12) Hän ei odottanut kylvämäänsä nähden mitään vierasta lajia. Hänen mielessään ei ollut mikään sinappikasvin väärennös. Miten me voimme näin ollen sanoa, että kylväjä sai juuri tällaisen väärennöksen? Miten siis voimme sanoa niin kuin edellä, että ”puu”, joka kasvoi sinapinsiemenestä, esitti kristikuntaa, ”taivasten valtakunnan” väärennöstä?a Eikö se ole vastoin sitä Jumalan lakia, että siemenen täytyy tuottaa omaa lajiaan? Eikö tämä Jumalan laki hengellisesti sovellettuna tee mahdottomaksi ajatusta kristikunnasta, ”taivasten valtakunnan” vastakohdasta?

13, 14. a) Miksei kristikuntaa olisi ollut, jollei olisi ollut Jeesusta Kristusta? b) Minkä mittapuun mukaan Jumala pitää sitä vastuullisena Hänelle, ja minkä vastine se on?

¹³ Kaikki alkoi tässä suhteessa Jeesuksesta Kristuksesta. Jollei olisi ollut Kristusta, ei olisi ollut kristikuntaakaan. Yksinkertainen lausunto, mutta siitä huolimatta tosi! Kristikunta liitti itsensä neljännellä vuosisadalla todelliseen Kristukseen, ei väärään Kristukseen, väärään Messiaaseen, tehdäkseen väärennöksen huomaamattomammaksi. Ottipa se hänen virallisen nimityksensäkin kutsumalla itseään kristikunnaksi. Se on omaksunut itselleen useita Jeesukseen Kristukseen liittyviä seikkoja. Se suorittaa kastamista veteen, ja muutamat sen kirkoista noudattavat vielä nykyäänkin täydellistä upotuskastetta. Se viettää Herran ehtoollista käyttäen leipää ja viiniköynnöksen tuotetta. Sillä on vanhimpansa eli piispansa ja diakoninsa. (Fil. 1:1, Kuningas Jaakon käännös) Ja koko Pyhän Raamatun ollessa kysymyksessä ne Raamatut, joita Jehovan kristityt todistajat ovat käyttäneet aina siihen asti kun ruvettiin julkaisemaan Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä vuonna 1950 ja senkin jälkeen, ovat tulleet meille niiltä raamattuseuroilta, joita kristikunnan kirkot ovat hoitaneet.

¹⁴ On aivan ilmeistä, että Jeesus Kristus liittyy kristikunnan muodostumiseen, joka on tunnustautunut tähän asti hänen tosi kirkokseen. Sitä paitsi Jehova Jumala ottaa kristikunnan sanat todesta ja sen omien väitteitten mukaisesti. Tästä syystä Jehova vaatii sitä elämään väitteittensä mukaisesti ja pitää sitä vastuullisena siitä, että se ei elä hänen vaatimustensa mukaan. Siksi hän tuottaa sille asianmukaisen rangaistuksen. Hän tuomitsee sen tässä ”asiainjärjestelmän päättymisessä” uskottomana sen uskonnolliselle vakuutteluilla. Se on muinaisaikain uskottoman Israelin nykyinen vastine.

15, 16. Miten Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohoista osoittaa hänen liittyvän kristikunnan kasvuun tähän asti?

¹⁵ Raamatullisena lisätodistuksena siitä, että Jeesus Kristus liittyy kristikunnan kasvuun, on vertaus vehnästä ja rikkaruohoista (lusteista). Jeesus Kristus, ”Ihmisen Poika”, ei tosin kylvänyt näitä rikkaruohoja omaan peltoonsa. Hänen vihamiehensä Saatana kylvi ne. Vertauksessa Kylväjän orjat havaitsivat nopeasti rikkaruohoja olevan vehnäpellossa. He halusivat juuria pois rikkaruohon taimet. Mutta Kylväjä, vehnäpellon omistaja, ei sallinut heidän tehdä sitä. Hän käski kärsivällisyydessään ja pitkämielisyydessään orjia antamaan sekä rikkaruohojen että vehnän kasvaa yhdessä helluntain tienoilla tulevaan elonkorjuuseen asti. Vasta silloin hän halusi rikkaruohot, jotka olivat nyt täysikasvuisia, erotettavan vehnästä.

¹⁶ Jeesus ei antanut hävittää kristikuntaa vertauksensa tämän kohdan täyttymyksessä kohta sen ilmaantuessa. Hän salli sen laajeta. Tässä merkityksessä hän liittyy kristikunnan kasvuun sen nykyisiin mittasuhteisiin asti, jotka ovat suurimmat sen historiassa. Tämän kirjoittamiseenkaan mennessä Jeesus Kristus ei ole hävittänyt kristikuntaa. Sillä on yhä hänen sallinnallaan sija Kylväjän pellolla, hänen ’pellollaan’, hänen uskonnollisella ’viljelysmaallaan’. – Matt. 13:24–27; vrt. 1. Kor. 3:9.

17. Ketkä ovat hoitaneet vertauskuvallista ”nuottaa” ja mitä vuosina 1891 ja 1912 sanottiin tämän ”nuotan” kuvaavan?

¹⁷ Jeesuksen liittymistä kristikuntaan valaisee edelleen vertaus nuotasta. (Matt. 13:47–50) Nuottaa hoitavat kalastajat kuvaavat taivaan enkeleitä kirkastetun Jeesuksen Kristuksen ohjauksessa. Mutta mitä itse nuotta kuvaa? Koska vertaus sanoo, että ”taivasten valtakunta on nuotan kaltainen”, niin kuvaako nuotta ”taivasten valtakunta”-luokan 144 001:tä jäsentä? Ei, se ei voi kuvata sellaista, kun panemme kaikki vertauksen piirteet yhteen. Kirja ”Tulkoon valtakuntasi”, joka julkaistiin englanniksi 1891, sanoi sivulla 225, että nuotta kuvasi ”nimikristillistä seurakuntaa”. Vartiotorni (engl.) puhui 15. kesäkuuta 1912 sivulla 201 otsikon ”Nuottavertaus” alla siitä ”evankeliuminuottana, jossa on täysi valikoima kaikenlaista kirkollisuutta”.

18. Mitä Vartiotorni sanoi 1.5.1968 nuotan kuvaavan?

¹⁸ Myöhemmin ilmestyi toukokuun 1. päivän Vartiotornissa 1968 tutkistelukirjoitus nimeltä ”Heittäkää verkkonne apajalle”. Sivulla 197 sanotaan kuudennessa kappaleessa, että ”nuotta kuvaa sitä maallista järjestöä, joka tunnustaa olevansa Jumalan seurakunta, joka on uudessa liitossa Jumalan kanssa Välimiehen Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi se väittää olevansa hengellinen Israel, pyhä kansa, joka on voideltu Jumalan hengellä hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan valtakunnassa. Siihen kuuluvat tosi tunnustajat ja kelvottomat eli uskottomat tunnustajat. Näin ollen siihen kuuluu kristikunta satoine tuhansine nimikristittyineen, jotka kuuluvat satoihin kristityiksi sanottuihin lahkoihin.”

19, 20. a) Minkä Jeremian 2:21–23:ssa esitetyn Jehovan kokemuksen kaltainen on Jeesuksen kokemus vertauskuvallisen sinapinsiemenen suhteen ollut? b) Miten Jehova kuvasi Israelin rappeutumisen vertauskuvallisena ”viiniköynnöksenä”, kuten Hoosean 10:1–4 osoittaa?

¹⁹ Jeesus Kristus valaisi täten Valtakunta-vertauksissa sitä, mitä yhteyttä hänellä on kristikunnan nimikristillisen järjestön muodostumiseen ja kasvuun. Hänen yhteytensä kristikunnan kanssa on samanlainen kuin hänen taivaallisen Isänsä Jehovan yhteys muinaiseen luopio-Israeliin. Jehovan tarkoitus hänen perustaessaan Israelin kansan muinoin vuonna 1513 eaa. oli hyvä ja vanhurskas. Mutta, mitä tapahtui tuolle kansalle, jonka hän oli valinnut ja sijoittanut Luvattuun maahan Palestiinaan? Jeremian 2:21–23 kertoo, miten Jehova itse vastaa tähän kysymykseen. Hän sanoo siinä: ”Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, puhtaimmasta siemenestä; kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun villiköynnöksiksi? Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra. Kuinka saatat sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni, en ole baaleja seurannut’! Katso menoasi laaksossa, huomaa mitä olet tehnyt, sinä nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne ja tänne.”

²⁰ Hoosean 10:1–4 kertoo edelleen Jehovan sanat: ”Israel oli rehevä [on rappeutuva, UM] viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä runsaammin se teki alttareita; mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti. Liukas oli heidän sydämensä; nyt he saavat siitä kärsiä: . . . He puheita pitävät, väärin vannovat, liittoja tekevät; mutta tuomio versoo kuin koiruoho pellon vaosta.”

21. a) Miten Jeesuksen ajan juutalainen sukupolvi osoitti luopumuksensa? b) Kenen kokemus vastaa siihen kysymykseen, saattoiko Jeesus kylvää vertauskuvallisen sinapinsiemenen, niin että siitä kehittyi kuitenkin vieras kasvi?

²¹ Israelin kansa oli Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa päivinä aivan yhtä luopio kuin Jeremian ja Hooseankin päivinä. Sehän oli se Israelin sukupolvi, joka aikaansai Messiaan Jeesuksen kuoleman ja joka vainosi hänen apostoleitaan ja ensimmäisen vuosisadan opetuslapsia. Tällaiset israelilaiset olivat nimenomaan niitä, joihin Jeesus sekä Jesaja viittasivat sanoen, että heidän silmänsä olivat liimautuneet kiinni, heidän korvansa eivät osoittaneet vastakaikua ja heidän sydämensä olivat vastaanottamattomat, niin etteivät he voineet saada hengellistä parannusta. (Jes. 6:9, 10, UM; Matt. 13:13–15; Apt. 28:24–28) Siitä syystä tuo luopiosukupolvi kärsi kansallisonnettomuuden vuonna 70. Tekeekö nyt sitten joku kysymyksen: miten Jeesus voi vertauksen Kylväjänä kylvää vertauskuvallisen sinapinsiemenen ja kuitenkin saada tulokseksi vieraslajisen puun, kristikunnaksi kutsutun turmeltuneen väärennöksen? Jehova Jumalan muinaisen Israelin kansan suhteen saama kokemus antaa Jumalan vastauksen tällaiselle kysyjälle!

22. Miksi Jeesus saattoi kertoa vertauksen sinapinsiemenestä mielessään se, että täysikasvuinen ”puu” kuvaisi väärennettyä järjestöä?

²² Jeesus Kristus saattoi profeetallisen kaukokatseisuutensa avulla tietää ennalta seuraukset siitä vertauskuvallisesta sinapinsiemenestä, jonka hän kylvi ensimmäisellä vuosisadalla. Hän tunsi Israelin historian ja kaikki ennustukset. Siten hän saattoi kertoa sinapinsiemenvertauksen mielessään ”taivasten valtakunnan” väärennös, kristikunta, sen täysikasvuisen sinappikasvin kuvaamana, jossa ”taivaan linnut” asustivat. – Huomaa Matt. 13:25, 38, 39; 24:23–25.

23. a) Mitä meidän ei pidä päätellä sen johdosta, että vertaus ei osoita sinapinsiemen-”puun” hävitystä? b) Mitä nuottavertaus ei osoita tästä kalastusverkosta?

²³ Jeesuksen vertaus ei sellaisenaan tai niin pitkälle, kuin se meni, kuvannut lintuja täynnä olevan ”puun” vertauskuvallisen vastineen hävitystä. Se ei ole kuitenkaan mikään todiste siitä, että tällainen hävitys ei kohtaisi vertauskuvallista ”puuta”, nimittäin kristikuntaa. (Vrt. Luuk. 13:5–9.) Samaa voidaan sanoa nuotasta: Jeesuksen vertaus ei osoita nuotan häviävän olemasta. Mutta eihän vertaus osoita sitäkään, että nuottaa käytettäisiin enää uudelleen. Jos sitä käytettäisiin uudelleen, niin se toisi jälleen ”merestä” aivan saman merieläinkokoelman, mikä vertauksessa kuvattiin. Vaikka vertaus ei siis ulotukaan niin pitkälle, että se kuvaisi sitä, niin se ei merkitse, että sitä, mitä nuotalla kuvataan, ei hävitettäisi Jumalan määräaikana. Toimintaa on jatkettu enkelien ohjauksessa tuolla vertauskuvallisella nuotalla viimeiset tuhatyhdeksänsataa vuotta. Mutta kun niiden merieläinlajien erottelutyö, jotka tuolla vertauskuvallisella nuotalla on vedetty maihin, on suoritettu loppuun, niin tuota kalastustoimintaa ei toisteta.

24. Miksi vertauskuvallinen nuotta heitetään Jumalan määräaikana, vaikkei sitä osoiteta vertauksessa?

²⁴ Koska nuotta kuvasi ”nimikristillistä seurakuntaa” eli ’kristityiksi tunnustautuvien järjestöä, johon kuuluvat tosi tunnustajat ja kelvottomat tunnustajat’, niin vertauskuvallinen nuotta hävitetään. Tällainen uskonnollinen väline, joka sisältää kristikunnan, heitetään pois, eikä sitä käytetä enää milloinkaan. Jehova Jumala on saava kaikki hyvät ”kalansa” todellista ”taivasten valtakuntaa” varten ”asiainjärjestelmän päättymisen” loppuun mennessä. (Matt. 4:17; 13:47–50) Se, että vertaus ei kuvaa sitä, ei siis todista, että kuvaannollinen nuotta ei täyttäisi tarkoitustaan, ettei sitä hävitettäisi, pantaisi pois käyttämättä sitä enää koskaan. Ja kuitenkin Jeesus sanoi, että ”taivasten valtakunta” oli tuon nuotan kaltainen. Nuotta ei siis suinkaan itse kuvannut 144 001 jäsentä käsittävää Valtakunta-luokkaa.

MITÄ ON SANOTTAVA JEHOVALLE UHRATUISTA HAPPAMISTA LEIVISTÄ?

25. Vaikka nimikristillinen järjestö on babylonilaisuuksien hapattama, niin mikä kysymys jollakulla voi silti olla sen hapatuksen suhteen, jonka nainen kätki taikinaan, ja miksi niin on?

²⁵ Ei ole epäilystäkään siitä, että nimikristillinen järjestö, jota lintujen täyttämä sinapinsiemen-”puu” kuvaa, on tullut babylonilaisten oppien ja tapojen turmelemaksi. Edellä olevassa tarkastelussa osoitettiin, että tämä kristilliseksi tunnustautuvan järjestön turmeltuminen kuvattiin Jeesuksen vertauksessa, jossa nainen kätki hapatusta kolmeen suureen mitalliseen jauhoja koko määrän hapattamiseksi. (Matt. 13:33) Mutta jollekulle saattaa tämä vertauksen selitys olla silti vaikeasti käsitettävä. Hän voi kysyä itseltään: Kuvaako hapatus tässä vertauksessa uskonnosta todella jotain pahaa, turmelusta? Eikö se voisi kuvata sitä voimaa, joka kyllästää Valtakunnan perillisten tosi kristillisen seurakunnan vanhurskaudella ja pyhyydellä? Ajatellaanpa sitä, mitä uhrattiin Jehova Jumalalle Mooseksen lain mukaan ja mikä sisälsi hapatusta Hänen hyväksynnällään! Eikö tämä osoita, että Pyhä Raamattu käyttää hapatusta hyvyyden ja vanhurskauden vertauskuvana? Eikö näin voisi olla myös Jeesuksen vertauksessa suureen taikinaan kätketystä hapatuksesta?

26. Miten tällainen kysyjä saattaisi ajatella niissä kahdessa vehnäleivässä olevasta hapatuksesta, jotka ylimmäinen pappi uhrasi helluntaipäivänä?

²⁶ Huomattava tapaus, johon voidaan viitata ja jossa Jehovalle uhrattiin hapanta hänen käskystään ja hyväksynnällään, ovat ne kaksi hapatettua vehnäleipää, jotka juutalainen ylimmäinen pappi uhrasi viikkojuhlan päivänä eli helluntaina, joka oli kevätkuukauden, siivankuun, kuudentena päivänä. Se oli 50. päivä niisankuun 16:nnesta, jolloin ylimmäinen pappi uhrasi ohrasadon uutiset. (3. Moos. 23:15–17; 5. Moos. 16:9–12; Apt. 20:16; 1. Kor. 16:8) Ottaen huomioon kaiken noita leipiä kohtaan osoitetun kunnioituksen voisi ajatella seuraavalla tavalla: Jehova hyväksyy tuona juhlapäivänä nuo kaksi hapatusta sisältävää vehnäleipää. Eikö siis se, että Jehova hyväksyy tässä tapauksessa jotakin hapanta, merkitse sitä, että hapatus saa siinä tapauksessa suotuisan merkityksen? Eikö tämä todista, että hapatuksella on toisinaan hyvä vertauskuvallinen arvo Jumalan silmissä? Ajatellaanpa, miten hapan leipä oli suosittua leipää Jehovan muinaisen valitun kansan keskuudessa, jota vastoin happamatonta leipää kutsuttiin ”kurjuuden leiväksi”. (5. Moos. 16:1–3) Varmasti tämän täytyy asettaa hapatus suotuisaan valoon, kun sitä käytetään vertauskuvana Raamatussa!

27. Jos noudatamme tätä järkeilyä, niin mihin johtopäätökseen se vie meidät vastakuvassa sen hapatuksen merkityksen suhteen, joka oli kahdessa vehnäleivässä helluntaina?

²⁷ Jos noudatamme tällaista järkeilyä noiden kahden happaman vehnäleivän suhteen, jotka esitettiin viikkojuhlan päivänä, niin mihin se johdonmukaisesti vie? Tähän: Nuo kaksi helluntaileipää olivat esikuvalliset ja ennustivat Jumalan tarkoituksen mukaisesti tulevia asioita. Näin ollen noiden kahden happaman leivän siivankuun 6. päivänä tapahtuneen esittämisen vastakuvassa täytyy sen, mitä leipien hapatus vertauskuvasi, olla jotain hyvää, vanhurskasta, hyveellistä. Me kysymme siis: mitä nuo kaksi hapanta vehnäleipää itsessään esikuvaavat? Ne esikuvaavat epätäydellisten uskovien ihmisten tosikristillistä seurakuntaa, joka sai alkunsa vuoden 33 helluntaipäivänä. (Zion’s Watch Tower 1.3.1898, s. 68, 4. kappale) Jos siis hapatus kuvasi helluntaipäivänä jotain hyvää, niin johdonmukaisesti se kuvaisi, että uudella kristillisellä seurakunnalla olisi itsessään ollut alussa vastakuvallista hyvyyden hapatusta, jotain erikoista ”pyhän hengen suosiota”. Kaikki tämä ennen kuin pyhä henki vuodatettiin!

28. Mitä hapatus esikuvallisissa helluntain vehnäleivissä kuitenkin kuvaa sopusoinnussa Vartiotornin kanssa?

²⁸ Oliko kristillisen seurakunnan ihmisjäsenillä kuitenkaan alussa omia sisäisiä ansioitaan helluntaipäivänä, jolloin heille vuodatettiin Jumalan pyhää henkeä? Ei. Heillä ei ollut omaa vanhurskautta. Siksi on vehnänkorjuun uutisen uhrissa olleen hapatuksen kauan selitetty merkitsevän syntiä, sitä syntiä, jonka Valtakunnan perijätovereitten kristillisen seurakunnan jäsenet perivät tottelemattomalta Aadamilta. (Room. 5:12; ks. The Watch Tower 15.6.1912, s. 198, 2. kappale otsikon ”Hapatusvertaus” alta.) Mutta silloin, vuoden 33 helluntaipäivänä, kävi toteen kristillisen seurakunnan epätäydellisistä jäsenistä, että ”hänen Poikansa Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. – 1. Joh. 1:7; ks. Alfred Edersheimin kirjan The Temple vuoden 1881 painosta sivulta 229 kappaleesta 1 sivun 231 loppuun.b

29. a) Mihin uutisten uhraamispäivään helluntaipäivä liittyy ja miten? b) Mitä on sanottava hapatuksesta sadon uutisten uhraamisessa tuona varhaisempana päivänä?

²⁹ Tätä kahdessa helluntain vehnäleivässä olevaa hapatusta koskevaa selitystä tukee muukin seikka. Se on tämä: Helluntai, viikkojuhlan päivä (sabuot), liittyy ajallisesti ohrankorjuun uutisten uhraamispäivään. Tämä uhraaminen suoritettiin niisankuun 16. päivänä, kolmantena päivänä pääsiäisestä. (3. Moos. 23:9–17) Kun ylimmäinen pappi heilutti niisanin 16. päivänä edestakaisin Israelin ohrasadon ”uutislyhdettä”, niin sen mukana ei uhrattu lainkaan hapatusta. Uhrattiin kaksi kymmenesosaa eefa-mittaa öljyllä kostutettuja hienoja jauhoja ynnä neljännes hiin-mittaa viiniä, mutta ei hapatusta. (3. Moos. 23:13) Nämä palvontamenot kuuluivat tosiaan happamattomien leipien seitsenpäiväiseen juhlaan, jona koko aikana ei saanut olla mitään hapatusta missään, eikä sitä saanut syödä. Miksi hapatusta ei ollut näissä niisankuun 16. päivän palvontamenoissa, jota vastoin siihen liittyvässä helluntaijuhlassa oli hapatusta?

30. a) Jos hapatus esikuvasi jotakin vanhurskasta, niin mitä ilmaisisi sen puuttuminen ohran uutisten uhraamispäivänä? b) Mitä ohrasadon uutislyhde esikuvasi?

³⁰ Jos hapatusta oli pidettävä suotuisana vertauskuvana, koska Jumala hyväksyi sen helluntaipäivänä, niin miksi sitä ei sallittu niissä uhreissa, jotka esitettiin ohrasadon uutislyhteen heilutuksessa? Jos hapatus oli vertauskuva hyvässä merkityksessä, niin eikö happamattomuus ilmaisisi, että jotain hyvää puuttui ylimmäinen papin suorittamasta ohralyhteen uhraamisesta? Kyllä, se esikuvaisi sitä, että tämän profeetallisen kuvauksen täyttymyksessä puuttuisi jokin hyve tai jokin ”pyhän hengen suosio”. Mutta onko todellisuudessa näin? Saadaksemme vastauksen meidän on ajateltava, mitä ohrasadon uutislyhteellä esikuvattiin. Ei mitään muuta kuin ylösnoussutta Herraa Jeesusta Kristusta itseään. – 1. Kor. 15:20.

31. a) Minä päivänä Jeesus herätettiin kuolleista ja miksi silloin? b) Mitä se, ettei sinä päivänä sallittu lainkaan hapatusta Israelissa, kuvasi Kristuksen ylösnousemuksesta?

³¹ Tämän mukaisesti Jeesus Kristus herätettiin kuolleista sunnuntaina niisankuun 16. päivänä vuonna 33, happamattomien leipien viikon kestävän juhlan keskellä. Häneltä ei puuttunut varmastikaan mitään hyvää, hyvettä eli ”pyhän hengen suosiota” loistavassa ylösnousemuksessaan, mikä seikka olisi esikuvattu, jos puuttuvaa hapatusta olisi pidettävä suotuisana vertauskuvana, niin sanottuna ’vanhurskauden hapatuksena’. Aivan päinvastoin hapatuksen puuttuminen niisankuun 16. päivänä ohrasadon uutislyhdettä heilutettaessa esikuvasi sitä, että Jeesus Kristus herätettiin täydellisenä, vanhurskaana, synnittömänä henkipersoonana. Niin kuin 1. Timoteukselle 3:16 sanoo, hänen ylösnousemuksessaan hänet ”julistettiin vanhurskaaksi hengessä”. Hänessä ei ollut mitään vertauskuvallista ”hapatusta”.

32. a) Mitä Jeesus sanoi leivästä, jonka hän taittoi asettaessaan Herran ehtoollisen? b) Mitä siis tuon leivän happamattomuus vertauskuvasi?

³² Tähän liittyy vielä seuraava seikka: Niisankuun 16. päivä, jona ohrasadon uutiset esitettiin Jehova Jumalalle, oli kolmas päivä pääsiäisestä. Kun Jeesus Kristus oli viettänyt pääsiäisillallisen niisankuun 14. päivänä vuonna 33, niin hän otti happamattoman leivän ja taittoi sen ja sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.” (Matt. 26:26) Jos ajatellaan sillä perusteella, että hapatus on hyvä vertauskuva, niin merkitseekö käytetyn leivän happamattomuus sitä, että Jeesuksen liharuumiista puuttui jotain tärkeätä, puuttui vanhurskaus, puuttui jokin ”pyhän hengen suosio”? Ei suinkaan! Sen leivän happamattomuus, jonka Jeesus sanoi esikuvaavan hänen ruumistaan, kuvasi sitä, että Jeesuksen liharuumis oli vapaa kaikesta synnistä ja epätäydellisyydestä. – Hepr. 7:26.

33. Miten Pyhä Raamattu käyttää siis hapatusta vertauskuvana, ja mitkä todistajat meillä on tukemassa tätä?

³³ Kaiken edellä olevan mukaisesti Vartiotorni-lehden (engl.) toukokuun 15. päivän numero 1900 ja kesäkuun 15. päivän numero 1910 olivat oikeassa sanoessaan, että hapatusta eli hapantaikinaa käytetään vertauskuvana läpi koko Raamatun epäsuotuisassa merkityksessä eli kielteisesti. Pyhä Raamattu on käyttänyt aivan ensimmäisestä hapatuksen eli hapantaikinan maininnastaan (2. Moos. 12:15–20; 13:7) lähtien viimeiseen mainintaan (Gal. 5:9) asti hapatusta sellaisen vertauskuvana, mikä on pahaa. Jos tarvitsemme todisteita tälle seikalle, niin meillä on ainakin KAKSI todistajaa vahvistamassa sen seikan, että Raamattu käyttää poikkeuksetta hapatusta vertauskuvaamaan jotain pahaa, epävanhurskasta, erhettä ja syntiä. Jeesus puhui fariseusten hapatuksesta ja Herodeksen hapatuksesta. (Matt. 16:6–12; Mark. 8:15; Luuk. 12:1) Apostoli Paavali varoittaa siitä hapatuksesta, joka hapattaa koko taikinamäärän. Hän viittaa esikuvalliseen happamattoman leivän juhlaan ja määrittelee selvästi, mitä hapatus vertauskuvaa, sillä hän sanoo: ”Onhan Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapatuksin eikä vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.” – 1. Kor. 5:6–8; ks. 5. Moos. 17:6, 7; 19:15; 1. Tim. 5:19; Hepr. 10:28.c

34. Mitä hapatusvertaus näin ollen valaisee?

³⁴ Näin ollen Jeesus ei tehnyt poikkeusta hapatuksen merkityksen suhteen, kun hän esitti vertauksen naisesta, joka kätki hapatusta kolmeen suureen mitalliseen jauhoja. Hän käytti johdonmukaisessa opetuksessaan tässä hapatusta vertauskuvaamaan sellaista, mikä on epäsuotuisaa. Vertauksen täytyy siis valaista jotakin epäsuotuisaa asioissa, jotka koskevat ”taivasten valtakuntaa”. Suuren taikinan hapantuminen kuvaa siinä profeetallisesti kristilliseksi tunnustautuvan seurakunnan turmeltumista babylonilaisen erheen vaikutuksesta opissa ja käytännössä. Se kuvaa sen vertauskuvallista happanemista, jota täysikasvuinen sinappikasvi kuvaa. Näin ollen siis sekä Matteus että Luukas asettavat sopivasti hapatusvertauksen sinapinsiemenvertauksen rinnalle, ja Luukas tekee näin heti ulkokultaisten uskonnonharjoittajien kirvelevän nuhtelun jälkeen. – Luuk. 13:10–21.

[Alaviitteet]

Edellä olevan mukaisesti luemme Keilin ja Delitzschin kirjasta Biblical Commentary on The Old Testament (II osa – Pentateukki) alaotsikon (sivu 437) ”Sapatin pyhittäminen ja Jehovan juhlat – XXIII luku” alta ja sivun 443 riveillä 16–34 seuraavaa:

”’. . . Jae 20. Pappi heiluttakoon niitä (rauhanuhrien kahta karitsaa) yhdessä uutisleipien kanssa heilutusuhrina Jehovan edessä; kahden karitsan (niiden kahden juuri mainitun) kanssa ne (leivät) olkoot pyhät Jehovalle pappia varten.’ . . . Syntiuhrin tarkoitus oli herättää Israelin seurakunnassa synnin tunne ja tietoisuus, jotta he – vaikka söivätkin päivittäistä hapanta leipäänsä – eivät palvelisi vanhan luontonsa hapatusta, vaan etsisivät ja anoisivat Herralta Jumalaltaan syntiensä anteeksi antoa ja pois pyyhkimistä.”

”Hapatusta pidetään turmeluksen ja epäpuhtauden vertauskuvana. ’Hiiva taikinassa’ on yksi seikka, joka ’estää meitä tekemästä Jumalan tahtoa’ (Ber. 17a) Tätä ajatusta kehitettiin huomattavasti kabbalassa. Uusi testamenttikin viittaa ’ilkeämielisyyden ja pahuuden hapatukseen’, joka on pantu ’vilpittömyyden ja totuuden happamattoman leivän’ vastakohdaksi (1. Kor. 5:8) Tätä sanaa on sovellettu samalla tavalla sellaiseen, mitä pidettiin fariseusten ja saddukeusten turmeltuneena oppina (Matt. 16:12; Mark. 8:15).

”Sitä käytettiin erityisesti epäpuhdasta alkuperää olevien aineksien sekoituksesta perheessä. ’[Hapan] taikina’ pantiin tässä tekstiyhteydessä ’puhtaan siivilöidyn jauhon’ vastakohdaksi. . . .”