Jehova rakastaa oikeutta
KORKEIN rakastaa oikeutta ja vanhurskautta. (Psalmit 33:5) Hänen palvelijansa Elihu julisti: ”Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.” – Job 37:23.
Koska Jehova Jumala arvostaa suuresti oikeutta, hän ei katso sortoa läpi sormiensa. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” on Jumalan muuttumaton laki, jonka toteutumista sortajat eivät voi välttää. (Galatalaisille 6:7) Toisinaan Jehova on ohjaillut asioita niin, että epäoikeudenmukaisuuden harjoittajia on kohdannut onnettomuus. Kaikkivaltias ilmoitti tuomion etukäteen profeettojensa välityksellä, jotta epäoikeudenmukaiset ihmiset tietäisivät varmasti sen tulleen häneltä.
Juuri näin kävi 600-luvulla eaa. eläneelle Eljakimille. Hänen isänsä, kuningas Joosia, kuoli taistelussa yrittäessään estää farao Nekon johtamaa Egyptin armeijaa kulkemasta Samarian läpi taisteluun Assyrian babylonialaista valloittajaa vastaan. Juudan kansa asetti silloin Eljakimin nuoremman veljen, Jooahaan, kuninkaaksi. Kolmisen kuukautta myöhemmin farao Neko vei Jooahaan vangiksi Egyptiin. Hän asetti 25-vuotiaan Eljakimin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Tämän lisäksi Neko määräsi Juudan valtakunnan maksettavaksi suuren rahasumman, jonka Joojakim peri alamaisiltaan veroina. – 2. Kuningasten kirja 23:34–36; 2. Aikakirja 36:1–5.
Ottamatta lainkaan huomioon alamaistensa raskasta työtaakkaa Joojakim suunnitteli uuden, loisteliaan palatsin rakentamista. Epäilemättä säästääkseen kustannuksia hän sorti työntekijöitä pidättämällä heidän palkkansa. Joojakimin omavaltainen toiminta ei jäänyt Jehova Jumalalta huomaamatta. Hän lähetti profeetta Jeremian kuninkaan linnaan. Tästä kerrotaan Jeremian 22. luvussa.
Vaikka Joojakim ansaitsi rangaistuksen, Jehova Jumala antoi armollisesti kuninkaalle mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen. Jeremian käskettiin sanoa: ”Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä; muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa. Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa.” (Jeremia 22:3, 4) Muuttamalla toimintatapansa Joojakim olisi siis voinut osaltaan auttaa Daavidin kuningassukuun kuuluvien miesten hallitusvallan jatkumista.
Joojakimille esitetty profeetallinen sanoma jatkui: ”Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi. Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan linnasta: Sinä olet minulle Gilead, olet Libanonin huippu; mutta totisesti, minä teen sinut erämaaksi, asumattomiksi kaupungeiksi.” – Jeremia 22:5, 6.
Jatkamalla tottelematonta menettelyään Joojakim johti siis väistämättä itsensä ja valtakuntansa perikatoon. Jehova Jumalalle ”Juudan kuninkaan linna” oli kuin ”Gilead”, ”Libanonin huippu”. Tuo korkealla sijainnut palatsi näytti mahtavalta ja loistavalta. Se oli kuin Libanonin vuoristo ylväine setreineen. Setripuuta käytettiin myös runsaasti kuninkaallisiin rakennuksiin. (1. Kuningasten kirja 7:2–12) Joojakim itse oli teettänyt linnansa paneloinnin setripuusta. Linnan alue oli siis kuin loistava setripuisten rakennusten metsä, kuin tiheämetsäinen Gilead ja Libanon. Silti tuo loistava linna oli häviävä olemattomiin. Itse asiassa kaikkien Juudan kaupunkien oli määrä autioitua. Tapahtuiko niin? Joutuiko Joojakim maksamaan epäoikeudenmukaisista teoistaan?
Joutui, sillä kaldealaiset hyökkäsivät Jerusalemia vastaan. Profetia oli ennustanut Joojakimista: ”Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen.” (Jeremia 22:19) Muinainen (ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Josephuksen muistiin merkitsemä) perimätieto kertoo, että Babylonian kuningas Nebukadnessar surmasi Joojakimin ja käski heittää hänen ruumiinsa Jerusalemin muurien ulkopuolelle. Pitääpä tämä perimätieto paikkansa tai ei, Joojakim ei selviytynyt hengissä babylonialaisten piirityksestä. Hän ei saanut kunniallista hautausta. Hänen ruumiinsa virui hylättynä Jerusalemin porttien ulkopuolella päivän helteessä ja yön viileydessä. Hänen poikansa Joojakin hallitsi noin kolme kuukautta hänen kuolemansa jälkeen; piiritys sai hänet lopulta antautumaan ja hänet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. – 2. Kuningasten kirja 24:11, 12.
Sen jälkeen Joojakinin setä Sidkia hallitsi Jerusalemista Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin vasallina. Lopulta Sidkia kapinoi, ja Babylonian sotajoukot palasivat Jerusalemiin. (2. Kuningasten kirja 24:20; 25:1) Jerusalem ja koko Juudan maa autioitettiin, kuten oli ennustettukin. Arkeologiset löydöt vahvistavat Jeremian välityksellä esitettyjen profeetallisten sanojen täyttymyksen. W. F. Albright sanoo siitä: ”Kaivaukset ja pintatutkimukset Juudassa ovat osoittaneet, että kaldealaiset eivät ainoastaan tuhonneet täysin Juudan kaupunkeja kahden sotaretkensä aikana, vaan myös, että niitä ei asutettu uudelleen kokonaisiin sukupolviin – monessa tapauksessa ei enää koskaan historian aikana.” – The Bible After Twenty Years of Archaeology, s. 546.
Joojakim ja hänen alamaisensa saivat siis rangaistuksen häpeällisestä epäoikeudenmukaisuudestaan. Seuraavat sanat täyttyivät: ”Sinä, joka asut Libanonissa [tarkoittaa korkealla paikalla sijainnutta Jerusalemia setrirakennuksineen], pidät pesääsi setripuissa: kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat, kouristus niinkuin synnyttäväiselle!” (Jeremia 22:23) Jerusalemin asukkaat vedettiin korkeasta asemastaan todella alhaalle. Heidän kaunis pääkaupunkinsa tuhottiin, ja monet henkiin jääneistä vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.
Jehova Jumala ei tosiaankaan ollut katsonut Juudan valtakunnassa harjoitettua epäoikeudenmukaisuutta läpi sormiensa. Koska hän on Jumala, jonka moraalimittapuut eivät muutu, voimme luottaa varmasti siihen, ettei hän suvaitse loputtomiin nykyajan laittomuutta. Itse asiassa Raamatun profetia sanoo meidän aikaamme jumalattoman maailman ”viimeisiksi päiviksi”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Meidän on siksi huolellisesti varottava noudattamasta tämän maailman tapoja, jottemme joutuisi Jehovan epäsuosioon, sillä hän on Jumala, joka rakastaa oikeutta.