Miksi mietiskellä?
JONKIN asian mietiskeleminen, ts. sen harkitseminen, pohtiminen tai ajatteleminen vakavasti, vaatii aikaa. Mutta se on hyvin käytettyä aikaa. Terveitten asioitten syvällisestä mietiskelemisestä saa erinomaisen palkan.
Raamattu esittää oivallisia ohjeita siitä, millaisten asioitten tulisi täyttää ajatuksemme. Me luemme: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” – Filippiläisille 4:8.
Sellaisten rakentavien asioitten jatkuvalla mietiskelyllä on hyvä vaikutus ihmisen sydämeen. Hänen arvostuksensa sellaisia yleviä asioita kohtaan kasvaa, ja hän tajuaa yhä selvemmin, että toimimalla mietiskelynsä mukaisesti hän saa aikaan hyvää sekä itselleen että lähimmäisilleen. Hänen sanansa ja tekonsa tulevat näin yhä lähemmäksi Jumalan asettamaa puhtauden mittapuuta. Tämä ilmenee seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” – Luukas 6:45.
Mitä enemmän henkilö siis keskittyy rakentaviin, myönteisiin asioihin, sitä paremmin se heijastuu hänen puheestaan ja toiminnastaan. Käy täsmälleen niin kuin Raamatun sananlasku sanoo: ”Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.” (Sananlaskut 15:28) Hyödyllinen mietiskely estää ihmistä esittämästä tasapainottomia, järjettömiä vastauksia. Hän ei puhu vain mitä hänen päähänsä pälkähtää. Sen sijaan hän punnitsee kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja ja ottaa huomioon toisten olosuhteet ja tunteet, ennen kuin hän vastaa käsiteltäessä tärkeitä asioita. Hänen ei tarvitse myöhemmin katua tuota syvällisesti punnittua vastaustaan.
Sen lisäksi että mietiskely auttaa meitä säilyttämään hyvät suhteet lähimmäisten kanssa, sillä on tärkeä merkitys hyvän aseman säilyttämisessä Luojan edessä. Meidän on siksi hyvä käyttää henkeytetyn psalmistan tavoin hiljaisia yksinolon hetkiä Jehova Jumalan ominaisuuksien ja toimintojen mietiskelemiseen. Psalmista Daavid sanoi: ”Minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.” (Psalmit 63:7, 8) Toinen psalmista julisti: ”Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” – Psalmit 77:13.
Kaikki jotka haluavat olla Jumalan hyväksyttyjä palvelijoita, voisivat kysyä itseltään: Käytänkö minä psalmistojen tavoin aikaa Luojan ja hänen töittensä mietiskelemiseen? Ajattelenko arvostaen sitä, mitä hän on tehnyt puolestani: luovuttanut Poikansa lunnaiksi, avannut sydämeni ottamaan vastaan totuutensa, auttanut minua selviytymään elämän jokapäiväisistä ongelmista ja antanut minulle varman tulevaisuudentoivon ja paljon muuta? Ajattelenko, miten hän on menneisyydessä menetellyt ihmiskunnan suhteen ja miten hän on osoittanut rakkautta, armoa, oikeudenmukaisuutta, viisautta ja monia muita ihailtavia ominaisuuksia?
Sellainen terve mietiskely voi syventää rakkauttamme Jehova Jumalaa kohtaan. Siten saamme Jumalaan samanlaisen suhteen kuin on lapsella, joka luottaa isäänsä ja rakastaa häntä ja haluaa miellyttää häntä. Suhteemme taivaalliseen Isäämme on persoonallinen, toisin sanoen me tosiaan tunnemme hänet ja hänen Poikansa, jonka hän antoi puolestamme. Kun suhteemme on sellainen, meistä ei voi tulla tahallisia synninharjoittajia. Apostoli Johannes osoitti tämän vaikutuksen kirjoittaessaan niistä, jotka tuntevat Jeesuksen Kristuksen ja jotka eivät tunne: ”Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei harjoita syntiä; yksikään syntiä harjoittava ei ole nähnyt häntä eikä tullut tuntemaan häntä.” – 1. Johannes 3:6.
Lapset jotka syvästi rakastavat ja arvostavat vanhempiaan, eivät käänny pahansisuisesti heitä vastaan. Samoin ne, jotka tuntevat Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, eivät käännä heille selkäänsä lähteäkseen tahallaan Jumalan tahdon vastaiselle tielle.
Toisaalta jos suhde Luojaan ei ole vahva, henkilö voi joutua vakavaan vaaraan. Se, että ihminen laiminlyö hengellisten asioitten mietiskelemisen, voi saada hänet menettämään Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen. Jeesus Kristus osoitti tämän kylväjävertauksessaan. Hän sanoi opetuslapsilleen selittäessään tuota vertausta: ”Tien varteen pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet; sitten Panettelija tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonneet ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen iloiten vastaan, mutta näillä ei ole juurta; he uskovat jonkin aikaa, mutta koetuksen aikana he luopuvat. Mikä taas putosi orjantappuroiden sekaan, ne ovat ne, jotka ovat kuulleet, mutta koska tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät mukanaan, niin he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen.” – Luukas 8:12–14.
Jokaisessa näistä Jeesuksen Kristuksen kuvailemista kolmesta tilanteesta puuttui sydämen arvostusta ”Jumalan sanaa” eli ”valtakunnan sanaa” kohtaan. (Matteus 13:19; Luukas 8:11) Tiellä liikkuvat polkivat maan tiiviiksi myös tien varrelta. Samoin jos ihminen antaa toisten tallata elämänsä läpi siinä määrin, että he verottavat liiaksi hänen aikaansa ja energiaansa, hänellä on niin kiire, ettei hän ehdi harkita ”Jumalan sanaa” syvällisesti. Vaikka hän saattaa kuulla sitä, niin jos hän ei mietiskele sitä, hänen sydämensä ei osoita vastakaikua. Kaksi muuta mainittua tilannetta johtuvat myös siitä, ettei henkilö kylliksi mietiskele oikeita asioita. ”Valtakunnan sanaa” kohtaan kehittynyt arvostus ei siksi ole kyllin vahva kestääkseen ankaria koetuksia tai jättääkseen varjoonsa päivittäiset huolet tai rikkauksien tai huvitusten halut.
Meillä on varmasti hyvät syyt käyttää aikaa terveitten asioitten mietiskelemiseen. Sellainen mietiskely voi vahvistaa suhdettamme Luojaan ja auttaa meitä pysymään puhtaina hänen silmissään. Se voi myös suuresti auttaa meitä olemaan rohkaisuksi ja siunaukseksi toisille sanoissa ja teoissa.