Sinä voit taistella masennusta vastaan
MASENNUS on kaikkien ihmisten yhteinen kokemus. Kun se tulee ainoastaan silloin tällöin, niin ei ole syytä levottomuuteen. Se on pikemminkin merkkinä siitä, että tulee tehdä jotakin rakentavaa masennuksen karkottamiseksi. Tällaiset lyhyet kaudet, joina saatamme tuntea olevamme hyvin alakuloisia, eivät ole tavallisesti tosi masennusta. Sellaiset onnettomuudet kuin jonkun rakkaan omaisen kuolema, työpaikan menetys, taloudelliset vastoinkäymiset, tapaturmat jne. useimmat ihmiset voivat yleensä voittaa suhteellisen lyhyessä ajassa. Mutta ne aiheuttavat todellisen masennuksen joissakin ihmisissä.
Lehdessä Science World 16. joulukuuta 1975 ollut kirjoitus masennuksesta esittää tri Nathan S. Klinen, joka toimii psykiatrian professorina Columbia-yliopistossa New Yorkin kaupungissa, sanovan, että yleisin tosi masennuksen oire ei ole itse masennus, vaan anhedonia (johtuu kreikan kielestä), jonka hän määrittelee ”ilon ja mielihyvän puuttumiseksi; kyvyttömyydeksi arvostaa asioita, jotka tekevät elämän todella elämisen arvoiseksi”.
Kirjoitus sanoo edelleen, että ruokahalun menetys, joka johtaa painon vähenemiseen, on yksi masennuksen oire. Henkilön on vaikea nukkua, ja vaikka hän nukkuisikin yönsä hyvin, hän tuntee silti väsymystä. Hän ei pysty keskittymään ja menettää työkyvyn. Jotkut taas nukkuvat liikaa ja viettävät suurimman osan ajastaan vuoteessa. Nukkuminen merkitsee heille pakoa elämästä.
Taistellaksesi masennusta vastaan yritä ensin eritellä syyt tilaasi ja tutki omia syvimpiä tunteitasi ja vaikuttimiasi. Ota selville, onko tilasi todella ”aivan niin paha”, antavatko olosuhteet aiheen masennuksen tunteellesi. Ja koska masennukseen saattaa olla fyysinen syy, niin ota selvää, onko sinulla jokin aineenvaihduntahäiriö, alhainen verensokeri, anemia, liikaa valkosoluja, sokeritauti tai jokin muu sairaus, joka voi aiheuttaa heikkoutta ja masennusta. Huomioi, miten suuressa määrin masennuksesi pohjautuu omaan mielentilaasi ja mitkä vaikutukset ovat omiaan aikaansaamaan sinussa alakuloisuuden tunnetta. Saatat jopa havaita, että haluat paeta todellisuutta tai että sinä sairaalloisesti suorastaan ”nautit” alakuloisuudestasi – mikä on eräänlaista itsesääliä.
MITÄ VOIT TEHDÄ
Mitä voit tehdä, varsinkin jollet totea mitään lääketieteellistä syytä masennustilaasi? Vaikka psykiatria saattaa kyetä auttamaan joissakin tapauksissa, niin paras ja todella kestävä apu voidaan saada Raamatusta ja kristillisestä seurakunnasta. Miksi? Koska Jumala loi ihmisruumiin ja mielen ja tuntee ihmisen rakenteen. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.” (Ps. 139:1–3) Jumalan neuvo on sen tähden parasta mielenterveyden hoitoa.
Masentunut tarvitsee näin ollen ensi sijassa Jehova Jumalan rukoilemista. Jumalan palvelija Daavid oli useammin kuin kerran hyvin masentuneessa tilassa, toisinaan omien hairahdustensa takia ja joskus siksi, että hänen vihollisensa lähes ympäröivät hänet aikoen tappaa hänet. Sellaisissa tilanteissa hän rukoili aina palavasti. Eräänkin kerran hän ilmaisi lannistuneen mielentilansa vetoomuksessaan Jumalalle.
”Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet, ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan? Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.” – Ps. 6:3–7.
Me tiedämme Raamatun kertomuksesta Jumalan vastanneen Daavidin rukouksiin ja vahvistaneen häntä menemään eteenpäin ja suorittamaan sellaista, millä on arvoa. Vaikka meistä tuntuisikin, että kukaan ihminen ei ymmärrä, niin me tiedämme Jumalan ymmärtävän. Hän sanoo itsestään: ”Hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. . . . ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” – Jes. 40:28–31.
Apostoli Paavali neuvoo: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa, pysyen siinä valveilla kiittäen.” (Kol. 4:2) Mutta sinä voit tuntea musertuvasi, kun kaikki näyttää vyöryvän ylitsesi. Jos näin on, niin muista, kuinka Joona vajosi mereen meriruohojen kietoutuessa hänen päänsä ympärille. Hänen ’sielunsa nääntyi hänessä’. Mutta hän rukoili. Myöhemmin hän oli kovin vihastunut ja lannistunut oman väärän asenteensa vuoksi. Hänestä tuntui, että olisi ollut parempi kuolla kuin elää. Mutta hän rukoili kuitenkin. Molemmissa tapauksissa hän pelastui. – Joona 2:6–8; 4:1–8.
Mutta sinä voit masentua siinä määrin, että sinusta tuntuu, ettet voi rukoilla Jumalaa. Sinusta saattaa tuntua, ettet ole kelvollinen lähestymään Jumalaa. Apostoli Johannes kirjoitti lohdutukseksemme tällaisessa tilanteessa.
”Tästä me tulemme tietämään, että olemme totuudesta, ja me tulemme saattamaan sydämemme vakuuttuneeksi hänen edessään kaiken sen suhteen, mistä meidän sydämemme voi langettaa meille tuomion, koska Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. Rakkaat, jos sydämemme ei langeta meille tuomiota, niin me puhumme Jumalalle vapaasti, ja pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on mieluista hänen silmissään. Tämä onkin hänen käskynsä, että me uskomme hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastamme toisiamme, niin kuin hän antoi meille käskyn.” – 1. Joh. 3:19–23.
Johannes sanoo meille tässä, että kun oma sydämemme näyttää tuomitsevan meidät, kun tunnemme olevamme sopimattomia tai arvottomia rukoilemaan Jumalaa, niin Jumala ei ajattele meistä siten. Jumala voi nähdä ja ymmärtää sen synkän tunnetilan, missä olemme. Hän tietää, että me emme halua olla sellaisia. Jos käsitämme tämän, niin voitamme epäilyksemme tai pelkomme ja lähestymme Jumalaa sekä vuodatamme murheemme hänen eteensä. Hän kuuntelee myötätuntoisesti ja toimii saattaakseen mielemme jälleen oikeaan tasapainoon. – 1. Joh. 4:17, 18; 1. Piet. 3:12.
Mutta jos sinä et mitenkään voi saada itseäsi rukoilemaan, niin voit saada apua kääntymällä kristillisen seurakunnan vanhinten puoleen. Jeesuksen velipuoli Jaakob sanoo: ”Onko joku keskuudessanne sairas [hengellisesti]? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään voidellen häntä öljyllä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” – Jaak. 5:14, 15.
Hanki rukouksen lisäksi hyvää, tasapainottavaa viisautta ja lohdutusta Jumalan sanasta lukemalla ja miettimällä sitä päivittäin. Jos sinulla ei tunnu olevan lukuhalua, niin pyydä jotakuta lukemaan itsellesi. Keskustelu luettavasta auttaa suuresti kohottamaan mielialaasi. – Joos. 1:8; Ps. 63:7, 8; 77:13.
PONNISTELUA VAADITAAN
Kaikessa tässä sinulla täytyy olla myös sellainen asenne, että sinä haluat toipua masennuksestasi. Toisten avun ja rukousten lisäksi sinun täytyy ryhtyä ponnistelemaan uskon mukaisesti. Kun Jeesus ennusti, että Pietari tulisi kieltämään hänet ja olemaan äärimmäisen masentuneessa tilassa, niin kuin myöhemmin kävikin, hän sanoi Pietarille: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi, ja kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:32; vrt. Luuk. 22:54–62.) Pietarilla piti olla tunteita myös kristittyjä veljiään kohtaan, jotka Jeesuksen kuoleman jälkeen tarvitsivat rohkaisua ja apua, ja hänellä piti olla halu auttaa heitä. Kiinnostus toisista on yksi suurimmista apukeinoista masennuksen voittamiseksi. Ajattele lähelläsi olevia, harkitse heidän tarpeitaan ja vastuutasi heistä. Hekin kärsivät jossain määrin sinun masennuksestasi. Ajattele, kuinka onnellisia he tulevat olemaan, kun sinä toivut masennustilastasi.
Sinun ei pitäisi koskaan ajatella, että sinun tapauksesi on erilainen kuin jokaisen muun ja että taakkasi, mikä se lieneekin, olisi suurempi kuin voit kantaa. Älä ajattele, että tilanteessasi on mahdoton toivoa voittoisaa lopputulosta. Apostoli Paavali kuvaili erään häntä syvästi masentaneen tilanteen. Hän sanoo: ”Aasian piirikunnassa . . . olimme äärimmäisen, ylivoimaisen painostuksen alaisina, niin että olimme hyvin epävarmoja jopa elämämme jatkumisesta. Meistä tuntuikin sisimmässämme, että olimme saaneet kuolemantuomion. Tämä oli siksi, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.” (2. Kor. 1:8, 9) Paavali vakuutti Korinton kristityille, jotka myös kokivat kärsimyksiä, että heidän ei ollut mahdotonta selviytyä ahdistuksestaan: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” (1. Kor. 10:13) Ei ole sellaista tilannetta, josta Jumala ei voisi auttaa meitä toipumaan, jos me osoitamme uskoa.
Vaikka sinusta tuntuisi, ettei kukaan ymmärrä tilannettasi – jos tunnet olevasi kaikkien hylkäämä, niin lohduttaudu Daavidin sanoilla: ”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.” (Ps. 27:10) Sinun veljesi kristillisessä seurakunnassa eivät tietenkään hylkää sinua. Heidän neuvontansa voi joskus näyttää sinusta osuvan harhaan – siitä näyttää puuttuvan sen ymmärtäminen, miltä sinusta tuntuu. Kun he yrittävät kannustaa sinua ponnistelemaan auttaaksesi itseäsi, niin sinusta voi tuntua, että he ovat liian ankaria. Mutta muista, että he yrittävät auttaa sinua ja että sinä masennustilassasi olet taipuvainen helpommin loukkaantumaan. Kuuntele mitä he sanovat, arvosta heidän kiinnostustaan ja tee voitavasi, kun he esittävät ehdotuksia.
Yritä lisäksi kaikin mokomin seurustella kristittyjen tovereittesi kanssa. Heillä on Jumalan henkeä, ja he voivat kannustaa sinua rakkauteen ja hyviin tekoihin. Missä on Jehovan henkeä, siellä on vapaus – vapaus masennuksen kahleista. (Hepr. 10:24; 2. Kor. 3:17) Vältä eristäytymistä. (Sananl. 18:1) Kutsu ystäviäsi käymään luonasi. Käy kristillisissä kokouksissa. – Hepr. 10:25.
Koska masennus on tila, josta puuttuu ilo, niin masentuneen täytyy yrittää saada iloa siitä hyvästä, mitä hänellä on ja mitä hän kokee. Ajattele sitä, mistä sinun pitäisi olla kiitollinen ja iloinen; karkota kielteiset, sairaalloiset ajatukset. (Fil. 4:8) Se auttaa sinua välttämään sairauksia, joita masennus saattaa aiheuttaa, tai jos olet masentunut sairauden takia, niin sellainen tervehenkinen ajattelu voi lievittää kärsimystäsi. Voi olla hyödyllistä viettää muutamia päiviä tai viikkoja erilaisessa ympäristössä – jossakin miellyttävässä paikassa, jossa sinun huoleesi liittyvät asiat eivät muistuta sinua alinomaa. Lääkäripiireissä myönnetään, että ”terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut”. Pitää myös paikkansa, että ”iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut”. – Sananl. 17:22; 15:13.
TOISTEN TÄYTYY SUHTAUTUA KÄRSIVÄLLISESTI MASENTUNEISIIN
Sukulaisten ja ystävien täytyy puolestaan muistaa, että masentuneen ihmisen on vaikea auttaa itseään. On myös tärkeätä olla kärsivällinen eikä ajatella, että masentunut yrittää olla riidanhaluinen tai ärsyttävä toisia kohtaan. Puhu aina huomaavaisesti ja rakkaudellisesti. On kuitenkin aikoja, jolloin sinun tarvinnee puhua lujasti saadaksesi masentuneen vakuuttumaan siitä, että hänen täytyy itsensä ponnistella.
Kristillisessä seurakunnassa olevien tulee tehdä kaikki voitavansa alakuloisen henkilön lohduttamiseksi ja auttamiseksi. Käyttäkää tervettä järkeä sen suhteen, milloin ja kuinka usein sopii käydä hänen luonaan, mutta älkää masentuko, jos yrityksenne eivät kanna heti hedelmää. Älkää hylätkö henkilöä auttamattomana. Varhaiskristillisessäkin seurakunnassa oli masentuneita, mikä sai apostoli Paavalin kirjoittamaan: ”Kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan”, ja: ”Ojentakaa . . . hervonneet kädet ja voimattomat polvet.” – 1. Tess. 5:14; Hepr. 12:12.
Jokainen haluaa omassa sydämessään olla onnellinen. Jos ymmärrämme tämän, niin olemme myötätuntoisia sille, joka on onneton, ymmärtäen, että jokin tuolle henkilölle hyvin olennainen este sulkee tien. Kun meillä on syvä halu auttaa, niin me yritämme saada selville, mikäli mahdollista, mikä se este on, ja tehdä voitavamme saadaksemme onnellisuuden palautumaan. Toisaalta täytyy onnettoman, masentuneen henkilönkin pyrkiä onnelliseen mielentilaan ja ottaa vastaan apua siinä hengessä, missä sitä tarjotaan, sekä ponnistella kohti toipumista, ensinnäkin rukouksen avulla ja sitten tekemällä, mikä havaitaan tarpeelliseksi.
[Huomioteksti s. 340]
”Sinun ei pitäisi koskaan ajatella, että sinun tapauksesi on erilainen kuin jokaisen muun ja että taakkasi, mikä se lieneekin, olisi suurempi kuin voit kantaa.”
[Huomioteksti s. 341]
”Ei ole sellaista tilannetta, josta Jumala ei voisi auttaa meitä toipumaan, jos me osoitamme uskoa.”