Vaatimaton tuomari joka halusi olla varma
TAPAHTUMAN aika oli 1200-luku ennen ajanlaskumme alkua, noin 200 vuotta Mooseksen seuraajan, Joosuan, kuoleman jälkeen. Tapahtumapaikka oli Jisreelin-laakso sen maan pohjoisosassa, jonka Jumala oli luvannut israelilaisille.
Mitä sellaista silloin tapahtui, mikä kiinnostaa meitä nykyään? Yksi Israelin tuomareista voitti vain 300 miestä käsittävän armeijan avulla vihollisjoukon, jonka lukumäärä oli noin 135 000.
Miten sellainen oli mahdollista? Tärkeä seikka oli se, että tämä tuomari oli päättänyt varmistautua siitä, että Jumala tuki häntä.
Raamatun kertomus tästä hämmästyttävästä tapahtumasta löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8, ja se alkaa näin: ”Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi. Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa.” (Tuom. 6:1, 2) Jos israelilaiset kylvivät siementä, midianilaiset ja muut rosvot ”leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja”. – Tuom. 6:4.
JUMALA VALITSEE ”VÄHÄISIMMÄN”
Epätoivoissaan israelilaiset ”huusivat Herraa Midianin tähden”. (Tuom. 6:7) Niinpä Jumala herätti tuomariksi ja vapauttajaksi miehen Abieserin suvusta (Manassen sukukunnan haaraumasta), nimittäin Gideonin, Jooaan pojan. Kun Gideon oli salaa puimassa viljaa viinikuurnassa, jottei vihollinen olisi nähnyt, hänelle näyttäytyi enkeli, joka sanoi: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” Hämmästyneenä hän kysyi, kuinka oli mahdollista, että Jumala oli Israelin kanssa, kun hän näki israelilaisten olevan niin suuressa ahdingossa. ”Silloin Herra [enkelinsä välityksellä] kääntyi häneen ja sanoi: ’Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut’.” – Tuom. 6:11–14.
Gideonin suhtautuminen tähän Jumalalta saatuun tehtävään ilmaisee vaatimatonta mielenlaatua. Hän vastasi: ”Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä.” Mutta Jumala vakuutti hänelle: ”Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen.” – Tuom. 6:15, 16.
Gideon oli joka tapauksessa tietoinen niistä vaikeuksista, jotka liittyivät taisteluun ryhtymiseen Midianin ja minkä tahansa muiden kansojen kanssa, jotka voisivat liittyä midianilaisiin. Sen tähden hän pyysi ”tunnustekoa” voidakseen olla varma siitä, että tämä tehtävä tuli tosiaan Jumalalta. Hän toi uhrilahjaksi lihaa, happamattomia leipiä ja lientä, pani ne kalliolle ja vuodatti liemen. Enkelisanansaattaja kosketti lihaa ja happamattomia leipiä sauvallaan. Kalliosta alkoi nousta tuli, joka kulutti uhrin, ja silloin sanansaattaja katosi. Niin ”Gideon näki, että se oli Herran enkeli”. – Tuom. 6:17–22.
Sinä yönä Jehova pani valitsemansa tuomarin koetukselle. Jumala käski hänen hajottaa maahan Baal-jumalalle omistetun isänsä alttarin, hakata maahan sen vieressä olleen pyhän paalun, rakentaa sen tilalle alttarin Jehovalle ja uhrata sillä isänsä Jooaan seitsenvuotiaan nuoren sonnin (ilmeisesti sonnin, jota pidettiin pyhitettynä Baalille). Pyhä paalu piti käyttää polttopuiksi. Rohkeasti Gideon otti vastaan tämän tehtävän. Mutta varovaisuuden vuoksi hän suoritti sen yöllä. – Tuom. 6:25–27.
Kun kaupungin miehet nousivat ylös seuraavana aamuna ja näkivät, mitä oli tapahtunut, he vaativat Gideonin henkeä. Mutta hänen isänsä Jooas puuttui asiaan ja väitti, että jos Baal oli todella jumala, niin hänen pitäisi puolustaa itse itseään. – Tuom. 6:28–32.
EPÄTAVALLISET TAISTELUVALMISTELUT
Raamattu kertoo seuraavaksi, että ”kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet olivat kokoontuneet yhteen, tulleet virran yli ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle”. Silloin Jehovan henki täytti Gideonin. Hän kokosi abieserilaiset taistelua varten ja lähetti myös sanansaattajat Manasseen ja Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin kehottamaan miehiä liittymään häneen. (Tuom. 6:33–35) Niitä, jotka tulivat hänen avukseen, oli 32 000. Mutta vihollisleirissä oli noin 135 000 miestä, neljä jokaista israelilaista kohti.
Tässä vaiheessa Gideon pyysi Jumalaa suorittamaan kaksi ihmetekoa, jotta hän jälleen voisi olla varma siitä, että Jumala tukisi lähtöä Midiania vastaan. Hän pyysi, että puimatantereelle yöksi jätetyt villat tulisivat märiksi kasteesta, vaikka ympärillä oleva maa jäisi kuivaksi, ja että seuraavana yönä villat jäisivät kuiviksi, vaikka maa kastuisi. Jumala myöntyi kumpaankin pyyntöön. – Tuom. 6:36–40.
Kun Gideon ja hänen joukkonsa pystyttivät leirin valmistautuakseen vihollisen kohtaamiseen, Jehova esitti odottamattoman käskyn: ”Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: ’Oma käteni vapautti minut’. Julista siis kansan kuullen näin: ’Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin’.” Kuuliaisena Gideon pani heidät koetukselle. Mikä oli seuraus? ”Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.” (Tuom. 7:2, 3) Vihollisen ylivoima kohosi äkkiä niin, että oli kolmetoista yhtä israelilaista kohti.
Seuraavaksi Jehova neuvoi Gideonia viemään jäljelle jääneet kymmenentuhatta miestä veden ääreen edelleen koeteltaviksi. Suurin osa heistä hellitti valppaudestaan ja laskeutui polvilleen ahneesti juomaan. Mutta kolmesataa miehistä pysyi valppaana ja kumartui vain sen verran, että sai ammennetuksi vettä suuhunsa kädellään. Silloin Jumala sanoi: ”Niillä kolmellasadalla miehellä . . . minä vapautan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi.” (Tuom. 7:4–7) Tällöin ylivoima Israelia vastaan oli 450 yhtä kohti.
Jumala sanoi Gideonille, että jos hän pelkäisi, niin hänen tulisi mennä palvelijan kanssa vakoilemaan vihollisleiriä yöllä. Hän meni ja kuuli erään miehen kertovan untaan toverilleen. Mies oli nähnyt sellaisen unen, että pyöreä ohraleipäkakku vieri Midianin leiriin ja kaatoi yhden heidän teltoistaan. Toveri huudahti: ”Se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaan pojan, miekka; Jumala antaa hänen käsiinsä Midianin ja koko leirin.” – Tuom. 7:9–14.
Gideon palasi vahvistuneena Israelin leiriin ja laati taistelusuunnitelman vihollista vastaan. Mutta miten 300 miehen joukko voisi onnistua taistelussa noin 135 000:ta vastaan?
”JEHOVAN JA GIDEONIN MIEKKA!”
Varovainen tuomari jakoi väkensä kolmeksi sadan miehen joukoksi. Tämä teki mahdolliseksi lähestyä vihollista kolmelta taholta. Hän antoi jokaiselle torven, suuren saviruukun ja soihdun sen sisään ja selitti: ”Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, puhallamme pasunoihin, niin puhaltakaa tekin pasunoihin kaikkialla leirin ympärillä ja huutakaa: ’Herran [Jehovan, UM] ja Gideonin puolesta!’” (Tuom. 7:16–18) Miten tehokasta tällainen sodankäynti oli? Raamatun kertomus jatkaa:
”Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa; vartijat olivat juuri asetetut paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasunoihin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään. Niin ne kolme joukkoa puhalsivat pasunoihin, murskasivat saviruukut, tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasunat, puhalsivat niihin ja huusivat: ’Herran [Jehovan, UM] ja Gideonin miekka!’ Ja he seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat. Ja kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasunaan, niin Herra käänsi toisen miekan toista vastaan koko leirissä, ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan saakka.” – Tuom. 7:19–22.
Tämän strategian käyttämisellä oli todella tuhoisa vaikutus! Torviin puhaltaminen, ruukkujen murskaaminen, soihtujen kohottaminen ja huutaminen sai ilmeisesti midianilaiset ajattelemaan, että he olivat suuren sotajoukon saartamia. Luultavasti he ajattelivat kunkin soihdun edustavan kokonaista sotilasosastoa eikä vain yhtä henkilöä. Paniikin vallassa he ryhtyivät pakenemaan jopa kääntäen kukin miekkansa toistaan vastaan omassa keskuudessaan.
Päättäneenä saada täydellisen voiton vihollisesta Gideon pyysi nyt apua Manassen, Asserin, Naftalin ja Efraimin sukukunnilta. Nämä hyökkäsivät pakenevien midianilaisten kimppuun ja katkaisivat heiltä pakotiet. Efraimin miehet ottivat vangiksi Oorebin ja Seebin, kaksi midianilaista ruhtinasta, ja teloittivat heidät. – Tuom. 7:23–25.
Sitten tapahtui jotakin sellaista, mikä jälleen ilmaisee Gideonin hyvän mielenlaadun. Me luemme: ”Efraimin miehet sanoivat hänelle: ’Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun menit taistelemaan midianilaisia vastaan?’ Ja he riitelivät kovasti häntä vastaan.” Urhoollinen tuomari vastasi kuitenkin kiitettävän vaatimattomasti: ”Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? . . . Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten?” Tämä lempeä vastaus tukahdutti riidan. – Tuom. 8:1–3; Sananl. 15:1.
Uupuneena tämä rohkea tuomari ja hänen kolmesataa miestään ylittivät Jordanin ajaessaan takaa Sebahia ja Salmunnaa, Midianin kuninkaita. Matkan varrella Gideon pyysi ruokatarvikkeita Sukkotin miehiltä, mutta Sukkotin päämiehet kieltäytyivät ja sanoivat: ”Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun sotajoukollesi?” Samoin kävi Penuelin kaupungissa. – Tuom. 8:4–9.
Vaikeuksistaan huolimatta Gideon ja hänen miehensä jatkoivat takaa-ajoa. Lopulta he tavoittivat Sebahin ja Salmunnan sekä heidän jäljellä olevat 15 000 miestään. Jälleen kerran tämä Jumalan nimittämä tuomari osoitti varovaisuutta, sillä hän ”voitti joukon, kun se oli huoletonna leirissään”. (Tuom. 8:10, 11) Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta Gideon sai heidät kiinni ja surmasi heidät. – Tuom. 8:12, 18–21.
Israelin miehet arvostivat niin paljon Gideonin saamaa täydellistä voittoa, että he pyysivät häntä perustamaan heille hallitsijasuvun. Mutta hän ei halunnut sellaista loistoa ja luomustenpalvontaa, jotka liittyvät ihmistekoiseen kuningasvaltaan. ”En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva.” – Tuom. 8:22, 23.
Sitten Gideon pyysi lahjaksi kultakoruja, jotka oli otettu sotasaaliiksi. Hän teki niistä kallisarvoisen efodin eli papin pukuun kuuluvan vaatteen, joka oli mahdollisesti koristeltu kallisarvoisilla kivillä. Todennäköisesti hänellä oli hyvä vaikutin tämän tekemisessä, ehkä hän piti efodia muistona Midianista saadusta voitosta. Se osoittautui kuitenkin kompastuskiveksi, sillä ”koko Israel kulki haureudessa siellä sen [efodin] jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.” (Tuom. 8:27) Ilmeisesti israelilaiset käyttivät kallisarvoista vaatetta jonkinlaisessa väärässä palvonnassa.
ARVOKKAITA OPETUKSIA NYKYAJALLE
Gideonia koskeva Raamatun kertomus sisältää arvokkaita opetuksia nykyään eläville ihmisille. Ajattele esimerkiksi hänen varovaisuuttaan. Panitko merkille, kuinka tämä tuomari yritti saada toistuvasti ihmetekoja todisteeksi siitä, että Jumala tuki häntä? Tämä ei ilmaissut uskon puutetta. Halukkuus taistella sellaista ylivoimaa vastaan kuin 4:1, puhumattakaan sen lisääntymisestä 13:1:een ja lopulta 450:1:een, vaati toki suurta uskoa. Mutta vaikka Gideonilla olikin luja usko, hän halusi olla varma, että Jumala tukisi tätä ihmisille mahdotonta tehtävää. Senkin jälkeen kun hän oli saanut tästä varmuuden, hän eteni varovasti ja lähti vihollista vastaan, kun se ei ollut varuillaan.
Samoin nykyään kristityt toteavat, että maailma, joka vihaa Jehovan tosi palvojia, on lukumäärältään paljon suurempi kuin heidän joukkonsa. (Joh. 15:18, 19) Niiden, jotka haluavat miellyttää Jumalaa tänä aikakautena, täytyy jatkuvasti tutkia Raamattua, jotta he voisivat olla varmoja siitä, että heidän pyhä palveluksensa on Raamatun mukaista ja että sillä on Jumalan tuki. (2. Kor. 13:5) Samoin kuin Gideon varovasti hajotti Baalin alttarin yöllä, kristittyjen täytyy olla ’’varovaisia kuin käärmeet” ja tahdikkaita suorittaessaan todistamis- ja opetuslastentekemistyötään, joka kumoaa vääriä uskonnollisia oppeja. (Matt. 10:16; 24:14; 28:19, 20) He tähyilevät otollisia aikoja ja keinoja, jotka sallivat kristillisen sanoman vaikuttaa hyödyllisesti oikeasydämisiin ihmisiin.
Yksi hyvä opetus saadaan Gideonin nöyryydestä. Raamattu neuvoo kristittyjä kehittämään samanlaista asennetta, ”ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan . . . vaatimattomin mielin”. – Fil. 2:3.
Lisäksi tämä Raamatun kertomus on profeetallinen. Tuomari Gideon esikuvaa Kristusta Jeesusta, jolle Jumala ”on antanut kaiken tuominnan”. (Joh. 5:22) Raamattu ennustaa, että pian Jeesus enkelijoukkoineen taistelee ”maan kuninkaita ja heidän sotajoukkojaan” vastaan. (Ilm. 19:11, 14, 19) Tulos on oleva psalmistan rukouksen mukainen, jossa viitataan Gideonin aikaansaamaan vapautukseen: ”Tee heille, niinkuin teit Midianille, . . . Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle, . . . Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [Jehova, UM], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” – Ps. 83:10–19.