Uskollisuus ”epävanhurskaan rikkauden” käytössä
”Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella, niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin. Vähemmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähemmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas. Sen tähden jos ette ole osoittautuneet uskollisiksi epävanhurskaassa rikkaudessa, kuka uskoo teille todellista?” – Luuk. 16:9–11.
1. Miten ja miksi eräs taloudenhoitaja teki Luukkaan 16:1–7:n mukaan itselleen ystäviä?
MIEHELLÄ oli taloudenhoitajana suuri luottamusasema, sillä hänellä oli hoidossaan isäntänsä asiat. Mutta tämä mies hoiti asioita huonosti ja oli menettämäisillään taloudenhoitajan tehtävänsä, joutumassa pois isäntänsä talosta ilman mitään elatusta. Kun hänellä vielä oli taloudenhoitajan valta, niin hän toimi nopeasti päästäkseen isäntänsä velallisten suosioon vähentämällä suuresti heidän velkojaan. Tällä tavalla hän teki itselleen ystäviä, jotka auttaisivat häntä tulemaan toimeen, kun hän joutuisi heitetyksi kadulle. – Luuk. 16:1–7.
2. a) Mikä Jeesuksen epävanhurskaasta taloudenhoitajasta esittämässä kuvauksessa oli tärkeä seikka? b) Mitä kysymyksiä tämä voi herättää?
2 Jeesus Kristus käytti tätä esimerkkiä neuvokkuudesta opettaakseen tärkeän läksyn: ”Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella, niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin.” (Luuk. 16:9) Tämä on omiaan herättämään kysymykset: Mitä tämä ”epävanhurskas rikkaus” on? Ketkä ovat ”ikuisten asuinpaikkojen” omistajat? Ja miten me voimme tehdä heistä ystäviä ”epävanhurskaalla rikkaudella”?
3. Mikä on ”epävanhurskasta rikkautta”, ja miten tämä voidaan osoittaa Raamatusta?
3 Hengellisissä rikkauksissa ei suinkaan ole mitään epävanhurskasta. Mutta näin ei voida sanoa aineellisesta varallisuudesta. Aineellisen rikkauden sekä omistaminen että haluaminen voi saada ihmiset tekemään epävanhurskaita tekoja. Varakkaat ihmiset saattavat tulla sortaviksi, karskeiksi ja koviksi. Sen sijaan että he suhtautuisivat sääliväisesti tarpeessa oleviin, he voivat käyttää vilpillisesti heitä edukseen. Kristitty opetuslapsi Jaakob muistutti uskovia tovereitaan: ”Eivätkö rikkaat sorra teitä, ja eivätkö he raahaa teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, jonka mukaan teidät on kutsuttu?” (Jaak. 2:6, 7) Jotkut tällaisista rikkaista uppoutuivat turmeltuneihin nautinnonhaluihinsa samalla kun kieltäytyivät maksamasta työntekijöilleen kuuluvia palkkoja. (Jaak. 5:4, 5) Toiset ovat rikkauden saamisen voimakkaan halun takia turvautuneet petokseen päämääriensä tavoittamiseksi. Heissä on seuraava Raamatun sananlasku osoittautunut todeksi: ”Joka kiiruhtaa rikastumaan, ei jää viattomaksi.” (Sananl. 28:20, UM) Ottaen huomioon kaikki epämieluisat seikat, jotka liittyvät niin usein aineelliseen rikkauteen, Jeesus Kristus voi täysin aiheellisesti käyttää siitä sanaa ”epävanhurskas”.
4. Mitä Jeesus sanoi ”epävanhurskaan rikkauden” pysyvyydestä, ja miten tämä voidaan osoittaa historiallisilla tosiasioilla?
4 On myös huomion arvoista, että Jumalan Poika osoitti tämän ”epävanhurskaan rikkauden” voivan pettää. Esimerkiksi raha saattaa nopeasti menettää arvoaan inflaatiossa tai hallituksen devalvoidessa. Myös sodat, vallankumoukset, tulvat, maanjäristykset ja muut onnettomuudet voivat saattaa ihmiset köyhyyteen. Miten tyhmää onkaan sen tähden kenenkään panna luottamustaan aineelliseen ja tehdä omaisuuksien tavoittelemisesta tärkeintä kiinnostuksensa kohdetta elämässä!
5. Ketkä ovat ”ikuisten asuinpaikkojen” omistajat, ja miksi on näin?
5 Jeesuksen tosi opetuslasten päämääränä tulee sen tähden olla ’epävanhurskaan rikkautensa’ käyttäminen ystävien tekemiseen ”ikuisten asuinpaikkojen” omistajista. Koska mitään maan päällä olevaa asuinpaikkaa ei voida sanoa ikuiseksi, niin ”ikuisten asuinpaikkojen” täytyy olla taivaalliset. Ne ovat iankaikkisen Jumalan Jehovan ja hänen Poikansa omistuksessa. Jeesus Kristus sanoi apostoleilleen: ”Isäni talossa on monta asuntoa. Ellei olisi, niin olisin sanonut sen teille, koska olen menossa valmistamaan teille sijaa.” – Joh. 14:2.
6. a) Miksi Jumala ja Kristus eivät tarvitse sitä aineellista, mitä meillä on? b) Miten voimme tehdä Jumalasta ja Kristuksesta ystäviä ”epävanhurskaalla rikkaudella”?
6 Jehova Jumala omistaa Luojana kaiken, ja hänen Esikoispoikansa on kaiken perillisenä osallinen sen omistamiseen. (Ps. 50:10–12; 2. Kor. 8:9; Hepr. 1:1, 2) Tämä merkitsee sitä, että me ihmiset emme voi antaa heille mitään aineellista. Ystävien tekeminen Korkeimmasta Jumalasta ja hänen Pojastaan ”epävanhurskaalla rikkaudella” merkitsee sen tähden vain sitä, että tätä rikkautta käytetään tavalla, joka saa heidän hyväksymyksensä. Tähän sisältyy se, että ihmisellä on oikea asenne, kun hän käyttää aineellista toisten hyväksi. Jeesus Kristus neuvoi: ”Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, jotta armonlahjasi olisivat salassa.” (Matt. 6:3, 4) Ja apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” – 2. Kor. 9:7.
AHDINGOSSA OLEVIEN AUTTAMINEN
7. Miten Jehova Jumala ja Jeesus Kristus suhtautuvat siihen, että ilmaisemme epäitsekkäästi anteliaisuutta puutteenalaisia kohtaan?
7 Kun tulemme iloiten ja epäitsekkäästi sellaisten avuksi, jotka ovat tosi tarpeessa, niin Jehova Jumala ja hänen Poikansa katsovat sen ikään kuin heille tehdyksi. Mehän luemme Raamatusta: ”Joka petollisesti riistää alhaiselta, on soimannut Tekijäänsä, mutta joka osoittaa suosiota köyhälle, kirkastaa Häntä.” (Sananl. 14:31, UM) ”Joka osoittaa suosiota alhaiselle, se lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle hänen kohtelunsa takaisin.” (Sananl. 19:17, UM) Jeesus Kristus sanoi samoin osoittaessaan, mikä erottaa hyväksytyt lampaat tuomituista vuohista: ”Sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmästä näistä veljistäni, sen te teitte minulle.” (Matt. 25:40) ”Sitä, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sitä te ette tehneet minulle.” – Matt. 25:45.
8. a) Miten tärkeää on huolehtiminen köyhistä ja ahdingossa olevista? b) Millainen vastuu lapsilla on puutteessa olevista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, ja miten tulee suhtautua tämän vastuun täyttämättä jättämiseen? c) Millainen on kristityn vastuu toisista uskovista verrattuna hänen vastuuseensa seurakunnan ulkopuolella olevista?
8 Siis halukkuus tulla köyhien ja ahdingossa olevien avuksi on välttämätön Jehovan tosi palvojana olemiselle. (Job 29:16; 31:19–22) Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaak. 1:27) Tällaisen aktiivisen kiinnostuksen ahdingossa ja epäedullisessa asemassa olevia kohtaan tulisi alkaa omista sukulaisista. Raamattuhan velvoittaa esimerkiksi lapset ja lastenlapset huolehtimaan puutteenalaisista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. (1. Tim. 5:4) Tämän vastuun tahallinen laiminlyöminen merkitsee kristillisen uskon kieltämistä. (1. Tim. 5:8) Ja koska tosi kristityt muodostavat veljesseuran, niin heidän täytyy pitää huolta keskuudessaan olevista puutteenalaisista jäsenistä ennen kuin ulottavat avustamisen seurakunnan ulkopuolella oleviin. Tämä on seuraavan periaatteen mukaista: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” – Gal. 6:10.
9. Ketkä ratkaisevat, tuleeko seurakunnan apua antaa yksilöille, ja mikä ratkaisee sen, ketkä ansaitsisivat tällaista apua?
9 Kristillisen antamisen alalla voidaan tehdä paljon yksityisesti. Mutta paikallisen seurakunnan on ehkä joissakin tapauksissa käytettävä lahjavarojaan taloudellisen avun antamiseksi joillekuille sen yhteydessä oleville. Vanhimmat ratkaisevat, ketkä ovat oikeutettuja saamaan raha-avustusta ja missä määrin. Kuten 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10:stä ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:9, 10:stä käy ilmi, tulee seurakunnan avustusta, varsinkin jos se tapahtuu säännöllisesti, antaa niille puutteenalaisille, jotka ovat hyviä esimerkkejä kristillisessä elämässä.
LAAJAMITTAINEN AVUSTUSTYÖ
10. Mikä malli meillä on opastamassa meitä laajakantoisten avustustoimien hoitamisessa?
10 On lisäksi aikoja, jolloin on ryhdyttävä laajakantoisiin avustustoimiin toisissa seurakunnissa ja kenties jopa toisissa osissa maailmaa olevien uskovien hyväksi. Ensimmäisellä vuosisadalla kristillisessä seurakunnassa tapahtuneen laajamittaisen avustustyön tutkiminen osoittaa, miten se tulee oikein hoitaa.
11. a) Ketkä huolehtivat alkujaan avustustyöstä ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa? b) Millaisille miehille uskottiin myöhemmin vastuut avustustyön yhteydessä?
11 Apostolit ottivat alussa vastaan vapaaehtoisia lahjoituksia ja valvoivat sitten varojen jakelua tarvitseville. (Apt. 4:34, 35) Kun seurakunta kasvoi, niin tämä ei ollut enää käytännöllistä. Myöhemmin nimitettiin seitsemän ”täynnä henkeä ja viisautta” olevaa miestä varmistamaan, ettei yksikään ansioitunut leski jäänyt huomioon ottamatta päivittäisessä jakelussa. Näillä seitsemällä miehellä oli toisten uskovien luottamus. (Apt. 6:1–6) Pidettiin hyvä huoli siitä, että ne, jotka hoitivat avustustyötä varten saatuja varoja, olivat luotettavia miehiä. Niistä, joiden piti viedä lahjavarat Korintosta Jerusalemiin, apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Lähetän ne, jotka te kirjeitse hyväksytte, viemään huomaavaista lahjaanne Jerusalemiin.” – 1. Kor. 16:3.
12. a) Miten avustustoimia tulisi rahoittaa nykyään? b) Millaisia järjestelyjä on Jehovan todistajien keskuudessa sitä varten?
12 Ensimmäisen vuosisadan seurakunnan esimerkin mukaisesti tulee avustustyö nykyään rahoittaa vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Tarvitaan myös luotettavaa, sopusuhtaiseen yhteistoimintaan järjestettyä johtoa. Jotta avustusponnisteluja voitaisiin hoidella järjestyksellisesti, Jehovan todistajien seurakunnat lähettävät lahjoituksia Vartiotorni-seuran päätoimistolle tai jollekin sen haaratoimistolle, Suomessa osoitteella Kuismatie 58, 01300 Vantaa 30. Onnettomuuden sattuessa Seura tai paikallinen haarajärjestö ottaa yhteyden niitä seurakuntia edustaviin vanhimpiin, jotka ovat joutuneet kärsimään, saadakseen selville niiden avuntarpeen. Sitten toimitetaan kipeästi tarvittavia varusteita ja varoja käytettäväksi avustustoimiin, jotka tavallisesti järjestetään paikallisten vanhinten avulla.
13. Miten vanhinten tulisi käsitellä asioita, kun he saavat luotettavat tiedot aineellisen avun tarpeesta?
13 Heti kun saadaan luotettava tieto veljien joutumisesta tilanteeseen, jossa he todella tarvitsevat apua, kussakin lähiseurakunnassa olevat vanhimmat voivat tehdä ilmoituksen edusta tukea avustustyötä. Kaikilla on silloin tilaisuus päättää, mitä juuri he kykenisivät antamaan. Löydämme tästä raamatullisen esimerkin Apostolien tekojen 11:27–29:stä, mistä luemme: ”Näinä päivinä tuli profeettoja Jerusalemista alas Antiokiaan. Yksi heistä, Agabus-niminen, nousi ja ryhtyi osoittamaan hengen vaikutuksesta, että koko asuttuun maahan oli tulemaisillaan suuri nälänhätä, joka muuten sattuikin Claudiuksen aikana. Niinpä nuo opetuslapset päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palvelukseksi avustusta Juudeassa asuville veljille.” Samalla tavalla on nykyään: jotta varoja avustustoimintaan olisi saatavissa välittömästi käyttöön, niin monet seurakunnat ja yksilöt lähettävät aika ajoin lahjoituksia Vartiotorni-seuran päätoimistoon tai johonkin sen haaratoimistoon.
LAHJOITUKSET HENGELLISTEN ETUJEN LAAJENTAMISEKSI
14. a) Mikä on Jumalan palvelijoiden ensisijainen vastuu nykyään? b) Miten painotuotteet ovat auttaneet tämän vastuun täyttämisessä? c) Miten on voitu saada rahaa kirjapainojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen? d) Mihin muihin tarkoituksiin on lahjavaroja käytetty?
14 Vaikka aineellisen avun antaminen tosi tarpeessa oleville on hyvin tärkeää, niin Jumalan palvelijoitten ensisijaisena vastuuna on hengellisen avun antaminen seurakunnan sisä- ja ulkopuolella oleville henkilöille. Tätä on nykyaikoina helpotettu suuresti painettujen julkaisujen välityksellä. Vartiotorni-seuralle ja sen haaratoimistoille annetut lahjoitukset ja korottomat lainat ovat tehneet mahdolliseksi sellaisten kirjapainojen rakentamisen ja ylläpitäminen, joissa voidaan valmistaa Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta paljon halvemmalla kuin kaupalliset yhtiöt veloittaisivat. Täten hyvin köyhätkin voivat saada julkaisuja joko ilmaiseksi tai nimellisestä korvauksesta. Lahjavaroja käytetään sitä paitsi lähetystoiminnan ja muiden kokoajan työntekijöiden, kuten matkustavien vanhinten, toiminnan avustamiseen, jotta he saisivat perustarpeensa täytetyiksi.
15. Mitä Raamattu osoittaa niiden taloudellisen auttamisen sopivuudesta, jotka omistautuvat kokonaan huolehtimaan toisten hengellisistä eduista? (1. Kor. 9:6–18; Gal. 6:6; Fil. 4:14–18)
15 Se, että lahjavaroja on oikein käyttää niiden auttamiseen, jotka huolehtivat toisten hengellisistä eduista, tehdään selväksi 1. Timoteuksen kirjeen 5:17, 18:ssa: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat hyvin, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa. Sillä Raamattu sanoo: ’Sinä et saa sitoa viljaa puivan sonnin suuta’ ja: ’Työmies on palkkansa arvoinen.’” Tämä ei merkitse sitä, että vanhinten pitäisi saada palkkaa työstään. Mutta Raamatun periaatteitten mukaisesti on sopivaa, että Jehovan todistajain hallitseva elin ja haarajärjestöt käyttävät lahjavaroja niiden aineelliseen auttamiseen, jotka siten voivat omistautua täydemmin hengelliseen työhön.
16. Mitä kuluja paikallisella seurakunnalla on, ja miksi niistä huolehtiminen on tärkeää?
16 Jehovan todistajien paikallisseurakunnille kertyy sitä paitsi kuluja niiden kokouspaikkojen eli valtakunnansalien yhteydessä. Sen lisäksi että niiden on suoritettava maksut sähköstä, vedestä, lämmityksestä, puhdistusvälineistä ja korjauksista, niillä voi olla maksettavana kuukausivuokra tai kiinnityslaina. Lahjoituksia tarvitaan näiden kulujen maksamiseen, jotta seurakunta ei aiheuttaisi häpeää Jumalan nimelle siksi, ettei se maksa laskujaan. Niiden, jotka palvelevat Jehovaa, tulee sekä yksilöinä että seurakuntina ottaa vaarin kehotuksesta: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.” – Room. 13:8.
VASTUU JOHON KAIKKIEN TULEE OSALLISTUA
17. Miten jokaisen kristityn tulisi suhtautua lahjoittamiseen hengellisten etujen edistämiseksi ja tarpeessa olevien auttamiseksi?
17 ”Epävanhurskaan rikkauden” käyttö hengellisten etujen edistämiseen ja tarpeessa olevien auttamiseen on kristitylle perusluonteista. Omistaapa joku paljon tai vähän, kaikilla on etu lahjoittaa jotakin. Pane merkille esimerkiksi, mitä apostoli Paavali suositteli korinttolaisille: ”Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin.” – 1. Kor. 16:2.
18. a) Mikä Raamatun kehotus voisi auttaa meitä tekemään lahjoituksia Valtakunnan etujen edistämiseksi? b) Onko lahjoitussumma tärkein asia, ja miten tätä valaisee köyhän lesken tapaus?
18 Tämän henkeytetyn kehotuksen mukaisesti joku voi haluta panna syrjään jotakin viikon alussa voidakseen tehdä lahjoituksen. Summa vaihtelee tietenkin huomattavasti eri yksilöillä, mutta se ei ole tärkein asia. Todella tärkeätä on halukkuus, innokkuus tehdä lahjoitus. Apostoli Paavali esitti sen näin: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Kor. 8:12) Sillä, että on altis antamaan varojensa mukaan, on merkitystä Jehova Jumalan silmissä. Esimerkiksi Jeesus Kristus huomasi erään köyhän lesken lahjoittavan vain kaksi leptaa Jerusalemin temppelissä. Näin pienellä rahamäärällä olisi siihen aikaan pystynyt ehkä ostamaan puoli varpusta, mikä ei olisi riittänyt edes yhdeksi ateriaksi. Kuitenkin tämän lesken lahjoitus, jonka hän teki ilmaisten rakkautensa tosi Jumalaa kohtaan, jota siinä temppelissä palvottiin, oli mitä otollisin. Hänen lahjansa oli todellakin hänen varoihinsa verrattuna suurempi kuin niiden varakkaiden lahjoitukset, jotka antoivat paljon yltäkylläisyydestään. – Mark. 12:42–44.
19. Mitä me osoitamme, kun käytämme ’epävanhurskasta rikkauttamme’ oikealla tavalla, ja mistä voimme tällöin olla varmat?
19 Näin ollen me haluamme totisesti osoittautua Jumalan ja Kristuksen ystäviksi käyttämällä ’epävanhurskasta rikkauttamme’ tarpeessa olevien auttamiseen ja hengellisten etujen edistämiseen. (Sananl. 3:9; Gal. 2:10) Jos käytämme jatkuvasti ’epävanhurskasta rikkauttamme’ oikealla tavalla, niin osoitamme olevamme uskollisia siinä, mikä on vähintä. Jehova Jumala ja hänen Poikansa voivat sen tähden käyttää meitä jatkuvasti hyvinä taloudenhoitajina paljon arvokkaampien hengellisten rikkauksien jakamisessa toisille. Meidän hyvien töittemme luettelo on oleva taivaaseen sijoitettujen aarteitten kaltainen ja antava runsaat osingot Jumalan hyväksymyksen ja siunausten muodossa jo nyt sekä ikuisen elämän ”uusien taivaitten ja uuden maan” uudessa järjestyksessä. – Matt. 6:20; Luuk. 16:10–13; 2. Piet. 3:13.