1. Aikakirja – merkityksellisten nimien luettelo
MONIEN ihmisten mielestä nykyään 1. Aikakirjan yhdeksän ensimmäistä lukua ovat vain laajoja merkityksettömien nimien luetteloita. Niin ei kuitenkaan ollut silloin, kun tämä Raamatun kirja koottiin viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Sukuhistoriallinen aineisto oli omiaan yhdistämään juutalaiset menneeseen historiaansa ja varasi perustan perheperintöjen ja kuninkaallisen sukuhaaran määräämiselle sekä perustan valtuutukselle suorittaa virkatehtäviä temppelissä. Erityisen tärkeä oli Daavidin sukuhaaran sukuluettelo, koska se oli johtava luvattuun Messiaaseen.
Meille sukuluettelot todistavat, että tosi palvonnan perusta on tosiasioissa eikä taruissa, sillä mainitut nimet ja paikat vahvistavat kertomuksen tosiasialliseksi. Seuraavat seikat ovat vain näyte siitä, mitä voimme saada tietää ensimmäisestä luvusta: koko ihmissukupolvi polveutui Aadamista Nooan ja hänen kolmen poikansa Seemin, Haamin ja Jaafetin kautta. Haamin pojanpoika Nimrod oli tunnettu ”valtias”, ts. metsästäjä ja soturi. Pelegin päivinä ihmiset lakkasivat puhumasta yhtä kieltä, sillä tämän Seemin jälkeläisen elinaikana ”jakaantuivat maan asukkaat”. Edomilaisilla, jotka polveutuivat Eesausta, oli kuninkaita kauan ennen kuin israelilaisilla, jotka olivat Eesaun kaksosveljen Jaakobin jälkeläisiä.
Toisinaan sukuluetteloissa on tietoja, joita ei voida löytää mistään muualta Raamatusta. Esimerkiksi Daavidilla oli seitsemän veljeä, mutta kuinka monen nimen voit mainita ilman 1. Aikakirjan apua? 1. Samuelin kirjan 16:6–9 mainitsee vain kolmen nimet – Eliab, Abinadab ja Samma (Simea). Mutta Aikakirjojen kertomus mainitsee kolme muuta nimeltä – Netanelin, Raddain ja Oosemin. Koska Iisain kahdeksasta pojasta mainitaan nimeltä vain seitsemän, on luultavaa, että yksi kuoli ennen kuin hän sai jälkeläisiä, ja sen tähden hänet on jätetty pois sukuluettelosta. – 1. Aikak. 2:13–15.
Joskus sukuluetteloissa on mainintoja yksilöitä koskevista todella merkittävistä seikoista. Juudan sukukuntaan kuuluvaa Jabesia kunnioitettiin enemmän kuin hänen veljiään. Hartaan rukouksensa johdosta hän sai Jumalan siunauksen ja suojeluksen, kun hän ryhtyi laajentamaan perintöomaisuuttaan. (1. Aikak. 4:9, 10) Samoin Jordanin itäpuolella asuvat sukukunnat voittivat hagrilaiset, koska ne turvasivat Jehovan apuun. – 1. Aikak. 5:18–22.
Serubbaabelin sukuluettelo on huomion arvoinen, koska monet ovat käyttäneet sitä tukemaan Aikakirjojen kirjoittamisen myöhäistä ajankohtaa. 1. Aikakirjan 3:19–24:ssä monet raamatunkäännökset esittävät Serubbaabelin sukuhaaraa 10. sukupolveen. Koska hän palasi Jerusalemiin vuonna 537 eaa., ei niin monta sukupolvea olisi ehtinyt syntyä vuoteen 460 eaa. mennessä, jolloin Esran ajatellaan kirjoittaneen luettelon. Heprealainen teksti on kuitenkin tässä osassa epätäydellinen, mikä ilmenee siitä, että yrittäessään tehdä kohdan ymmärrettäväksi kääntäjät ovat toistaneet nimet ”Jesaja”, ”Refaja”, ”Arnan” ja ”Obadja”. Koska ei voida saada selville, kuinka useimmat 1. Aikakirjan 3:19–24:ssä luetellut miehet olivat sukua Serubbaabelille, ei ole mitään syytä hylätä perinteistä näkemystä siitä, että Esra laati kertomuksen.
Luvusta kymmenen eteenpäin kerrotaan tapahtumia Saulin kuolemasta ja kuningas Daavidin hallituskaudelta. Nimiluettelot ovat edelleen huomattavia. Löydämme Daavidin huomattavien soturien nimet ja pappien ja leeviläisten nimet mukaan luettuina muusikot ja ovenvartijat, jotka olivat mukana kulkueessa, joka toi pyhän arkin Siioninvuorelle. (1. Aikak. 11:11–12:20; 15:4–16:6) Luvun 23 ensimmäisestä jakeesta 27. luvun viimeiseen jakeeseen saakka 1. Aikakirja antaa tietoja pappeja, leeviläisiä ja hallitusvirkailijoita koskevista Daavidin organisaatiojärjestelyistä sekä esittää kyseisten yksilöitten nimet.
Koska 1. Aikakirja korostaa palvonta-asioita, se auttoi myös israelilaisia yhdistämään juurensa menneisyyteen. Vaikka Daavidin suvun kuninkuutta ei palautettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen, temppelipalvelukset palautettiin leeviläisten ja Aaronin suvun pappien toimittaessa tehtäviä. Israelilaiset ovat siksi saaneet varmasti paljon rohkaisua historiallisesta kertomuksesta, joka keskitti huomion heidän Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluunsa syyhyn, nimittäin Jehovan palvonnan ennallistamiseen Jerusalemissa.
Kun luemme henkeytetyn kertomuksen muinaiset taustatekijät mielessämme, niin se voi tehdä sen paljon kiinnostavammaksi. Niin, 1. Aikakirja voi olla meillekin luettelo nimistä, jotka ovat täynnä merkitystä.