Osoittaudu uskolliseksi
”Taloudenhoitajilta odotetaan, että kukin todetaan uskolliseksi.” – 1. Kor. 4:2.
1. Miksi Jumalan palvelijoitten pitäisi ponnistella kovasti toisten ihmisten auttamiseksi?
KAIKILLA, jotka palvelevat Jehova Jumalaa Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina, on kallisarvoinen aarre. (Vrt. 2. Kor. 4:1–7.) Heillä on omistuksessaan elintärkeätä tietoa, joka voi merkitä elämää niille, jotka alkavat toimia sopusoinnussa sen kanssa. (Joh. 17:3) Johdonmukaisesti heidän siksi pitäisi ponnistella kovasti lähimmäistensä auttamiseksi hengellisesti. Heidän pitäisi olla myös halukkaita antamaan aineellista apua tarpeessa oleville. Sellainen aineellinen antaminen kulkee käsi kädessä hengellisen antamisen kanssa. Tämä johtuu siitä, että ruoka, vaatteet ja suoja ovat välttämättömiä elämää varten ja että ilman elämää ihminen ei voi ylistää Jehova Jumalaa. – Ps. 30:10; 88:11–13.
2. Mitä Jeesuksen opetuslasten pitäisi halukkaasti tehdä sen Jeesuksen kehotuksen mukaan, jonka Luukkaan 12:33, 34 esittää?
2 Jeesus Kristus kehotti opetuslapsiaan: ”Myykää, mitä teille kuuluu, ja antakaa armonlahjoja. Tehkää itsellenne kulumattomia kukkaroita, ehtymätön aarre taivaisiin, missä varas ei pääse lähelle eikä koi syö. Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.” (Luuk. 12:33, 34) Ihmisen pitäisi siis halukkaasti käyttää aikaansa ja varojaan toisten hyödyksi. Jeesus ei ilmeisestikään tarkoittanut, että hänen opetuslastensa piti vajota köyhyyteen ja turvautua sen jälkeen toisten hyväntekeväisyyteen. Mutta näiden opetuslasten piti halukkaasti jakaa omistamansa todella aineellisessa tai hengellisessä tarpeessa olevien ihmisten auttamiseksi.
3, 4. a) Mikä kehotus Timoteuksen piti esittää varakkaille kristityille? b) Mitä asennetta heidän pitäisi välttää tämän kehotuksen mukaisesti?
3 Jeesuksen neuvon henkeä valaisee hyvin se, mitä apostoli Paavali käski Timoteuksen sanoa varakkaille kristityille. Me luemme: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme; että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, kooten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään.” (1. Tim. 6:17–19) Mitä tämä kehotus tarkoittaa?
4 Rikkaitten kristittyjen ei tullut pitää itseään parempina ihmisinä varallisuutensa takia. Eikä heidän tullut panna luottamustaan rikkauteen. Koska omaisuus voidaan varastaa, menettää tai tuhota, se on hyvin huono perustus toiveitten rakentamiselle. Mutta ikuinen Jumala Jehova ansaitsee ehdottoman luottamuksemme. Ellei Hän olisi huolehtinut niin runsaskätisesti elämän ylläpitämisestä maan päällä, kukaan ei voisi pysyä elossa. (Apt. 14:16, 17; 17:25) Kuinka tyhmää siksi olisikaan jättää huomioon ottamatta Luoja ja keskittää elämänsä aineellisen ympärille!
5. Miten meidän pitäisi käyttää omaisuuttamme ja miksi? (Luuk. 16:1–13)
5 Kaiken Luojana Jehova on kaiken Omistaja. Siksi on aivan oikein, että me palvomme häntä ja käytämme sitä, mitä mahdollisesti omistamme, sellaisella tavalla, joka on otollista hänen silmissään. (Ps. 95:3–6) Tämä merkitsee sitä, että käytämme omaisuuttamme toisten auttamiseen hengellisesti ja aineellisesti. Varakkaita kristittyjä kehotettiin tekemään hyvien töittensä maine yhtä runsaaksi kuin oli heidän omaisuutensa. Käyttämällä sitä, mitä heillä oli, toisten ahdingon huojentamiseen, he kokosivat aarretta taivaaseen. Todellisuudessa kaikki uskolliset kristityt, jotka toimeliaasti auttavat jatkuvasti hengellisessä ja aineellisessa tarpeessa olevia, kokoavat taivaaseen aarretta, joka antaa runsaat osingot Jehova Jumalalta tulevina palkkioina.
6. Miksi meidän pitäisi varoa antamasta minkään estää aarteen kokoamistamme taivaaseen?
6 Toisin kuin aineellinen omaisuus, joka voidaan varastaa, tai vaatteet, jotka koit voivat syödä, hyvien tekojen maine Jumalan edessä on tuhoutumaton. Totisesti meidän pitäisi siksi elossa ollessamme haluta tehdä kaikkemme sen varomiseksi, ettemme antaisi aineellisen omaisuuden, elämän huolten tai nautintojen estää meitä saamasta hyvää mainetta Jehova Jumalan edessä. Varsinkin siksi, että elämän kesto on epävarmaa, on erittäin tärkeää, ettemme joudu syrjään päätavoitteestamme – Jehova Jumalan hyväksyttyinä palvelijoina ja Herramme Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina pysymisestä. Kuinka surullista olisikaan, jos kuolema yllättäisi ihmisen eikä hän olisi käyttänyt hyväkseen tilaisuuksiaan koota aarre taivaaseen!
7. Mikä voi auttaa meitä keskittymään aarteen keräämiseen taivaaseen?
7 On siksi hyvin tärkeää, että me kiinnitämme sydämemme ponnistelemaan aarteemme lisäämiseksi taivaaseen. Yksi seikka, joka auttaa meitä tässä, on ajan käyttäminen sen arvostusta ilmaisevaan miettimiseen, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet hyväksemme. Me olemme Jehova Jumalalle kiitollisuudenvelassa elämästämme. (Ilm. 4:11) Vaikka niin monilla ihmisillä on kiittämätön asenne, Korkein on suonut jatkuvasti kaikkien hyötyä anteliaista varauksistaan elämän ylläpidoksi. (Matt. 5:45) Suurimman rakkautensa ilmaukseksi Jehova Jumala ei säästänyt edes rakkainta Poikaansa Jeesusta Kristusta kuolemasta häpeällistä kuolemaa paalussa. Tämä teki meille mahdolliseksi vapautua synnistä ja kuolemasta ja tulla lopulta Jumalan täydellisiksi lapsiksi ikuisiksi ajoiksi. (Room. 5:8; 8:32) Ja Jeesus Kristus osoitti suuren rakkautensa luovuttamalla halukkaasti elämänsä meidän puolestamme. (1. Joh. 2:2) Eikö sen rakkauden, jota meitä kohtaan on osoitettu, pitäisi saada meidät käyttämään jokainen tilaisuus kiitollisuutemme todistamiseen auttamalla toisia ihmisiä hengellisesti ja aineellisesti.
KÄYTÄ AIKA HYVIN
8. Mikä voisi ilmaista, että joku käyttää liian paljon aikaa nautintojen tavoittelemiseen?
8 Rakkautemme Jehovaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan pitäisi tosiaan saada meidät käyttämään aikamme hyvin. Tekisimmekö me siten, jos nautinnot tulisivat niin tärkeiksi, että ne saisivat meidät ajattelemaan, ettemme voisi elää ilman niitä? Ilmeisestikään emme! Meidän ei pitäisi unohtaa sitä, että miljoonat ihmiset ovat monien vuosisatojen ajan eläneet ilman radiota, televisiota, elokuvia, autoja, urheilutoimintoja, kauas ulottuvia huvimatkoja ja muuta sellaista. Eikö siis järkevästi ajatellen ole viisasta antaa sellaisille seikoille toisarvoinen sija elämässämme? Jos siis joku havaitsee käyttävänsä enemmän aikaa nautinnon tavoittelemiseen kuin suoranaisesti tosi palvontaan liittyviin asioihin, niin eikö hänestä ehkä ole tullut ’nautintoja rakastava’? (2. Tim. 3:4) Ja eikö hän ole vaarassa tulla täysin hedelmättömäksi ylistyksen tuottamisen suhteen Jumalan nimelle? – Luuk. 8:14.
9, 10. a) Mikä on tasapainoinen näkemys terveellisestä rentoutumisesta Jeesuksen Kristuksen esimerkin perusteella? b) Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä”?
9 Tietysti Jehova Jumalan uskolliset palvelijat voivat aivan oikein nauttia erilaisesta terveellisestä rentoutumisesta tai virkistäytymisestä. Jeesus Kristuskin otti vastaan kutsuja aterioille ja pitoihin ja lisäsi hääjuhlan iloa muuttamalla ihmeen avulla vettä parhaimmanlaatuiseksi viiniksi. (Luuk. 5:29; 7:36; 14:1; 19:5, 6; Joh. 2:1–11) Mutta Jeesus ei tehnyt nautinnosta, ruoka ja juoma mukaan luettuina, tärkeintä asiaa elämässään. Hän sanoi kerran opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh. 4:34) Emmekö me samoin saa suurinta iloa Jumalan tahdon tekemisestä?
10 Jeesus oli väsynyt ja nälkäinen, kun hän sanoi edellä olevat sanat. Mutta kun tarjoutui tilaisuus todistuksen antamiseen, hän uppoutui siihen niin, että hänen henkilökohtainen epämukava olonsa häipyi taka-alalle. Se ilo ja tyydytys, joka oli seurauksena Jumalan tahdon tekemisestä, oli kuin ruokaa Jeesukselle Kristukselle. Varmaan me haluamme tämän pitävän paikkansa meistäkin. Siksi meidän tulisi pitää nautinnot kurissa, niin etteivät ne estä meitä kokemasta paljon suurempaa onnellisuutta, joka tulee lähimmäistemme hengellisestä ja aineellisesta auttamisesta.
11. Onko kristityillä oikeus käyttää aikaansa vain omaksi nautinnokseen, ja mihin Jesajan 58:13, 14:ssä esitettyyn periaatteeseen voimme tässä suhteessa nojautua?
11 Jottemme tulisi ajankäytössämme itsekkäiksi, meidän tarvitsee aina muistaa, että aika itsessään on lahja Jehovalta, jotta käyttäisimme sitä sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Meillä ei ole oikeutta käyttää aikaa ainoastaan omaksi nautinnoksemme. Tätä valaisee hyvin se, mitä Jehova Jumala odotti israelilaisilta sapattipäivänä. Profeettansa Jesajan kautta hän julisti: ”Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa.” (Jes. 58:13, 14) Sen lisäksi, että israelilaiset pidättyivät työstä, heidän tuli siis pitää sapattia erikoisesti Jehovalle omistettuna päivänä. Se ei ollut heidän omien nautintojensa tavoittelemiseen tarkoitettu päivä, vaan aika saada tosi iloa Jumalan tahdon tekemisestä, hengellisten asioitten pitämisestä ensi sijalla. Sapattilain hengen mukaisesti tosi kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita jokaisen päivän käyttämisestä siten, että se koituu Jehova Jumalan ylistykseksi.
OLE VALMIS ISÄNNÄN PALUUSEEN
12. a) Mikä muu tärkeä syy meillä on olla ahkeria Jehovan työssä, kuten Luukkaan 12:35–40 osoittaa? b) Missä tilassa meidän pitäisi pyrkiä olemaan joka päivä ja miksi?
12 On vielä yksi syy siihen, miksi Isännän Jeesuksen Kristuksen uskollisten palvelijoitten ei pitäisi vetelehtiä Jehovan työn tekemisessä. Tätä valaistaan seuraavassa kuvauksessa, jonka Jumalan Poika esitti: ”Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä, kun hän palaa häistä, jotta he hänen saapuessaan ja kolkuttaessaan voisivat heti avata hänelle. Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttää itsensä ja panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja tulee vierelle ja palvelee heitä. Ja jos hän saapuu toisella vartiolla, vieläpä jos kolmannellakin, ja tapaa heidät tällaisina, niin onnellisia he ovat! Mutta tietäkää se, että jos talonisäntä olisi tiennyt, millä hetkellä varas tulee, niin hän olisi pysynyt valveilla eikä olisi antanut murtautua taloonsa. Pysykää tekin valmiina, koska hetkenä, jota ette luule todennäköiseksi, Ihmisen Poika tulee.” (Luuk. 12:35–40) Aivan niin kuin me emme tiedä, milloin elämämme saattaa päättyä, me emme tiedä täsmälleen sitäkään aikaa, jolloin Jeesus Kristus saapuu panemaan täytäntöön tuomion, vaikka tiedämmekin, että sen aika tulee jatkuvasti lähemmäksi. Tämä merkitsee, että meidän pitäisi olla joka päivä valmiina odottamassa Isäntämme paluuta.
13. a) Mitä orjat tekivät isäntänsä poissa ollessa Jeesuksen kuvauksessa? b) Miten isäntä palkitsee odottavat orjansa?
13 Juuri siten orjat menettelevät kuvauksessa. Heidän pitkät viittansa eivät riipu väljinä heidän yllään, vaan ne on vedetty ylös jalkojen välistä ja kiinnitetty vyön alle. Näin vyötettyinä he jatkavat tehtäviensä hoitamista, ja heidän lamppunsa antavat tarpeellisen valaistuksen. Vaikka odotusaika ulottuu toiselle vartiolle (noin kello 21:stä puoliyöhön) ja jopa kolmannellekin vartiolle (keskiyöstä noin kello 3:een), uskolliset orjat pysyvät toimeliaina ja valppaina. Kun isäntä lopulta saapuu ja näkee palvelijoittensa antaumuksen, hän palkitsee heidät erittäin poikkeuksellisella tavalla. Hän panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja alkaa palvella heitä. Hän ei kohtele heitä orjina, vaan uskollisina ystävinä. Minkä erinomaisen palkan he saavatkaan siitä, että ovat jatkaneet isäntänsä hyväksi työskentelemistä läpi yön odottaessaan hänen paluutaan!
14. Mitä kysymyksiä voitaisiin tehdä, kun otetaan huomioon, miten monta vuotta on kulunut siitä, kun Jeesus esitti Luukkaan 12:35–40:een muistiinmerkityt sanat?
14 Yli 1 900 vuotta on kulunut siitä, kun Jeesus Kristus esitti tämän kuvauksen. Hänen seuraajansa ovat siksi odottaneet tosiaan kauan hänen palaavan panemaan täytäntöön tuomion jumalattomalle maailmalle. Monista saattaa vaikuttaa siltä kuin toinen vartio olisi jo kulunut ja että olemme pitkällä kolmatta vartiota. Mutta ovatko jotkut meistä väsymässä? Vai olemmeko edelleen lujasti vyötettyinä toimintaan? Annammeko valomme loistaa hyvän käytöksemme ja innokkaan todistamisen välityksellä, samalla kun pidämme polttoainevarastomme täynnä mukautumalla Jumalan hengen vaikutukseen? – Matt. 5:14–16; vrt. Sak. 4:2–6.
15. Kun Jeesus Kristus palaa panemaan täytäntöön tuomionsa, niin mitä hän tarkkailee opetuslapsikseen tunnustautuvista?
15 Mitä Isäntämme tarkkailee, kun hän palaa panemaan täytäntöön tuomion? Hän panee merkille, ovatko ne, jotka tunnustautuvat hänen palvelijoikseen, todella sellaisia. Ovatko he totelleet uskollisesti käskyä: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa”? (Matt. 28:19, 20) Onko heillä hyvä maine sellaisten töitten tekemisessä, jotka ilmaisevat aktiivista kiinnostusta ”vähäisimpiä” Kristuksen veljiä kohtaan? Kun he näkivät näiden Kristuksen veljien olevan puutteenalaisia, niin antoivatko he ruokaa nälkäisille, juomaa janoisille, osoittivatko he vieraanvaraisuutta vieraille, vaatettivatko he vähissä vaatteissa olevia, antoivatko he apua ja lohdutusta sairaille ja kävivätkö he niiden luona, jotka oli epäoikeudenmukaisesti vangittu? (Matt. 25:35–40) Ovatko he pysyneet hengellisesti hereillä, niin etteivät alentavat lihan teot ole tahranneet heitä? – Matt. 7:21–23; Luuk. 21:34–36; 2. Piet. 3:14.
16. Miksi meidän pitäisi ajatella hyvin vakavasti sitä, mitä teemme rakentaaksemme hyvien tekojen maineen Jumalan edessä?
16 Meidän kaikkien pitäisi ajatella vakavasti asemaamme Jumalan ja Kristuksen edessä nyt. Meillä ei ole loputtomasti aikaa rakentaa hyvien tekojen mainetta. Riippumatta siitä, minkä ikäisiä nyt olemme, joko kuolema tai Isäntämme paluu kohtaa meidät. Jos laiminlyömme kristillisiä velvollisuuksiamme, niin jompikumpi tapahtuma voisi yllättää meidät niin kuin varas valmistautumattomina. Tehkäämme sen tähden parhaamme elääksemme joka päivä niin kuin se olisi viimeinen päivämme, älkäämmekä salliko henkilökohtaisten halujen tai mieltymysten ehkäistä uskollista Jehova Jumalan ja Isäntämme Jeesuksen Kristuksen palvelemista. Silloin meidän ei tarvitse koskaan pahoitella sitä, millä tavalla olemme käyttäneet aikamme, voimamme ja aineelliset varamme. Meillä ei tule olemaan mitään pelättävää, kun seisomme Kristuksen tuomarinistuimen edessä, kun hän tekee ratkaisuja Isänsä puolesta. (2. Kor. 5:10) Havaittakoon meidät siis ihmisiksi, joilla on runsas aarre taivaassa.
[Kuva s. 22]
Niiden aktiivinen auttaminen, joilla on hengellistä tai aineellista tarvetta, tuottaa runsaan hengellisen palkan