Miksi kristikunta ei tule säilymään?
”Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta? . . . kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.” – Jer. 8:9, 10.
1. Miksi ei ole outoa, että Jerusalem osoittautuisi pettymyksen aiheeksi rauhan aikaansaamisessa?
NYKYAJAN Jerusalem, maailman kolmen suuren uskonnon arvostama kaupunki, tuntuu jälleen näyttelevän maailmanroolia. Onko se vielä oleva Rauhanruhtinaan kaupunki? Onko se vielä oleva tärkeä tekijä maailmanrauhan aikaansaamisessa? Näissä suhteissa se on tuottava pettymyksen niille, jotka antavat sille suuren uskonnollisen arvon. Tämän ei tarvitse vaikuttaa meistä oudolta, sillä myös muinainen Jerusalem petti itse Jumalankin, jonka loistoisa temppeli kruunasi kuuluisan Moorianvuoren lakea.
2. a) Mitä vaille voimme jäädä, jos kuuntelemme kristikunnan puhetorvia? b) Minkä Jehova on herättänyt varoittamaan kristikuntaa?
2 Älkäämme olko niiden joukossa, jotka nykyään omaksuvat väistämättömään pettymykseen johtavan menettelyn. Kristikunnalla, joka kiinnittää suuret toiveet nykyiseen Jerusalemiin, on ollut pitkään määräävä sanansa sanottavana uskonnollisissa ja poliittisissa asioissa. Sen arvovallasta huolimatta meiltä voi jäädä haluamamme ikuinen elämä saavuttamatta, jos kuuntelemme, mitä sen puhetorvilla on sanottavana tänä koko ihmishistorian kriittisimpänä aikana. Sen Jumalan erehtymättömän sanan mukaan, jota kristikunta väittää palvovansa, sen nimikristillinen järjestelmä on tuomittu tuhoon samoin kuin profeetta Jeremian ajan Jerusalem. (Jer. 6:1–8) Kristikuntaa on asianmukaisesti varoitettu sitä odottavasta varmasta tuhosta sellaisten ihmisten välityksellä, jotka ovat Jeremian tavoin täysin antautuneet Jumalalle. Aivan samoin kuin Jerusalemin loppua edeltävinä viimeisinä päivinä Jeremian aikana, Jehova Jumala on herättänyt voidellut todistajansa nykyiseksi Jeremia-luokaksi. (2. Aikak. 36:15, 16) Jehova on lähettänyt kristikunnan kirkonjäsenten luo säännöllisesti näitä kristittyjä todistajiaan ikään kuin ”varhaisesta alkaen, päivä päivältä”. (Jer. 7:25, 13) Mutta turhaan!
3. Mitä toimintamallia sellaisen varoituksen suhteen kristikunnan ”profeetat” ja ”papit” ovat noudattaneet?
3 Kuitenkaan kristikunnan ”profeetat” ja ”papit” eivät ole ottaneet varoitusta varteen. He eivät halua ”laumojaan” häirittävän. Siksi he esittävät niille valheellisia vakuutteluja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan profetioiden kanssa. Tilanne oli samanlainen Jeremian aikana. Se oli samanlainen myös Kristuksen apostolien päivinä. (Jer. 5:20, 21; Matt. 13:13–15; Apt. 28:25–27) Haluammeko me olla noiden harhaanjohdettujen ihmisten kaltaisia ja kieltäydymmekö ottamasta varoitusta varteen? Emme!
VÄÄRÄ LUOTTAMUS USKONNOLLISEEN LUMOUKSEEN
4, 5. a) Millaiseen rakennelmaan kristikuntaan kuuluvat panevat luottamuksensa nykyään? b) Miten Jeremia kuvailee ihmisiä, jotka tekivät samanlaisen erehdyksen hänen aikanaan?
4 Miljoonat ihmiset nykyään panevat luottamuksensa tuomittuun uskonnolliseen rakennelmaan. Kristikunnan papisto suostuttelee kirkon jäseniä tekemään siten. Jerusalemin ja Juudan maan asukkaat tekivät samanlaisen erehdyksen Jeremian päivinä. Emme halua jäljitellä heitä. Jehova käski Jeremian seisoa Jerusalemin temppelin porteissa ja sanoa julkisesti sinne tuleville:
5 ”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ . . . te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä. Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: ’Me kyllä pelastumme’ – tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia! Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.” – Jer. 7:4–11.
6. Minkä toiminnan aikana Jeesus käytti Jeremian esittämiä kielikuvia Jerusalemin temppelistä?
6 Jeremiaa ei valtuutettu puhdistamaan temppeliä kaikesta saastaisesta, mitä sinne olivat tuoneet ne, jotka yhdistivät Jehovan palvonnan pakanalliseen epäjumalanpalvontaan. (Jer. 7:30, 31) Mutta yli 630 vuotta tuon temppelin tuhoutumisen jälkeen Jeesus Kristus, Jumalan Poika, puhdisti Jerusalemin jälleenrakennetun temppelin kaksi kertaa. Jeesus käytti silloin Jeremian esittämiä kielikuvia. Me luemme: ”Jeesus meni temppeliin ja heitti ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat temppelissä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. Ja hän sanoi heille: ’On kirjoitettu: ”Minun huonettani tullaan kutsumaan rukoushuoneeksi”, mutta te teette siitä ryöstäjien luolan.’” (Matt. 21:12, 13; ks. myös Joh. 2:15, 16.) Tämä saastutettu temppeli tuhottiin vuonna 70.
7. a) Millaiseksi kristikunnan uskonnonharjoittajat muuttavat uskonnollisen rakennelmansa samanaikaisesti kun he suorittavat palvontaansa? b) Mitä nimitystä he käyttävät Jeesuksesta Kristuksesta, ja mitä nimitystä hän käyttää heistä?
7 Varsinkin vuodesta 1919 lähtien nykyinen Jeremia-luokka on kiinnittänyt maailman huomion kristikunnan saastaiseen tilaan. Samanaikaisesti kun kirkonjäsenet suorittavat palvontaansa tässä nimikristillisessä asiainjärjestelmässä, he ’varastavat, tappavat, rikkovat avion ja vannovat väärin’. He esittävät uskonnollisia uhreja muille jumalille (Baaleille, herroille) Herran Jeesuksen Kristuksen lisäksi. Materialistisesti he muuttavat uskonnollisen rakennelmansa ”ryövärien luolaksi”. (Jer. 7:9–11) Vaikka kristikunnan uskonnonharjoittajat tekevät kaikkea tällaista Jehovalle vastenmielistä, he palvelevat huulillaan Jeesusta Kristusta ja kutsuvat häntä ”Herraksi”. He ajattelevat, että tämän takia kaikki on hyvin ja että heidän palvontansa on otollista Jumalalle ja Kristukselle. Mutta Jeesus Kristus yllättää heidät kutsumalla heitä ”laittomuuden tekijöiksi” siksi, että he eivät tee hänen Isänsä tahtoa. – Matt. 7:21–23.
8. Miksi kristikunnan uskonnonharjoittajat ajattelevat, että heidän uskonnollisella rakennelmallaan on lumouksen suoja?
8 Samoin kuin israelilaiset, joille Jeremia esitti Jehovan sanoman, kristikunnan uskonnonharjoittajat pitävät ’temppeliä’, johon he ovat liittäneet Kristuksen nimen, ikään kuin Jumalan lumoamana onnettomuudelta suojelevana taikakaluna. He viittaavat nimikristilliseen rakennelmaansa ja sanovat: ”Tämä on Herran temppeli!” (Jer. 7:4) Roomalaiskatolinen kirkko väittää olevansa apostolinen muodostamalla apostolisten seuraajien sarjan, joka palaa aina Kristuksen kahteentoista apostoliin saakka. Ison-Britannian anglikaaninen kirkko menettelee samaan tapaan ”piispojensa” (episkopaalisen papiston) suhteen. Idän ortodoksisten kirkkojen patriarkaatit luottavat kahteentoista apostoliin johtavaan piispojensa kuviteltuun katkeamattomaan sarjaan ja väittävät apostoleilla olleen apostolisia seuraajia. Rooman paavinkirkko väittää, että se on rakennettu apostoli Pietarille, joka olisi ”tämä kallio”, eivätkä siksi ”helvetin portit” voi sitä voittaa. (Matt. 16:18, 19, Douay) Tällaisen väitetyn jatkuvuuden vuoksi Kristuksen omasta ajasta asti he ajattelevat, että kristikunnalla on lumouksen suojelema elämä, niin että se on turvassa tuholta.
9, 10. a) Mikä kysymys herää palvojista, jotka panevat luottamuksensa kristikunnan ’lumouksen suojelemaan elämään’? b) Mitä Jehova käski Jeremian sanoa juutalaisista, jotka panivat luottamuksensa temppeliinsä?
9 Mutta jos joku panee luottamuksensa kristikunnan ’lumouksen suojelemaan elämään’, niin takaako se hänelle suojan onnettomuudelta ja tuholta sen kanssa? Apostoli Paavali varoittaa, että ”viimeisinä päivinä” ihmisillä olisi ”jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja”, hän lisäsi, ”näistä käänny pois”. (2. Tim. 3:1–5) Kun siis joku noudattaa ulkonaisia muodollisuuksia rakennuksessa tai instituutiossa, jonka sanotaan olevan Jumalalle omistettu, mutta samanaikaisesti saastuu väärän palvonnan ja maailmallisuuden sekoituksesta, niin varmistaako se hänelle suojeluksen Jumalan vanhurskaan epäsuosion ilmaisulta? Mitä Jehova käski Jeremian sanoa israelilaisille, jotka luottivat ’temppeliinsä’? Kuuntelehan:
10 ”Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa [noin 32 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista], jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden! Ja koska te nyt olette kaikkia näitä tekoja tehneet, sanoo Herra, ettekä ole kuulleet, vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin, niin minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini, johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle, ja heitän teidät pois kasvojeni edestä niinkuin olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.” – Jer. 7:12–15.
11. Mitä sellaista tapahtui Samuelin aikana Siilossa, mikä järkytti israelilaisten uskonnollista herkkätunteisuutta?
11 Se, mitä tapahtui Siilossa nuoren profeetan Samuelin päivinä, järkytti israelilaisten uskonnollista herkkätunteisuutta. He luottivat siihen, että pyhä liiton arkki pelastaisi heidät kärsimästä tappiota filistealaisten käsissä. Niinpä otettiin arkki Siilossa olevan tabernaakkelin kaikkeinpyhimmästä, ja lakia rikkovat papit, ylimmäisen papin Eelin pojat, kantoivat sen taistelukentälle. Mutta arkki ei suojellut heitä Jehovan lain rikkomisesta johtuvilta seurauksilta. Arkki joutui pakanallisten filistealaisten käsiin, Eelin pappispojat Hofni ja Piinehas surmattiin, ja kun lihava ylimmäinen pappi Eeli kuuli ikävät uutiset, hän menetti tajuntansa ja kaatui taaksepäin, taittoi niskansa ja kuoli. Israelilaiset joutuivat olemaan jatkuvasti filistealaisten sortamina, eikä arkki, Jehovan läsnäolon vertauskuva, palannut koskaan takaisin paikalleen Siilossa olevaan pyhään tabernaakkeliin, vaikka vitsauksen alaisiksi joutuneet epäjumalia palvovat filistealaiset lähettivätkin sen takaisin. – 1. Sam. 3:1–7:2.
12. Miten Jehova kohteli Jerusalemia ja Juudan maata samoin kuin hän oli kohdellut kerran suosittua Siiloa?
12 Jeremian kautta Jehova varoitti, että hän tekisi Jerusalemille samoin kuin kerran suositulle Siilolle. Niinpä hän salli babylonialaisten tuhota Jerusalemin vuonna 607 eaa. Temppelikin, jonka kuningas Salomo oli rakentanut ja jossa oli liiton arkki, hävitettiin maan tasalle. Arkki hävisi muistiinmerkinnöistä, niin ettei sen olinpaikasta tiedetä vieläkään. Kun onnettomuus kohtasi Siiloa, filistealaiset antoivat israelilaisten jäädä sinne. Mutta kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin, he karkottivat suurimman osan eloon jääneistä juutalaisista kaukaiseen Babyloniin. Vähäiset jäljelle jääneet juutalaiset hylkäsivät lopulta maan peloissaan ja pakenivat Egyptiin. Niin koko Juudan maa jäi asumattomaksi. Siten Jehova heitti liiton rikkovat juutalaiset pois kasvojensa edestä!
13. Mikä läksy meidän pitäisi oppia tästä väärin kohdistetusta luottamuksesta?
13 Ottakaamme tämä nykyään opiksemme. Älkäämme panko luottamustamme siihen, mitä kristikunnan papisto pitää uskonnollisena lumouksena, joka pelastaisi sen häviöltä. ”Suuri ahdistus”, joka on pian kohtaava sitä, on oleva pahempi kuin se ahdistus, joka kohtasi Jerusalemia ja sen temppeliä 37 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus puhdisti ”ryövärien luolaksi” muuttuneen Jerusalemin saastutetun temppelin. – Matt. 24:1, 2, 21, 22.
USKONNOLLISESTA PYHYYDESTÄ PYHÄINHÄVÄISTYKSEEN
14. Miksi meidän ei pitäisi rukoilla Jumalalta kristikunnalle varjelusta?
14 Kukaan, joka todella rakastaa Raamatun Jumalaa, ei rukoile, ettei sellaista tapahtuisi kristikunnalle. Jehova kielsi profeetta Jeremiaa rukoilemasta Jerusalemin ja sen häväistyn temppelin puolesta, ettei niiden olisi tarvinnut kohdata Hänen vanhurskasta suuttumustaan. Jerusalemin nykyistä vastinetta kristikuntaa ei voida parantaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, joiden aikana Jehova on lähettänyt kristittyjä todistajiaan varoittamaan kristikuntaan kuuluvia, se jatkaa edelleen vaeltamista pahuudessa, jota ei voida antaa sille anteeksi. – Jer. 7:18–26; 5:7–9.
15, 16. a) Minkä menettelytavan vuoksi kristikunta ei ansaitse sääliä? b) Mitä Jehova sanoi Jeremian 7:30, 31:ssä tämän valaisemiseksi?
15 Meidän ei pitäisi sääliä kristikuntaa siksi, että sen tuho vaikuttaa niin moniin ihmisiin. Sen menettely on tuottanut paljon häpeää Jumalalle. Eikö meidän ennen kaikkea pitäisi ajatella häntä? Hän on tärkeämpi kuin kaikki ihmisluomukset. Ajattele, kuinka kristikunta satoine miljoonine kirkonjäsenineen on tuottanut häpeää hänen nimelleen ja vainonnut hänen uskollisia todistajiaan, jotka ovat julistaneet hänen varoituksiaan ja hänen elämää pelastavia neuvojaan. Tunnemmeko enemmän sääliä välinpitämättömiä, tottelemattomia ihmisiä kohtaan kuin Korkeimman Jumalan nimeä kohtaan? Heidän tuhoutumisensa kristikunnan mukana on tosin valitettavaa, mutta heidän nykyinen häpeällinen uskonnollinen käytöksensä ei ole sen vähemmän valitettavaa. Tämän valaisemiseksi Jehova sanoi:
16 ”Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen. Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon [Jerusalemin etelämuurin ulkopuolelle], polttaakseen tulessa [mitä?] poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.” – Jer. 7:30, 31; huom. 3. Moos. 18:21; 20:2–5.
17. a) Mikä sääliä koskeva kysymys herää, kun ajatellaan ihmisuhreja ja niitä esittäneitä vanhempia? b) Keistä ajatus sellaisten ihmisuhrien esittämisestä oli lähtöisin?
17 Kun on kysymys säälin ilmaisemisesta, niin säälimmekö me enemmän epäjumalia palvovia vanhempia, jotka joutuivat tekemään tilin Jehovan kanssa, vai niitä kirkuvia poikia ja tyttäriä, jotka annettiin ihmisuhriksi väärälle jumalalle Moolokille (Kuninkaalle), korkealla alttarilla Toofetissa Hinnomin pojan laaksossa? (Jer. 32:35) Miten nuo sydämettömät vanhemmat voisivat yhdistää vihamielisen epäjumalan Moolokin palvonnan laakson pohjoispuolella olevassa pyhässä temppelissä suoritettuun palvontaan? He eivät esittäneet Jehovan käskystä sellaisia ihmisuhreja väärälle jumalalle. Ajatus sellaisista ihmisuhreista tuli uskonnollisten luopioitten mieleen, ei Jehova Jumalan mieleen. Mitä ihmiset, jotka yrittävät sekoittaa sellaisen palvonnan Jehovan palvontaan, ansaitsevat?
18. Millaisia nämä entisajan uhrit ovat määrällisesti verrattuina kristikunnan nykyään vajaassa sadassa vuodessa esittämiin uhreihin?
18 Luopioiksi tulleitten ”Juudan miesten” silloiset lapsiuhrit ovat määrältään vähämerkityksisiä verrattuina niihin ihmisuhreihin, jotka kristikunta on uhrannut epäkristillisille jumalilleen satojen vuosien aikana. Vaikka se väittää olevansa Rauhanruhtinaan näkyvä valtakunta, se on uhrannut lukemattomia poikia ja tyttäriä sodan jumalalle, omalle Moolokilleen eli ”Kuninkaalleen”. Vajaassa sadassa vuodessa se on uhrannut kymmeniä miljoonia parhaita nuoria kirkonjäseniään koko ihmishistorian kahdessa verisimmässä sodassa ja monissa pienemmissä sodissa. Jumalaa pilkkaavasti kristikunta nimittää tätä kristillisyydeksi. Tällaisen henkensä uhraamisen kristikunta katsoo merkitsevän uhratuille välitöntä pääsyä Kristuksen läsnäoloon taivaaseen!
JEHOVA JUMALAA MIELLYTTÄVÄT UHRIT
19. Mitä se, että kristitty antaa ruumiinsa ”eläväksi, pyhäksi . . . uhriksi” Jumalalle merkitsee hänelle?
19 Jehova Jumala ei suosittele tällaisia uhreja Poikansa Jeesuksen Kristuksen seuraajille. Sen sijaan hän henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan Roomalaiskirjeen 12:1, 2:een: ”Minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” Kun kristitty antaa ruumiinsa ”eläväksi, pyhäksi . . . uhriksi”, niin se ei merkitse sitä, että hän tekisi itsemurhan tai että hänen uskontonsa pappi surmaisi hänet ja uhraisi hänet alttarilla. Se ei olisi ”pyhää palvelusta järjenkykyinenne”. Se merkitsee pikemminkin sitä, että kristitty viettää uhrautuvaa elämää Jumalan palveluksen hyväksi, eikä sitä, että hän tahallisesti tekee itsestään marttyyrin huomion herättämiseksi.
20. Mitä uhreja elävä kristitty voi antaa Jumalalle, kun hän elää tällaisella ”Jumalalle otollisella” tavalla?
20 Kun tosi kristitty elää jatkuvasti ”Jumalalle otollisella” tavalla, niin hän voi uhrata Jumalalle Heprealaiskirjeen 13:15, 16:ssa mainittuja uhreja: ”Uhratkaamme aina hänen [Kristuksen, Jumalan Ylimmäisen Papin] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään. Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.”
21. Minkä Jehova asetti eläinuhrien uhraamisen edelle valitun kansansa suhteen, ja mitä siis on sanottava ihmisuhreista?
21 Tällä tavalla kuvaillut uhrit eivät anna oikeutta sekoittaa Jehovan palvontaa ihmis- tai eläinuhrien esittämiseen tämän maailman väärille jumalille (Jes. 42:8) Jumala haluaa kansaltaan ennen kaikkea tottelevaisuutta, sitä että tottelemme ”Jumalan hyvää ja otollista ja täydellistä tahtoa”. Kun Jehova pelasti valitun kansansa muinaisen Egyptin kuolemaa tuottavasta sorrosta, hän ei asettanut etualalle ikään kuin kaikkein tärkeimmäksi eläinuhrien esittämistä hänelle: ”Vaan näin minä käsken heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte.” (Jer. 7:22, 23; 1. Sam. 15:22) Jos siis Jehova ei vaatinut eläinuhreja valitulta kansaltaan, niin paljon vähemmän hän pyytäisi siltä ihmisuhreja. Ei edes ajatus sellaisten ihmisuhrien esittämisestä kuin Baalille tai Moolokille esitettiin ’tullut hänen mieleensä’. – Jer. 7:31.
22, 23. a) Mistä johtuu, että kristikunta, joka on vuodattanut ennätyksellisen määrän ihmisverta, ei ole esittänyt Jumalalle otollisia uhreja? b) Mitä oli tapahtuva sen muinaiselle esikuvalle sen osoittamiseksi, jäisikö se rankaisematta?
22 Kaikesta ihmisveren vuodattamiseen liittyvästä hyytävästä maineestaan huolimatta kristikunta ei ole esittänyt Jumalalle häntä miellyttäviä uhreja. Se ei ole ollut tottelevainen Raamatun Jumalalle. (Miika 6:6–8) Se ei ole tähän päivään mennessä katunut tottelematonta menettelyään esittääkseen Jumalalle otollisen uhrin: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” (Ps. 51:19) Ansaitseeko kristikunta jäädä rankaisematta? Jääkö se rankaisematta? Sen muinainen esikuva Jerusalem koki asianmukaisen rangaistuksen, juuri niin kuin Jehova sanoi:
23 ”Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota ’Toofet’ ja ’Ben-Hinnomin laakso’, vaan ’Murhalaakso’, ja Toofetiin haudataan, kun ei ole muualla tilaa. Ja tämän kansan ruumiit joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruoaksi, eikä näitä kukaan karkoita. Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi.” – Jer. 7:32–34; 19:6–9.
24. Milloin tämän vakavan ennustuksen esikuvallinen täyttymys tapahtui?
24 Tätä vakavaa ennustusta ei toteutettu kuningas Joosian hallituskaudella, joka murskasi epäjumalankuvat ja saastutti paikat, jotka oli omistettu Moolokin ja muiden demonijumalien palvontaan. (2. Kun. 23:3–20) Toofetin ja Hinnominlaakson muuttaminen Murhalaaksoksi, jossa oli juudealaisten ruumiita, joita haudat eivät estäneet haaskalintuja ja petoeläimiä syömästä, tapahtui vuonna 607 eaa., jolloin pitkään piiritettynä ollut Jerusalem joutui babylonialaisille ja onnettomat eloon jääneet karkotettiin ja kaupunki jätettiin autioksi paikaksi. Seitsemänkymmentä vuotta Jerusalem ja Juuda olivat autioina. – 2. Aikak. 36:17–21.
25. Minkä Jeremian ennustuksen täyttymiseltä kristikunta ei edellä olevan valossa välty?
25 Nykyajan verivelkaisen kristikunnan, jolla on pakanallisia tapoja ja ihmisten perinteitä ja joka on sekoittanut pakanallisia filosofioita Raamatun opetuksiin, ei käy sen paremmin kuin sen muinaisen esikuvankaan. Se ei voi välttyä Jehovan ennustuksen täyttymiseltä: ”Suuri myrsky nousee maan perimmäisistä äärestä. Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” (Jer. 25:32, 33) Kristikunta ei säily elossa lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:1, 2, 21, 22) Sitä paitsi väärän uskonnon maailmanmahdin koko muukin osa menee heti sen jäljessä tuhoon!
[Tekstiruutu s. 9]
Raamatussa oleva Jeremian profetia osoittaa vanhurskautta rakastaville ”elämän tien”. Se kuvailee myös sen tuomion täytäntöönpanon, jonka Jehova Jumala langettaa väärälle uskonnolle ja hänen tahtoaan vastustaville kansoille. Sen hetki on käsillä! On sen tähden ajankohtaista käsitellä tässä ja seuraavissa ”Vartiotornin” numeroissa Jeremian profetian nykyistä täyttymystä.