Miksi kerubien käyttö Israelin palvonnassa ei ollut kuvainpalvontaa?
KYMMENEN käskyä annettiin Israelille Jumalan voiman ja kirkkauden ilmetessä kunnioittavaa pelkoa herättävällä tavalla, kun Jumala ”astui sille [Siinainvuorelle] alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu ja koko vuori vapisi kovasti”. Tässä tilaisuudessa Jumala sanoi: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.” Kuten Mooses selitti, tosi Jumala oli tullut niin mahtavalla tavalla, ”että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi”. – 2. Moos. 19:18; 20:4, 5, 20.
Koska kuvainpalvontaa vastaan tähdätty laki esitettiin heille niin voimakkaasti, jotkut saattaisivat kysyä, miksi Israelin käskettiin myös tehdä kaksi kultaista kerubia liitonarkin kannen päälle tabernaakkelin kaikkeinpyhimpään. Tämän lisäksi koko rakennelman kehys peitettiin pellavakankailla, jotka oli sisäpuolelta koristeltu värikkäillä kerubinkuvilla. – 2. Moos. 25:18; 26:1.
Kun tämän tabernaakkelin tilalle myöhemmin tuli Salomon temppeli, ”kaikkiin temppelin seiniin yltympäri hän leikkautti veistoksia, kerubeja”, ja ”hän teki kaikkeinpyhimpään kaksi kerubia öljypuusta, kymmenen kyynärän korkuista”. Myös temppelin ovet ja temppelissä käytettyjen kuparitelineitten sivuseinämät oli koristeltu kerubinkuvilla ja muilla kuvioilla. – 1. Kun. 6:29, 32, 23; 7:27–29.
Eikö kerubien ja muiden veistettyjen kuvien tekeminen temppeliä varten ollut kuvainpalvontaa?
Eivät kaikki kuvat ole epäjumalia
Epäjumala on kirjaimellinen kuva tai vertauskuva jostakin, joka on antaumuksen kohde, olkoonpa se sitten ainetta tai kuviteltu. Kuvainpalvonta, jossa käytetään kirjaimellisia kuvia tai vertauskuvia, on laajalle levinnyttä. Jopa Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnassa pystytettiin kaksi kultaista vasikkaa epäjumalanpalvontaa varten, ja erään myöhemmän kuninkaan hallitusaikana perustettiin Baalin palvonta, jota varten pystytettiin alttari ja pyhä paalu. – 1. Kun. 12:28; 16:29, 31–33.
Kuvien tekemisen kieltävä Jumalan laki ei kuitenkaan merkinnyt sitä, ettei mikään kuvien tai patsaitten tekeminen voisi tulla kysymykseen. Kuten edellä mainittiin, kerubinkuvia käytettiin koristeina tabernaakkelissa erämaassa ja Salomon temppelissä Jerusalemissa. Vanhan juutalaisen perinteen mukaan nämä kerubit olivat ihmisen muotoisia. Ne edustivat enkeliluomuksia. Liitonarkin kannella olevat kuvailtiin ”loistoisiksi kerubeiksi”. (Hepr. 9:5) Ne tehtiin jokaiselta yksityiskohdaltaan ”sen kaavan mukaan”, jonka Mooses sai Jehovalta. – 2. Moos. 25:9.
Nämä kerubit olivat ilmaus Jehovan kuninkaallisesta läsnäolosta, sillä hän sanoi: ”Siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä.” (2. Moos. 25:22) Jehovasta sanottiin siis kuvaannollisella tavalla, että hän ’istui kerubien päällä [tai ’välissä’]’. (1. Sam. 4:4; 2. Kun. 19:15; UM) Ainoastaan palvelemassa olevan ylimmäisen papin sallittiin mennä kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään, ja täten Jehova painoi hänen mieleensä, että Hän Jumalana oli Israelin Hallitsija. – Hepr. 9:7; Jes. 33:22.
Myös palvelusta toimittavat alipapit näkivät muut tabernaakkelissa ja temppelin sisäosassa olevat kerubinkuvat. Siten heidänkin mieleensä painettiin syvästi Jehovan pyhä läsnäolo.
Kuten olemme todenneet, nämä kerubeja esittävät kuvat eivät olleet ihmisten keksintöjä. Jehova itse määräsi, että ne piti panna temppeliin sitä varten, että papisto olisi täysin tietoinen hänen läsnäolostaan. Ne eivät myöskään voineet olla kansan kunnioituksen kohteina, koska ihmiset eivät yleensä nähneet kerubeja eivätkä sen tähden tunteneet houkutusta epäjumaloida niitä. (4. Moos. 4:4–6, 17–20) Sen sijaan että nämä kerubeja esittävät kuvat olisivat edistäneet kuvainpalvontaa, ne muistuttivat alituisesti Israelin papistoa sen suhteesta Korkeimpaan, Israelin hallitsevaan Kuninkaaseen, häneen joka vaati yksinomaista antaumusta. – 5. Moos. 6:13–15.
Ihmiset kohtasivat ensi kerran todellisia kerubeja Eedenin puutarhan ulkopuolella, kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä ja Jehova Jumala oli poistanut heidät puutarhasta ja asettanut ”Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”. Ihminen oli uhmannut Jumalan asemaa Suvereenina Hallitsijana, ja kerubit Jehovan valtaistuimen kannattajina sulkivat tien, niin etteivät he päässeet takaisin läheiseen suhteeseen Jehovan kanssa maallisessa paratiisissa. – 1. Moos. 3:23, 24.
Mutta se, että kerubit myöhemmin varjostivat arkin sovituskantta, osoitti, että Jehova oli jälleen kansansa Israelin keskuudessa. Jumala istui kerubien välissä ilmaisten, että hän oli avannut mahdollisuuden oikeaan suhteeseen kanssaan.
Israelin papeilla oli suurin vastuu kansan pitämisessä oikeassa suhteessa Jehovaan, ”sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus”. (Mal. 2:7) ”Herran pelon” ”tiedon alkuna” ja ”viisauden alkuna” piti sisältyä heidän opetukseensa. (Sananl. 1:7; 9:10) Heidän palveluksensa tabernaakkelissa ja myöhemmin temppelissä muistutti heitä alinomaa Jehovan läsnäolosta ja juurrutti heidän omaan sydämeensä oikeaa Jehovan pelkoa, niin että he puolestaan voivat juurruttaa tätä pelkoa kansaan.
Mutta mitä tapahtui profeetta Hesekielin päivinä? Maan kansa kääntyi vanhintensa ohjauksessa pois Jehovan läsnäolosta. Hesekiel saatettiin näyssä temppelin sisemmälle esipihalle, ja hän näki seitsemänkymmenen Israelin huoneen vanhimpiin kuuluvan miehen harjoittavan kuvainpalvontaa yhdessä temppelin sisähuoneista. He sanoivat: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan.” (Hes. 8:9–13) Tämä tapahtui itse temppelissä pappien puuttumatta asiaan. Tämän kuvainpalvonnan takia Jumala tuotti vuonna 607 eaa. tuhon Jerusalemille ja sen temppelille, sen kerubeja esittävät koristeet mukaan luettuina. Tuho ei johtunut kerubeja esittäviin koristeisiin liittyvästä kuvainpalvonnasta, vaan siitä, että Israel unohti juuri sen seikan, joka kerubien olisi pitänyt saada heidät tajuamaan, nimittäin Jehovan läsnäolon yksinomaista antaumusta vaativana Jumalana.
Pysykäämme siis tänä aikana kristittyinä lujina uskossamme ’pitäessämme läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäolon’. Toimikaamme uskossa ikään kuin nähden Hänet, joka on näkymätön, Jehovan. – Hepr. 11:27; 2. Piet. 3:12.