Matteus julistaa: ’Messias on tullut!’
MITKÄ ovat olleet ihmiskunnan historian tärkeimmät tapahtumat? Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että ne ovat olleet Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, syntymä, palvelus, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen nouseminen.
Sen Jumalan periaatteen mukaisesti, että ”kahden tai kolmen todistajan suulla on jokainen asia vahvistettava”, Jehova Jumala piti huolen siitä, että Jeesuksen Kristuksen elämästä kirjoitettiin muistiin neljä kertomusta näiden tapahtumien todenperäisyyden vahvistamiseksi. (5. Mooseksen kirja 17:6; 2. Korinttolaisille 13:1) Hän käytti tässä neljää ihmistä: Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. Näistä neljästä kirjoittajasta on täysin aiheellisesti sanottu, että kullakin heistä on oma erityinen teemansa ja tarkoitusperänsä ja kukin heijastaa omaa persoonallisuuttaan pitäen mielessään lähimmät lukijansa.
Matteuksesta, ensimmäisestä kirjoittajasta, on hyvin vähän tietoa. Voimme kuitenkin päätellä hänen olleen vaatimaton mies, sillä vain hänen kertomuksestaan saamme tietää hänen olleen halveksittu veronkantaja. (Matteus 9:9) Eikä ollut ihme, että veronkantajia halveksittiin! Ensiksikin he edustivat Rooman ikeen sitä osaa, joka koski ihmisten arkaan kohtaan eli rahakukkaroon! Sen lisäksi he olivat kuuluisia siitä, että he käyttivät oikeuksiaan väärin ja tulivat kiskureiksi. Veronkantaja Sakkeuksen sanat osoittavat tämän. Kun Jeesus oli tullut Sakkeuksen kotiin, tämä koki mielenmuutoksen ja sanoi: ”Jos olen joltakulta kiristänyt jotakin väärällä syytöksellä, sen minä palautan nelinkertaisena.” (Luukas 19:8) Näyttää kuitenkin siltä, ettei Matteuksen rehellisyyttä tullivirkailijana voida epäillä; muuten Jeesus ei olisi kehottanut häntä lähtemään suoraan työstään ja tulemaan Hänen seuraajakseen.
Jo silloin, kun Aadam osoitti tottelemattomuutensa Eedenissä, Jehova Jumala oli ennustanut arvoituksellisin sanoin Messiaan tulemisen viitaten häneen vaimon ”siemenenä”. Ja jo kuningas Daavidin aikana häneen viitattiin Jumalan ”voideltuna”. Erityisesti profeetta Daniel ennusti Messiaan tulemisen. (1. Mooseksen kirja 3:15; 22:17, 18; Psalmit 2:2; Daniel 9:24–27) Se, että kauan odotettu Messias oli viimeinkin tullut, oli todella niin sykähdyttävä uutinen, että Matteus julisti sen viivyttelemättä evankeliuminsa välityksellä. Parhaiden todisteitten perusteella näyttää siltä, että hän on hyvinkin saattanut kirjoittaa kertomuksensa jo vuonna 41.
ERIKOISPIIRTEITÄ
Matteuksen tarkoitus oli selvästikin se, että hänen evankeliumikertomuksensa yhdistäisi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotut tapahtumat ja Messiaan elämään liittyvät tapahtumat. Varhaisten kirkkohistorioitsijoiden lausunnot osoittavat, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa ensin heprean kielellä ja myöhemmin myös kreikan kielellä. Tätä käsitystä tukee se, etteivät mitkään hänen vanhemmista Raamatun kirjoituksista ottamansa lainaukset ole kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä, niin kuin muiden evankeliumin kirjoittajien lainaukset usein ovat, vaan heprealaisesta tekstistä. Ja sopusoinnussa sen teemansa kanssa, että Jeesus Kristus oli todella ennustettu Messias, Matteus osoittaa useammin kuin toiset, miten Jeesuksen elämä ja toiminta täyttivät Raamatun ennustuksia. (Vrt. Matteuksen 8:16, 17:ää Markuksen 1:34:ään ja Luukkaan 4:40:een.) Matteus myös korosti enemmän kuin muut evankeliumin kirjoittajat ”taivasten valtakuntaa” koskevaa teemaa, minkä vuoksi hänen evankeliumiaan on sanottu ”Valtakunnan evankeliumiksi”. – Matteus 4:17; 5:3; 11:12; 22:2.
Se, että Matteus oli aikaisemmin ammatiltaan veronkantaja, käy ilmi hänen kirjoitustyylistään. Ensiksikin hän arvosti syvästi sitä suurta ansaitsematonta hyvyyttä, jonka ansiosta hänestä oli tullut Messiaan apostoli, vaikka hän oli veronkantaja. Huomaamme siksi, että vain hän kertoo Jeesuksen tähdentäneen sitä, että vaaditaan armoa eikä ainoastaan uhria. On kiinnostavaa, että vain Matteus kertoo ne Jeesuksen lohduttavat sanat, jotka alkavat kehotuksella: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” – Matteus 9:9–13; 11:28–30; 12:7; 18:21–35.
Se, että Matteus oli ollut veronkantaja, ilmenee myös hänen suhtautumisestaan lukuihin. Vain hän kertoo, että Juudas kavalsi Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. (Matteus 26:15) Lisäksi kun toiset mainitsevat jotakin olleen vain yksi tai ilmaisevat asian yksikössä, Matteus esittää sen yksityiskohtaisemmin ja mainitsee jotakin olleen kaksi tai esittää asiat monikossa. (Vrt. Matteuksen 4:3; 8:28; 20:29, 30:tä Markuksen 5:2; 10:46, 47:ään ja Luukkaan 4:3; 8:27; 18:35–38:aan.) Vaikuttaa itse asiassa siltä, että Matteus piti luvuista. Niinpä huomaamme hänen luettelevan kuudennessa luvussa mallirukouksen seitsemän anomusta (kun Luukas luetteli viisi), seitsemän vertausta 13. luvussa ja seitsemän ”voi”-huutoa, jotka Jeesus esitti aikansa juutalaista papistoa vastaan 23. luvussa. Ja Matteus jakaa Jeesuksen sukuluettelon kolmeen neljäntoista sukupolven osaan. – Matteus 1:1–17.
Matteuksen evankeliumin erikoispiirteet tulevat myös esille pannessamme merkille, miten hänen kertomuksensa täydentää Luukkaan kertomusta. Tämä voidaan ymmärtää hyvin, kun otetaan huomioon, miten eri tavalla veronkantaja ja lääkäri ajattelevat. Emme voi myöskään jättää huomioon ottamatta pyhän hengen osuutta tässä asiassa. Matteus kirjoitti myös saadakseen uskolliset juutalaiset vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus oli kauan sitten luvattu Messias, kun taas Luukas esittää Jeesuksen koko ihmiskunnan Pelastajana. Siksi Matteus esittää Jeesuksen sukuluettelon Daavidin kautta ainoastaan Aabrahamiin asti, kun taas Luukas esittää sen aina ’Aadamiin, Jumalan poikaan’, asti. (Matteus 1:1–16; Luukas 3:23–38) Ilmeisesti Matteus seuraa Jeesuksen lainmukaista polveutumista Hänen kasvatusisänsä Joosefin kautta, kun taas Luukas seuraa luonnollista polveutumista Hänen äitinsä Marian kautta. Matteus kertoo, että enkeli näyttäytyi Joosefille, Jeesuksen kasvatusisälle. Luukas kertoo enkeli Gabrielin näyttäytyneen Marialle, Jeesuksen äidille. Matteus kertoo, että tähdistäennustajat tulivat katsomaan Jeesus-lasta, ’juutalaisten kuningasta’, ja toivat hänelle kalliita lahjoja, kun taas Luukas kertoo, että nöyriä paimenia kutsuttiin katsomaan vastasyntynyttä Pelastajaa.
MATTEUS ESITTELEE MESSIAAN
Kertoessaan Jeesuksen elämästä Matteus ei koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta todistaa, että Jeesus oli todella ennustettu Messias. Miten hän teki tämän? Viittaamalla teemansa tueksi noin sata kertaa Heprealaisiin kirjoituksiin. Esimerkiksi kertoessaan Jeesuksen syntymän yksityiskohdat hän korostaa sitä, että Jeesuksen syntyminen juutalaisesta neitsyestä Mariasta täytti erään ennustuksen. (Jesaja 7:14; Matteus 1:21–23) Kertoessaan siitä, miten Joosef ja hänen perheensä pakenivat säästyäkseen kuningas Herodeksen antamalta murhakäskyltä, Matteus huomauttaa tämän tapahtuneen, jotta seuraava raamatunkohta täyttyisi: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.” (Hoosea 11:1; Matteus 2:14, 15) Matteus osoittaa, että myös se suru oli ennustettu, joka aiheutui Herodeksen määräyksestä surmata kaikki Betlehemissä ja sen seutuvilla olevat kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. – Jeremia 31:15; Matteus 2:16–18.
Kolmannessa ja neljännessä luvussa Matteus esittelee Jeesuksen edelläkävijän, Johannes Kastajan, ja kertoo siitä, että hän kastoi Jeesuksen ja että Jumala itse tunnusti Jeesuksen Pojakseen. Sitten hän kertoo, miten Jeesusta kiusattiin kolme kertaa erämaassa ja miten Jeesus aloitti palveluksensa julistamalla ’taivasten valtakunnan tulleen lähelle’ ja suoritti myös monia ihmeparannuksia. Hän osoittaa Jeesuksen saarnaamisen täyttäneen myös erään ennustuksen. – Jesaja 8:23; 9:1; Matteus 4:13–17.
Matteus ei erikoisemmin ponnistele esittääkseen tapahtumia aikajärjestyksessä, paitsi kymmenessä viimeisessä luvussa. Koska Jeesuksen vuorisaarna sisältää niin erinomaisia opetuksia, Matteus esittää sen heti kerrottuaan Jeesuksen palveluksen aloittamisesta, vaikka Jeesus todellisuudessa piti tuon saarnan vasta noin vuotta myöhemmin. Se on epäilemättä suurenmoisin koskaan esitetty saarna, ja Matteus antaa siitä täydellisen selostuksen. Se alkaa yhdeksällä ’onnellisuudella’, jotka todella lohduttavat kaikkia totuutta ja vanhurskautta rakastavia ihmisiä. Ohimennen sanottuna nämä ovat onnelliseksi- eivätkä autuaaksijulistuksia, mistä syystä sellaiset nykyaikaiset käännökset kuin The Jerusalem Bible ja Uusi testamentti nykysuomeksi käyttävät sanaa ”onnellisia” sanan ”autuaita” sijasta, samoin kuin Uuden maailman käännös.
Mahatma Gandhin kerrotaan sanoneen vuorisaarnasta entiselle Intian varakuninkaalle Lordi Irwinille: ”Kun teidän maanne ja minun maani yhtyvät Kristuksen tässä vuorisaarnassa esittämien opetusten pohjalla, emme ole ratkaisseet ainoastaan omien maittemme ongelmia, vaan koko maailman ongelmat.” Tuo saarna sisältää myös kultaisen säännön. Sopusoinnussa teemansa kanssa Matteus kertoo, ettei Jeesus tullut tuhoamaan Mooseksen lakia vaan täyttämään sen ja että kultainen sääntö itse asiassa sisälsi Lain ja profeettojen koko tarkoituksen. – Matteus 5:17; 7:12.
Jeesuksen opetus teki ilmeisesti Matteukseen erityisen syvän vaikutuksen. Hänen kertomuksensa vuorisaarnasta on laajempi kuin muiden evankeliumien kertomus, mutta hänen selostuksensa Jeesuksen kahdentoista apostolin lähettämisestä (10. luku), hänen kertomuksensa seitsemästä Valtakuntaa koskevasta kuvauksesta (13. luku) ja hänen kertomuksensa Jeesuksen neuvosta, joka koskee armon osoittamisen tarpeellisuutta ja halukkuutta antaa anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (18. luku) ovat myös pitempiä.
Luvuissa 8, 9, 11, 12 ja 14–17 Matteus kertoo pääasiassa Jeesuksen suorittamista monista ihmeistä – esimerkiksi siitä, miten hän ruokki eräässä tilaisuudessa viisituhatta ihmistä ja toisella kerralla ”neljätuhatta miestä naisten ja pienten lasten lisäksi”. Näihin lukuihin sisältyy myös Jeesuksen niille tieten tahtoen pahoille, ulkokultaisille juutalaisille uskonnollisille johtajille lausuma tuomio, jotka olivat tehneet anteeksiantamattoman synnin. Näissä luvuissa on lisäksi Pietarin tunnustus: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, ja niissä kuvaillaan se muodon muuttuminen eli kirkastuminen, jolla Jehova Jumala jälleen todisti Jeesuksen Kristuksen olleen todella Hänen Poikansa. – Matteus 16:16; 17:1–9.
JEESUKSEN PALVELUKSEN LOPPUPÄIVÄT
Matteus tulee nyt Jeesuksen palveluksen lopputapahtumiin, ja huomaamme hänen kirjoittaneen asiat muistiin niiden tapahtumajärjestyksessä. Suurin osa Matteuksen aikaisemmin muistiin merkitsemistä tapahtumista sattui Galileassa, mutta nyt hän käsittelee Jeesuksen myöhemmin Pereassa suorittamaa palvelusta. Uskonnolliset vastustajat esittävät Jeesukselle haastavan kysymyksen avioerosta toivoen voivansa nolata hänet. Mutta sen sijaan Jeesuksen viisaus ja parempi Raamatun tuntemus tekee heidän suunnitelmansa tyhjäksi: ainoa peruste avioeroon on ”haureus”. Eräs itsetyytyväinen rikas nuori hallitusmies tulee Jeesuksen luokse kysyen, mitä hänen täytyy tehdä saadakseen ikuisen elämän, mutta lähtiessään pois hän ei ole enää läheskään niin vakuuttunut omasta hyvyydestään, sillä hänen rikkautensa oli hänelle tärkeämpi kuin ikuinen elämä. Kilpailuhenki saa apostolit erimielisiksi, ja tämän vuoksi Jeesus muistuttaa heitä siitä, että hän ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. – Matteus 19:1–20:34.
Jeesuksen viimeisen maan päällä ihmisenä viettämän viikon tapahtumat sijoittuvat Betaniaan ja Jerusalemiin, ja me voimme lukea hänen saapumisestaan riemukulkueessa tuohon kaupunkiin. Tämän jälkeen Jeesus menee temppeliin ja puhdistaa sen ajamalla sieltä pois kaikki uskonnolliset huijarit. Seuraavaksi hän esittää vertauksen viljelijöistä, jotka murhasivat viinitarhan perillisen, ja hän osoittaa vastustajilleen tietävänsä, mitä he ajattelevat. – Matteus 21:1–46.
Vaikka Jeesuksen uskonnolliset vastustajat olivat kerran toisensa jälkeen jääneet tappiolle väitellessään Jeesuksen kanssa, he yrittävät jälleen nolata hänet tekemällä hänelle ovelia kysymyksiä epäsuosiossa olevan Rooman veron maksamisesta, ylösnousemuksesta ja siitä, mikä on suurin käsky. Hänen viisaat ja raamatulliset vastauksensa vaientavat heidät. Sitten Jeesus antoi opetuslapsilleen neuvoja nöyryyden tarpeellisuudesta. Hän myös nuhteli ulkokultaisia uskonnollisia vastustajiaan ankarasti ja esitti seitsemän ”voi”-julistusta. Heidän vastustuksensa vuoksi heidän huoneensa jätettäisiin hylätyksi. – Matteus 22:1–23:39.
Se mitä jotkut Jeesuksen apostoleista sanoivat Herodeksen temppelin loistosta antoi Jeesukselle tilaisuuden esittää suuren ennustuksensa, joka koski juutalaisen asiainjärjestelmän päättymistä ja hänen paluutaan eli parusiaansa, ja näillä sanoilla on ollut hätkähdyttävä täyttymys erityisesti vuodesta 1914 lähtien. Seuraavaksi hän esittää kolme vertausta, jotka ovat täyttyneet meidän aikanamme, vertaukset viisaista ja tyhmistä neitsyistä, talenteista ja lampaista ja vuohista. – Matteus 24:1–25:46.
Sen jälkeen Matteus esittää ainoan silminnäkijän kertomuksen siitä, miten Jeesus asetti Herran illallisen vieton kuolemansa muistoksi. Edelleen Matteus kertoo siitä, mitä Jeesus koki Getsemanessa, hänen pidättämisestään, Pietarin kieltämisestä, Kristuksen oikeudenkäynnistä, Pilatuksen epäröimisestä ja hänen käsien pesemisestään ja sitten Jeesuksen naulitsemisesta paaluun kahden rikollisen keskelle juutalaisten Kuninkaana Golgataksi kutsutulla kukkulalla. – Matteus 26:1–27:66.
Kun Jeesus pidätettiin, kaikki hänen apostolinsa pakenivat, ja tällainen tapahtumien käänne varmasti masensi heitä. Mutta tätä ei kestänyt pitkään. Kolmantena päivänä he saavat tietää, että Jeesus on noussut kuolleista. Myöhemmin he tapaavat Jeesuksen Galileassa, missä hän epäilemättä vähän ennen taivaaseen nousemistaan antaa heille jäähyväisiksi tehtävän: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät . . . Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” – Matteus 28:19, 20.
Matteus osoittaa kiistatta todenperäiseksi sen teemansa, että Jeesus Nasaretilainen on todella Messias, Jumalan Poika. Matteus tekee tämän viittaamalla moniin Jeesuksen täyttämiin ennustuksiin, Jeesuksen tekemiin ihmeisiin ja Jeesuksen opettamiin totuuksiin. Matteus oli epäilemättä terävä-älyinen ja arvostava mies, jonka mieltä Jumalan pyhä henki elävöitti. Koska Jumalan henki ohjasi häntä ja palautti hänen mieleensä ne asiat, jotka Jehova Jumala halusi kirjoitettavan muistiin, hän saattoi kirjoittaa monipuolisen ja voimakkaan kertomuksen Jeesuksen elämästä.
Miten kiitollisia voimmekaan olla Jehova Jumalalle siitä, että Hän henkeytti tällaisen nöyrän, rehellisen ja epäitsekkään palvelijansa ja Poikansa seuraajan kirjoittamaan uskoa vahvistavan kertomuksen Jeesuksen maanpäällisestä palveluksesta! Tutustukaamme hyvin tähän kertomukseen, niin että voimme sekä elää Jeesuksen esittämien periaatteitten mukaan että kertoa toisille aina tilaisuuden tullen ”hyvää uutista” siitä, että kauan sitten luvattu Messias on tullut Jumalan määräämänä aikana Heprealaisissa kirjoituksissa esitettyjen monien ennustusten täyttymykseksi. – Matteus 24:14.