Lukijain kysymyksiä

◼ Mitä pitäisi käyttää vertauskuvina Herran illallisen vietossa, ja kuinka näitä vertauskuvia tulisi käsitellä?

Herran illallisen vuosittainen vietto (muistonvietto) on ainoa juhla, jota Raamattu käskee kristittyjen viettää. Jeesus asetti sen niisanin 14. päivän yönä vuonna 33 juutalaisen pääsiäisen vieton jälkeen. Hänen edessään oli erilaisia pääsiäisaterialla käytettyjä ruokia. Luukkaan kertomus sanoo:

”Hän [Jeesus] otti leivän, esitti kiitoksen, taittoi sen ja antoi heille sanoen: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Hän otti myös maljan samalla tavoin, kun he olivat nauttineet illallisen, ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän puolestanne.’” – Luukas 22:19, 20.

Jumala oli neuvonut juutalaisia käyttämään ”happamatonta leipää” pääsiäisen aikana. (2. Mooseksen kirja 12:8) Siksi Jeesuksen käytössä olevat ’leivät’ olivat happamattomia. Ne oli leivottu vehnäjauhoista ilman suolaa tai muita mausteita, sillä ne edustivat ”kurjuuden leipää”. – 5. Mooseksen kirja 16:3.

Jehovan todistajat käyttävät nykyään samanlaista ”leipää”. Joissakin tapauksissa ostetaan ja käytetään juutalaisia matsa-leipiä, mutta on huolehdittava siitä, että hankitaan sellaisia matsoja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty muita aineita, esimerkiksi sipulia, maltaita tai kananmunia. Nostattamattomat, kuivat ja maustamattomat matsa-leivät ovat soveliaita. Tai happamatonta leipää voidaan valmistaa itse. Pieni määrä kokovehnäjauhojaa voidaan sekoittaa vähään veteen. Hieman kostea taikina kaulitaan ohueksi ja paistetaan sitten (hieman öljytyllä tai leivinpaperilla päällystetyllä) leivinpellillä, kunnes leipä on kuivaa ja mureaa.

Entä toinen vertauskuva? Ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa juutalaiset olivat omaksuneet viinin käytön pääsiäisaterialla. Jeesus sanoi tuossa juhlassa käytetyn ”viiniköynnöksen tuotetta”. (Luukas 22:18) Jotkut väittävät, ettei Jeesus puhunut viinistä vaan käymättömästä rypälemehusta. Mutta puhdas rypälemehu ei voisi pysyä käymättömänä syksyn korjuuajasta pääsiäiseen saakka, joka on keväällä, joten Jeesuksen täytyi tarkoittaa viiniä. Punainen rypäleviini edustaisi sopivasti Jeesuksen verta. Koska Kristuksen ”kallis veri” oli täysin riittävä, muistonvietossa ei olisi sopivaa käyttää viiniä, jota on väkevöity väkiviinalla, esimerkiksi sherryä, portviiniä ja muskatellia, tai eräitä muita jälkiruokaviinejä. (1. Pietari 1:19) Ei olisi myöskään sopivaa käyttää viiniä, johon on lisätty mausteita tai yrttejä, esimerkiksi vermuttia ja dubonneta, tai monia muita ruokahalua kiihottavia viinejä eli aperitiiveja. Sen sijaan makeuttamaton punaviini, kuten chianti, burgundi tai bordeaux, on sopivaa tai kotitekoinen punaviini, jota ei ole makeutettu, maustettu eikä väkevöity.

Jehovan todistajien kunkin seurakunnan vanhinten pitäisi hankkia etukäteen happamaton leipä ja punaviini ja varmistautua siitä, että se mitä hankitaan on soveliasta. Herran illallisen vieton jälkeisinä päivinä ei ole mitään tarvetta pitää jäljelle jäänyttä leipää ja viiniä jonakin erikoisena tai pyhitettynä, sillä ne ovat edelleen vain tavallisia ravintoaineita. Ei ole myöskään aiheellista säilyttää samaa viinipulloa vuodesta toiseen muistonviettoa varten, ellei se ole viisasta sopivan viinin hankintavaikeuksien vuoksi.

Vertauskuvien kiertäessä muistonvieton aikana jotkut ovat menetelleet ikään kuin niissä olisi jotakin erikoisvoimaa. Esimerkiksi jotkut ovat kallistaneet päätään vertauskuviin päin tai haistelleet niitä. Sellainen ei ole sopivaa.

Herran illallisen vieton aikana leipä ja viini ovat vertauskuvia Jeesuksen liharuumiista ja hänen kalliista verestään. (Matteus 26:26–28) Sen tähden, kun ne kiertävät, jokaisen yksilön pitäisi suhtautua kunnioittavasti siihen, mitä leipä ja viini edustavat. Ne läsnäolijat, jotka eivät osallistu vertauskuviin, voivat vain ojentaa lautasen ja lasin seuraavalle henkilölle ja muistella pääasiassa Jeesuksen uhria, joka voi peittää syntimme ja tekee mahdolliseksi ikuisen elämän odottaen. – 1. Johannes 2:2; 1. Korinttolaisille 11:23–26.

[Alaviitteet]