Kirje Filemonille – todistus toimivasta kristillisyydestä
TOIMI sen mukaan, mitä saarnaat! Kuinka painokkaasti Jeesus korostaakaan tätä tuomitessaan aikansa uskonnolliset johtajat! (Matteuksen 23. luku) Entä mitä voidaan sanoa varhaiskristillisen seurakunnan opettajista? Toimivatko he sen mukaan, mitä saarnasivat? Raamatussa oleva kirje Filemonille osoittaa selvästi, että he toimivat.
Kirjettä Filemonille ei ole osoitettu seurakunnalle vaan erityiselle henkilölle, ja se käsittelee yksityisasiaa. Sen henkilökohtaista luonnetta korostaa se, että Paavali kirjoitti kirjeen omakätisesti eikä sihteerin välityksellä.
Miksi Paavali kirjoitti tämän henkilökohtaisen kirjeen Filemonille? Syy oli seuraava: Paavalin tarkoitus oli lähettää Filemonille takaisin hänen orjansa Onesimus. Onesimus oli karannut ja mahdollisesti jopa varastanut rahaa Filemonilta rahoittaakseen matkansa Roomaan. Roomassa Onesimus oli jotenkin tullut kosketuksiin Paavalin kanssa, hän oli kuunnellut hänen saarnaansa ja tullut kristityksi. Sellaisena hän palveli Paavalia hyvin hyödyllisin tavoin, ja apostoli oli kovasti kiintynyt häneen. Paavali ei kuitenkaan halunnut pitää Onesimusta siellä ilman Filemonin suostumusta. Siksi hän lähetti Onesimuksen tämän suostumuksella takaisin Filemonin luo. Nyt Onesimus ei ollut enää vain orja vaan rakas veli Herrassa.
Se että Onesimus oli nyt arvostettu ja luotettu veli, ilmenee siitä, että hänelle yhdessä hänen toverinsa Tykikuksen kanssa uskottiin myös vietäväksi Paavalin kirjeet Efesoksen ja Kolossan seurakunnille. (Efesolaisille 6:21, 22; Kolossalaisille 4:7–9) Paavali neuvoo näissä molemmissa kirjeissä orjia olemaan tottelevaisia isännilleen. (Efesolaisille 6:5–7; Kolossalaisille 3:22, 23) Paavali toimi siis sopusoinnussa antamiensa neuvojen kanssa, kun hän lähetti Onesimuksen takaisin. Hän kunnioitti toisten omaisuutta ja eli sopusoinnussa neuvonsa kanssa olla alamainen vallassa oleville hallitusjärjestelmille. – Roomalaisille 13:1–7; 1. Korinttolaisille 7:20–24.
Paavali antoi esimerkin oman neuvonsa noudattamisesta myös osoittamalla nöyryyttä, rakkautta ja kiinnostusta toisiin. (Efesolaisille 4:1–3; Filippiläisille 2:3, 4; Kolossalaisille 3:12–14) Paavali ei pakottanut apostolinvaltuutensa nojalla Filemonia antamaan Onesimukselle anteeksi ja ottamaan tätä vastaan veljenä vaan hän vetosi häneen nöyrästi kristillisen rakkauden ja heidän henkilökohtaisen ystävyytensä perusteella. (Filemonille 8, 9, 17) Todella erinomainen esimerkki kristityille valvojille nykyään!
Filemon oli kiitollisuudenvelassa Paavalille, sillä juuri Paavali oli auttanut häntä oppimaan hyvän uutisen ja auttanut häntä vapautumaan pakanuuden kahleista. Filemonilla olisi silti ollut laillinen oikeus kohdella Onesimusta huonosti ja ankarasti. Ja hänellä oli todella syytä olla vihainen Onesimukselle. Paavali ei vain kannustanut Filemonia olemaan ystävällinen, anteeksiantava ja armollinen vaan apostoli itse halusi myös olla sellainen. Paavali kirjoitti: ”Jos [Onesimus] on tehnyt sinulle jotakin väärää tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun tililleni. – – minä maksan sen takaisin.” – Filemonille 18, 19.
Kuten kirje Filemonille osoittaa, ne jotka opettivat kristillisyyttä ja kirjoittivat siitä, elivät myös itse kristillisten periaatteiden mukaan. He toimivat sen mukaan, mitä he saarnasivat.