Ovatko karkeudet vahingollisia?
ON ARVIOITU, että joissakin Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa mahdollisesti joka viides lausuttu sana on kirosana. Italiassa valtion jumalanpilkkaa vastustava liitto arvioi, että tuossa maassa lausutaan päivittäin yli miljardi Jumalaa tai kirkkoa vastaan kohdistettua herjausta. Kiroilemisesta on tosiaan monin paikoin tullut suosittu ajanviete.
Sille pitäisi osoittaa suosiota, sanoo Reinhold Aman, hävyttömyyksiä käsittelevän lehden, Maledictan, toimittaja. Hänen mielestään sanalliset hyökkäykset ovat hyödyllisiä, koska ne ovat suotavampia kuin fyysinen kimppuun käyminen. ”Haluaisin mieluummin, että minun sanottaisiin olevan [*&!@] kuin että saisin luodin tai veitsen rintaani”, sanoo Aman.
Myös Chaytor Mason puhuu huonon kielenkäytön puolesta ja toteaa: ”Karkea kielenkäyttö, kiroilu tai miksi sitä sitten halutaankin nimittää, on hyväksi havaittu ja tehokas keino turhautumisen aiheuttamien patoutumien purkamiseksi.”
Yhä useammat ihmiset hyväksyvät nykyään karkean kielenkäytön pitäen sitä vaarattomana. He ajattelevat, että tilanteeseen sopiva karkeus on aina paikallaan. Teini-ikäisten tyttöjen aikakauslehti, Seventeen, huomauttaakin: ”Silloin tällöin on hauska kokoontua tyttö- tai poikaporukalla – tai mikseipä sekaporukallakin – riettaisiin kemuihin, joissa kilpaillaan siitä, kuka keksii ruokottomimmat rivoudet. Mieleeni muistuu hävyttömyyksienheittokilpailu, joka järjestettiin opiskeluaikanani naisten ylioppilasasuntolan kolmannessa kerroksessa. Ne rivoudet, joita päästettiin ilmoille tuona yönä, olisivat saaneet huoltopoliisinkin punastumaan.”
Onko karkea kielenkäyttö mielestäsi paikallaan? Ovatko rivoudet sitten vahingollisia?
’Huvin vuoksi?’
Mikä on ”hävyttömyyksienheittokilpailu”? Nykysuomen sanakirja määrittelee ”hävyttömyyden” seuraavasti: ’1. häpeämätön, julkea, röyhkeä; 2. säädytön, rivo, sopimaton’. Mitä ajattelet kilpailusta, jossa ihmiset kilpailevat keskenään siitä, kuka käyttää alhaisinta kieltä?
Nykyajan nuoret osallistuvat joissakin paikoin usein tällaisiin kiroilukemuihin. Tällaisen sanailun tarkoitus on usein loukata toisen henkilön äitiä toinen toistaan törkeämmillä nimityksillä. Kilpailijoita on yleensä kaksi, ja heitä ympäröi joukko ystäviä, jotka nauravat kuullessaan nokkelamman kilpailijan halventavan ystävänsä äitiä. Nimittely on samanlainen tapa, jonka harrastajat kuvailevat toistensa ulkonäköä verraten sitä johonkin epämiellyttävään eläimeen, esimerkiksi sikaan, rottaan tai haisunäätään.
Sekä edellä mainitut tavat että kaksimielisten vitsien kertominen ajanvietteeksi ovat yleistyneet suuresti. Ne, jotka kertovat ja kuuntelevat tuollaisia vitsejä, osoittavat, etteivät säädyttömyydet ole heidän mielestään mikään paha asia, koska he kerran voivat laskea niistä leikkiä. Lisäksi he huomauttavat: ’Monet ihmisethän vain nauravat niille.’ Epäilemättä tuollaiset tavat ovat myötävaikuttaneet siihen, että hävyttömyyksistä on tullut osa jokapäiväistä kielenkäyttöä ja että jopa akateemisen koulutuksen saaneet ja ns. ”sivistyneet” ihmiset käyttävät niitä. Voisiko karkea kielenkäyttö kuitenkin mahdollisesti olla haitallisempaa kuin monet uskovatkaan?
Karkean kielenkäytön vaikutukset
Rivoudet vaikuttavat suuhun samalla tavoin kuin pornografia vaikuttaa silmiin. Suullinen pornografia synnyttää sukupuolisia mielikuvia. Mitä siis saattaa tapahtua, jos avoimen seksuaalisia sanoja käytetään säännöllisesti? Eikö niitä käyttävä henkilö ole taipuvaisempi myös toimimaan puheittensa mukaisesti? On todella merkille pantavaa, että rivouksien käytön valtava kasvu on kulkenut rinnakkain haureuden, aviorikosten ja homoseksuaalisuuden yleistymisen kanssa.
Tämän perusteella saatat hyvinkin tajuta seuraavan Raamatun neuvon viisauden: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita.” – Efesolaisille 5:3, 4.
Karkeaa kieltä käyttävä henkilö turmelee todellisuudessa itseään. Lisäksi hän levittää turmelusta ympäristöönsä joka kerran, kun hän toistaa noita karkeuksia. Raamattu neuvoo sen vuoksi erittäin perustellusti: ”Mutta pankaa nyt todellakin ne kaikki pois itsestänne: viha, suuttumus, pahuus, pilkka ja rivo puhe suustanne.” ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta.” (Kolossalaisille 3:8; Efesolaisille 4:29) Raamattu kehottaa myös: ”Pankaa – – pois kaikki saastaisuus.” (Jaakob 1:21) Tämän neuvon vastaisesti toimiminen johtaa Jumalan epäsuosioon.
Ajattelehan lisäksi seuraavaa: Jos kaksi ihmistä loukkaa toisiaan sanallisesti, niin johtaako tuo yhteenotto suhteitten parantumiseen? Ja vaikka jonkin suullisen loukkauksen ansiosta vältyttäisiinkin fyysiseltä tappelulta, niin voidaanko noiden kahden todella sanoa ratkaisseen ongelmansa? Tuskinpa vain! Eivätkö kovaäänisesti esitetyt sanalliset loukkaukset toisaalta pikemminkin lisää tappelun syntymisen todennäköisyyttä kuin vähennä sitä mahdollisimman pieneksi?
Miten rakkautta ja ymmärtämystä voidaan sitten edistää? Siten, että kieltäydytään ’maksamasta pahaa pahalla’. Raamattu käskee: ”Älkää itse kostako.” ’Anna’ sen sijaan ”sijaa vihalle” siten, että jätät koston Jumalan käsiin. Puhuttelemalla ja kohtelemalla herjaavaa ihmistä ystävällisesti ”kasaat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle” ja voit saada hänen asenteensa sinua kohtaan pehmenemään. Ole viisas ja noudata aina Raamatun selvää neuvoa: ”Siunatkaa älkääkä kirotko.” – Roomalaisille 12:17–20, 14.
Älä lankea ansaan
On ilmeistä, että meidän täytyy jatkuvasti olla valppaita, jotteivät tämän jumalattoman maailman suuntaukset vetäisi meitä mukaansa. Kukaan meistä ei ole turvassa sen huonolta vaikutukselta. Erään rienausta käsittelevän kirjan kirjoittaja, Burges Johnson, sanoo: ”Jos rienaus on yleensä sanaston sairaus, niin miten ja ketkä sairastuvat siihen? Vastaus on yksinkertainen: se on tarttuva tauti, ja se tarttuu todella helposti, sillä tuon taudin siemeniä on istutettu syvälle meihin jokaiseen.” Raamattu vahvistaa, että me epätäydelliset ihmiset olemme taipuvaisia suuntautumaan väärään ja moraalittomaan toimintaan. Meidän on sen vuoksi taisteltava, jottemme käyttäisi karkeaa kieltä. – 1. Mooseksen kirja 8:21; Psalmit 51:7.
Karkean kielenkäytön karttaminen alkaa siten, että opettelemme hillitsemään sellaisia tunteita ja sellaista toimintaa, jotka voivat johtaa siihen. Mitä ne ovat? Raamattu vastaa: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä.” (Efesolaisille 4:31) Ennen kuin siis vihastut johonkuhun siinä määrin, että haluat kirota hänet, pysähdy ja pakota itsesi keskittymään niihin hyviin puoliin, joita tiedät tuolla ihmisellä olevan. Älä anna suuttumuksen saada sinua käyttämään karkeaa kieltä. Pyri noudattamaan Raamatun kehotusta: ”Älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja.” – 1. Samuelin kirja 2:3.
Jumalan sana, Raamattu, on se lähde, josta voit ammentaa oikeita ajatuksia. Kun täytät mielesi sopivilla ajatuksilla, niin juurrutat sydämeesi oikeita haluja. Miten tämä vaikuttaa puheeseesi? Jeesus totesi: ”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” – Matteus 12:34.
Rukoile epäröimättä Jumalalta apua ja pyydä häneltä hänen henkeään. Psalminkirjoittaja rukoili: ”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” (Psalmit 141:3) Kun valvomme valppaasti kielenkäyttöämme ja kun Jumala lisäksi tukee meitä, voimme välttyä joutumasta karkean kielenkäytön ansaan.
[Kuva s. 6]
Kun joku herjaa sinua, niin maksatko takaisin samalla mitalla?