Miten voit ’heittää murheesi Herran huomaan’?
MUINAISEN Israelin 12 sukukunnan valtakunnan tunnettu kuningas, Daavid, esitti meille seuraavan rohkaisevan kehotuksen: ”Heitä murheesi Herran [Jehovan, UM] huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” – Psalmit 55:23.
Miksi oli erityisen sopivaa, että tämän neuvon esitti kuningas Daavid? Ja miten sinä voit noudattaa sitä?
Daavidilla oli hyvin monivaiheinen elämänura Jehova Jumalan palveluksessa. Ollessaan vasta nuorukainen hän tappoi leijonan, karhun sekä Goljat-jättiläisen. Daavid kunnostautui sodankäynnissä ja laajensi muinaisen Israelin alueen rajat sellaisiksi kuin Jumala oli määrännyt. Hän oli lisäksi verraton säveltäjä ja psalmien kirjoittaja. Mutta sen lisäksi, että Daavid sai maistaa menestyksen ja hyvinvoinnin iloja, hän joutui myös kokemaan ankaria tunnonvaivoja ja vastoinkäymisiä. – 1. Samuelin kirja 16:18; 17:34–36; 18:7.
Miksi Daavid ’heitti murheensa Herran huomaan’?
Kun Daavid sanoi, että ”heitä murheesi Herran huomaan”, hän puhui ennen kaikkea itselleen. Miksi näin voidaan sanoa? Koska tekstiyhteydestä ilmenee, että Daavid sepitti tämän psalmin aikana, jolloin hänen kuninkaalliset oikeutensa oli poljettu aivan maahan. Tämä tapahtui silloin, kun hänen kunnianhimoinen poikansa Absalom oli vähällä onnistua anastamaan itselleen vallan isältään.
Daavidin epätoivoinen tilanne ilmenee selvästi Psalmin 55 alkusanoista: ”Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan.” Seuraavissa kuudessa jakeessa hän jatkaa samaan tapaan.
Miksi Daavidin tilanne oli tällainen? Hänen vihollistensa takia. Hän rukoileekin seuraavaksi Jumalaa toimimaan hänen vihollisiaan vastaan ja mainitsee nimenomaan erään ystävänsä, josta oli tullut petturi. Hän oli epäilemättä Ahitofel, josta voitiin hyvin sanoa: ”Sillä ei minua herjaa vihollinen – – vaan sinä, – – minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!” – Jakeet 13–15.
Kuvailtuaan osaansa ja syytä siihen, Daavid sanoo luottamuksestaan Jehovaan muun muassa: ”Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.” (Jae 17) Neuvottuaan sitten itseään ’heittämään murheensa Herran huomaan’ Daavid päättää psalmin sanoissaan sama Korkeimpaan luottava sävy: ”Heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen – –. Mutta minä turvaan sinuun.” Kuinka tosiksi Daavidin sanat osoittautuivatkaan! Hänen kunnianhimoista poikaansa Absalomia ja hänen petollista neuvonantajaansa Ahitofelia kohtasi ennenaikainen loppu, kun taas Daavid jatkoi hallitsemista Jumalan voideltuna kuninkaana. – Jakeet 23, 24.
Taakkoja vai vastuita
Ennen kuin tarkastelemme sitä, miten voimme noudattaa Jumalan henkeyttämää Daavidin neuvoa murheittemme heittämisestä Jehovan huomaan, on sopivaa kiinnittää huomiota siihen, että on joitakin vastuita, jotka meidän on kannettava itse. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä kukin on kantava oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5) Sellaiset ’kuormat’ ovat henkilökohtaisia vastuitamme, jotka johtuvat siitä, että olemme aviomiehiä, vaimoja, vanhempia, lapsia, työntekijöitä, Jehovan todistajia tai esimerkiksi kristillisen seurakunnan nimitettyjä vanhimpia. Emme voi vastuuttomasti heittää tuollaisia kuormia kokonaan Jehovan huomaan, vaan meidän tulisi kantaa ne itse halukkaasti. Sama pätee ratkaisujen tekemiseen. Jumalan sanassa esitetään lakeja ja periaatteita, mutta meidän täytyy soveltaa niitä kohtaamiimme ongelmiin. Tietysti me voimme ja meidän tulisikin pyytää Jumalalta viisautta, voimaa ja hänen pyhää henkeään auttamaan meitä näiden kuormien kantamisessa, mutta meidän ei tule yrittää päästä niistä eroon.
Millaiset taakat me sitten voimme heittää Jehovan huomaan? Niitä ovat huolet, murheet, pettymykset ja tulevaisuudenpelko, jollaisia Daavid koki. Niihin kuuluvat myös heikkouksiimme ja epäonnistumisiimme liittyvät taakat. Nämä ovat murheita, jotka meidän tulisi heittää Jehovan huomaan, sillä apostoli Pietari kehottaa meitä ’heittämään kaikki huolemme hänelle’. Miksi? ”Koska hän huolehtii teistä.” – 1. Pietari 5:6, 7.
Jeesus Kristus antoi samanlaisen neuvon vuorisaarnassaan. Hän ei sanonut ainoastaan, että meidän tulisi lakata olemasta huolissamme siitä mitä söisimme, joisimme ja pitäisimme yllämme, vaan hän kertoi meille myös syyn siihen, miksi meidän ei pitäisi olla huolissamme sellaisista asioista. Jeesus vakuutti: ”Jos – – Jumala – – vaatettaa kedon kasvillisuuden, – – eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset? – – teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia.” – Matteus 6:25–32.
Rukoilemalla
Mutta kuinka me voimme todella heittää murheemme Jehovan huomaan? Yksi tapa on kääntyä hänen puoleensa säännöllisesti rukouksessa. Eikö yksi taakoista, joita joudumme päivittäin kantamaan, olekin tietoisuus siitä, ettemme ole pystyneet täysin täyttämään Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? On kyllä, mutta lähestymällä Jumalaa rukouksessa me voimme vapautua tästä taakasta. Jeesus valaisi asiaa kuvauksella veronkantajasta, joka rukoili nöyrästi ja vilpittömästi Jumalaa olemaan suosiollinen hänelle. Hän osoittautui näin vanhurskaammaksi kuin ulkokultainen fariseus. Veronkantaja vapautui näin syyllisyyden taakastaan. Mutta varoituksen sana: hengellisen tilamme, syntimme vakavuuden ja rikkomuksemme luonteen mukaan meidän saattaa olla tarpeellista etsiä toisten, esimerkiksi seurakunnan vanhinten, apua päästäksemme vapaiksi taakastamme. – Luukas 18:9–14; Galatalaisille 6:2; Jaakob 5:14–16.
Mikäli haluamme rukoustemme auttavan meitä heittämään murheemme Jehovan huomaan, meidän täytyy rukoilla Jehovaa todella hartaasti ja suhtautua asioihin vakavasti. Siksi meitä käsketään: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” Tämä auttaa meitä vapautumaan taakasta, sillä silloin ’Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva meidän sydämemme ja mielenkykymme’. – Filippiläisille 4:6, 7.
Pane merkille, että Paavali mainitsee nöyrät pyynnöt rukousten ohella. Mitä nöyrät pyynnöt ovat? Ne ovat palavia rukouksia. Palavuus merkitsee sitä, että on ’kiihkeä, innokas, harras, intensiivinen’. Tällaisia rukoustemme tulisi olla, jos aiomme niiden avulla onnistua ’heittämään murheemme Herran huomaan’.
Jos olemme todella hartaita rukouksissamme, olemme myös hellittämättömiä. Valaistuaan kuvauksen avulla hellittämättömyyden tarvetta rukouksessa Herramme Jeesus Kristus kehotti: ”Minä sanon teille: pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” (Luukas 11:2–10) Tosiaankin, pyytäkää, etsikää ja kolkuttakaa jatkuvasti, niin taivaallinen Isämme ottaa kannettavakseen murheet, jotka meidän on sopivaa heittää hänen huomaansa.
Usko ja teot
Niin rukouksiimme kuin kaikkiin muihinkin kristillisen elämämme ja palveluksemme piirteisiin soveltuu tämä periaate: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” (Matteus 9:29) Meillä on oltava usko, joka miellyttää Jumalaa. Sen lisäksi, että meidän täytyy kokosydämisesti uskoa, että hän on olemassa, meidän täytyy myös luottaa siihen että hän palkitsee ne, jotka hartaasti etsivät häntä. (Heprealaisille 11:6) Meidän täytyy uskoa siihen, että Jumala kuulee meitä.
Saadaksemme tuollaisen vahvan uskon meidän tulee tutkia Jumalan sanaa. Meidän tulisi pyrkiä lukemaan sitä ja siihen liittyviä kristillisiä julkaisuja päivittäin. On helppo unohtaa Raamatun kehotukset ja suurenmoiset vakuutukset. Mieleemme kasaantuu jatkuvasti niin monia luonteeltaan maallisia asioita! Mutta ainoastaan ravitsemalla itseämme säännöllisesti Jumalan sanalla me voimme todella oppia tuntemaan Jehovan, hänen ihmeteltävät ominaisuutensa ja hänen tapansa olla tekemisissä maallisten palvelijoittensa kanssa. Kuinka Jehovan sanassa tähdennetäänkään sitä, että hän pitää rakkaudellisesti huolta kansastaan! Yhä uudelleen me luemme, miten hän vastasi palvelijoittensa rukouksiin. (1. Mooseksen kirja 20:17; Apostolien teot 12:5, 17) Älä koskaan unohda, että Jehova pysyy aina luotettavana ’rukouksen kuulijana’. – Psalmit 65:3.
Meille on monenlaista hyötyä raamatunkohtien muistelemisesta ja varsinkin sellaisten kohtien muistelemisesta, jotka saavat meidät vakuuttuneiksi Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta. Niitä ovat edellä lainatut raamatunkohdat samoin kuin jotkin psalmit, esimerkiksi Psalmit 23 ja 103. Ei varmasti voisi olla parempaa tapaa pitää mielemme toimeliaana ja karkottaa huomiota hajottavat ajatukset kuin muistella ja toistaa Jumalan sanan ajatuksia! Kun meillä on raamatunkohtia muistissamme, me voimme ravita itseämme hänen Sanallaan silloinkin kun meillä ei ole tilaisuutta lukea Raamattua. Voimme mietiskellä Raamatun sisältöä, jos emme esimerkiksi saa unta yöllä. (Vrt. Psalmit 63:7.) Kaikki tämä tosiaankin auttaa meitä heittämään murheemme Jehovan huomaan.
Murheemme heittämiseen Jehovan huomaan sisältyy myös oman osuutemme tekeminen. Muista, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. (Jaakob 2:26) Jeesus ilmaisi juuri saman ajatuksen vuorisaarnassaan, sillä neuvottuaan, ettei meidän tule olla huolissamme vaan uskoa Jumalan huolenpitoon, hän käski: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Tosiaankin, tämän neuvon noudattaminen auttaa meitä pysymään vapaina huolista ja murheista. – Matteus 6:33.
On myös avuksi oppia kurittamaan mieltämme. Ajattelumme on saattanut urautua kielteiseksi. Kun olemme esittäneet hartaan anomuksemme Jehovalle ja heittäneet huolemme hänen huomaansa, meidän tulisi jättää ne sinne, eikä olla jatkuvasti huolissamme. Meidän täytyy kurittaa itseämme myös sanojemme ja toimintamme suhteen. Meidän täytyy edistyä, niin ettemme tee samoja virheitä yhä uudelleen eli kierrä kehää, niin sanoaksemme. Olkaamme mieluummin apostoli Paavalin kaltaisia ja ’kurittakaamme lyönnein ruumistamme ja johdattakaamme sitä kuin orjaa’. Meidän on myös noudatettava Jeesuksen neuvoa: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti”, sillä ”henki on – – altis, mutta liha on heikko”. – 1. Korinttolaisille 9:27; Matteus 26:41.
Miten siis voit ’heittää murheesi Herran huomaan’? Olemalla hartaan hellittämätön rukouksessa, ravitsemalla itseäsi säännöllisesti Jumalan sanalla, etsimällä ensin Jumalan valtakuntaa ja harjoittamalla itsekuria. Silloin Jehova uskollisena lupaukselleen pitää sinusta huolen eikä salli sinun koskaan horjua.