Joosuan kirja voi auttaa sinua palvelemaan Jehovaa rohkeasti
”MAAILMASSA teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” Saatat tietää, että nämä sanat lausui Jeesus-niminen mies. Mutta jos puhuisit hepreaa, mieleesi voisi tulla nimi Joosua, koska nimi Jeesus on kreikankielinen vastine hepreankieliselle nimelle Joosua. – Johannes 16:33.
Sopivasti rohkeus onkin yksi Jeesuksen edeltäjän, Joosuan, Nuunin pojan, kirjoittaman Raamatun kirjan perusajatus. Saatat kuitenkin kysyä, kuinka voimme henkilökohtaisesti hyötyä parhaiten Joosuan kirjasta? Aloittakaamme siis rohkeudesta.
Rohkea mies
Vähän ennen Mooseksen kuolemaa Jehova valitsi hänen seuraajakseen Joosuan, joka ei varmastikaan ollut mikään aloittelija eikä kokematon nuorukainen. Joosua oli syntynyt Egyptin orjuudessa, mutta israelilaisten Egyptistä vapauttamisen jälkeen hän tuli kuuluisaksi urheana johtajana lyötyään takaisin amalekilaisten aiheettoman hyökkäyksen. (2. Mooseksen kirja 17:8–16) Joosuan rohkeus ja usko ilmenivät myös silloin, kun 12 miestä lähetettiin vakoilemaan Kanaanin maata. Tuolloin vain Joosua ja Kaaleb kertoivat pelottomasti, että Jehovan avulla nuo moraalittomat kanaanilaiset voitettaisiin ja Luvattu maa otettaisiin haltuun. – 4. Mooseksen kirja 13:2–14:9.
Koska Mooseksen ei sallittu mennä Luvattuun maahan, hän kehotti Joosuaa: ”Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.” – 5. Mooseksen kirja 31:7, 23.
Huomaamme siis, että voimme odottaa oppivamme Joosuan kirjasta jotakin hänen rohkeudestaan ja siitä, miten meidän on mahdollista olla rohkeita. Itse asiassa niistä raamatunjakeista, joissa sanat ”luja” ja ”rohkea” esiintyvät Raamatussa yhdessä, yli puolet on Joosuan kirjassa tai Joosuaa koskevissa lausunnoissa. Kun alamme lukea hänen kirjoittamaansa kirjaa, havaitsemme Jehovan neuvoneen Joosuaa esimerkiksi seuraavasti: ”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin.” (Joosua 1:7) Tarkastelkaamme eräitä tapauksia, joissa Joosua ilmaisi omaavansa sekä sisäistä rohkeutta uskossaan että ulkoista rohkeutta toiminnassaan. Siten voimme nähdä, mitä voimme henkilökohtaisesti oppia tästä.
Rohkeus uskossa ja toiminnassa
Heti kun Jehova oli kehottanut Joosuaa olemaan ”luja ja aivan rohkea”, Joosua aloitti valmistelut johtaakseen Israelin Jordanin yli Kanaanin maahan. Hän käski: ”Valmistakaa itsellenne evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette tämän Jordanin yli mennäksenne ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teidän omaksenne antaa.” (Joosua 1:11) Koska Joosua oli niin rohkea uskossaan, hän ei ajatellut, että he voisivat vain istua ja odottaa Jehovan tekevän kaiken. Tarvittiin omakohtaisia ponnisteluja. Samoin myös me tarvitsemme uskoa ja rohkeutta noudattaaksemme Jeesuksen neuvoa, jonka mukaan meidän tulee luottaa siihen, että Jumala auttaa meitä saamaan tarpeellisen ravinnon ja vaatteet. Tuo lupaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me voimme vain istua tekemättä mitään itsemme ylläpidoksi. – Matteus 6:25–33.
Ensimmäinen ongelma, joka Joosuan täytyi kohdata, koski Jordanin poikki kahlaamista. Oli kevät, jolloin vesi Jordanissa oli korkeimmillaan ja sen poikki kahlaaminen tuohon aikaan oli hyvin vaarallista. (Joosua 5:10) Joosua ei järkeillyt, että ’taitaa olla parasta odottaa keskikesää, jolloin vesi laskee’. Jumala kehotti toimintaan, ja Joosua toimi rohkeasti. Huomaatko tässä opetuksen? Kun on aika tehdä jotain tosi palvontaan sisältyvää, meidän tarvitsee toimia rohkeasti, eikä olla taipuvaisia viivyttelemään, kunnes tilanne näyttää suopeammalta tai mukavammalta. Niin, toimi kuten Joosua toimi. – Saarnaaja 11:4; Jaakob 4:13, 14.
Näyttääkseen olevansa Joosuan kanssa Jumala käski hänen lähettää papit kantamaan liitonarkkia kohti tulvivaa jokea. Kun he astuivat veteen, se jakautui. Silloin kansa saattoi kulkea joen poikki kuin kuivaa maata pitkin. Joosua ei ottanut tästä mitään kunniaa itselleen, vaan noudatti Jehovan ohjeita ja rakensi joenpohjasta otetuista kivistä muistomerkin Gilgaliin (joka sijaitsi turvallisesti länsirannalla). Sen oli määrä tähdentää, että ’Herran käsi on väkevä jotta Häntä pelättäisiin ainiaan’. (Joosua 3:5–4:24) Vaikka me emme henkilökohtaisesti pystykään näkemään tuota kivistä muistomerkkiä, niin sen, mitä Jehova teki Joosuan välityksellä, pitäisi rakentaa luottamustamme Jumalan kykyyn toimia kansansa puolesta. Tuo muistomerkki tuli varmasti merkitykselliseksi niille israelilaisille, jotka kohtasivat linnoitetun kanaanilaiskaupungin, Jerikon.
Johtaisiko Joosua, peloton sotapäällikkö, israelilaiset väkirynnäkköön tätä muurien ympäröimää kaupunkia vastaan? Saatat tietää, että sen sijaan Joosua noudatti Jumalan ohjeita. Millaisia ne olivat? Hänen piti joka päivä johdattaa sotilaansa hiljaiseen marssiin kaupungin ympäri pappien seuratessa heitä, joidenkuiden puhaltaessa pasunoihin ja toisten kantaessa arkkia. Seitsemäntenä päivänä he marssivat seitsemän kertaa, minkä jälkeen ”kansa nosti sotahuudon ja pasunoihin puhallettiin – – silloin kukistui [Jerikon] muuri siihen paikkaansa”. Nyt Joosuan miesten oli mahdollista hyökätä ja vihkiä kaupunki tuhon omaksi. Se oli täydellinen voitto! – Joosua 6:20.
Rohkean päättäväinen mutta kuitenkin järkevä
Voimme arvostaa toista Joosuan rohkeuden piirrettä tarkastelemalla kahta seuraavaksi sattunutta tapausta. Toinen sattui lähellä Ain kaupunkia. Kun israelilaiset hyökkäsivät sitä vastaan, heidät lyötiin takaisin. Miksi? Koska vastoin Jumalan nimenomaista käskyä Aakan oli ottanut sotasaalista Jerikosta. Jotkut saattaisivat puolustella hänen toimintaansa, koska hänen ottamansa esineet olivat hyödyllisiä, eikä hänen tekonsa näyttänyt vahingoittavan ketään. Olet ehkä kuullut esitettävän sellaisia ajatuksia työnantajalta näpistelemisestä tai jonkin muun ”pikkurikkeen” suhteen. Miten Joosua toimi tässä tilanteessa?
Jumalan avulla Joosua löysi väärintekijän ja vahvisti rikoksen todella tapahtuneen, kun varastetut esineet löydettiin. Kuinka vähäpätöisiltä noiden esineiden täytyikään näyttää! Mutta Joosua meni asian ytimeen sanoessaan Aakanille: ”Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut onnettomuuteen tänä päivänä.” (Joosua 7:25) Joosua oli horjumaton vanhurskauden puolesta ja teloitutti synnintekijän, ja näin avautui tie Ain valloittamiselle. Pitäen mielessämme Joosuan toiminnan Aakanin tapauksessa voimme kysyä itseltämme: ’Olenko päättäväinen kun työ- tai koulutoverini vähättelevät joitakin laittomia tai moraalittomia tekoja?’
Tarkastelkaamme nyt toista tapausta. Se koski Gibeonin kaupungin kanaanilaisia asukkaita. Kuultuaan Joosuan menestyksestä taistelussa Jerikoa ja Aita vastaan he lähettivät viekkaasti miehiä, jotka teeskentelivät olevansa kaukaisesta maasta ja halusivat tehdä rauhan liiton Israelin kanssa. Kun liitto oli tehty, selvisi, että todellisuudessa miehet olivat läheisestä Gibeonin kaupungista, ja monet israelilaiset alkoivat nurista sen tavan vuoksi, jolla asia oli käsitelty. Raivostuisiko Joosua nyt petkutuksen johdosta ja määräisikö hän Gibeonin hävitettäväksi?
Liitto oli tehty, ja Joosua otti sen huomioon. Hän määräsi, että gibeonilaiset asetettaisiin vastedes Jumalan huoneen vedenkantajiksi ja halonhakkaajiksi. Gibeonilaiset kunnioittivat tuota määräystä, ja olosuhteet osoittivat pian, että myös Joosua kunnioitti sitä. Miten? Viisi tuon alueen kanaanilaista kuningasta liittoutui yhteen ja marssi Gibeonia vastaan. Joosua toimi nopeasti, ja marssittuaan koko yön hän hyökkäsi liittoutuneita kuninkaita vastaan. Jehova auttoi aiheuttamalla kuolettavan raesateen tuon kanaanilaisarmeijan päälle ja sen jälkeen hän piti ihmeen avulla aurinkoa aloillaan koko päivän, niin että israelilaiset saattoivat täydentää musertavan voittonsa. Olemmeko me gibeonilaisten tapauksen muistaen yhtä rohkean päättäväisiä kuin Joosua, jos teemme jonkin sopimuksen tai annamme sanamme jostakin, mikä ei ole vastoin Jumalan periaatteita? Pidämmekö sanamme silloinkin, kun sen pitäminen on vaikeaa tai epämukavaa? – Psalmit 15:4.
Huomaa, että kun edellä mainitun taistelun jälkeen nuo viisi kanaanilaista kuningasta oli määrä teloittaa, Joosua teroitti kansalleen: ”Älkää peljätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin on Herra tekevä kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan.” (Joosua 10:25) Israelilaiset tarvitsisivat lujuutta ja rohkeutta valloittaessaan Jumalan määräyksestä aluetta ensin etelästä ja sitten pohjoisesta, jossa myös Haasorin kuningas oli turhaan solminut liiton Israelia vastaan. Vaikka israelilaiset eivät olleetkaan teknisesti niin hyvin varustettuja kuin kanaanilaiset, joilla oli linnoitettuja kaupunkeja ja aseistettuja sotavaunuja, he silti toteuttivat rohkeasti Jehovan tahdon.
Muita Joosuan kirjasta saatavia opetuksia
Olemme nyt panneet Joosuan kirjasta merkille erityisesti hänen rohkeuteensa liittyviä opetuksia. Mutta kun luet tuon kirjan läpi, voit löytää myös muita hyödyllisiä opetuksia.
Moniin naisiin on tehnyt syvän vaikutuksen esimerkiksi Raahabin asenne. Hänhän varjeli kaksi israelilaista, jotka olivat tulleet vakoilemaan Jerikoa. Suurin osa kanaanilaisista oli peloissaan ja puolustuskannalla israelilaisia vastaan kuultuaan, miten suuria tekoja Jumala suoritti Israelin puolesta. Mutta Raahab menetteli toisin. Hän ei kaihtanut epäsuosioon joutumista oman kansansa silmissä ja henkensä vaarantamista saadakseen Jehovan laupeuden. Hän myös teki voitavansa auttaakseen sukulaisiaan tietämään, mitä heidän piti tehdä varjellakseen henkensä. Voimme varmasti käyttää tätä kertomusta auttaaksemme nykyajan naisia ymmärtämään, että tosi palvonta on tärkeämpi kuin heidän suhteensa naapureihinsa tai jopa kansaansakin. – Joosua 2:8–14.
Voit löytää Joosuan kirjasta myös hyvän opetuksen erehtymisestä toisten tarkoitusperien suhteen. Se annettiin sen jälkeen kun suuri osa Kanaanin maasta oli valloitettu ja kun Joosua oli jakanut maan sukukunnille perintöosaksi. Miehet kahdesta ja puolesta sukukunnasta olivat palaamassa omalle alueelleen Jordanin itäpuolelle. Kun he olivat palanneet, he pystyttivät alttarin. Toiset sukukunnat tekivät virheellisiä johtopäätöksiä siitä, mitä alttari tarkoitti. Uhkasi syntyä sukukuntien välinen sota. Kun luet tätä kertomusta Joosuan 22. luvusta, pane merkille, kuinka tulisi varoa ajattelemasta, että toisten teoilla on vääriä tarkoitusperiä. Huomaa myös, mitä sinun itsesi olisi hyvä tehdä, jos huomaat, että joku on syrjinyt sinua tai toiminut sopimattomasti.
Joosuan kirjaa tarkasteltaessa ei pitäisi sivuuttaa sitä, että se korostaa tiedon hankkimista Jumalan sanaan perustuvasta tosi palvonnasta ja sen uskollista noudattamista. Jumala neuvoi Joosuaa lukemaan Hänen Sanaansa säännöllisesti ja olemaan poikkeamatta siitä. (Joosua 1:8) Aissa saadun voiton jälkeen Joosua johti koko kansan ylös pohjoiseen Sikemin alueelle Eebalin ja Garissimin vuorten välille. Siellä hän rakensi alttarin uhraamista varten ja sitten ”hän kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen Mooseksen laista”. (Joosua 8:32) Sen jälkeen hän luki lain kansalle. ”Ei mitään siitä, mitä Mooses oli käskenyt, Joosua jättänyt lukematta kaiken Israelin seurakunnan läsnäollessa, niin myös naisten, lasten ja mukana kulkevien muukalaisten läsnäollessa.” – Joosua 8:35.
Myöhemmin elettyään jonkin aikaa kaupungissa, jota hän oli vaatimattomasti pyytänyt perintöosakseen, Joosua kokosi jälleen kansan yhteen ja sanoi: ”Minä olen käynyt vanhaksi ja iäkkääksi. Ja te olette itse nähneet kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt kaikille näille kansoille, jotka hän on karkoittanut teidän tieltänne; sillä Herra, teidän Jumalanne, on itse sotinut teidän puolestanne.” Sitten hän kehotti heitä: ”Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, niin – – että riiputte kiinni Herrassa, Jumalassanne.” Loppukannustukseksi hän muistutti heidän tietävän, ”ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä”. – Joosua 23:2–8, 14.
Sitten hän kutsui jälleen kansan yhteen esittääkseen jäähyväiskehotuksia ja vetosi heihin: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella – –. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Kun he vakuuttivat hänelle palvelevansa Jehovaa, hän teki heidän kanssaan liiton. Henkeytetty kertomus toteaa: ”Näiden tapausten jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana.” Varmasti tämän uskollisen Jehovan palvojan esimerkki kannustaa suuresti meitäkin olemaan lujia ja rohkeita, kun me toimimme seuraavan neuvon mukaisesti: ”Niin peljätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti.” – Joosua 24:14, 15, 29.