Toivon Jumalan kunnioittaminen

”Herra [”Jehova”, UM] sanoo: – – minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi.” – 1. SAMUELIN KIRJA 2:30.

 1. Mitä syitä meillä on haluta kunnioittaa Jehovaa? (1. Timoteukselle 1:17; Ilmestys 4:11)

NIIDEN Raamattuun perustuvien tulevaisuudennäkymien perusteella, jotka meillä voi olla, meidän on täysin sopivaa ja järkevää kunnioittaa ”toivon Jumalaa”, ”Jumalaa, joka antaa toivoa”. (Roomalaisille 15:13, Kirkkoraamattu; Uuden maailman käännös) Miksi on näin? Miten me, vähäpätöiset ja epätäydelliset ihmiset, voimme kunnioittaa koko kaikkeuden Suurta Luojaa? Ja kunnioittaako hän puolestaan meitä?

 2. Mitä Jeesus ajatteli kunnian antamisesta Jumalalle?

² Me voimme oppia siitä, mitä Jeesukselle tapahtui. Kukaan meistä ei käy kieltämään sitä, että Jeesus halusi aina Isäänsä kunnioitettavan ja kirkastettavan. (Johannes 5:23; 12:28; 15:8) Itse asiassa Jeesus arvosteli fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka ’kunnioittivat Jumalaa huulillaan, mutta joiden sydän oli hyvin kaukana hänestä’. Pane merkille, että sopimattomat vaikuttimet ja teot liittyivät siihen, etteivät he kunnioittaneet Jumalaa. (Matteus 15:7–9) Voidaanko silti sanoa, että Jeesuksen toivo liittyi hänen Jumalan kunnioittamiseensa? Ja miten Jehova suhtautui siihen, että häntä kunnioitettiin sillä tavoin?

 3. Mistä me tiedämme, että Jeesus pani luottamuksensa Jehovaan?

³ Jeesus luotti sydämestään Daavidin Psalmissa 16:10 esitettyihin sanoihin: ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” Koska Jeesuksella Kristuksella oli tämä toivo tulla herätetyksi ylös kuolleista, hän saattoi sanoa viereensä paaluun naulitulle pahantekijälle seuraavat jännittynyttä odotusta herättäneet sanat: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:39–43) Tuo pahantekijä kuoli pian, joten hän ei voinut kolmea päivää myöhemmin olla todistamassa, miten Jeesuksen toivo tulla herätetyksi ylös toteutui. Mutta muuan silminnäkijä kertoi: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Apostolien teot 2:31, 32) Se oli tosiasia.

 4. Minkä kunnian Jeesus ansaitsi ja sai? (Ilmestys 5:12)

⁴ Monet niistä tavallisista ihmisistä, joita Jeesus palveli, tiesivät hänen ansaitsevan arvonantoa ja kunnioitusta. (Luukas 4:15; 19:36–38; 2. Pietari 1:17, 18) Sitten hän kuoli niin kuin rikollinen. Muuttiko se tilannetta? Ei, sillä Jeesuksella oli sen Jumalan hyväksyntä, johon hän pani toivonsa. Sen vuoksi Jehova toi hänet takaisin elämään. Se että ”toivon Jumala” herätti Poikansa elämään ja vaatetti hänet kuolemattomuudella henkimaailmassa, todistaa, että Isä kunnioitti edelleen Poikaansa. Paavali sanoo: ”Me näemme – – Jeesuksen kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla kuoleman kärsimisen vuoksi, että hän Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta.” – Heprealaisille 2:7, 9; Filippiläisille 2:9–11.

 5. Millä erityisellä tavalla Jeesusta kunnioitettiin, ja millaista lisäkunniaa se tuotti Jumalalle?

⁵ Jeesus, joka oli kunnioittanut Jehovaa, mainitsi erään erityisen tavan, jolla Isä kunnioitti häntä. Näyttäytyessään uskollisille apostoleilleen hän sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä – –. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:18–20) Isä siis kunnioitti Poikaansa myös siten, että hän antoi tälle erittäin huomattavan vallan. Sitä oli määrä käyttää niiden ihmisten hyväksi, jotka tekisivät sille samalle persoonalle kunniaa tuottavaa työtä, jonka kunnioittamiseksi Jeesuskin ponnisteli. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että me epätäydelliset ihmiset voimme jollakin tavoin kunnioittaa Isää ja että hän puolestaan kunnioittaa meitä?

Ihmiset kunnioittavat Jumalaa

 6. Onko meidän sopivaa haluta, että meitä kunnioitetaan, mutta mikä vaara siinä piilee? (Luukas 14:10)

⁶ Useimmat ihmiset tuskin tulevat ajatelleeksi Jumalan kunnioittamista ensiksi, sillä he ovat kiinnostuneempia kunnian saamisesta itselleen. Jotkut saattavat jopa sanoa olevan täysin luonnollista, että me haluamme itsellemme kunniaa. Se pitänee jossain määrin paikkansa, koska on luonnollista haluta hyvä maine, josta koituu jonkin verran kunniaa. (1. Timoteukselle 3:2, 13; 5:17; Apostolien teot 28:10) Halu saada ihmisten kunnioitusta voi kuitenkin helposti mennä liiallisuuksiin. Tämä käy selvästi ilmi monista niistä, jotka tavoittelevat mainetta hinnalla millä hyvänsä tai jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa säilyttääkseen kasvonsa.

 7. Miksi ihmisten antamalla kunnialla on niin vähän arvoa?

⁷ Pohdittuamme hetken tilannetta voimme nähdä, että jopa huomattavinkin ihmisten suoma kunnia on katoavaa, sillä ennen pitkää kaikki kuolevat. Joidenkin sankareitten muistoa saatetaan kunnioittaa hetken aikaa, mutta useimmat vainajat unohdetaan. Miten monet ihmiset tietävät isovanhempiensa vanhempien nimet tai sen, ketkä olivat heidän maansa johtajia 100 vuotta sitten? Se onko joku elänyt vai ei, ei todellakaan muuta mitään. Ihminen on vain pienen pieni tomuhiukkanen kaikkeudessa, haihtuva pisara elämänvirrassa. Ja vaikka häntä kunnioitettaisiinkin vähän aikaa kuoleman jälkeen, hän ei itse tiedä siitä mitään. (Job 14:21; 2. Aikakirja 32:33; Saarnaaja 9:5; Psalmi 49:13, 21) Tilanne voi muuttua ainoastaan siinä tapauksessa, että meillä on toivo jonka Jumala antaa, että kunnioitamme häntä ja että meitä puolestaan kunnioitetaan. Tämä voidaan nähdä kahden samaan aikaan eläneen muinaisen israelilaisen elämästä.

 8. Mihin ansaan Eeli lankesi, kun oli kysymys kunnian antamisesta?

⁸ Toinen heistä oli Eeli. Hän palveli Jumalaa erittäin huomattavassa virassa ylimmäisenä pappina 40 vuotta, ja hänellä oli myös oikeus tuomita Israelia. (1. Samuelin kirja 1:3, 9; 4:18) Kaikesta huolimatta hän alkoi vähitellen suhtautua leväperäisesti poikiensa Hofnin ja Piinehaan toimiin. Vaikka nämä olivatkin pappeja, he käyttivät väärin asemaansa varastamalla osia uhreista ja antautumalla sukupuoliseen moraalittomuuteen. Kun heidän isänsä tuskin muuta kuin varovaisesti arvosteli heitä, Jumala sanoi, että Eeli ’kunnioitti poikiansa enemmän kuin häntä’. Jehova oli luvannut jatkaa Aaronista polveutuvaa pappeutta, mutta hän aikoi estää Eelin sukuun kuuluvia palvelemasta ylimmäisenä pappina. Miksi? Jumala selitti: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi.” – 1. Samuelin kirja 2:12–17, 29–36; 3:12–14.

 9. Miten Samuelille annettiin tilaisuus kunnioittaa Jehovaa?

⁹ Vastakohtana oli Samuel. Tiedät todennäköisesti, että hänen vanhempansa toivat hänet nuorella iällä palvelemaan tabernaakkelissa Siilossa. Eräänä yönä Jehova puhui nuorukaiselle. Sinusta voi olla nautittavaa lukea tämä 1. Samuelin kirjan 3:1–14:ssä oleva kertomus, kun samalla kuvittelet sitä, miten tämä poika heräsi, ei ukkosen jylinään, vaan matalaan ääneen, jota hän erehtyi luulemaan vanhahkon Eelin ääneksi. Ajattele sitten sitä, miten pelottavalta nuoresta Samuelista on täytynyt tuntua, kun hänen täytyi kertoa ikääntyneelle ylipapille siitä, että Jumala oli päättänyt rangaista Eelin sukua. Samuel kertoi sen silti ja kunnioitti Jumalaa tottelevaisuudellaan. – 1. Samuelin kirja 3:18, 19.

10. Miten Jumala kunnioitti Samuelia vastaukseksi siihen, että tämä kunnioitti häntä?

¹⁰ Samuel kunnioitti Jehovaa monta vuotta profeettana, ja Jumala kunnioitti häntä. Pane tämä merkille 1. Samuelin kirjan 7:7–13:sta. Jehova vastasi ripeästi, kun Samuel rukoili apua filistealaisten lyömiseen. Eikö tuntuisikin siltä, että sinua kunnioitetaan, jos saisit Jumalalta tällaisen tunnustuksen? Kun Samuelin pojat eivät noudattaneet hänen esimerkkiään, Jumala ei hylännyt häntä, niin kuin hän oli hylännyt Eelin. Näin kävi ilmeisestikin siksi, että Samuel teki kaiken voitavansa kunnioittaakseen Jumalaa. Samuel osoitti tämän lisäksi paheksumalla kansan pyyntöä saada ihmiskuningas. (1. Samuelin kirja 8:6, 7) Jumala käytti Samuelia voitelemaan sekä Saulin että Daavidin. Samuelin kuoltua israelilaiset kunnioittivat häntä suremalla. Mutta mikä vielä tärkeämpää, Jumala kunnioitti häntä mainitsemalla hänet Raamatussa niiden uskon miesten joukossa, joita siunataan ylösnousemuksella ja sillä hyvällä, mitä Jumalalla on heitä varten. (Psalmi 99:6; Jeremia 15:1; Heprealaisille 11:6, 16, 32, 39, 40) Eikö tämä osoitakin, että ”toivon Jumalan” kunnioittamisesta on erittäin paljon hyötyä?

Kunnioitatko ”toivon Jumalaa”?

11, 12. Mitä Jehovan kunnioittamiseen liittyvää piirrettä meidän täytyy tarkastella, ja miten me muun muassa voimme tehdä sen?

¹¹ Pelkästään kaksi raamatullista esimerkkiä, Jeesuksen ja Samuelin tapaukset todistavat, että ihmiset voivat panna ”toivon Jumalansa” kunnioittamisen ensi sijalle elämässään. Lisäksi nuo kaksi tapausta osoittavat, että niin tehdessämme meidän on sopivaa odottaa Jumalan kunnioittavan meitä, ja me voimme myös saada hänen kunnioituksensa. Mutta miten voimme toimia näin luottaen järkevästi siihen, että miellytämme Jumalaa, että hän kunnioittaa meitä ja että saavutamme Raamattuun perustuvan toivomme?

¹² Yksi tapa on se, että kehittää aitoa, kunnioittavaa pelkoa olla miellyttämättä Jumalaa. (Malakia 1:6) Todennäköisesti olemme ilman muuta samaa mieltä tuon lausunnon kanssa. Muista kuitenkin Eelin poikia. Jos olisit kysynyt heiltä, halusivatko he kunnioittaa Jumalaa tuntien asianmukaista pelkoa häntä kohtaan, he olisivat epäilemättä vastanneet myöntävästi. Ongelma herää silloin, kun yritämme jokapäiväisessä elämässämme soveltaa käytäntöön haluamme kunnioittaa Jumalaa pelkäämällä häntä.

13. Valaise sitä, miten halumme kunnioittaa Jumalaa pelkäämällä häntä, voi auttaa meitä.

¹³ Kun kohtaamme koettelevan tilanteen, jossa voisimme varastaa tai käyttäytyä jollakin tavoin säädyttömästi, niin ettei tekomme tulisi yleisesti tunnetuksi, vaikuttaisiko halumme kunnioittaa Jumalaa siihen mitä teemme? Meidän tulisi kehittää seuraavanlaista asennetta: ’Vaikka väärinteon voisikin salata, se, että antaisin perään sellaiselle synnille, osoittaisi kunnioituksen puutetta ”toivon Jumalaa” kohtaan, jonka nimeä kannan.’ Lisäksi on niin, ettei väärinteko pysy jatkuvasti salassa sen enempää kuin Eelin poikien harjoittamat väärinteotkaan pysyivät. Paavalin ”Jumalan vanhurskasta tuomiota” koskevat sanat vahvistavat tämän. Hän sanoi: ”Hän antaa kullekin hänen tekojensa mukaan: ikuisen elämän niille, jotka kestämällä hyvässä työssä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja turmeltumattomuutta; mutta niiden osaksi, jotka ovat riidanhaluisia eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat epävanhurskautta, tulee viha ja suuttumus.” – Roomalaisille 2:5–8.

14. Millä muulla tavoin voimme kunnioittaa Jumalaa, ja mitä saattaisimme kysyä itseltämme?

¹⁴ Toisaalta Paavali mainitsee sellaiseen ”hyvään työhön” osallistumisen, joka kunnioittaa Jumalaa ja josta on seurauksena ”kirkkautta ja kunniaa” häneltä. Tällainen työ on pääasiassa se työ, jonka Jeesus mainitsi Matteuksen 28:19, 20:ssa: ’Menkää ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.’ Kaikkialla maailmassa miljoonat Jehovan todistajat ovat toimeliaita tässä saarnaamis- ja opettamistyössä, joka tuottaa kunniaa Jumalalle. Monet jopa ponnistelevat ollakseen kokoajanpalveluksessa tienraivaajina, joko vakituisesti tai ansiotyöstä tai koulusta saatavina loma-aikoina. Pitäessämme tämän mielessä kunkin meistä on hyödyllistä tarkastella sitä, mikä on oma osuutemme tässä työssä. Voisit esimerkiksi kysyä itseltäsi: ’Kunnioitanko ”toivon Jumalaa” osallistumalla täysin määrin saarnaamistyöhön?’

15. Mitä joillekin kristityille on tapahtunut, kun on kyse Jehovan kunnioittamisesta julkisen sananpalveluksen avulla?

¹⁵ Jotkut kristityt, jotka ovat saarnanneet toimeliaasti vuosikausia, ovat pikkuhiljaa hidastaneet vauhtiaan. He ovat totuttautuneet siihen, että he osallistuvat vain vähän tai harvoin tärkeään opetuslasten tekemiseen. Tässä ei tarkoiteta niitä, joilla on ruumiillisia rajoituksia ja jotka hiljentävät vauhtiaan korkean iän seurausten vuoksi. Tarkoitamme sen sijaan niitä eri-ikäisiä todistajia, joiden nähdään hidastavan vauhtiaan. On kiinnostavaa, ettei Paavali viitannut mihinkään tiettyyn ikäryhmään, kun hän varoitti kristittyjä ’väsymästä’. Olennaista tässä on pikemminkin se, että iästä riippumatta säännöllinen osallistuminen palvelukseen vaatii ponnistelua. Nykyään jotkut järkeilevät samalla tavoin kuin ilmeisesti Paavalinkin päivinä ajateltiin: ’Olen vuosien varrella tehnyt osani, joten nyt on uudempien kristittyjen aika ponnistella.’ – Galatalaisille 6:9; Heprealaisille 12:3.

16. Miksi itsetutkistelu saattaisi hyödyttää meitä tässä suhteessa?

¹⁶ Niitä, joihin tällainen ajattelu on vaikuttanut, on epäilemättä vähän, mutta saattaisit silti kysyä itseltäsi: ’Jos minulla on vähäisintäkään taipumusta sellaiseen ajatteluun, tunnustanko sen rehellisesti? Millaista osallistumiseni palvelukseen on verrattuna siihen, mitä se oli aiemmin?’ Onpa hidastumista tapahtunut tai ei, meidän kaikkien tulisi pitää mielessä, että ”toivon Jumalamme” lupaa antaa ”kirkkautta ja kunniaa ja rauhaa jokaiselle, joka saa aikaan hyvää”. (Roomalaisille 2:10) Paavali käytti kreikkalaista sanaa, joka merkitsee ”saada jotakin aikaan, tuottaa, suorittaa”. On erittäin tärkeää välttää sitä, mikä kohtasi fariseuksia ja kirjanoppineita, joiden Jumalan kunnioittaminen oli pelkkää sanahelinää. (Markus 7:6; Ilmestys 2:10) Kun sitä vastoin koko sydämestämme osallistumme toimeliaasti julkiseen sananpalvelukseen, me teemme selväksi sekä itsellemme että muille, että meillä on todellinen toivo. Me kunnioitamme Luojaamme ja Elämänantajaamme. Lisäksi voimme odottaa, että hän tulee kunnioittamaan meitä sekä nyt että tulevaisuudessa loputtomasti. – Luukas 10:1, 2, 17–20.

Kalleuksillamme

17, 18. Miten muutoin voimme kunnioittaa Jumalaa, ja miksi meillä ei ole perusteltua syytä tehdä sitä vastahakoisesti?

¹⁷ Erääksi toiseksi seikaksi, jolla voimme kunnioittaa ”toivon Jumalaamme”, Sananlaskujen 3:9 (UM) mainitsee seuraavan: ”Kunnioita Jehovaa kalleuksillasi ja kaiken satosi uutisilla.” Spurrellin käännöksessä tämä jae kuuluu näin: ”Kirkasta Jehovaa rikkauksillasi ja kaiken kasvusi parhaimmalla.” – A Translation of the Old Testament Scriptures from the Original Hebrew.

¹⁸ Koska monet papit ovat tulleet surullisen kuuluisiksi äärettömästä ahneudestaan ja tuhlailevasta elämäntavastaan, monet ihmiset epäröivät antaa varojaan kirkoille ja uskonnollisille järjestöille, joiden päämääränä näyttää selvästikin olevan vain rikkauden tavoittelu. (Ilmestys 18:4–8) Tällaiset varojen väärinkäytökset eivät kuitenkaan osoita Sananlaskujen 3:9:ää paikkansapitämättömäksi. Miten me voimme käyttää ”kalleuksiamme” ”toivon Jumalamme”, ’Jehovan, kunnioittamiseen’?

19. Valaise sitä, miten jotkut ovat soveltaneet Sananlaskujen 3:9:ää.

¹⁹ Jehovan todistajat ovat huomanneet, että niiden ihmisten joukon kasvaminen, jotka osoittavat vastakaikua Valtakunnan sanomaa kohtaan, edellyttää sitä, että laajennetaan valtakunnansaleja ja rakennetaan uusia saleja. Tässä on siis yksi tapa ’kirkastaa Jehovaa rikkauksillaan’. Sekä nuoret että vanhat ovat osallistuneet tähän esimerkiksi päättämällä lahjoittaa itse rakennusrahastoihin. Tällaisista vain omassa tiedossa olevista päätöksistä kiinni pitäminen saattaa vaatia itsekuria tai jopa joitakin uhrauksia, erityisesti silloin, kun rakennusohjelman suunnittelu ja päätökseen saattaminen pitkittyy. (2. Korinttolaisille 9:6, 7) Siitä huolimatta varojen käyttö tällä tavoin todella tuottaa kunniaa Jehovalle, sillä valtakunnansalit ovat paikkoja, joissa kristityt palvovat häntä ja joissa he yhteydessään olevien kanssa hankkivat Jumalan tuntemusta. Jeesuksen Matteuksen 6:3, 4:ssä esittämät sanat antavat meille hyvän syyn luottaa siihen, että Jumala tulee kunnioittamaan niitä, jotka ovat sillä tavoin kunnioittaneet häntä.

20. a) Miksi itsetutkistelu on paikallaan soveltaessamme Sananlaskujen 3:9:ää? b) Mitä voisimme kysyä itseltämme?

²⁰ Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Fariseukset ja kirjanoppineet, joista Jeesus sanoi, etteivät he tehneet kaikkea vain kunnioittaakseen Jumalaa, pitivät huolta siitä, että he olivat ensimmäisinä hyötymässä rikkauksistaan. Niinpä Matteuksen 15:4–8:n mukaan meitä neuvotaan alistumaan itsetutkisteluun sen suhteen, ’kunnioitammeko Jehovaa kalleuksillamme’. (Jeremia 17:9, 10) Esimerkiksi kristitty, joka on liiketoimillaan hankkinut jonkin verran vaurautta, saattaisi järkeillä jatkavansa kokoajantyötä ansaitakseen vielä enemmän. Hän saattaisi ajatella: ’Toiset astuvat tienraivauspalvelukseen tai muuttavat palvelemaan sinne, missä saarnaajia erityisesti tarvitaan, mutta minun erikoistapani palvella Jumalaa on se, että ansaitsen enemmän, niin että minulla sitten on runsaammin lahjoitettavaa.’ Hänen lahjoituksestaan voi olla paljon hyötyä. Mutta hän voisi hyvinkin kysyä: ’Heijastaako oma elämäntapani sitä, että rahankäyttö Jumalan kunnioittamiseen on ensisijainen vaikuttimeni ansaita vielä enemmän?’ (Luukas 12:16–19; vrt. Markus 12:41–44.) Lisäksi: ’Voisinko järjestää asiani niin, että osallistuisin itse enemmän meidän aikamme kaikkein tärkeimpään työhön: hyvän uutisen julistamiseen?’ Ovatpa elämänolosuhteemme sitten millaiset tahansa, me voimme tutkia vaikuttimiamme ja tekojamme kysymällä: ’Miten voin täydemmin kunnioittaa Elämänantajaani ja ”toivon Jumalaa”?’

21. Mikä odote meillä on, jos nyt kunnioitamme Jehovaa?

²¹ Jehova ei tuota meille pettymystä. Meillä on ilahduttava odote, että hän saattaa nyt ja edelleen tulevaisuudessa sanoa meistä samaa kuin hän sanoi uskollisesta Israelista: ”Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen – – minä sinua rakastan.” (Jesaja 43:4) Tuo sama Persoona lupaa ’ikuisen elämän niille, jotka etsivät kirkkautta ja kunniaa’. Tämän lupauksen hän kohdistaa niille, jotka kestävät ”hyvässä työssä”. Hän on todella ”toivon Jumala”!

Miten vastaisit?

◻ Mitä me voimme Jeesuksen esimerkkiä tarkastelemalla oppia siitä, miten ihmisten tulee kunnioittaa Jehovaa?

◻ Miten Eeli ja Samuel erosivat toisistaan, kun oli kyseessä Jumalan kunnioittaminen?

◻ Millä tavoilla voit tuottaa lisää kunniaa Jumalalle, ja mitä saatat saada vastineeksi?

◻ Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka panevat ensi sijalle ”toivon Jumalamme” kunnioittamisen?

[Tekstiruutu s. 18]

LAHJOITTAJIEN KIRJEITÄ

Seuraavassa on joitakin lainauksia kirjeistä, joita on saatu Vartiotorni-seuran Brooklynissa Yhdysvalloissa sijaitsevaan toimistoon:

”Nimeni on Abijah. Olen yhdeksänvuotias. Haluan antaa teille neljä dollaria [n. 20 mk] niitä veljiä varten, jotka rakentavat valtakunnansaleja. Minun puolestani he voivat käyttää rahan puutavaraan tai suklaapatukkaan.” – Oregon.

’Kirjeeni mukana lähetän allekirjoittamani sekin. Olen yli 96-vuotias, ja kuulen tuskin ollenkaan. Nautin kuitenkin siitä, että voin säästää rahaa tätä tarkoitusta varten. Tiedän kyllä, että ajelen vanhalla autolla enkä vietä talviani Floridassa enkä Kaliforniassa. Voin käydä vain hyvin vähän koputtelemassa oville, jotta Valtakunnan hyvä uutinen saataisiin saarnatuksi. Mutta kun säästän rahaa ja lähetän sitä teille, minusta tuntuu, että teen vielä oman osani työstä.’ – Ohio.

’Kiitos kaikesta siitä, mitä teitte valtakunnansalin hyväksi. Tämän rahan [25 mk] tarkoituksena on auttaa teitä kirjojen ja Vartiotornien valmistamisessa niin, että me voimme lukea niitä. Otin rahan säästöpossustani. Kiitoksia siitä, että Koulu-kirjanen kertoo meille huumeista.’

”Liitän mukaan sekin. 200 dollaria [1 000 mk] on tarkoitettu valtakunnansalirahastoon. Loput voitte käyttää miten parhaaksi näette saarnaamistyön edistämiseen.” – Missouri.