Codex Vaticanuksen salaisuus

CODEX Vaticanus 1209 esiintyy ensimmäisessä Vatikaanin kirjaston vuonna 1475 laatimassa luettelossa. Kukaan ei tiedä, miten se joutui sinne. Se on yksi niistä kolmesta huomattavasta kreikankielisestä käsikirjoituksesta, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti; kaksi muuta sen aikalaista ovat 300-luvulta peräisin oleva Codex Sinaiticus sekä 400-luvun alkupuolelta peräisin oleva Codex Alexandrinus.

Vaikka tämän Vatikaanin käsikirjoituksen merkittävyys oli varsin hyvin raamatunoppineiden tiedossa 1500-luvun alkupuolelta lähtien, niin vain harvat heistä saivat tutkia sitä. Vatikaanin kirjasto kyllä valmisti vuonna 1669 tekstivertailun sen eri lukutavoista, mutta se katosi eikä sitä löydetty ennen vuotta 1819.

Ranskan keisari Napoleon valloitti Rooman vuonna 1809 ja vei arvostetun käsikirjoituksen Pariisiin, missä sitä tutki kuuluisa raamatunoppinut Leonhard Hug. Napoleonin kukistuttua koodeksi kuitenkin palautettiin Vatikaaniin vuonna 1815. Seuraavien 75 vuoden ajan se oli jälleen Vatikaanin kätkemä salainen esine.

Konstantin von Tischendorf, yksi maailman parhaista käsikirjoitusten tuntijoista, sai vuonna 1843 tutkia tuota käsikirjoitusta vain kuuden tunnin ajan monia kuukausia kestäneen odotuksen jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin englantilainen raamatunoppinut tri S. P. Tregelles sai nähdä tämän käsikirjoituksen mutta ei tutkia sitä. Hän sanoi: ”On totta, että usein näin käsikirjoituksen, mutta minun ei sallittu käyttää sitä; he eivät antaneet minun avata sitä tutkimatta taskujani ja ottamatta minulta pois kynän, musteen ja paperia, ja samanaikaisesti kaksi prelaattia [pappia] piti kanssani koko ajan vireillä latinankielistä keskustelua, ja jos katselin jotakin tekstin kohtaa liian pitkään, he sieppasivat kirjan käsistäni.”

Miksi roomalaiskatolinen kirkko oli niin haluton näyttämään maailmalle korvaamattoman arvokasta käsikirjoitustaan?

Miksi kätketty?

Roomalaiskatoliselle kirkolle Raamatun latinankielinen Vulgata-käännös on yhä ”huomattavin auktoriteetti”. Paavi Pius XII:n vuonna 1943 julkaiseman ensyklikan (kiertokirjeen) Divino Afflante Spiritu mukaan tätä Hieronymuksen 300-luvulla laatimaa latinankielistä käännöstä pidetään myös ”täysin immuunina kaikille uskoa tai moraalia koskeville virheille”. Entä mitä on sanottava niistä heprean- ja kreikankielisistä teksteistä, joista Vulgata on käännetty? Paavin kiertokirjeen mukaan ne ovat arvokkaita, koska ne ’vahvistavat’ Vulgatan luotettavuuden. Niinpä mitään kreikankielistä käsikirjoitusta, ei edes Codex Vaticanusta, ole koskaan pidetty yhtä luotettavana kuin latinankielistä Vulgataa. Tämä roomalaiskatolisen kirkon omaksuma kanta on luonnollisesti aiheuttanut ongelmia.

Esimerkiksi kun 1500-luvulla elänyt raamatunoppinut Erasmus Rotterdamilainen käänsi kreikankielisen ”Uuden testamenttinsa”, hän vetosi Codex Vaticanuksen luotettavuuteen jättäessään pois 1. Johanneksen kirjeen 5. luvun jakeissa 7 ja 8 olleet väärennetyt sanat. Erasmus oli oikeassa, mutta silti paavi Leo XIII kannatti yhä vuonna 1897 Vulgatan turmeltunutta latinalaista tekstiä. Vasta uusien roomalaiskatolisten käännösten julkaisemisen myötä on tunnustettu tämä tekstissä ollut virhe.

Kun Codex Sinaiticus paljastettiin maailmalle 1800-luvun lopulla, roomalaiskatolisen kirkon johtomiehille kävi ilmeiseksi, että heidän Codex Vaticanuksensa oli vaarassa jäädä toisten koodeksien varjoon. Vuosisadan vaihteeseen mennessä siitä oli lopultakin saatavana hyviä valokuvajäljennöksiä.

Käsikirjoitus sisältää 759 lehteä. Siitä puuttuu suurin osa 1. Mooseksen kirjaa, joitakin psalmeja sekä Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten loppuosa. Se on kirjoitettu yksinkertaisella ja hienostuneella kirjoitustyylillä hyvin hienolle, ohuelle pergamentille, jonka ajatellaan olevan antiloopin nahkaa. Se tunnetaan virallisesti nimellä Codex B, ja se on nykyään nähtävänä Vatikaanin kirjastossa. Enää se ei ole kätkettynä, ja lopultakin sen arvo ymmärretään ja tunnustetaan kaikkialla maailmassa.

[Kuva s. 31]

Vatikaani piti vuosisatojen ajan kätkössä tärkeätä Codex Vaticanus 1209:ää

[Lähdemerkintä]

Facsimile from Codices E Vaticanis Selecti