Tuoko aseidenriisunta rauhan?
”ON MITÄ suurin virhe sekoittaa aseidenriisunta rauhaan”, sanoi Winston Churchill viisi vuotta ennen kuin kansat syöksyivät toiseen maailmansotaan. ”Kun rauha vallitsee, aseet on riisuttu”, hän lisäsi.
Mikä paradoksi! Kuka aikoo uskaltautua riisumaan aseensa ennen kuin rauha on vahvistettu? Entä miten tosi rauhaa voi ollakaan, kun aseita varastoidaan sotaa varten? Poliitikot eivät ole koskaan löytäneet ratkaisua tähän tilanteeseen.
Winston Churchill esitti lausuntonsa vuonna 1934, vain kaksi vuotta sen jälkeen kun Kansainliitto sai päätökseen aseidenriisuntakonferenssinsa. Tällä konferenssilla, jota oli täytynyt valmistella 12 vuotta, oli tarkoitus estää Euroopan aseistaminen uudelleen. Eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset muistivat yhä elävästi noin yhdeksän miljoonan sotilaan hirvittävän teurastuksen ensimmäisessä maailmansodassa miljoonien muiden haavoittuneiden ja siviiliuhrien valtavan määrän lisäksi. Aseidenriisunta ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Miksi ei?
Aseidenriisuntayrityksiä
Aseidenriisuntaohjelma on mahdollista saada voimaan, mutta harvoin todella tehokkaasti. Esimerkiksi vuonna 1919 tehdyn Versailles’n sopimuksen mukaan Saksa riisuttiin aseista ”riittävin takein siitä, että kansalliset sotavoimat vähennetään alhaisimpaan sisäisen turvallisuuden takaavaan määrään”. Tämä oli sopusoinnussa yhden Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin esittämän ehdotuksen kanssa, joka myöhemmin sisällytettiin Kansainliiton asiakirjan 8. artiklaan. Mutta kun Hitler nousi valtaan, hän piti kohta pilkkanaan koko sopimusta.
Menestyikö Yhdistyneet kansakunnat paremmin hyvän perustan luomisessa aseidenriisunnalle toisen maailmansodan jälkeen? Ei menestynyt, mutta sen epäonnistuminen ei johtunut siitä, etteikö olisi kipeästi tarvittu tämän suuntaista päättäväistä ponnistelua. Nyt kun oli olemassa ydinkäyttöisiä joukkotuhoaseita, aseidenriisunnasta oli tullut erittäin kiireellinen kysymys. Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Se aikaisempi väite, että asevarustelukilpailu oli taloudellisesti epäviisasta ja johti väistämättä sotaan, korvattiin sillä väitteellä, että tulevaisuudessa ydinaseiden määrä uhkaisi itse koko sivilisaation olemassaoloa.” – The New Encyclopædia Britannica.
Vuonna 1952 perustettiin 12 maata käsittävä aseidenriisuntakomissio estämään idän ja lännen välille kehittyvää asevarustelukilpailua. Se ei saanut paljoakaan aikaan, ja lopulta suurvallat ajautuivat yhä enemmän toisiaan vastustaviin leireihin. Tähän mennessä on käyty monenlaisia neuvotteluja ja tehty monenlaisia sopimuksia. Molemminpuolisen epäluottamuksen ilmapiiri ei ole kuitenkaan sallinut kaikkien sota-aseiden täydellistä poistamista. Edellä lainattu tietosanakirja sanookin, että sellaista ”kannattavat utopistiset ajattelijat”.
Kustannusten laskeminen
Kannattaako aseidenriisunta vai ei – mitä se maksaa? Kustannuksia ei aina lasketa rahassa. Aseteollisuuden tuomat työpaikat ovat myös tärkeä näkökohta. Monissa maissa ostetaan verorahoilla aseita, joiden valmistus lisää työllisyyttä. Aseidenriisunta voisi siis johtaa työttömyyteen. Tästä syystä maita, jotka käyttävät paljon varoja maanpuolustukseen, pöyristyttää ajatus täydellisestä aseidenriisunnasta. Sellainen ajattelu on niille painajainen utopistisen unen sijasta.
Emme voi kuitenkaan jättää huomioon ottamatta niitä valtavia rahasummia, joita kuluu sotakoneiston ylläpitämiseen. Arvioiden mukaan 10 prosenttia maailman koko tuotannon arvosta käytetään aseistukseen. Kuinka suuri summa se on? Varsinaiset luvut vaihtelevat inflaation mukana, mutta kuvittele, että siihen käytetään miljoona puntaa (noin 7 miljoonaa markkaa) päivän jokaisena minuuttina! Mitä sinä pitäisit tärkeimpänä, jos sinulla olisi tuollainen summa rahaa käytettävänäsi? Nälänhädän helpottamistako? Terveydenhuoltoa? Lasten hyvinvointiako? Maan ekologisen tasapainon palauttamistako? Tuolla summalla olisi kovin paljon käyttöä!
Ajattelehan esimerkiksi ”tankit traktoreiksi” -ohjelmaa, joka julistettiin hiljattain alkaneeksi Neuvostoliitossa ja jossa asetehtaita muutettiin tuottamaan 200:aa erilaista ”monimutkaista laitetta maatalouden käyttöön”. Miksi siellä tarvitaan kipeästi maataloustyökaluja? Englannissa ilmestyvän Farming News -lehden mukaan syynä on se, että ”vain kolmannes valtion tiloilla kasvatetuista hedelmistä ja vihanneksista kulkeutuu kuluttajalle lopun jäädessä mätänemään pelloille tai pilaantumaan kuljetushalleihin ja varastohuoneisiin”.
Niin kiitettävää kuin traktorien tuottaminen tankkien sijasta onkin, se on todella suuren uutisen aihe, koska se on niin epätavallista. Sen vaikutus aseiden kokonaistuotantoon on kuitenkin äärimmäisen pieni. Lukemattomia satoja miljoonia puntia, ruplia, dollareita ja markkoja käytetään edelleen aseisiin maailmassa, jossa ”ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”, aivan niin kuin Jeesus Kristus ennusti. Miten tällainen pelko voidaan karkottaa? Jääkö täydellinen aseidenriisunta pelkäksi unelmaksi? Jollei jää, niin mitä tarvitaan sen toteuttamiseksi? – Luukas 21:26.