Ole valmis Jehovan päivää varten!
Kohokohtia 1. Tessalonikalaiskirjeestä
MUINAISEN Tessalonikan kristityt ajattelivat Jehovan päivän olevan lähellä. Olivatko he oikeassa? Milloin se tulisi? Se oli yksi ydinkohta apostoli Paavalin ensimmäisessä tessalonikalaisille osoitetussa kirjeessä, joka lähetettiin Korintosta noin vuonna 50.
Paavali ja Silas olivat perustaneet seurakunnan Tessalonikaan, joka oli Rooman Makedonian provinssin hallinnollinen keskus. (Apostolien teot 17:1–4) Myöhemmin ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali antoi kiitosta ja neuvontaa ja käsitteli Jehovan päivää. Mekin voimme hyötyä tästä kirjeestä, varsinkin siksi, että Jehovan päivä on nyt hyvin lähellä.
Kiitosta ja rohkaisua
Aluksi Paavali kiitti tessalonikalaisia. (1:1–10) He saivat kiitosta uskollisesta työstään ja kestävyydestään. Kiitettävää oli myös se, että he ’ottivat sanan vastaan suuressa ahdistuksessa pyhän hengen ilolla’. Kiitätkö sinä Paavalin tavoin toisia?
Apostoli oli antanut hyvän esimerkin. (2:1–12) Huolimatta Filippissä osakseen saamastaan röyhkeästä kohtelusta hän oli ’kerännyt rohkeutta Jumalan avulla puhuakseen hyvän uutisen’ tessalonikalaisille. Hän oli pysynyt erossa imartelusta, ahneudesta ja kunnian etsimisestä. Paavalista ei ollut tullut kallis taakka, vaan hän oli heitä kohtaan yhtä hellävarainen kuin imettävä äiti on lastaan kohtaan. Miten erinomainen esimerkki nykyajan vanhimmille!
Paavalin seuraavat sanat kannustivat tessalonikalaisia pysymään lujina heitä vainottaessa. (2:13–3:13) He olivat kestäneet vainoa maanmiehiltään, ja Timoteus oli tuonut Paavalille hyvän raportin heidän hengellisestä tilastaan. Apostoli rukoili, että he olisivat runsaat rakkaudessa ja että heidän sydämensä tehtäisiin lujiksi. Samoin Jehovan todistajat nykyään rukoilevat vainottujen uskontoveriensa puolesta, kannustavat heitä mikäli mahdollista ja iloitsevat kuullessaan heidän uskollisuudestaan.
Pysy hengellisesti valveilla!
Seuraavaksi tessalonikalaiset saivat neuvoja. (4:1–18) Heidän piti vaeltaa täydemmin Jumalaa miellyttävällä tavalla, osoittaa enemmän veljellistä rakkautta ja tehdä työtä käsillään tarpeidensa täyttämiseksi. Lisäksi heidän piti lohduttaa toisiaan sillä toivolla, että kuolleet hengestäsiinneet uskovat herätettäisiin Jeesuksen läsnäolossa ensin ja yhdistettäisiin häneen. Myöhemmin elossa säilyneet voidellut liittyisivät Kristukseen ja niihin, jotka ovat jo saaneet ylösnousemuksen taivaalliseen elämään.
Seuraavaksi Paavali käsitteli Jehovan päivää ja antoi lisää neuvoja. (5:1–28) Jehovan päivä oli tulossa kuin varas, ja äkillinen tuho koittaisi varmasti heti ”Rauha ja turvallisuus!” -huudon jälkeen. Tessalonikalaisten tuli siksi pysyä hengellisesti valveilla ja pitää suojanaan uskon ja rakkauden rintahaarniska ja pelastuksen toivon kypärä. Heidän piti kunnioittaa syvästi niitä, jotka johtavat seurakuntaa, ja karttaa pahuutta. Meidän täytyy toimia samoin.
Paavalin ensimmäisen kirjeen tessalonikalaisille tulisi saada meidät kiittämään ja rohkaisemaan uskontovereitamme. Sen tulisi saada meidät myös tulemaan esimerkillisiksi käytöksessämme ja asenteessamme. Sen neuvot voivat varmasti myös auttaa meitä olemaan valmiita Jehovan päivää varten.
[Tekstiruutu/Kuva s. 22]
Rintahaarniska ja kypärä: Kannustaessaan hengelliseen valppauteen Paavali kirjoitti: ”Pysykäämme järkevinä ja pitäkäämme yllämme uskon ja rakkauden rintahaarniska ja kypäränä pelastuksen toivo.” (1. Tessalonikalaisille 5:8) Rintahaarniska oli soturin rintaa suojeleva panssari, joka valmistettiin suomuista, ketjuista tai kiinteästä metallista. Samalla tavoin uskon rintahaarniska suojelee meitä hengellisesti. Entä muinainen kypärä? Se oli useimmiten metallista tehty päänsuojus, jonka tarkoitus oli suojella sotilasta taistelussa. Aivan niin kuin kypärä suojeli soturin päätä, pelastuksen toivo suojelee mielenkykyjä, jolloin kristitty voi säilyttää nuhteettomuuden. On todella välttämätöntä, että Jehovan kansaan kuuluvat käyttävät tällaista hengellistä sota-asua. – Efesolaisille 6:11–17.