Kuinka voimme maksaa takaisin Jehovalle?
JEHOVA JUMALA on paras esimerkki antamisesta. Hän on antanut koko ihmiskunnalle ”elämän ja hengityksen ja kaiken”. (Apostolien teot 17:25) Jumala antaa aurinkonsa nousta sekä pahoille että vanhurskaille. (Matteus 5:45) ’Jehova antaa meille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttää sydämemme ruoalla ja hyvällä mielellä.’ (Apostolien teot 14:15–17) Onhan ”jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja – – ylhäältä, sillä se tulee alas taivaan valojen Isältä”! – Jaakob 1:17.
Kaikkien aineellisten lahjojen lisäksi Jumala lähettää hengellistä valoa ja totuutta. (Psalmi 43:3) Jehovan uskollisia palvelijoita siunataan runsaasti sillä hengellisellä ravinnolla, jota hän antaa oikeaan aikaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta. (Matteus 24:45–47) Voimme hyötyä Jumalan hengellisistä anneista, koska hän on tehnyt syntisille ja kuoleville ihmisille mahdolliseksi sen, että he voivat tulla sovitetuiksi hänen kanssaan. Miten? Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuoleman välityksellä. Jeesus antoi elämänsä lunnaina monien puolesta. (Matteus 20:28; Roomalaisille 5:8–12) Miten suurenmoinen lahja rakkaudelliselta Jumalalta, Jehovalta! – Johannes 3:16.
Onko takaisin maksaminen mahdollista?
Satoja vuosia ennen lunnaiden järjestämistä henkeytetty psalmista arvosti niin syvästi Jumalalta saamaansa armoa, vapautusta ja apua, että hän sanoi: ”Kuinka minä maksan Herralle [”Jehovalle”, UM] kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.” – Psalmi 116:12–14.
Jos olemme kokosydämisesti vihkiytyneitä Jehovalle, niin huudamme avuksemme hänen nimeään uskossa ja täytämme hänelle tekemämme lupaukset. Jehovan todistajina voimme siunata Jumalaa puhumalla hänestä hyvää kaikkina aikoina ja julistamalla hänen Valtakuntansa sanomaa. (Psalmi 145:1, 2, 10–13; Matteus 24:14) Me emme voi kuitenkaan rikastuttaa Jehovaa, joka omistaa kaiken, tai maksaa hänelle takaisin kaikkia hänen hyviä tekojaan meitä kohtaan. – 1. Aikakirja 29:14–17.
Lahjoitusten antaminen Valtakunnan etujen edistämiseksi ei ole keino maksaa takaisin Jehovalle tai tehdä häntä rikkaammaksi. Tällainen antaminen suo meille kuitenkin tilaisuuksia ilmaista rakkauttamme Jumalaan. Lahjoitukset, joita ei anneta itsekkäistä syistä tai julkisuuden ja kiitoksen saamiseksi vaan anteliaassa hengessä ja tosi palvonnan edistämiseksi, tuottavat antajalle onnellisuutta ja Jehovan siunauksen. (Matteus 6:1–4; Apostolien teot 20:35) Tällaisesta antamisesta ja siitä seuraavasta onnellisuudesta voidaan varmistautua, kun henkilökohtaisesta omaisuudesta pannaan säännöllisesti jotakin sivuun tosi palvonnan tukemiseksi ja arvollisten auttamiseksi. (1. Korinttolaisille 16:1, 2) Pitäisikö tämä tehdä maksamalla kymmenyksiä?
Pitäisikö sinun maksaa kymmenyksiä?
Jehova sanoi profeettansa Malakian välityksellä: ”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua – –: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.” – Malakia 3:10.
Kymmenys on kymmenesosa jostakin. Se merkitsee kymmentä prosenttia, joka annetaan tai maksetaan verona. Kymmenyksiä maksetaan erityisesti uskonnollisiin tarkoituksiin. Se merkitsee sitä, että annetaan kymmenesosa tuloista palvonnan edistämiseksi.
Patriarkka Aabraham (Abram) antoi Saalemin kuningas-pappi Melkisedekille kymmenesosan Kedorlaomerilta ja hänen joukoiltaan voittamastaan sotasaaliista. (1. Mooseksen kirja 14:18–20; Heprealaisille 7:4–10) Myöhemmin Jaakob vannoi antavansa kymmenesosan omaisuudestaan Jumalalle. (1. Mooseksen kirja 28:20–22) Kummassakin tapauksessa kymmenesosan antaminen oli vapaaehtoista, sillä näillä ensimmäisillä heprealaisilla ei ollut lakeja, jotka olisivat velvoittaneet heitä antamaan kymmenyksiä.
Kymmenykset Lain alaisuudessa
Jehovan kansana israelilaiset saivat kymmenyslakeja. Vuosittaisista tuloista maksettiin nähtävästi kaksi kymmenesosaa, vaikka joidenkuiden oppineiden mielestä vuosittain maksettiin vain yhdet kymmenykset. Sapattivuonna ei maksettu kymmenyksiä, koska silloin ei ollut odotettavissa tuloja. (3. Mooseksen kirja 25:1–12) Kymmenykset annettiin Jumalalle tuodun ensi hedelmän lisäksi. – 2. Mooseksen kirja 23:19.
Yksi kymmenesosa maan sadosta ja puiden hedelmistä ja ilmeisesti karja- ja lammaslaumoihin syntyneistä jälkeläisistä vietiin pyhäkköön ja annettiin leeviläisille, jotka eivät olleet saaneet perintöosaa maasta. He vuorostaan antoivat saamastaan kymmenesosan Aaronin pappissuvulle. Nähtävästi kymmenykset maksettiin puidusta viljasta sekä rypäleistä valmistetusta viinistä ja oliiveista tehdystä öljystä. Jos israelilainen halusi antaa rahaa sadon sijaan, hän saattoi tehdä niin, mikäli hän lisäsi viidenneksen sadon arvosta. – 3. Mooseksen kirja 27:30–33; 4. Mooseksen kirja 18:21–30.
Nähtävästi koottiin vielä toisenlaisia kymmenyksiä. Tavallisesti perhe käytti ne, kun kansa oli kokoontunut juhliin. Mutta entä jos matka Jerusalemiin oli liian pitkä, niin että näiden kymmenysten kuljettaminen oli vaikeaa? Silloin vilja, uusi viini, öljy ja eläimet vaihdettiin rahaksi, jota voitiin kuljettaa vaivattomasti. (5. Mooseksen kirja 12:4–18; 14:22–27) Seitsemän vuotta kestävän sapattivuosijakson kolmannen ja kuudennen vuoden kymmenykset pantiin vuoden lopussa sivuun leeviläisiä, muukalaisasukkaita, leskiä ja orpoja varten. – 5. Mooseksen kirja 14:28, 29; 26:12.
Lain alaisuudessa kymmenysten maksamatta jättämisestä ei rangaistu. Sen sijaan Jehova asetti kansalle suuren moraalisen velvoitteen maksaa kymmenykset. Aika ajoin heidän piti vakuuttaa hänen edessään, että he olivat maksaneet täydet kymmenykset. (5. Mooseksen kirja 26:13–15) Jos jotakin oli väärin jätetty maksamatta, sen katsottiin olevan Jumalalta varastettua. – Malakia 3:7–9.
Kymmenysjärjestely ei ollut rasittava. Todellisuudessa kun israelilaiset noudattivat näitä lakeja, he menestyivät paremmin. Kymmenykset edistivät tosi palvontaa kiinnittämättä tarpeettomasti huomiota siihen, miten aineellista annetaan sen hyväksi. Kymmenykset koituivat siis koko Israelin hyväksi. Mutta kuuluuko kymmenysten maksaminen kristillisyyteen?
Pitääkö kristittyjen maksaa kymmenyksiä?
Jonkin aikaa kymmenysten maksaminen oli yleistä kristikunnassa. The Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa sanotaan: ”Se – – yleistyi vähitellen 500-lukuun mennessä. Toursin kirkolliskokouksessa vuonna 567 ja Maconin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 585 puollettiin kymmenysten maksamista. – – Väärinkäytökset yleistyivät, varsinkin kun oikeus kerätä kymmenyksiä annettiin tai myytiin usein maallikoille. Paavi Gregorius VII julisti ensimmäisenä tämän tavan laittomaksi. Tällöin monet maallikot luovuttivat oikeutensa kantaa kymmenyksiä luostareille ja tuomiokapituleille. Uskonpuhdistus ei poistanut kymmenyksiä, ja tämä tapa jatkui roomalaiskatolisessa kirkossa ja protestanttisissa maissa.” Useissa maissa kymmenysten maksaminen lakkautettiin tai vähitellen korvattiin jollakin muulla, ja nykyään se on käytössä vain harvoissa uskonnoissa.
Pitääkö kristittyjen siis maksaa kymmenyksiä? Alexander Cruden sanoo Raamatun sanakirjassaan: ”Ei meidän Pelastajamme eivätkä hänen apostolinsa ole antaneet mitään käskyä kymmenysten maksamisesta.” Kristittyä ei siis käsketä maksamaan kymmenyksiä. Jumala itse lopetti Mooseksen lain kymmenysjärjestelyineen naulaamalla sen Jeesuksen kidutuspaaluun. (Roomalaisille 6:14; Kolossalaisille 2:13, 14) Näin ollen sen sijaan, että kristittyjä vaaditaan antamaan nimenomainen summa seurakunnan kulujen peittämiseksi, he antavat vapaaehtoisia lahjoituksia.
Kunnioita Jehovaa antamalla varoistasi
Tietenkin jos kristitty päättää antaa kymmenesosan kaikista tuloistaan tosi palvonnan edistämiseksi, ei ole mitään raamatullista estettä antaa tällaisia lahjoituksia. Papua-Uudessa-Guineassa eräs 15-vuotias poika kirjoitti lahjoituksen mukana olevassa kirjeessään: ”Kun olin pieni, isälläni oli tapana sanoa minulle: ’Kun alat tehdä työtä, sinun täytyy antaa ensi hedelmä Jehovalle.’ Muistin Sananlaskujen 3:1, 9:n sanat, joiden mukaan meidän tulee kunnioittaa Jehovaa antamalla hänelle ensi hedelmät. Lupasin tehdä niin, ja nyt minun on täytettävä lupaukseni. Olen todella iloinen voidessani lähettää tämän summan tukeakseni Valtakunnan työtä.” Raamattu ei vaadi kristittyjä tekemään tällaista lupausta. Anteliaisuus on kuitenkin erinomainen tapa ilmaista syvää kiinnostustamme tosi palvonnan edistämistä kohtaan.
Joku kristitty ei ehkä halua asettaa nimenomaista rajaa lahjoituksille, joita hän antaa Jehova Jumalan palvonnan edistämiseksi. Valaisemme asiaa: Eräässä Jehovan todistajien konventissa kaksi iäkästä sisarta keskusteli Valtakunnan työhön mahdollisesti annettavista lahjoituksista. Saadessaan ruokaa konventtipaikalla toinen sisarista, joka on 87-vuotias, pohdiskeli ruoan hintaa voidakseen lahjoittaa tuon summan. Toinen sisar, joka on 90-vuotias, sanoi: ’Anna sen verran, minkä arvoiseksi sitä arvelet – ja vähän enemmän.’ Miten erinomaista asennetta tämä vanhempi sisar osoittikaan!
Koska Jehovan kansaan kuuluvat ovat vihkineet kaikkensa hänelle, he antavat iloiten raha- ja muita lahjoituksia tukeakseen tosi palvontaa. (Vrt. 2. Korinttolaisille 8:12.) Itse asiassa kristillinen antaminen suo mahdollisuuksia ilmaista syvää arvostusta Jehovan palvontaa kohtaan. Tällainen antaminen ei rajoitu kymmenyksiin, ja saattaa olla tilanteita, joissa joku päättää antaa enemmänkin Valtakunnan etujen edistämiseen. – Matteus 6:33.
Apostoli Paavali sanoi: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttolaisille 9:7) Jos annat iloisesti ja anteliaasti tosi palvonnan tukemiseksi, menestyt, sillä viisas sananlasku sanoo: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” – Sananlaskut 3:9, 10.
Emme voi tehdä Korkeinta rikkaammaksi. Kaikki kulta ja hopea, tuhansien vuorten karjat ja kaikki arvokas kuuluvat hänelle. (Psalmi 50:10–12) Emme voi koskaan maksaa takaisin Jumalalle hänen hyviä tekojaan meitä kohtaan. Mutta voimme osoittaa syvää arvostustamme häntä kohtaan ja sitä etua kohtaan, mikä meillä on suorittaa pyhää palvelusta hänen ylistyksekseen. Ja voimme olla varmoja siitä, että niitä, jotka antavat runsaskätisesti lahjoituksia edistääkseen puhdasta palvontaa ja kunnioittaakseen rakkaudellista ja anteliasta Jumalaamme Jehovaa, siunataan runsaasti. – 2. Korinttolaisille 9:11.
[Tekstiruutu s. 29]
MITEN VALTAKUNNAN TYÖTÄ VOIDAAN TUKEA
◻ LAHJAT: Vapaaehtoiset rahalahjoitukset voidaan Suomessa panna postisiirtotilille 59 705 tai lähettää osoitteella: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa. Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä tulisi selvästi mainita, että ne ovat lahjoituksia.
◻ EHDOLLISET LAHJOITUKSET: Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun sillä ehdolla, että lahjoittaja voi saada siitä takaisin tarpeen mukaan.
◻ VAKUUTUKSET: Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.
◻ TESTAMENTIT: Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.
Näitä asioita koskevia lisätietoja tai neuvoja voidaan saada kirjoittamalla osoitteeseen: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa.