Lukijoiden kysymyksiä
Olisiko kristityn sopivaa ryhtyä jonkun ei-uskovan liikekumppaniksi, sillä Raamatussahan sanotaan: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa”?
Tuo neuvo löytyy 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–16:sta: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?”
Ei ole syytä otaksua, että antaessaan tämän neuvon apostoli Paavali olisi halunnut asettaa joitakin nimenomaisia kieltoja, esimerkiksi kieltänyt kristittyä olemasta liikesuhteissa ei-uskovan kanssa. Varmasti hänen neuvonsa kuitenkin koskee tätä asiaa niin kuin muitakin elämänaloja.
Paavali kirjoitti tuon neuvon muinaisessa Korintossa asuville veljilleen. Koska kaupunki oli erityisen turmeltunut, heidän oli kamppailtava joka päivä moraalisten ja hengellisten vaarojen keskellä. Elleivät he olisi varovaisia, altistuminen epäterveille vaikutteille voisi vähitellen heikentää heidän päätöstään olla selvästi erottuva kansa, ”valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa” (1. Pietarin kirje 2:9).
Ennen kuin Paavali kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–16:ssa olevat sanat, hän oli käsitellyt Korintossa asuvien veljiensä keskuudessa ilmennyttä vakavaa ongelmaa. He olivat suvainneet keskuudessaan törkeää moraalittomuutta, ja siksi Paavali neuvoi heitä erottamaan katumattoman synnintekijän. (1. Korinttolaisille 5:1.) Tuon miehen väärinteko osoitti, että huono seura tai varomaton sulautuminen maailman moraaliseen ilmapiiriin voi vaikuttaa kristittyihin.
Korinttolaiskristittyjen oli määrä karttaa erotetun miehen seuraa, mutta merkitsikö tämä sitä, että heidän piti kokonaan irrottautua ei-uskovien seurasta? Pitikö heidän välttää käytännöllisesti katsoen kaikkea yhteydenpitoa ei-kristittyihin, niin että heistä olisi tullut eräänlainen luostarielämää viettävä lahko niiden juutalaisten tavoin, jotka vetäytyivät Kuolleenmeren lähistöllä sijaitsevaan Qumraniin? Antakaamme Paavalin vastata: ”Kirjoitin teille kirjeessäni, että lakkaisitte seurustelemasta haureellisten kanssa. En tarkoittanut kokonaan tämän maailman haureellisten – – kanssa. Muutoinhan teidän pitäisi lähteä pois maailmasta.” (1. Korinttolaisille 5:9, 10.)
Noiden sanojen merkitys on selvä. Paavali tajusi, että kristityt olivat yhä tällä planeetalla, elivät ei-uskovien keskellä ja olivat miltei päivittäin tekemisissä moraaliltaan alhaisten ja erilaisia normeja noudattavien ei-uskovien kanssa. Koska tämä oli periaatteessa väistämätöntä, kristittyjen tulisi huomata valppaasti näihin kontakteihin liittyvät vaarat.
Tarkastelkaamme nyt uudelleen Paavalin toista kirjettä korinttolaisille. Hän kiinnitti huomiota siihen, että voidellut kristityt ovat päteviä toimimaan Jumalan palvelijoina, lähettiläinä Kristuksen sijasta. Hän käski heidän varoa antamasta aihetta kompastumiseen, koska se voisi saattaa heidän palveluksensa huonoon valoon. (2. Korinttolaisille 4:1–6:3.) Paavali esitti korinttolaisille veljilleen, jotka olivat kuin hänen hengellisiä lapsiaan, suoran kehotuksen avartua kiintymyksessään (2. Korinttolaisille 6:13). Sen jälkeen hän sanoi: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” Hän korosti asian ydintä luettelemalla tehokeinona vastakohtien sarjan.
Tekstiyhteys osoittaa, ettei Paavali keskittynyt johonkin nimenomaiseen elämänalueeseen, esimerkiksi liike- tai työelämään, ja esittänyt sitten kaavamaista sääntöä, jota olisi pakko soveltaa noissa tilanteissa. Hän antoi pikemminkin laaja-alaisen, järkevän ja hyödyllisen neuvon veljilleen, joita hän rakasti hellästi.
Soveltuisiko tämä neuvo esimerkiksi avioliitosta kiinnostuneeseen kristittyyn? Kyllä varmasti. Ensimmäisessä kirjeessään apostoli neuvoi niitä korinttolaisia, jotka halusivat avioitua, menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39). Hän tähdensi noiden sanojen viisautta sillä, mitä hän kirjoitti myöhemmin 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:aan. Jos kristitty suunnittelisi avioliittoa jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole Jehovan palvelija eikä Kristuksen seuraaja, hän harkitsisi silloin yhdistetyksi tulemista ei-uskovaan (vrt. 3. Mooseksen kirja 19:19; 5. Mooseksen kirja 22:10). Perusluonteisen yhteensopimattomuuden vuoksi ongelmien, myös hengellisten ongelmien, syntyminen olisi selvästikin varsin todennäköistä. Ei-uskova saattaisi esimerkiksi paraikaa tai tulevaisuudessa harjoittaa epäjumalanpalvontaa. Paavali todisteli: ”Miten sopivat yhteen Kristus ja Belial?”
Mitä sitten on sanottava toisesta elämänalueesta: liiketoimiin ryhtymisestä jonkun ei-uskovan kanssa? Joissakin tapauksissa kristitty voisi ajatella, että elatuksen hankkiminen ja perheestä huolehtiminen vaativat häntä lyöttäytymään jonkun sellaisen liikekumppaniksi, joka ei ole kristitty (1. Timoteukselle 5:8). Harkitaanpa seuraavia esimerkkejä.
Kristitty ehkä haluaisi alkaa myydä joitakin tavaroita, mutta silloin hänen olisi ruvettava jonkun sellaisen liikekumppaniksi, joka voi hankkia noita tavaroita tai jolla on siihen tarvittava pääoma. Toinen kristitty haluaisi ryhtyä maanviljelijäksi (tai karjankasvattajaksi), mutta maata ei ole saatavilla, joten hänen on ryhdyttävä yhteisyritykseen jonkun sellaisen kanssa, joka on halukas vuokraamaan hänelle maapalan saamaansa voitto-osuutta vastaan. Joku kristitty taas ei kenties pysty perustamaan putkialan yritystä, koska pieni, keisarin myöntämien toimilupien kiintiö on jo täynnä; hänen ei auttaisi muu kuin ryhtyä yhteistyöhön ei-uskovan sukulaisensa kanssa, jolla on toimilupa (Markus 12:17).
Nämä ovat vain valaisevia esimerkkejä. Me emme yritä luetella kaikkia mahdollisia tapauksia emmekä esittää hyväksyntää tai paheksuntaa ilmaisevaa lausuntoa. Mutta kun pidät nämä esimerkit mielessäsi, etkö voikin havaita, miksi 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:ssa oleva neuvo on huomionarvoinen?
Kristitty, joka ryhtyy ei-uskovan – olipa tämä sukulainen tai ei – liikekumppaniksi, saattaisi hyvinkin kohdata odottamattomia ongelmia ja kiusauksia. Kenties tuo yhtiökumppani päättää, että kohtuullisen voiton saamiseksi on pimitettävä osa tuloista tai jätettävä työntekijöiden todellinen määrä ilmoittamatta, vaikka se olisikin laitonta. Hän saattaisi haluta maksaa tavarantoimittajille salaa tuotteista, joita ei ole merkitty viralliseen laskuun. Osallistuisiko kristitty millään tavalla tällaiseen tai muuhun samankaltaiseen epärehellisyyteen? Mitä kristitty tekisi, kun heidän molempien tulisi aika allekirjoittaa veropaperit tai jotkin muut lailliset asiakirjat, joista selviää se, kuinka he hoitavat liikeyritystään? (2. Mooseksen kirja 23:1; Roomalaisille 13:1, 7.)
Ei-uskova liikekumppani saattaisi haluta pitää varastossa pakanallisiin juhlapäiviin liittyviä tavaroita, lähettää pyhäpäivien tienoilla tervehdyskortteja yrityksen nimissä ja koristella yrityksen tilat uskonnollisia juhlapäiviä varten. Paavali kysyi: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli.” Seuraava kehotus on todella sopiva: ”’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan”’”! (2. Korinttolaisille 6:16, 17.) Tätä viisasta neuvoa soveltamalla monet kristityt ovat valinneet sellaisen ansiotyön, jossa heidän eteensä nousee mahdollisimman vähän ongelmia (Heprealaisille 13:5, 6, 18).
Seurakunnan tehtäväksi ei ole annettu kaiken sen valvomista tai tutkimista, mitä kristityt tekevät ansiotyössään, ovatpa he työntekijöitä tai liikkeenharjoittajia. Tietysti jos tulisi ilmi, että kristitty on sekaantunut johonkin väärintekoon, esimerkiksi edistänyt väärää palvontaa tai valehdellut tai varastanut, seurakunnan olisi ryhdyttävä toimiin Jehovan normien vaalimiseksi.
Asian ydin on kuitenkin se, että Paavalin henkeytetty neuvo: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa” voi auttaa kristittyjä välttymään ongelmilta ja oikeudellisilta toimilta, joihin vanhinten on tarvittaessa ryhdyttävä. Viisaat kristityt suhtautuvat tuohon neuvoon vakavasti eivätkä tieten tahtoen hakeudu tilanteisiin, joissa he joutuisivat kohtaamaan ylimääräisiä paineita tinkiä Raamatun periaatteista. Jos jostakusta tuntuu, että hänen on pakko ryhtyä ei-uskovan liikekumppaniksi, toisten ei tule olla kärkkäitä tuomitsemaan tai arvostelemaan häntä, koska he ymmärtävät hänen olevan itse vastuussa valinnastaan. Paavali ei siis asettanut kaavamaista sääntöä, joka ehdottomasti kieltäisi ryhtymästä ei-uskovan liikekumppaniksi. Hänen neuvoaan ei tule silti jättää huomiotta. Tuo neuvo on Jumalan henkeyttämä, ja se on kirjoitettu Raamattuun meidän hyödyksemme. Meidän kannattaa muistaa se.