Tienraivaajat antavat ja saavat siunauksia

”TIENRAIVAUS on paljon arvokkaampaa kuin menestyksekäs maallinen ura. Mistään ei voi saada niin paljon mielihyvää kuin siitä, että saa auttaa ihmisiä tuntemaan Jehovan ja hänen totuutensa.” Näin sanoi muuan kristitty nainen, joka valitsi tienraivauksen – kokoaikaisen Valtakunnan saarnaamisen – elämänurakseen. Kuinka monesta muusta elämänurasta voi saada niin paljon iloa?

Tienraivaus on sekä ylevä tavoite että arvokas etu. Miten sellaisen elämän voi valita? Mitä tarvitaan, jotta voisi pysyä tienraivaajana niin kauan, että pääsee nauttimaan sen tuomista siunauksista?

Kaksi seikkaa ovat välttämättömiä. Ensiksikin olosuhteiden on oltava suotuisat. Monien elinoloissa on kerta kaikkiaan mahdotonta toimia tienraivaajana. Toiseksi tarvitaan oikeita hengellisiä ominaisuuksia ja oikeaa hengellistä näkemystä. Kaikki voivat tietysti kehittää kypsälle kristitylle kuuluvia ominaisuuksia, sallivatpa heidän olosuhteensa tienraivauksen tai eivät.

Syitä siihen että jotkut ovat tienraivaajia

Millaisia ominaisuuksia menestyvällä tienraivaajalla täytyy olla? Kyky saarnata on erittäin tärkeä. Tienraivaajien täytyy osata esittää hyvää uutista tuntemattomille, tehdä uusintakäyntejä kiinnostuneiden luo ja johtaa Raamatun kotitutkisteluja. Näiden taitojen puuttuminen voi masentaa tienraivaajaa. Mutta muutkin seikat ovat tärkeitä.

Esimerkiksi kaikki palvontaamme liittyvä on yhteydessä suhteeseemme Jehovaan ja hänen järjestöönsä. Tähän sisältyy tienraivaus. Nuori tienraivaaja, jonka nimi on Rado, selitti: ”Nuorelle ei ole olemassa mitään parempaa kuin se, että hän muistaa Jehovaa ja vaeltaa totuudessa.” Tienraivauksen avulla nuoret voivat tosiaankin erinomaisella tavalla osoittaa rakastavansa Jehovaa ja tuntevansa hänet läheiseksi. (Saarnaaja 12:1.)

Tieto ja ymmärrys ovat myös tarpeellisia (Filippiläisille 1:9–11). Ne ovat todellisuudessa polttoainetta, joka pitää hengellisen moottorimme käynnissä. Säännöllinen henkilökohtainen tutkiminen on välttämätöntä, jotta emme uupuisi hengellisesti ja menettäisi siten intoamme ja vakaumustamme. Hankkimamme tiedon ei tietenkään tulisi vaikuttaa vain ajatteluun, vaan myös sydämeen (Sananlaskut 2:2). Henkilökohtaisen tutkimisen lisäksi tarvitsemme sen vuoksi myös aikaa rukoilemiseen ja mietiskelemiseen, jotta saamamme tieto koskettaisi sydäntämme. Silloin me haluamme ryhtyä tienraivaajiksi, kun olosuhteemme sen sallivat. (Vrt. Esra 7:10.)

Tienraivauspalveluksen aloittaminen vaatii myös uhrautuvaisuutta. Nuorella Ron-nimisellä miehellä oli suunnitelmat valmiina tienraivausta varten. Hän vain odotti oikeaa tilaisuutta voidakseen aloittaa sen. Hän halusi erityisesti sellaisen työpaikan, jonka turvin hän voisi palvella tienraivaajana ja samanaikaisesti nauttia joistakin elämän ylellisyyksistä. Mainitessaan tästä eräälle kypsälle sisarelle tämän vastaus hätkähdytti häntä. Sisar sanoi: ”Jehova siunaa tekoja, ei lupauksia.” Tuo nuori mies löysi työpaikan, josta maksettiin pienehköä palkkaa, mutta joka soi hänelle aikaa tienraivaukseen. Matteuksen 6:25–34:n soveltaminen auttaa ihmistä tulemaan toimeen vähäisemmilläkin tuloilla.

Se että haluamme nöyrästi noudattaa hyviä ehdotuksia, voi myös osaltaan auttaa meitä astumaan tienraivauspalvelukseen. Jo varhain kristillisen elämänsä alkuvaiheessa Hanna kehitti halua toimia tienraivaajana. Hän ei kuitenkaan ollut tienraivaaja kasvattaessaan lapsiaan, ja myöhemmin hän ryhtyi luomaan itselleen uraa liikealalla. Hän noudatti valppaiden vanhinten hyviä neuvoja, käänsi selkänsä kiinnostavalle maalliselle uralleen ja aloitti tienraivauspalveluksen. Hanna saa nyt paljon iloa siitä, että hän voi tukea toisia näiden edistyessä vihkiytymiseen asti ja auttaa toimettomia.

Myös kiitollisuus sitä kohtaan, mitä totuus on saanut aikaan elämässämme, voi kannustaa tienraivaukseen. Tarkastellaanpa sen syvästi masentuneen naisen tapausta, jonka avioliitto oli hajoamaisillaan. Tämä tilanne muuttui ratkaisevasti, kun hän oppi Jumalan sanan totuuden ja sovelsi sitä käytäntöön. Ihastuksissaan siitä, mitä totuus oli tehnyt hänen hyväkseen, hän päätti, että hän voisi parhaiten osoittaa arvostuksensa palvelemalla tienraivaajana ja auttamalla toisia. Hän tekikin näin ja saa nyt nauttia monista raamatuntutkisteluista ja onnellisesta perhe-elämästä.

Toiset voivat auttaa

Tienraivaajat saavat toisia ryhtymään tienraivaajiksi. Aiemmin mainittu Rado oli kuusivuotias, kun kaksi tienraivaajaa tutki Raamattua hänen vanhempiensa kanssa. Ollessaan vielä hyvin nuori hän oli säännöllisesti kenttäpalveluksessa näiden kokoajansaarnaajien kanssa. Rado itse aloitti vakituisen tienraivauksen 17-vuotiaana. Eräs toinen nuori mies, Arno, varttui kristityssä kodissa, mutta heikkeni itse hengellisesti. Myöhemmin hän ryhtyi hankkimaan takaisin hengellistä voimaansa, ja nyt hän sanoo: ”Sain paljon rohkaisua tienraivaajilta. Olin heidän seurassaan erityisesti koulun loma-aikoina, ja toisinaan käytin kenttäpalvelukseen jopa 60 tuntia kuukaudessa. Sen jälkeen ei ollut niinkään suuri muutos aloittaa vakituinen tienraivaus [jossa vaaditaan 90 tuntia kuukaudessa].” Näitä nuoria on tosiaan auttanut 1. Korinttolaiskirjeen 7:29–31:ssä olevien neuvojen mietiskeleminen, ettei tule käyttää maailmaa täysin hyväkseen.

Tienraivaushenki voi juurtua paremmin kotiin, missä hengelliset edut ovat ensi sijalla ja vanhemmat kannustavat lapsiaan astumaan kokoajanpalvelukseen. Philo, joka varttui tällaisessa kodissa, huomauttaa: ”Monet neuvoivat minua jatkamaan koulunkäyntiä ja työskentelemään maailmallisen tulevaisuuden hyväksi. Vanhempani auttoivat minua kuitenkin valitsemaan viisaammin. He sanoivat minulle, että jos todella halusin varmistaa itselleni tulevaisuuden, tärkeimmällä sijalla elämässäni tulisi olla suhteen kehittäminen Jehovaan.”

Myös nuori Thamar-niminen nainen sanoo ryhtyneensä tienraivauspalvelukseen vanhempiensa esimerkin ja ponnistelujen ansiosta. Hän toteaa: ”En osaa oikein sanoa, milloin minussa kehittyi hengellinen elämänasenne, mutta sen tiedän, ettei minulla ollut sitä syntyessäni. Vanhempieni tapa osallistua säännöllisesti kenttäpalvelukseen ja käydä kokouksissa samoin kuin heidän syvä rakkautensa totuutta kohtaan auttoivat minua suuresti kehittämään hengellisen näkemyksen.”

Päätöksessä pysyminen

Kun joku aloittaa tienraivauspalveluksen, siinä pysyminen hellittämättä mahdollistaa sen, että hän voi saada täyden hyödyn tuosta viisaasta päätöksestä. Tästä voidaan antaa paljon käytännöllisiä neuvoja. Tienraivaajien on esimerkiksi hyvä oppia tekemään mahdollisimman tehokas aikataulu. Tärkeintä on kuitenkin suhde Jehovaan ja hänen järjestöönsä.

Tähän liittyy harras rukous. ”Opittuani totuuden halusin kovasti ryhtyä tienraivaajaksi”, sanoo Cor. Hänen isänsä halusi hänen kuitenkin saavan ensin päätökseen agronomian opintonsa yliopistossa. Niiden jälkeen Cor aloitti tienraivauksen. Aikanaan hän avioitui, ja hänen vaimonsa ryhtyi hänen kanssaan tienraivaajaksi. Kun vaimo alkoi odottaa lasta, Corin oli pakko harkita tienraivaustyön lopettamista. ”Rukoilin usein Jehovaa ja kerroin hänelle, että halusin sydämestäni jatkaa tienraivausta”, sanoo Cor. Lopulta Cor löysi sellaista työtä, että hän saattoi toimia tienraivaajana samalla kun hän elätti perheensä.

Myös se, että tyytyy elämän välttämättömyyksiin, auttaa usein pysymään tienraivauspalveluksessa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” (Heprealaisille 13:5.) Nykyiseen tilanteeseensa tyytyminen auttoi Harrya ja Ireneä jatkamaan tienraivausta. Irene, joka on sokea, on toiminut tienraivaajana kahdeksan vuotta. ”Emme ole koskaan pitäneet taloudellista tilannettamme ongelmallisena”, Irene sanoo. ”Huolehdimme vain siitä, ettemme koskaan ota itsellemme tarpeettomia taloudellisia taakkoja. Olemme aina laskeneet kustannukset. Elämämme on ollut aina yksinkertaista, mutta siitä huolimatta hyvin miellyttävää, ja olemme saaneet runsaasti siunauksia.”

Monia siunauksia ja iloja

Ajatellessaan yli yhdeksää tienraivausvuottaan Thamar sanoo: ”Olen päässyt hyvin lähelle Jehovaa, ikään kuin hän todella pitäisi minua kädestä kiinni.” (Psalmit 73:23.) Mieleen palaa joitakin koettelemuksiakin. ”Minua vaivasi jatkuvasti oma sekä toisten epätäydellisyys”, lisää Thamar. ”Lisäksi katselin veljiä ja sisaria, jotka olivat valinneet aineellisesti tuottoisamman elämäntavan, ja taivaltaessani ulkona kylmässä ja sateessa heidän valintansa vaikutti varsin miellyttävältä. Syvällä sydämessäni tunnen kuitenkin, etten haluaisi koskaan vaihtaa osia heidän kanssaan. Mikä muu kuin tienraivaus voisi tuoda sellaista iloa, sellaista hengellistä tyydytystä ja sellaisia siunauksia?” Arvostaisitko sinä syvästi samanlaisia iloja ja siunauksia?

Tienraivaajat käyttävät paljon aikaa kristilliseen palvelukseen ja voivat sen vuoksi auttaa monia hankkimaan Raamatun totuuden tuntemusta. Harry ja Irene, joista kerrottiin edellä, sanovat: ”Jehovan järjestössä voi saada monia antoisia palvelustehtäviä, mutta kiinnostuneen auttaminen edistymään siihen pisteeseen saakka, että hänestä tulee Jehovan palvelija, on kaikkein mahtavinta.”

Eräs tienraivaaja esitti asian osuvasti sanoessaan: ”Minun tapauksessani ovat osoittautuneet tosiksi Sananlaskujen 10:22:ssa (UM) olevat sanat: ’Jehovan siunaus – se rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.’ Niiden vuosien aikana, jotka olen palvellut Jehovaa, tämä raamatunkohta on täyttynyt kohdallani kerran toisensa jälkeen.”

Vanhemmat, juurrutatteko lapsiinne halun palvella tienraivaajina? Tienraivaajat, pyrittekö sytyttämään toisissa tämän halun? Vanhimmat, tuetteko seurakuntanne tienraivaajia ja autatteko toisia kehittämään tienraivaushenkeä? Tavoitelkoot yhä useammat Jehovan kansaan kuuluvat näitä runsaita siunauksia osallistumalla tienraivauspalvelukseen.