Mitä toivoa on sokeilla?
JOHN MILTON kirjoitti eepoksensa Kadotettu paratiisi ja ”Takaisin saatu paratiisi” (Paradise Regained) siitä huolimatta, että hän oli täysin sokea. Sokeus ja kuurous ei pidätellyt Helen Kelleriä työskentelemästä vammaisten parissa. Monet sokeat tulevat tosiaan hyvin toimeen. Olisi kuitenkin suurenmoista, jos kaikilla olisi hyvä näkö! Olet ehkä samaa mieltä erityisesti, jos joku läheisesi tai ystäväsi on sokea tai heikkonäköinen.
Joissakin maissa näkövammaisia kylläkin opetetaan kuntoutusohjelmien avulla selviytymään arkiaskareista. Braillen pistekirjoitusjärjestelmä ja koulutetut opaskoirat auttavat sokeita huolehtimaan monista tarpeistaan. Silti monet ihmiset pitävät sokeutta pelätyimpänä vammana. Muuan kirjoittaja väitti: ”Sokeus merkitsee sitä, että menettää osallisuuden aistimaailmamme merkittävimpään osaan.” Monien täytyy samaan aikaan tukeutua yhä enemmän toisiin.
Ehkä ihmettelet, miksi sokeus on niin yleistä. Oletko kuullut trakoomasta eli silmäpaskosta? Se on syynä noin yhdeksän miljoonan ihmisen sokeuteen. Siitä sanotaan hakuteoksessa The New Encyclopædia Britannica: ”Sairaus on tarttuva ja menestyy siellä, missä väestö elää ahtaasti epähygieenisissä oloissa. Pesuveden puute ja kärpäset, joita ihmisten ulosteet houkuttelevat laumoittain puoleensa, edistävät tämän sairauden leviämistä. Trakooma on joissakin suhteissa enemmän yhteiskunnallinen kuin lääketieteellinen ongelma; sairaustapausten määrä putoaa nopeasti, jos elintasoa voidaan kohentaa, liikakansoittumista vähentää, kärpästen määrää rajoittaa ja taata riittävä veden saanti.” Likimain miljoona muuta kärsii onkosersiaasista eli jokisokeudesta. Entä sitten silmän kuivetustauti? Se on hyvin tavallinen sokeuden aiheuttaja. Sokeuteen voivat johtaa myös sokeritauti, kurkkumätä, tuhka- ja tulirokko sekä jotkin sukupuolitaudit.
Näkömme voi iän myötä heiketä verkkokalvon keltatäplän rappeutumisen tai silmänpainetaudin vuoksi; myöskään kaihin merkitystä ei voi sivuuttaa. Britannica-teoksessa huomautetaan: ”Kaihi on edelleen suurimpia sokeuden aiheuttajia monissa maissa maapallolla, ja tämän tekee vielä järkyttävämmäksi se, että tauti on helposti hoidettavissa leikkauksella.”
Silmätautiopin uusista keksinnöistä huolimatta näyttää sokeuden voittaminen olevan vielä kaukana. Samaisessa hakuteoksessa sanotaan: ”Sokeuden ehkäisyssä sekä sen lääke- ja leikkaushoidossa saavutetuista edistysaskelista voivat hyötyä ainoastaan ne, joilla on mahdollisuus päästä lääkärinhoitoon. Ehkäistävissä oleva sokeus pysyy nykyisellä korkealla tasollaan siihen asti, kun ravitsemus- ja hygieniatasoa voidaan kohentaa maapallon väestön suuren osan kohdalla.”
Vaikka antibiooteilla ja leikkauksilla on varmasti paikkansa taistelussa sokeutta vastaan, pysyvän parantumisen toivo liittyy johonkin, mitä tapahtui lähes kaksituhatta vuotta sitten.
Sokeiden parantaminen Jeesuksen päivinä
Kuvittelehan katselevasi hiukan yli 30-vuotiasta miestä kävelemässä pölyistä tietä pitkin. Kaksi sokeaa miestä kuulee, että hän on kulkemassa ohi, ja huutaa tienvarresta: ”Ole meille armollinen!” Sivustakatsojat käskevät heidän vaieta, mutta sokeat huutavat suureen ääneen: ”Ole meille armollinen!” Mies kysyy ystävällisesti: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” He vastaavat innokkaasti: ”Anna silmiemme aueta.” Ja ajattelehan: mies koskettaa heidän silmiään, ja he saavat heti näön! (Matteus 20:29–34.)
Mikä ilo se onkaan näille aiemmin sokeille miehille! Sokeus on kuitenkin hyvin yleistä. Tämä oli vain yksi tapaus. Miksi se ansaitsee huomiota? Koska noille sokeille miehille soi näkökyvyn Jeesus Nasaretilainen. Sen lisäksi että Jeesus oli voideltu ”julistamaan hyvää uutista köyhille”, hänet oli lähetetty antamaan ”sokeille näön palautus” (Luukas 4:18).
Ihmiset olivat hämmästyksissään tällaisista ihmeparannuksista, joita tehtiin Jumalan voimakkaan pyhän hengen avulla. Raamatussa kerrotaan: ”Ihmisjoukko ihmetteli nähdessään mykkien puhuvan ja rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän, ja he kirkastivat Israelin Jumalaa.” (Matteus 15:31.) Jeesus painotti näiden parannusten yhteydessä Jehova Jumalan rakkautta ja armoa eikä tehnyt niitä maksusta tai tuodakseen itseään esille tai saadakseen itselleen kunniaa. Jeesus tunsi kuitenkin myötätuntoa myös hengellisesti sokeita ja avuttomia kohtaan, jotka olivat ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36).
Niin kiinnostava kuin tällainen kertomus voi ollakin, saatat kuitenkin pohtia: Entä nykyään? Onko noilla parantamisteoilla jotain merkitystä meille, koska kukaan ei nykyään paranna ihmisiä sillä tavoin kuin Jeesus? Onko sokeilla mitään toivoa? Vastaukset löytyvät seuraavasta kirjoituksesta.
[Huomioteksti s. 4]
”Ehkäistävissä oleva sokeus pysyy nykyisellä korkealla tasollaan siihen asti, kun ravitsemus- ja hygieniatasoa voidaan kohentaa maapallon väestön suuren osan kohdalla.” (New Encyclopædia Britannica)