Job kesti – ja niin voimme mekin!
”Katso! Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet.” (JAAKOB 5:11)
1. Mitä eräs iäkäs kristitty sanoi koettelemuksistaan?
”SAATANA pitää minua ahtaalla! Minusta tuntuu aivan samalta kuin Jobista!” Näillä sanoilla ilmaisi A. H. Macmillan tunteensa läheiselle ystävälleen Jehovan todistajien päätoimistossa. Veli Macmillan päätti maallisen vaelluksensa 89-vuotiaana 26. elokuuta 1966. Hän tiesi, että se kunnia, jota hänen kaltaisensa voidellut kristityt saisivat uskollisen palveluksensa vuoksi, ’seuraisi heitä’ (Ilmestys 14:13). Todellisuudessa he jatkaisivat keskeytyksettä Jehovan palvelusta saamalla ylösnousemuksen taivaaseen, jossa he eläisivät kuolematta koskaan. Veli Macmillanin ystävät iloitsivat siitä, että hän sai tuon palkinnon. Maallisen elämänsä viimeisinä vuosina hän kärsi kuitenkin monenlaisista koettelemuksista, muun muassa terveysongelmista, jotka tekivät hänet tuskallisen tietoiseksi siitä, että Saatana yritti murtaa hänen nuhteettomuutensa Jumalan edessä.
2, 3. Kuka oli Job?
2 Kun veli Macmillan sanoi, että hänestä tuntui aivan samalta kuin Jobista, hän viittasi mieheen, joka oli kestänyt suuria uskon koetuksia. Job asui ”Uusin maassa”, todennäköisesti Pohjois-Arabiassa. Nooan pojan Seemin jälkeläisenä hän oli Jehovan palvoja. Jobin koetukset sattuivat ilmeisesti joskus Joosefin kuoleman jälkeen ja ennen sitä aikaa, jolloin Mooses osoittautui oikeamieliseksi. Tuohon aikaan maan päällä ei ollut ketään, joka olisi osoittanut yhtä suurta jumalista antaumusta kuin Job. Hän oli Jehovan silmissä nuhteeton, rehellinen ja Jumalaa pelkäävä mies. (Job 1:1, 8.)
3 Job oli ”kaikista Idän miehistä mahtavin”; hänellä oli lukuisia palvelijoita ja 11 500-päinen karja. Hengelliset rikkaudet olivat kuitenkin hänelle kaikkein tärkeimpiä. Nykyään elävien jumalisten isien tavoin Job todennäköisesti opetti seitsemälle pojalleen ja kolmelle tyttärelleen Jehovaa koskevia asioita. Vielä silloin kun he eivät enää asuneet hänen kodissaan, hän toimi perheen pappina uhraamalla uhreja heidän puolestaan siltä varalta, että he olivat tehneet syntiä. (Job 1:2–5.)
4. a) Miksi vainottujen kristittyjen pitäisi ajatella Jobia? b) Mitä Jobia koskevia kysymyksiä tarkastelemme?
4 Vainottujen kristittyjen on syytä ajatella Jobia vahvistuakseen kestämään kärsivällisesti. ”Katso!” kirjoitti opetuslapsi Jaakob. ”Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakob 5:11.) Jeesuksen voidellut seuraajat ja nykyinen ”suuri joukko” tarvitsevat Jobin tavoin kestävyyttä selviytyäkseen uskon koetuksista (Ilmestys 7:1–9). Mitä koettelemuksia Job siis kesti? Miksi niitä tuli? Entä miten me voimme hyötyä hänen kokemuksistaan?
Polttava kiistakysymys
5. Mitä tapahtui taivaassa Jobin tietämättä?
5 Jobin tietämättä taivaassa herätettiin pian suuri kiistakysymys. Eräänä päivänä ”Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen” (Job 1:6). Jumalan ainosyntyinen Poika, Sana, oli läsnä (Johannes 1:1–3). Samoin olivat vanhurskaat enkelit ja Jumalan tottelemattomat enkelipojat (1. Mooseksen kirja 6:1–3). Saatana oli paikalla, sillä hänet karkotettaisiin taivaasta vasta sen jälkeen, kun Valtakunta perustettaisiin vuonna 1914 (Ilmestys 12:1–12). Jobin aikana Saatana herättäisi polttavan kiistakysymyksen. Hän oli asettamaisillaan kyseenalaiseksi Jehovan suvereeniuden oikeellisuuden koko luomakuntaan nähden.
6. Mitä Saatana yritti tehdä, ja miten hän panetteli Jehovaa?
6 ”Mistä sinä tulet?” kysyi Jehova. Saatana vastasi: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.” (Job 1:7.) Hän oli ollut etsimässä, kenet niellä (1. Pietarin kirje 5:8, 9). Murtamalla Jehovaa palvelevien ihmisten nuhteettomuuden Saatana yrittäisi todistaa, ettei kukaan tottelisi täysin Jumalaa rakkaudesta. Jehova kohdisti huomion tuohon kiistakysymykseen tiedustellessaan Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” (Job 1:8.) Job täytti jumaliset normit, jotka ottivat huomioon hänen epätäydellisyytensä (Psalmit 103:10–14). Mutta Saatana letkautti takaisin: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.” (Job 1:9, 10.) Saatana panetteli näin Jehovaa vihjaamalla, että kukaan ei rakasta eikä palvo Häntä sen vuoksi, mikä Hän on, vaan että Hän lahjoo luomuksensa palvelemaan Häntä. Saatana väitti, että Job palveli Jumalaa saadakseen itsekästä hyötyä, ei rakkaudesta.
Saatana hyökkää!
7. Miten Panettelija esitti Jumalalle haasteen, ja miten Jehova vastasi?
7 ”Mutta”, sanoi Saatana, ”ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Miten Jumala vastaisi tällaiseen loukkaavaan haasteeseen? ”Katso”, sanoi Jehova, ”kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä.” Panettelija oli sanonut, että Jobin koko omaisuutta oli siunattu, lisätty ja suojattu. Jumala sallisi Jobin kärsiä, mutta hänen ruumiiseensa ei saanut koskea. Saatana lähti tuosta kokouksesta paha mielessä. (Job 1:11, 12.)
8. a) Mitä aineellisia menetyksiä Job koki? b) Mikä oli totuus ”Jumalan tulesta”?
8 Saatanallinen hyökkäys alkoi tuota pikaa. Yksi Jobin palvelijoista toi hänelle huonon uutisen: ”Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella; niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä.” (Job 1:13–15.) Jobin omaisuutta ei enää suojattu. Melkein heti käytettiin suoranaista demonivoimaa, sillä toinen palvelija kertoi: ”Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät.” (Job 1:16.) Miten pirullista olikaan antaa sellainen vaikutelma, että Jumala oli vastuussa tuollaisen onnettomuuden aiheuttamisesta vieläpä omalle palvelijalleen! Koska salama tulee taivaalta, oli helppo syyttää Jehovaa, mutta todellisuudessa tuli oli peräisin demonisesta lähteestä.
9. Miten taloudellinen perikato vaikutti Jobin suhteeseen Jumalaan?
9 Saatanan jatkaessa hyökkäystä jälleen uusi palvelija ilmoitti, että kaldealaiset olivat ryöstäneet Jobin kamelit ja surmanneet kaikki muut palvelijat (Job 1:17). Vaikka Job joutui näin taloudelliseen perikatoon, se ei katkaissut hänen suhdettaan Jumalaan. Voisitko sinä kestää suuren aineellisen menetyksen ja samalla säilyttää nuhteettomuutesi Jehovan edessä murtumattomana?
Vielä pahempi isku
10, 11. a) Mitä tapahtui Jobin kymmenelle lapselle? b) Miten Job suhtautui Jehovaan lastensa traagisen kuoleman jälkeen?
10 Saatana ei hellittänyt Jobista. Vielä eräs palvelija kertoi: ”Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa; katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.” (Job 1:18, 19.) Harhaan johdetut ihmiset voisivat sanoa, että tuulen aiheuttama tuho oli ”Jumalan teko”. Demonivoima oli kuitenkin koskettanut Jobia erittäin arkaan kohtaan.
11 Surun murtamana Job ”repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili”. Mutta kuuntele, mitä hän sanoo. ”Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” Kertomus jatkuu: ”Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.” (Job 1:20–22.) Saatana kärsi jälleen tappion. Miten kävisi, jos me kokisimme menetyksen ja murhetta Jumalan palvelijoina? Epäitsekäs antaumus Jehovaa kohtaan ja luottamus häneen voivat auttaa meitä kestämään nuhteettomuuden säilyttäjinä samoin kuin Job kesti. Voidellut ja heidän toverinsa, joilla on maallinen toivo, voivat varmasti ammentaa lohdutusta ja voimaa siitä, mitä tässä kerrotaan Jobin kestävyydestä.
Kiistakysymys käy yhä polttavammaksi
12, 13. Mitä Saatana vaati taivaassa eräässä toisessa kokouksessa, ja miten Jumala vastasi?
12 Jehova kutsui pian koolle uuden kokouksen taivaallisessa hovissa. Jobista oli tullut lapseton, köyhä ja näennäisesti Jumalan rankaisema mies, mutta hän oli säilyttänyt nuhteettomuutensa järkkymättömänä. Saatana ei tietenkään myöntäisi, että hänen Jumalaa ja Jobia vastaan esittämänsä syytökset olivat vääriä. ”Jumalan pojat” kuulisivat nyt pian väitteen ja vastaväitteen, kun Jehova ohjaili Panettelijaa saattaakseen kiistakysymyksen lopulliseen ratkaisuun.
13 Jehova vaati Saatanan tilille ja kysyi: ”Mistä sinä tulet?” Mikä oli vastaus? ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.” Jehova kiinnitti jälleen huomiota nuhteettomaan, rehelliseen ja Jumalaa pelkäävään palvelijaansa Jobiin, joka pysyi yhä nuhteettomuudessaan. Panettelija vastasi: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa; varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Silloin Jumala sanoi: ”Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä.” (Job 2:2–6.) Saatana vihjasi, että Jehova ei ollut vielä kokonaan lakannut suojaamasta Jobia, ja vaati saada koskea hänen luihinsa ja lihaansa. Panettelijan ei sallittaisi tappaa Jobia, mutta Saatana tiesi, että ruumiillinen sairaus aiheuttaisi hänelle tuskaa ja saisi näyttämään siltä, että Jumala rankaisi häntä joidenkin salaisten syntien vuoksi.
14. Mitä Saatana löi Jobiin, ja miksi kukaan ihminen ei voinut vapauttaa häntä tuosta kärsimyksestä?
14 Lähdettyään tuosta kokouksesta Saatana ryhtyi toimiin tuntien pirullista mielihyvää. Hän löi Jobiin ”pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti”. Miten kurjaksi Job tunsikaan olonsa, kun hän istui tuhkaläjässä ja kaapi itseään saviastian palasella! (Job 2:7, 8.) Yksikään ihmislääkäri ei voisi vapauttaa häntä tästä kauhean tuskallisesta, inhottavasta ja nöyryyttävästä ahdingosta, sillä sen aiheutti saatanallinen voima. Vain Jehova saattoi parantaa Jobin. Jos olet sairaalloinen Jumalan palvelija, älä koskaan unohda, että Jumala voi auttaa sinua kestämään ja voi antaa sinulle elämän uudessa maailmassa, jossa ei ole sairauksia (Psalmit 41:2–4; Jesaja 33:24).
15. Mitä Jobin vaimo kehotti häntä tekemään, ja miten Job reagoi?
15 Lopulta Jobin vaimo sanoi: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi [”nuhteettomuudessasi”, UM]? Kiroa Jumala ja kuole.” ”Nuhteettomuus” merkitsee moitteetonta antaumusta, ja vaimo on ehkä puhunut ivallisesti saadakseen Jobin kiroamaan Jumalan. Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” Tämäkään Saatanan juoni ei tepsinyt, sillä meille kerrotaan: ”Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.” (Job 2:9, 10.) Oletetaanpa, että vastustavat perheenjäsenet sanoisivat meidän olevan tyhmiä, kun väsytämme itsemme kristillisissä toiminnoissa, ja kehottaisivat meitä luopumaan Jehova Jumalasta. Voimme Jobin tavoin kestää sellaisen koetuksen, koska rakastamme Jehovaa ja haluamme ylistää hänen pyhää nimeään (Psalmit 145:1, 2; Heprealaisille 13:15).
Kolme kopeaa petkuttajaa
16. Ketkä tulivat muka lohduttamaan Jobia, mutta miten Saatana ohjaili heitä?
16 Kolme ”ystävää” tuli nyt muka lohduttamaan Jobia, mutta se osoittautui jälleen saatanalliseksi juoneksi. Yksi heistä oli Elifas, todennäköisesti Aabrahamin jälkeläinen Eesaun kautta. Koska Elifaalla oli oikeus puhua ensimmäisenä, hän oli epäilemättä vanhin. Läsnä oli myös Bildad, Suuahin jälkeläinen. Suuah oli yksi Aabrahamin Keturasta saamista pojista. Kolmas mies oli Soofar, jota sanottiin naemalaiseksi hänen perheensä tai kenties Luoteis-Arabiassa sijaitsevan asuinpaikkansa mukaan. (Job 2:11; 1. Mooseksen kirja 25:1, 2; 36:4, 11.) Niiden tavoin, jotka yrittävät saada Jehovan todistajat luopumaan Jumalasta nykyään, tämä kolmikko yritti Saatanan ohjailemana saada Jobin tunnustamaan syyllisyytensä vääriin syytöksiin ja rikkomaan nuhteettomuutensa.
17. Mitä tuo vieraileva kolmikko teki, ja mitä he eivät tehneet seitsemään päivään ja seitsemään yöhön?
17 Tuo kolmikko teeskenteli näyttävästi myötätuntoa: he itkivät, repäisivät vaatteensa ja viskasivat tomua päänsä päälle. Mutta sitten he istuivat Jobin kanssa seitsemän päivää ja seitsemän yötä lausumatta ainoatakaan lohdutuksen sanaa! (Job 2:12, 13; Luukas 18:10–14.) Nämä kolme kopeaa petkuttajaa olivat niin tyystin vailla hengellisyyttä, ettei heillä ollut mitään lohduttavaa sanottavaa Jehovasta eikä hänen lupauksistaan. He tekivät kuitenkin vääriä päätelmiä ja valmistautuivat käyttämään niitä Jobia vastaan heti kun olivat noudattaneet muodollista tapaa ilmaista julkisesti surua. On kiinnostavaa, että ennen kuin tuo seitsenpäiväinen hiljaisuus päättyi, nuori mies Elihu istuutui kuulomatkan päähän.
18. Miksi Job kaipasi kuolemassa saatavaa rauhaa?
18 Job rikkoi lopulta hiljaisuuden. Vieraileva kolmikko ei ollut tuonut hänelle lainkaan lohdutusta, ja niinpä hän kirosi syntymäpäivänsä ja ihmetteli, miksi hänen kurjaa elämäänsä pitkitettiin. Hän kaipasi kuolemassa saatavaa rauhaa eikä kuvitellutkaan, että voisi enää koskaan saada todellista iloa ennen kuolemaansa, koska hän oli nyt puutteenalainen, lapsiaan sureva ja vakavasti sairas. Jumala ei kuitenkaan sallisi koskea Jobiin siinä määrin, että hän kuolisi. (Job 3:1–26.)
Jobin syyttäjät hyökkäävät
19. Mistä Elifas syytti väärin Jobia?
19 Elifas puhui ensimmäisenä niillä kolmella väittelykierroksella, jotka koettelivat edelleen Jobin nuhteettomuutta. Ensimmäisessä puheessaan Elifas kysyi: ”Missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?” Hän päätteli, että Jobin on täytynyt tehdä jotakin pahaa, koska Jumala on rangaissut häntä. (Jobin 4. ja 5. luku.) Toisessa puheessaan Elifas ilkkui Jobin viisautta ja kysyi: ”Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?” Elifas vihjasi, että Job pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan. Päättäessään toisen hyökkäyksensä hän kuvaili Jobin syylliseksi jumalattomuuteen, lahjusten ottamiseen ja petokseen. (Jobin 15. luku.) Viimeisessä puheessaan Elifas syytti väärin Jobia monista rikoksista – kiristyksestä, leivän ja veden kieltämisestä tarvitsevalta ja leskien ja orpojen sortamisesta (Jobin 22. luku).
20. Minkä luonteisia olivat Bildadin hyökkäykset Jobia vastaan?
20 Puhuessaan toisena kullakin kolmesta väittelykierroksesta Bildad noudatti tavallisesti Elifaan viitoittamaa yleisteemaa. Bildadin puheet olivat lyhyempiä, mutta purevampia. Hän jopa syytti Jobin lapsia siitä, että nämä olivat tehneet väärin ja ansaitsivat siksi kuoleman. Hän käytti väärän järkeilynsä yhteydessä kuvausta: samoin kuin kaisla ja ruo’ot kuivuvat ja kuolevat jäädessään ilman vettä, käy ”kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan”. Tuo lausunto pitää paikkansa, mutta se ei soveltunut Jobiin. (Jobin 8. luku.) Bildad luokitteli Jobin kärsimykset sellaisiksi, jotka kohtaavat jumalattomia (Jobin 18. luku). Lyhyessä kolmannessa puheessaan Bildad väitti, että ihminen on ”mato” ja ”toukka” ja siksi epäpuhdas Jumalan edessä (Jobin 25. luku).
21. Mistä Soofar syytti Jobia?
21 Soofar puhui väittelyssä kolmantena. Hän noudatti suurin piirtein samaa todistelua kuin Elifas ja Bildad. Soofar syytti Jobia jumalattomuudesta ja kehotti häntä luopumaan syntisistä tavoistaan. (Jobin 11. ja 20. luku.) Kahden kierroksen jälkeen Soofar lakkasi puhumasta. Hänellä ei ollut mitään lisättävää kolmannella kierroksella. Kaiken aikaa Job kuitenkin vastasi rohkeasti syyttäjilleen. Yhdessä vaiheessa hän esimerkiksi sanoi: ”Kurjia lohduttajia olette kaikki. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä?” (Job 16:2, 3.)
Me voimme kestää
22, 23. a) Miten Panettelija saattaa yrittää murtaa nuhteettomuutemme Jehova Jumalan edessä kuten Jobin tapauksessa? b) Mitä saattaisimme kysyä Jobin asenteesta, vaikka hän kesti monenlaisia koetuksia?
22 Jobin tavoin saatamme kohdata useamman kuin yhden koettelemuksen samalla kertaa, ja Saatana voi käyttää masennusta tai muita seikkoja yrittäessään murtaa nuhteettomuutemme. Hän voi yrittää kääntää meidät Jehovaa vastaan, jos meillä on taloudellisia vaikeuksia. Jos joku rakkaamme kuolee tai terveytemme on huono, Saatana voi koettaa houkutella meitä syyttämään Jumalaa. Jobin ystävien tavoin joku voi jopa syyttää meitä väärin. Kuten veli Macmillan osoitti, Saatana saattaa pitää meitä ahtaalla, mutta me voimme kestää.
23 Kuten olemme tähän mennessä havainneet, Job kesti erilaiset koettelemuksensa. Mutta oliko kyse pelkästä töin tuskin kestämisestä? Oliko hänen mielensä todellisuudessa murtunut? Katsokaamme, oliko Job todella menettänyt kaiken toivonsa.
Miten vastaisit?
◻ Minkä tärkeän kiistakysymyksen Saatana herätti Jobin päivinä?
◻ Millä tavoin Job koeteltiin äärimmilleen?
◻ Mistä Jobin kolme ”ystävää” syyttivät häntä?
◻ Miten Saatana voi yrittää murtaa nuhteettomuutemme Jehovan edessä, kuten hän yritti Jobin tapauksessa?
[Kuva s. 10]
A. H. Macmillan