Luvatun maan käytännöllisiä opetuksia

RAAMATUN kertomuksen Luvattu maa oli eittämättä ainutlaatuinen. Tämä suhteellisen pieni alue on maantieteellisesti hyvin vaihteleva. Pohjoisessa on lumihuippuisia vuoria, etelässä kuumia seutuja. On tuottoisia alankoja, karuja erämaita sekä hedelmätarhoille ja laiduntaville laumoille soveltuvaa kumpuilevaa maastoa.

Korkeus- ja ilmastoerojen sekä maaperän eroavuuksien ansiosta täällä viihtyvät hyvin monenlaiset puu- ja pensaslajit sekä muut kasvit; osa menestyy kylmillä vuoristoseuduilla, osa paahtavan kuumassa erämaassa, kun taas jotkin lajit kukoistavat tulvamailla tai kivikkoisilla tasangoilla. Eräs kasvitieteilijä on arvioinut, että alueella on noin 2 600 eri kasvilajia! Ensimmäiset maata tutkineet israelilaiset näkivät selviä todisteita sen mahdollisuuksista. He toivat eräästä purolaaksosta mukanaan niin suuren rypäletertun, että sitä piti kantaa tangossa kahden miehen harteilla! Laakso nimettiin osuvasti Eskoliksi, joka merkitsee ’[rypäle]terttua’.a (4. Mooseksen kirja 13:21–24.)

Mutta katsotaan nyt tarkemmin tämän ainutlaatuisen maakaistaleen ja varsinkin sen eteläosan maantiedettä.

Sefela

Luvattu maa rajoittuu lännessä Välimereen. Sefela sijaitsee nelisenkymmentä kilometriä rannikolta sisämaahan päin. Sana ”Sefela” merkitsee ’alankoa’, mutta todellisuudessa alue on mäkistä, eikä sitä voi sanoa alavaksi muuten kuin suhteessa sen itäpuolella olevaan Juudan vuoristoon.

Katsopa oheista läpileikkausta ja huomaa Sefelan suhde sen viereisiin alueisiin. Idässä on Juudan vuoristo, lännessä Filistean rannikkotasanko. Siksi Sefela oli puskurivyöhyke, este, joka Raamatun aikoina erotti Jumalan kansan sen muinaisista vihollisista. Lännestä päin maahan tunkeutuvan armeijan piti päästä Sefelan läpi, ennen kuin se saattoi hyökätä Jerusalemia, Israelin pääkaupunkia, vastaan.

Tällainen tilanne sattui 800-luvulla eaa. Raamatussa kerrotaan, miten Syyrian kuningas Hasael ”nousi ja ryhtyi taistelemaan Gatia vastaan [sijaitsi luultavasti Sefelan rajalla] ja lopulta valloitti sen, minkä jälkeen Hasael käänsi kasvonsa mennäkseen ylös Jerusalemia vastaan”. Kuningas Joas onnistui pysäyttämään Hasaelin lahjomalla hänet erilaisilla temppelin ja palatsin arvoesineillä. Tämä kertomus kuitenkin havainnollistaa, että Sefela oli Jerusalemin turvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä. (2. Kuninkaiden kirja 12:17, 18.)

Voimme oppia tästä jotain käytännöllistä. Hasael halusi valloittaa Jerusalemin, mutta ensin hänen oli päästävä Sefelan läpi. Samalla tavalla Saatana Panettelija ’etsii tilaisuuksia niellä’ Jumalan palvelijoita, mutta usein hänen on ensin tunkeuduttava vahvan puskurivyöhykkeen läpi – sen läpi että nämä pitävät kiinni Raamatun periaatteista, esimerkiksi niistä jotka koskevat huonoa seuraa ja materialismia (1. Pietarin kirje 5:8; 1. Korinttilaisille 15:33; 1. Timoteukselle 6:10). Tinkiminen Raamatun periaatteista on monesti ensimmäinen askel kohti vakavia synnintekoja. Pidä siis tuo puskurivyöhyke varmana. Noudata Raamatun periaatteita tänään, niin et riko Jumalan lakeja huomenna.

Juudan vuorimaa

Kun Sefelasta jatketaan matkaa sisämaahan päin, tullaan Juudan vuorimaahan. Tämä on vuoristoista seutua, josta saatiin hyvää viljaa, oliiviöljyä ja viiniä. Juuda oli korkean sijaintinsa ansiosta myös erinomainen turvapaikka. Kuningas Jotam rakensikin sinne ”linnoitettuja paikkoja ja torneja”. Ihmiset saattoivat levottomina aikoina paeta niihin turvaan. (2. Aikakirja 27:4.)

Jerusalem, jota sanottiin myös Siioniksi, oli tärkeä osa Juudan vuorimaata. Kaupunki näytti olevan turvassa, sillä sitä ympäröivät kolmelta suunnalta syvät laaksot ja pohjoissivu oli ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsijan Josefuksen mukaan suojattu kolminkertaisella muurilla. Mutta pelkät muurit ja aseet eivät tee turvapaikasta varmaa. Sen täytyy saada myös vettä. Tämä on olennaista piirityksen aikana, sillä ilman vettä saarretut asukkaat joutuvat piankin antautumaan.

Jerusalem sai vettä Siloaminlammikosta. Kuningas Hiskia rakensi kuitenkin ulkomuurin sen suojaksi 700-luvulla eaa., kun varauduttiin assyrialaisten piiritykseen, ja näin hän sulki sen kaupungin sisäpuolelle. Lisäksi hän tukki kaupungin ulkopuolella olevat lähteet, jotta saartavien assyrialaisten ei olisi helppo löytää vettä itselleen. (2. Aikakirja 32:2–5; Jesaja 22:11.) Eikä tässä kaikki. Hiskia keksi keinon ohjata lisää vettä suoraan kaupunkiin!

Hiskia teki jotain, mitä on sanottu yhdeksi vanhan ajan suurimmista insinööritaidon näytteistä: hän louhi tunnelin Gihonin lähteeltä aina Siloaminlammikkoon saakka.b Tämä tunneli on keskimäärin vajaat 2 metriä korkea, ja pituutta sillä on 533 metriä. Kuvittelehan sitä! Kallion läpi hakataan yli puolen kilometrin pituinen tunneli! Nykyään, noin 2 700 vuotta myöhemmin, turistit voivat Jerusalemissa käydessään kahlata tämän insinööritaidon mestarinäytteen läpi, joka tunnetaan Hiskian tunnelina. (2. Kuninkaiden kirja 20:20; 2. Aikakirja 32:30.)

Hiskian vaivannäkö Jerusalemin vesivarantojen suojelemiseksi ja lisäämiseksi voi tarjota meille käytännöllisen opetuksen. Jehova on ”elävän veden lähde” (Jeremia 2:13). Hänen ajatuksensa, jotka ovat Raamatussa, ylläpitävät elämää. Sen vuoksi on hyvin tärkeää tutkia Raamattua henkilökohtaisesti. Tilaisuus tutkia – ja sen avulla karttuva tieto – ei kuitenkaan tule meille itsestään. Meidän on ehkä ”louhittava tunneleita”, esimerkiksi tiiviin päiväohjelmamme läpi, jotta saisimme sille tilaa. (Sananlaskut 2:1–5; Efesolaisille 5:15, 16.) Kun olet kerran päässyt alkuun, pidä kiinni aikataulustasi ja anna sillä tavoin etusija henkilökohtaiselle tutkimiselle. Katso ettei kukaan tai mikään vie sinulta tätä kallisarvoista vesilähdettä. (Filippiläisille 1:9, 10.)

Erämaat

Juudan vuoristosta itään on Juudan erämaa, jota sanotaan myös Jesimoniksi eli ’aavikoksi’ (1. Samuelin kirja 23:19, engl. viitelaitoksen alaviite). Suolameren tuntumassa tälle hedelmättömälle maalle ovat tyypillisiä rotkot ja rosoiset kalliot. Koska alueen korkeus putoaa kokonaista 1 200 metriä 24 kilometrin matkalla, se on suojassa sateita tuovilta länsituulilta, ja siksi siellä ei sada juuri lainkaan. Asaselille kuuluva vuohi lähetettiin epäilemättä juuri tähän erämaahan vuotuisena sovituspäivänä. Sinne myös Daavid pakeni Saulia. Jeesus paastosi täällä 40 päivää ja joutui sen jälkeen Panettelijan kiusattavaksi. (3. Mooseksen kirja 16:21, 22; Psalmit 63, päällekirjoitus; Matteus 4:1–11.)

Noin 160 kilometriä Juudan erämaasta lounaaseen on Paranin erämaa. Israel leiriytyi täällä monessa paikassa vaeltaessaan 40 vuoden ajan Egyptistä Luvattuun maahan (4. Mooseksen kirja 33:1–49). Mooses kirjoitti ”suuresta ja pelottavasta erämaasta – – jossa oli myrkkykäärmeitä ja skorpioneja ja janoista, vedetöntä maata” (5. Mooseksen kirja 8:15). On ihme, että miljoonat israelilaiset pysyivät hengissä! Heidän tukenaan olikin Jehova.

Muistuttakoon tämä meitä siitä, että Jehova voi tukea meitäkin, jopa tässä hengellisesti köyhässä maailmassa. Mekin vaellamme käärmeiden ja skorpionien keskellä, vaikkemme nyt ehkä aivan kirjaimellisesti. Meidän täytyy kenties olla päivittäin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita mikään ei pidättele syytämästä suustaan myrkyllistä puhetta, joka voi helposti turmella ajattelutapaamme (Efesolaisille 5:3, 4; 1. Timoteukselle 6:20). Ne jotka pyrkivät palvelemaan Jumalaa näistä vaikeuksista huolimatta, ovat kiitoksen arvoisia. Heidän uskollisuutensa on voimakas todiste siitä, että Jehova todella tukee heitä.

Karmelin kukkulat

Nimi Karmel merkitsee ’hedelmätarhaa’. Tätä hedelmällistä, viitisenkymmentä kilometriä pitkää aluetta pohjoisessa kaunistavat viinitarhat, oliivilehdot ja hedelmäpuut. Kukkuloiden jono päättyy niemeen, joka on unohtumattoman viehättävä ja kaunis. Jesajan 35:2:ssa puhutaan ”Karmelin – – loistosta” vertauskuvana ennallistetun Israelin maan hedelmällisestä loistosta.

Karmelissa sattui useita huomattavia tapahtumia. Täällä Elia haastoi Baalin profeetat ja ”Jehovan tuli iski alas” todistukseksi Hänen ylimmyydestään. Juuri Karmelin huipulta Elia myös ilmoitti pienestä pilvestä, josta syntyi kova rankkasade; tämä ihme teki lopun Israelia vaivanneesta kuivuudesta. (1. Kuninkaiden kirja 18:17–46.) Elian seuraaja Elisa oli Karmelinvuorella, kun sunemilainen nainen tuli pyytämään häneltä apua, koska hänen lapsensa oli kuollut, ja sen jälkeen Elisa herätti tämän kuolleista (2. Kuninkaiden kirja 4:8, 20, 25–37).

Karmelin rinteillä on yhä hedelmätarhoja, oliivilehtoja ja viiniköynnöksiä. Keväisin rinteet ovat monenlaisten hehkeiden kukkien peitossa. ”Pääsi kohoaa kuin Karmel”, sanoi Salomo sulamilaiselle neidolle ja viittasi näin ehkä hänen hiustensa runsauteen tai hänen kaunismuotoisen päänsä ylvääseen asentoon (Laulujen laulu 7:5).

Karmelin kukkuloille ominainen loisto muistuttaa meitä siitä hengellisestä kauneudesta, joka Jehovan ansiosta lepää hänen palvojien järjestönsä yllä nykyään (Jesaja 35:1, 2). Jehovan todistajat elävät tosiaan hengellisessä paratiisissa, ja he tuntevat samoin kuin kuningas Daavid, joka kirjoitti: ”Mittanuorat ovat langenneet minulle miellyttäviin paikkoihin. Omaisuuteni on minulle todella mieluinen.” (Psalmit 16:6.)

Jumalan hengellisen kansakunnan täytyy tosin nykyään kohdata vaikeita haasteita, aivan niin kuin muinaiset israelilaisetkin joutuivat jatkuvasti kestämään Jumalan vihollisten vastustusta. Tosi kristityt eivät silti koskaan kadota näkyvistään Jehovalta tulevia siunauksia – muun muassa Raamatun totuuden alati lisääntyvää ymmärrystä, maailmanlaajuista veljesseuraa ja tilaisuutta saada ikuinen elämä paratiisimaassa (Sananlaskut 4:18; Johannes 3:16; 13:35).

”Niin kuin Jehovan puutarha”

Muinainen Luvattu maa oli silmiä hivelevä. Sitä on osuvasti kuvailtu ”maaksi, joka vuotaa maitoa ja hunajaa”. (1. Mooseksen kirja 13:10; 2. Mooseksen kirja 3:8.) Mooses sanoi sitä ”hyväksi maaksi, purovesilaaksojen, laaksotasangolla ja vuoristossa pulppuavien lähteiden ja syvien vesien maaksi, vehnän ja ohran ja viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maaksi, öljyisten oliivien ja hunajan maaksi, maaksi, jossa et syö leipää niukalti, jossa sinulta ei puutu mitään, maaksi, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista louhit kuparia” (5. Mooseksen kirja 8:7–9).

Jos Jehova pystyi antamaan muinaiselle kansalleen tällaisen monipuolisen, kauniin kotimaan, niin varmasti hän pystyy antamaan nykyajan uskollisille palvelijoilleen loistoisan maailmanlaajuisen paratiisin – vuorineen, laaksoineen, jokineen ja järvineen. Muinainen Luvattu maa ja kaikki sen moninaisuus oli tosiaan vasta esimakua siitä hengellisestä paratiisista, jossa hänen todistajansa saavat olla nykyään, sekä tulevasta uuden maailman paratiisista. Siellä täyttyy lupaus, joka on merkitty muistiin psalmiin 37:29: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” Kun Jehova antaa tottelevaiselle ihmiskunnalle tuon paratiisikodin, niin miten onnellisia he tulevatkaan olemaan saadessaan tutkia kaikkia sen ”huoneita” ja vieläpä ikuisesti!

[Alaviitteet]

[Kartta s. 4]

GALILEA

Karmelinvuori

Galileanmeri

SAMARIA

SEFELA

Juudan vuoristo

Suolameri

[Lähdemerkintä]

Valokuva: NASA

[Kartta s. 4]

Sefela oli esteenä Jumalan kansan ja sen vihollisten välillä

KM 0 8 16

Filistean tasanko

Sefela

Juudan vuorimaa

Juudan erämaa

Hautavajoama

Suolameri

Ammonin maa ja Moabin maa

[Kartta/Kuva s. 5]

Hiskian tunneli: 533 metriä pitkä, hakattu umpikallioon

Tyropoioninlaakso

Siloam

DAAVIDIN KAUPUNKI

Kidroninlaakso

Gihon

[Kuvat s. 6]

Daavid pakeni Saulia Juudan erämaahan. Myöhemmin Panettelija kiusasi täällä Jeesusta

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuvat s. 7]

Karmelinvuori, jolla Elia nöyryytti Baalin profeetat

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuvat s. 8]

”Jehova, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, purovesilaaksojen, laaksotasangolla ja vuoristossa pulppuavien lähteiden ja syvien vesien maahan” (5. Mooseksen kirja 8:7)