Kun luonnonkatastrofit yllättävät
Accra, Ghana, 4. heinäkuuta 1995: Rankimmat sateet lähes 60 vuoteen aiheuttivat pahoja tulvia. Noin 200 000 ihmistä menetti kaiken, 500 000 ei päässyt koteihinsa ja 22 kuoli.
San Angelo, Texas, Yhdysvallat, 28. toukokuuta 1995: Tornadot ja raesade tekivät tuhojaan tässä 90 000 asukkaan kaupungissa ja aiheuttivat arviolta 540 miljoonan markan vahingot.
Kobe, Japani, 17. tammikuuta 1995: Maanjäristys, joka kesti vain 20 sekuntia, jätti jälkeensä tuhansia kuolleita, kymmeniätuhansia loukkaantuneita ja satojatuhansia kodittomia.
ELÄMME aikaa, jota voitaisiin sanoa katastrofien aikakaudeksi. Yhdistyneiden kansakuntien raportista ilmenee, että vuosien 1963 ja 1992 välisenä 30 vuotena katastrofeissa kuolleiden, loukkaantuneiden tai kotinsa menettäneiden määrä kasvoi vuosittain keskimäärin kuusi prosenttia. Synkkä tilanne on saanut YK:n nimeämään 1990-luvun ”kansainväliseksi luonnonkatastrofien vähentämisen vuosikymmeneksi”.
Luonnonvoimat – kuten myrskyt, tulivuorenpurkaukset tai maanjäristykset – eivät tietenkään aina aiheuta katastrofia. Luonto näyttää voimansa satoja kertoja vuodessa aiheuttamatta mitään vahinkoa ihmisille. Mutta kun joudutaan maksamaan raskas vero ihmishenkien ja omaisuuden menetyksenä, puhutaan hyvällä syyllä katastrofista.
Luonnonkatastrofien lisääntyminen näyttää väistämättömältä. Kirjassa Natural Disasters—Acts of God or Acts of Man? sanotaan: ”Ihmisten muuttaessa elinympäristöään se tulee alttiimmaksi erilaisille katastrofeille, ja omalla käyttäytymisellään he altistuvat myös itse enemmän tällaisille tapahtumille.” Kirjassa esitetään oletettu esimerkki: ”Heikko maanjäristys raskasrakenteisten savitiilitalojen muodostamassa hökkelikaupungissa, joka sijaitsee syvän rotkon reunalla, voi hyvinkin osoittautua katastrofiksi ihmishenkinä ja ihmisten kärsimyksinä mitattuna. Mutta kumpi on suurempi syy katastrofiin, maanjäristys vai se, että ihmiset asuvat niin vaarallisissa taloissa niin vaarallisella maaperällä?”
Raamattua tutkivat tietävät lisäsyyn siihen, miksi luonnonkatastrofien lisääntyminen ei ole yllättävää. Jeesus Kristus ennusti lähes 2 000 vuotta sitten, että ”asiainjärjestelmän päättymiselle” ovat tunnusomaisia muun muassa ”nälänhätä ja maanjäristykset paikassa toisensa jälkeen” (Matteus 24:3, 6–8). Raamatussa ennustettiin myös, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset tulisivat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, vailla luonnollista kiintymystä ja vailla hyvyyden rakkautta (2. Timoteukselle 3:1–5).a Nämä ominaispiirteet saavat ihmisen usein toimimaan ympäristöään vastaan, mikä tekee ihmisistä suojattomampia luonnon voimien edessä. Lisäksi ihmisten aiheuttamat katastrofit ovat sen rakkaudettoman yhteiskunnan sivutuote, jossa useimpien täytyy elää.
Kun planeettamme asukastiheys kasvaa, kun ihmisen oma toiminta aiheuttaa entistä suuremman riskin hänelle itselleen ja kun maapallon luonnonvaroista huolehditaan entistä huonommin, katastrofit tulevat edelleen vitsaamaan ihmistä. Avun antaminen asettaa haasteita, kuten seuraavasta kirjoituksesta ilmenee.
[Alaviite]
a Lisää tietoa viimeisten päivien tunnusmerkistä on Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisemassa kirjassa Tieto joka johtaa ikuiseen elämään s. 98–107.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Yllä: Information Services Department, Ghana; oikealla: San Angelo Standard-Times
[Kuvan lähdemerkintä s. 2]
Kansi: Maxie Roberts/Courtesy of THE STATE