Mikä on elämäsi tarkoitus?

”Johdatin sydäntäni viisaudella, – – kunnes saatoin nähdä, mitä hyvää ihmisten pojille oli – – elämänsä päivien luvun aikana.” (SAARNAAJA 2:3)

1, 2. Miksei ole väärin olla sopivasti kiinnostunut itsestään?

OLET varmaankin kiinnostunut itsestäsi, vai kuinka? Yleensä ihmiset ovat. Siksi me syömme joka päivä, nukumme, kun meitä väsyttää, ja olemme mielellämme ystävien ja omaisten kanssa. Aika ajoin pelaamme, uimme tai teemme jotain muuta mukavaa, ja näin osoitamme tasapainoista kiinnostusta itseämme kohtaan.

² Tällainen kiinnostus itseämme kohtaan sopii yhteen sen kanssa, mitä Jumala pani Salomon kirjoittamaan: ”Ihmiselle ei ole mitään parempaa kuin että hän syö ja juo ja antaa sielunsa nähdä hyvää kovan työnsä vuoksi.” Omasta kokemuksestaan Salomo lisäsi: ”Senkin minä olen nähnyt, että tämä on tosi Jumalan kädestä. Sillä kuka syö ja kuka juo paremmin kuin minä?” (Saarnaaja 2:24, 25.)

 3. Mihin hämmentäviin kysymyksiin ei useimpien ihmisten mielestä ole vastausta?

³ Tiedät kuitenkin, ettei elämä ole vain syömistä, juomista, nukkumista ja jonkin hyvän tekemistä. Meillä on kipuja, pettymyksiä ja huolia. Eikä meille kiireiltämme näytä jäävän aikaa pohtia elämämme tarkoitusta. Eikö tämä pidä paikkansa sinustakin? The Wall Street Journal -lehden entinen toimittaja Vermont Royster kiinnitti huomiota siihen, miten tietomme ja taitomme ovat lisääntyneet, ja kirjoitti sitten: ”On omituista, että kun tarkastellaan ihmistä itseään, hänen pulmiaan ja hänen paikkaansa kaikkeudessa, niin olemme tuskin pitemmällä kuin silloin, kun aika alkoi. Ratkaistavanamme ovat yhä kysymykset: keitä me olemme ja miksi me olemme ja minne olemme menossa?”

 4. Miksi meidän jokaisen pitäisi haluta pystyä vastaamaan meitä koskeviin kysymyksiin?

⁴ Miten sinä vastaisit kysymyksiin: Keitä olemme? Miksi olemme täällä? Ja minne olemme menossa? Viime heinäkuussa Vermont Royster kuoli. Luuletko, että hän oli siihen mennessä löytänyt tyydyttäviä vastauksia? Mikä vielä tärkeämpää – pystytkö sinä jotenkin löytämään niitä? Entä miten tämä voi auttaa sinua tekemään elämästäsi onnellisemman ja tarkoituksellisemman? Tarkastellaanpa asiaa.

Tärkein ymmärryksen lähde

 5. Miksi meidän pitäisi luottaa Jumalaan, kun pyrimme ymmärtämään elämän tarkoitusta koskevia kysymyksiä?

⁵ Jos etsisimme elämämme tarkoitusta omin neuvoin, meille voisi käydä samoin kuin useimmille miehille ja naisille, niillekin joilla on ollut paljon tietoa ja kokemusta: emme ehkä pääsisi alkua pitemmälle. Meitä ei ole kuitenkaan jätetty selvittämään asiaa omin päin. Luojamme on antanut apua. Eikö hän oikeastaan olekin paras mahdollinen ymmärryksen ja viisauden Lähde, koska hän on ”ajan hämärästä ajan hämärään asti” ja hän tuntee perin pohjin kaikkeuden ja historian? (Psalmit 90:1, 2.) Hän on luonut ihmiset ja nähnyt kaiken sen, mitä ihmiset ovat kokeneet, ja siksi meidän pitäisi etsiä ymmärrystä häneltä eikä epätäydellisiltä ihmisiltä, joiden tieto ja havaintokyky ovat rajallisia (Psalmit 14:1–3; Roomalaisille 3:10–12).

 6. a) Miten Luoja on antanut tarvittavaa ymmärrystä? b) Miten Salomo liittyy asiaan?

⁶ Vaikka emme voikaan odottaa, että Luoja paljastaisi elämän tarkoituksen ilmoittamalla sen meille henkilökohtaisesti, hän on antanut käyttöömme ymmärryksen lähteen – henkeytetyn Sanansa (Psalmit 32:8; 111:10). Saarnaajan kirja on tässä suhteessa erityisen arvokas. Jumala henkeytti sen kirjoittajan, niin että ”Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien itämaalaisten viisaus” (1. Kuninkaiden kirja 3:6–12; 4:30–34). ”Salomon viisaus” teki suuren vaikutuksen erääseen vierailevaan hallitsijaan: hän sanoi, ettei hänelle ollut kerrottu puoltakaan ja että Salomon viisautta kuuntelevat ihmiset olisivat todella onnellisia (1. Kuninkaiden kirja 10:4–8).a Mekin voimme saada ymmärrystä ja onnellisuutta siitä jumalallisesta viisaudesta, jota Luojamme on antanut Salomon välityksellä.

 7. a) Mitä Salomo päätteli useimmista toiminnoista taivaiden alla? b) Mikä havainnollistaa Salomon todellisuudentajuisia arvioita?

⁷ Saarnaajan kirjasta heijastuu Jumalan antama viisaus, joka vaikutti Salomon sydämeen ja mieleen. Koska hänellä oli aikaa, varoja ja ymmärrystä, hän tutki ’kaikkea sitä, mitä oli tehty taivaiden alla’. Hän näki, että se oli enimmäkseen ”turhuutta ja tuulen tavoittelua” – henkeytetty arvio, joka meidän olisi muistettava, kun ajattelemme elämämme tarkoitusta. (Saarnaaja 1:13, 14, 16.) Salomo oli suora ja realistinen. Mietihän esimerkiksi hänen sanojaan, jotka ovat Saarnaajan 1:15, 18:ssa. Tiedät, että ihmiset ovat vuosisatojen kuluessa kokeilleet erilaisia hallitusmuotoja ja yrittäneet joskus vilpittömästi ratkaista ongelmia ja parantaa ihmisten oloja. Ovatko mitkään niistä kuitenkaan todella suoristaneet ”käyrää” eli oikaisseet kaikkea sitä ”väärää” (vuoden 1938 kirkkoraamattu), mitä on tässä epätäydellisessä järjestelmässä? Olet myös saattanut huomata, että mitä enemmän ihminen tietää, sitä selvemmin hän ymmärtää, että lyhyen elämän aikana on mahdotonta korjata asioita täysin. Tämän tajuaminen turhauttaa monia, mutta ei välttämättä meitä.

 8. Mitkä kiertokulut ovat olleet olemassa pitkän aikaa?

⁸ Voimme miettiä myös niitä toistuvia kiertokulkuja, jotka vaikuttavat meihin, esimerkiksi auringon nousua ja laskua sekä tuulen ja veden liikkeitä. Ne olivat olemassa Mooseksen, Salomon, Napoleonin ja isoisiemme isien päivinä ja ovat yhä. Samoin myös ”sukupolvi menee ja sukupolvi tulee” (Saarnaaja 1:4–7). Inhimilliseltä kannalta katsottuna ei juuri mikään ole muuttunut. Ihmisten toiminta, toiveet, kunnianhimot ja aikaansaannokset ovat olleet samantapaisia ennen ja nykyään. Vaikka joku ihmisyksilö olisikin tehnyt itselleen huomattavan nimen tai ollut poikkeuksellisen kaunis tai kyvykäs, niin missä hän on nyt? Poissa ja luultavasti unohdettu. Tämän toteaminen ei ole synkkämielisyyttä. Useimmat eivät edes tiedä isovanhempiensa vanhempien nimeä eivätkä sitä, missä he syntyivät ja mihin heidät on haudattu. On helppo ymmärtää, miksi Salomo näki todellisuudentajuisesti turhuutta ihmisten hankkeissa ja ponnisteluissa. (Saarnaaja 1:9–11.)

 9. Miten ihmiskunnan tilanteen realistinen ymmärtäminen voi auttaa meitä?

⁹ Tämän ihmiskunnan perustilannetta koskevan jumalallisen ymmärryksen ei tarvitse turhauttaa meitä. Se voi pikemminkin vaikuttaa meihin myönteisesti, koska se voi estää meitä antamasta liian suurta arvoa sellaisille tavoitteille tai pyrkimyksille, jotka ovat pian poissa ja unohdettuja. Sen pitäisi auttaa meitä arvioimaan, mitä saamme elämästä irti ja mitä yritämme saada aikaan. Meidän ei esimerkiksi tarvitse olla askeetteja, vaan voimme iloita tasapainoisesta syömisestä ja juomisesta. (Saarnaaja 2:24.) Ja kuten seuraavaksi näemme, Salomo päätyy hyvin myönteiseen ja optimistiseen lopputulokseen: lyhyesti sanottuna meidän pitäisi arvostaa syvästi suhdettamme Luojaamme, jonka avulla tulevaisuutemme voi olla ikuisesti onnellinen ja tarkoituksellinen. Salomo sanoi painokkaasti: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus.” (Saarnaaja 12:13.)

Mitä elämänvaiheet opettavat elämän tarkoituksesta?

10. Miten Salomo vertasi eläimiä ja ihmisiä toisiinsa?

¹⁰ Saarnaajan kirjasta ilmenevä jumalallinen viisaus voi auttaa meitä edelleen miettiessämme elämämme tarkoitusta. Miten niin? Salomo kiinnitti realistisesti huomion muihin totuuksiin, joita ehkä harvoin tulemme ajatelleeksi. Yksi niistä koskee ihmisten ja eläinten samankaltaisuuksia. Jeesus vertasi seuraajiaan lampaisiin, mutta yleensä ihmiset eivät pidä siitä, että heitä verrataan eläimiin (Johannes 10:11–16). Siitä huolimatta Salomo esitti joitakin kiistattomia tosiasioita: ”Tosi Jumala valikoi heitä [ihmisten poikia], jotta he näkisivät olevansa itsessään eläimiä. Sillä lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; – – niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. – – Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:18–20.)

11. a) Millainen on eläimen tyypillinen elämänkaari? b) Miltä tällainen erittely tuntuu sinusta?

¹¹ Ajattelehan jotakin eläintä, jonka touhuja on hauska seurata, vaikkapa tamaania tai jänistä (5. Mooseksen kirja 14:7; Psalmit 104:18; Sananlaskut 30:26). Tai voit kuvitella mielessäsi oravaa, jonka alalajeja on yli 300 eri puolilla maailmaa. Millainen on sen elämänkaari? Sen äiti hoivailee sitä syntymän jälkeen muutaman viikon. Pian sille kasvaa karvapeite, ja se voi lähteä seikkailemaan pesän ulkopuolelle. Saatat nähdä, miten se juoksentelee sinne tänne opetellessaan etsimään ruokaa. Mutta usein se näyttää vain leikkivän ja nauttivan nuoruudestaan. Kasvettuaan noin vuoden ajan se etsii itselleen kumppanin. Sitten sen täytyy rakentaa pesä ja huolehtia jälkeläisistään. Jos orava löytää kylliksi marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, sen perhe voi pulskistua ja sille voi jäädä aikaa kotinsa laajentamiseen. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua tuo eläin käy vanhaksi ja alttiimmaksi onnettomuuksille ja sairauksille. Suunnilleen kymmenvuotiaana se kuolee. Tällainen on pienin eroavuuksin oravan eri alalajien elämänkaari.

12. a) Miksi monien ihmisten elämänkaari on realistisesti ajatellen samankaltainen kuin yleensä eläinten? b) Mitä voisimme ajatella nähdessämme seuraavan kerran eläimen, joka meillä oli mielessämme?

¹² Useimmilla ihmisillä ei ole mitään sitä vastaan, että eläimen elämänkaari on tällainen, eivätkä he otaksu, että oravalla olisi mitään loppuun saakka mietittyä tarkoitusta elämässä. Mutta eroaako monien ihmisten elämä tästä juuri lainkaan? He syntyvät, ja heitä hoivataan lapsina. He syövät, kasvavat ja leikkivät nuorina. Ennen pitkää he ovat aikuisia, ja he löytävät puolison, etsivät asunnon ja alkavat jollain keinolla hankkia elantoaan. Jos he menestyvät, he saattavat pulskistua ja laajentaa kotiaan (pesäänsä), jossa he kasvattavat jälkeläisiään. Mutta vuosikymmenet kuluvat nopeasti, ja he ikääntyvät. He kuolevat ehkä viimeistään elettyään 70 tai 80 vuotta, jotka ovat täynnä ”vaivaa ja vahingollista” (Psalmit 90:9, 10, 12). Ehkäpä ajattelet näitä vakavoittavia asioita, kun seuraavan kerran näet oravan (tai jonkin muun eläimen, joka oli mielessäsi).

13. Mikä lopulta kohtaa sekä eläimiä että ihmisiä?

¹³ On helppo ymmärtää, miksi Salomo vertasi ihmisten ja eläinten elämää toisiinsa. Hän kirjoitti: ”Kaikelle on määräaika, – – aika syntyä ja aika kuolla.” Viimeksi mainittu lopullinen seuraamus, kuolema, on samanlainen ihmiselle ja eläimelle: ”Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee.” Hän lisäsi: ”Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:1, 2, 19, 20.)

14. Miten jotkut ihmiset yrittävät muuttaa tavanomaista elämänkaarta, mutta millaisin tuloksin?

¹⁴ Meidän ei tarvitse pitää tätä totuudenmukaista arviota kielteisenä ajatteluna. Jotkut yrittävät kyllä muuttaa tilannettaan esimerkiksi tekemällä sen verran enemmän töitä, että he pääsevät parempaan taloudelliseen asemaan kuin heidän vanhempansa. He saattavat opiskella useampia vuosia hankkiakseen itselleen korkeamman elintason ja yrittävät samalla avartaa elämänkatsomustaan. Tai he voivat keskittää huomionsa kuntoiluun tai erilaisiin ruokavalioihin parantaakseen terveyttään ja elääkseen vähän pitempään. Näistä ponnisteluista saattaa ollakin jotain hyötyä. Mutta kuka voi luottaa varmasti siihen, että ne osoittautuvat menestyksellisiksi? Ja vaikka osoittautuisivatkin, niin kuinka pitkään niistä on apua?

15. Mikä rehellinen arvio useimpien ihmisten elämästä pätee yhä?

¹⁵ Salomo kysyi: ”Koska on monia turhauttavia seikkoja, niin mitä etua on ihmisellä? Sillä kuka tietää, mitä hyvää ihmisellä on elämässä hänen turhan elämänsä päivien luvun aikana hänen viettäessään ne varjon tavoin? Sillä kuka voi kertoa ihmiselle, mitä tapahtuu hänen jälkeensä?” (Saarnaaja 6:11, 12.) Koska kuolema lopettaa melko nopeasti ihmisen vaivannäön, niin kannattaako hänen oikeastaan ponnistella saadakseen lisää aineellista tai opiskella vuosikausia etupäässä hankkiakseen enemmän omaisuutta? Monet käsittävät, että koska elämä on niin lyhyt ja kulkee ohi kuin varjo, heillä ei ole aikaa suunnata ponnistelujaan kohti uutta inhimillistä tavoitetta, kun edellinen tavoite näyttää johtavan umpikujaan; ihminen ei voi myöskään olla varma siitä, mitä tapahtuu hänen lapsilleen ”hänen jälkeensä”.

Aika tehdä hyvä nimi

16. a) Mitä sellaista meidän pitäisi tehdä, mihin eläimet eivät pysty? b) Minkä muun totuuden pitäisi vaikuttaa ajatteluumme?

¹⁶ Toisin kuin eläimet me ihmiset pystymme pohtimaan: Mikä tarkoitus on olemassaolollani? Onko se vain kiinteä elämänkaari, johon kuuluu aika syntyä ja aika kuolla? Palautahan tässä yhteydessä mieleesi totuus, jonka Salomo esitti ihmisistä ja eläimistä: ”Kaikki palaavat tomuun.” Merkitseekö tämä sitä, että kuolema lopettaa olemassaolon kokonaan? Raamatun mukaan ihmisillä ei ole kuolematonta sielua, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa. Ihmiset ovat sieluja, ja se sielu, joka tekee syntiä, kuolee (Hesekiel 18:4, 20). Salomo selitti asiaa yksityiskohtaisemmin: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)

17. Mitä Saarnaajan 7:1, 2:n pitäisi saada meidät pohtimaan?

¹⁷ Koska tämä on väistämätön totuus, niin ajattelehan seuraavia sanoja: ”Nimi on parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä. Parempi kuin mennä pitotaloon on mennä surutaloon, sillä se on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa olevan pitäisi panna se sydämelleen.” (Saarnaaja 7:1, 2.) Meidän on myönnettävä, että kuolema on ollut ”kaikkien ihmisten loppu”. Yksikään ihminen ei ole kyennyt juomaan mitään sellaista ihmejuomaa, syömään sellaista vitamiiniseosta, noudattamaan sellaista ruokavaliota tai harrastamaan kuntoilua, joka olisi saanut hänet elämään ikuisesti. Yleensä myös ”heidän muistonsa on unohdettu” pian heidän kuolemansa jälkeen. Miksi sitten nimi on ”parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä”?

18. Miksi voimme olla varmoja siitä, että Salomo uskoi ylösnousemukseen?

¹⁸ Kuten panimme merkille, Salomo oli realistinen. Hän tiesi esi-isistään Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista, jotka olivat varmasti tehneet hyvän nimen Luojamme edessä. Koska Jehova Jumala tunsi hyvin Abrahamin, hän lupasi siunata häntä ja hänen siementään (1. Mooseksen kirja 18:18, 19; 22:17). Abrahamilla oli tosiaan hyvä nimi Jumalan edessä, sillä hänestä tuli Jumalan ystävä (2. Aikakirja 20:7; Jesaja 41:8; Jaakobin kirje 2:23). Abraham tiesi, että hänen elämänsä ja hänen poikansa elämä eivät olleet vain osa koskaan päättymätöntä syntymän ja kuoleman kiertokulkua. Asiaan sisältyi ehdottomasti enemmän. Heillä oli varma odote elää jälleen, ei siksi, että heillä olisi ollut kuolematon sielu, vaan siksi, että he saisivat ylösnousemuksen. Abraham oli varma siitä, että ”Jumala kykenisi herättämään hänet [Iisakin] kuolleistakin” (Heprealaisille 11:17–19).

19. Miten Job auttaa meitä ymmärtämään Saarnaajan 7:1:n merkitystä?

¹⁹ Tässä on avain sen ymmärtämiseen, miten ”nimi on parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä”. Salomo luotti ennen häntä eläneen Jobin tavoin siihen, että ihmiselämän Luoja pystyy ennallistamaan elämän. Hän kykenee tuomaan takaisin eloon ihmisiä, jotka ovat kuolleet. (Job 14:7–14.) Uskollinen Job sanoi: ”Sinä [Jehova] kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:15.) Ajattelehan sitä! Luojamme ’ikävöitsee’ uskollisia palvelijoitaan, jotka ovat kuolleet. (”Sinä haluaisit nähdä kättesi työn vielä kerran”, The Jerusalem Bible.) Luoja voi herättää ihmisiä kuolleista siten, että hän soveltaa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria (Johannes 3:16; Apostolien teot 24:15). Ihmiset voivat selvästikin olla erilaisia kuin eläimet, jotka kuolevat.

20. a) Milloin kuolinpäivä on parempi kuin synnyinpäivä? b) Miten Lasaruksen ylösnousemuksen on täytynyt vaikuttaa moniin?

²⁰ Tämä merkitsee sitä, että kuolinpäivä voi olla parempi kuin synnyinpäivä, jos ihminen on siihen mennessä luonut hyvän nimen Jehovan edessä, joka voi herättää ne uskolliset, jotka kuolevat. Suurempi Salomo, Jeesus Kristus, näytti sen toteen. Hän herätti takaisin eloon esimerkiksi uskollisen miehen Lasaruksen. (Luukas 11:31; Johannes 11:1–44.) Kuten voit kuvitella, Lasaruksen palaaminen eloon vaikutti syvästi moniin silminnäkijöihin, ja he uskoivat Jumalan Poikaan (Johannes 11:45). Luuletko, että he tunsivat elämänsä tarkoituksettomaksi, ettei heillä ollut mitään käsitystä siitä, keitä he olivat ja mihin he olivat menossa? Päinvastoin he saattoivat ymmärtää, ettei heidän tarvinnut olla pelkkiä eläimiä, jotka syntyvät, elävät jonkin aikaa ja sitten kuolevat. Heidän elämänsä tarkoitus liittyi suoranaisesti ja läheisesti Jeesuksen Isän tuntemiseen ja Hänen tahtonsa tekemiseen. Miten on sinun laitasi? Onko tämä kirjoitus auttanut sinua ymmärtämään tai selventänyt ymmärrystäsi siitä, miten sinun elämälläsi voi olla ja pitäisi olla todellinen tarkoitus?

21. Mitä puolta elämämme tarkoituksen löytämisestä haluamme vielä tarkastella?

²¹ Se, että elämällä on aito ja mielekäs tarkoitus, merkitsee kuitenkin paljon enemmän kuin sitä, että ajattelee kuolemaa ja elämistä sen jälkeen uudelleen. Siihen sisältyy se, mitä teemme jokapäiväisessä elämässämme. Salomo teki Saarnaajan kirjassa selväksi myös tämän, kuten havaitsemme seuraavasta kirjoituksesta.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Millä tavoin eläimiä ja ihmisiä voidaan verrata toisiinsa?

◻ Miksi kuolema korostaa sitä, että ihmisten ponnistelut ja toimet ovat paljolti turhuutta?

◻ Miten kuolinpäivä voi olla parempi kuin synnyinpäivä?

◻ Mistä suhteesta riippuu se, että meillä on mielekäs tarkoitus elämässä?

[Kuvat s. 10]

Miten sinun elämäsi eroaa merkittävästi eläinten elämästä?