”Rauhan Jumala” huolehtii ahdingossa olevista

RAAMATTU osoittaa selvästi, että ahdinko ei ollut vierasta muinoin eläneelle Daavidille. Hän eli useita vuosia pakolaisena, jota ajoi armottomasti takaa paha ja uppiniskainen kuningas, joka oli päättänyt tappaa hänet. Tuona ahdistavana aikana Daavid piileskeli syrjäisissä paikoissa. Mutta hän teki jotakin muutakin. Hän puhui vastoinkäymisestään Jehovalle hartaassa rukouksessa. Hän kirjoitti myöhemmin koettelemuksestaan: ”Ääneeni aloin huutaa Jehovaa avuksi – –. Hänen eteensä vuodatin jatkuvasti huoleni, hänen edessään kerroin alati ahdingostani.” (Psalmit 142:1, 2.)

Nykyään jotkut voisivat pilkata Daavidin luottamusta Jumalaan. He voisivat sanoa, että rukous on vain psykologinen kainalosauva ja että käytännössä se on ajanhukkaa. Daavidin luottamus Jumalaan ei kuitenkaan ollut turhaa, sillä hänen vihollisensa kärsivät lopulta tappion. Miettiessään jälkeenpäin kokemustaan Daavid kirjoitti: ”Tämä ahdistettu kutsui, ja Jehova itse kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.” (Psalmit 34:6.) Tosi Jumalaa, jonka puoleen Daavid kääntyi, sanotaan toisaalla ”rauhan Jumalaksi” (Filippiläisille 4:9; Heprealaisille 13:20). Vapauttaako hän meidät ahdingosta, niin että saamme nauttia rauhasta?

Jehova huolehtii sinusta

Jehova ei ole välinpitämätön kansansa vastoinkäymisten suhteen (Psalmit 34:15). Hän ei tarkkaa ainoastaan niitä tarpeita, joita hänen palvelijoillaan on ryhmänä, vaan myös jokaisen häntä pelkäävän yksilön tarpeita. Kun Salomo vihki muinaisen Jerusalemin temppelin, hän pyysi hartaasti, että Jehova kuulisi ”minkä tahansa rukouksen, minkä tahansa suosionpyynnön joku ihminen tai koko kansasi Israel esittäneekin, koska kukin heistä tuntee oman vitsauksensa ja tuskansa” (2. Aikakirja 6:29). Kuten Salomo tunnusti, jokaisella yksilöllä on kestettävänään oma ainutlaatuinen ahdinkonsa. Yhdellä se voi olla fyysinen sairaus. Toisella henkinen tuska. Joitakuita voi ahdistaa jonkun rakkaan kuolema. Työttömyys, taloudelliset vaikeudet ja perheongelmat ovat nekin tavallisia ahdistuksen syitä näinä vaikeina aikoina.

Ajattelehan hetkinen ’omaa vitsaustasi ja tuskaasi’. Sinusta on toisinaan saattanut tuntua samalta kuin psalmista Daavidista, joka kirjoitti: ”Minä toivoin jatkuvasti jonkun osoittavan myötätuntoa, mutta ketään ei ollut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt yhtäkään.” Voit kuitenkin olla varma, että Jumala on kiinnostunut tilanteestasi, sillä Daavid kirjoitti myöhemmin samassa psalmissa: ”Jehova kuuntelee köyhiä, eikä hän totisesti omia vankejaan halveksi.” (Psalmit 69:20, 33.)

Kun sovellamme Daavidin sanoja laajasti, voimme luottaa siihen, että ihmiskunnan Luoja kuuntelee niiden rukouksia, joita heidän kärsimyksensä ikään kuin pitävät vankinaan. Lisäksi hän reagoi heidän surkeaan tilaansa. Mietihän seuraavia sanoja, jotka kertovat Jehovan säälistä ahdingossa olevia ihmisiä kohtaan.

”Ketään leskeä tai isätöntä poikaa ette saa ahdistaa. Jos ahdistamalla ahdistat häntä, niin minä, jos hän vain huutaa minun puoleeni, kuulen kyllä hänen huutonsa, ja suuttumukseni on syttyvä.” (2. Mooseksen kirja 22:22–24.)

”Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeuden valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa päivin ja öin, vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan?” (Luukas 18:7.)

”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:12–14.)

”Joka koskee teihin [Jumalan maan päällä olevaan kansaan], se koskee silmäterääni.” (Sakarja 2:8.)

Nämä muutamat esimerkit valaisevat Luojamme syvää kiinnostusta kansansa hyvinvointia kohtaan. Meillä on siksi hyvä syy noudattaa apostoli Pietarin neuvoa heittää ’kaikki huolemme hänelle, sillä hän huolehtii meistä’ (1. Pietarin kirje 5:7). Mutta miten Jumala auttaa meitä ahdingon aikoina?

Miten Jumala auttaa ahdinkoon joutuneita?

Kuten olemme nähneet, ahdingossa ollessaan Daavid rukoili hartaasti Jumalan ohjausta. Samalla hän pyrki oma-aloitteisesti helpottamaan tilannetta ja pakeni neuvokkaasti takaa-ajajiaan. Siis luottamus Jehovaan omien ponnistelujen ohella auttoi Daavidia kestämään vastoinkäymisensä. Mitä voimme oppia tästä?

Kun joudumme ahdinkoon, ei varmastikaan ole väärin ryhtyä itse järkeviin toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi jos kristitty joutuu työttömäksi, eikö hän ponnistele löytääkseen töitä? Tai jos hänellä on jokin fyysinen sairaus, eikö hän mene lääkäriin? Jopa Jeesus, jolla oli voima parantaa kaikenlaisia sairauksia, tunnusti, että ’sairaat tarvitsevat lääkäriä’ (Matteus 9:12; vrt. 1. Timoteukselle 5:23). Joitakin vastoinkäymisiä ei tietenkään voi poistaa; ne täytyy vain kestää. Tosi kristitty ei kuitenkaan pidä kärsimystä itsessään hyveenä, kuten jotkut pitävät (vrt. 1. Kuninkaiden kirja 18:28). Sen sijaan hän pyrkii kaikin mahdollisin keinoin selviytymään ahdingostaan.

On kuitenkin järkevää esittää samanaikaisesti asia Jehovalle rukouksessa. Miksi? Ensiksikin kun turvaudumme Luojaamme, meitä autetaan ’varmistautumaan tärkeämmistä asioista’ (Filippiläisille 1:10). Esimerkiksi kun etsimme työpaikkaa, Jumalaan turvautuminen rukouksessa auttaa kieltäytymään sellaisesta työstä, joka sotisi Raamatun periaatteita vastaan. Vältämme myös sen, että rakkaus rahaan saisi meidät ’harhautumaan pois uskosta’ (1. Timoteukselle 6:10). Kun teemme tärkeitä ratkaisuja – jotka koskevat työpaikkaa tai mitä tahansa elämän muuta puolta – meidän todellakin täytyy noudattaa Daavidin neuvoa: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.)

Rukous auttaa meitä myös säilyttämään henkisen tasapainomme, niin ettei ahdistuksemme muserra meitä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” Mitä tämä saa aikaan? ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Saamme tosiaan rauhan, Jumalan rauhan. Tämä rauha ”ylittää kaiken ajatuksen”, joten se voi antaa meille tasapainoa, kun ahdistavat tunteet kuormittavat meitä. Se ’varjelee meidän sydämemme ja mielemme’ ja estää näin meitä toimimasta harkitsemattomasti ja epäviisaasti, mikä voisi pahentaa ahdinkoamme (Saarnaaja 7:7).

Rukous saa aikaan muutakin. Se voi muuttaa asioiden kulkua. Mietipä erästä Raamatun esimerkkiä. Kun apostoli Paavali oli vankina Roomassa, hän kannusti muita kristittyjä rukoilemaan hänen puolestaan. Miksi? ”Kehotan teitä aivan erityisesti tekemään tämän”, hän kirjoitti heille, ”jotta minut palautettaisiin teidän luoksenne sitä pikemmin.” (Heprealaisille 13:19.) Paavali tiesi, että hänen uskontovereittensa hellittämättömät rukoukset voisivat vaikuttaa siihen, milloin hänet vapautettaisiin (Filemonille 22).

Vaikuttaako rukous sinun ahdistuksesi lopputulokseen? Se voi vaikuttaa. Meidän pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei Jehova aina vastaa rukouksiimme siten kuin ehkä odotamme. Paavali esimerkiksi esitti toistuvasti rukouksia, jotka koskivat ’piikkiä hänen lihassaan’ – ehkä hänen näköönsä liittyvää fyysistä ongelmaa. Sen sijaan että Jumala olisi poistanut tuon kärsimyksen, hän sanoi Paavalille: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Korinttilaisille 12:7–9.)

Toisinaan vastoinkäymisemme eivät siis poistu. Meillä on sen sijaan tilaisuus osoittaa luottamuksemme Luojaamme kohtaan (Apostolien teot 14:22). Lisäksi voimme olla varmoja, että vaikkei Jehova poistaisikaan ahdistusta, hän ’valmistaa poispääsytien voidaksemme kestää sen’ (1. Korinttilaisille 10:13). Jehovaa sanotaan tosiaan hyvästä syystä ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4). Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme kestääksemme ja saavuttaaksemme huomattavan rauhan.

Pian maailma jossa ei ole ahdinkoa!

Luoja lupaa, että hän poistaa pian Valtakuntansa välityksellä ihmiskunnan ahdingon. Miten hän tekee sen? Poistamalla Saatana Panettelijan, suurimman ahdingon aiheuttajan ja huomattavimman rauhan vihollisen, jonka Raamattu osoittaa olevan ”tämän asiainjärjestelmän jumala” (2. Korinttilaisille 4:4). Pian hän menettää kuitenkin valtansa ihmisiin. Hänen poistamisensa avaa tien lukemattomille siunauksille, joista Jumalaa pelkäävät ihmiset saavat nauttia. Raamatussa luvataan, että Jehova ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:1–4.)

Kuulostaako maailma, jossa ei ole ahdinkoa, liian hyvältä ollakseen totta? Olemme niin tottuneita vastoinkäymisiin, että tuskin voimme kuvitella niiden olevan poissa elämästämme. Mutta luodessaan ihmiset Jumalan tarkoitus oli, että he olisivat vapaita pelosta, huolista ja onnettomuuksista, ja hänen tarkoituksensa tulee toteutumaan (Jesaja 55:10, 11).

Tämän toivon löysivät Sonia, Fabiana ja Ana, jotka mainittiin ensimmäisessä kirjoituksessa. Sonia, jonka kaksi poikaa kuolivat aidsiin, sai suuren rauhan Raamatun antamasta toivosta: vanhurskaiden ja epävanhurskaiden ylösnousemuksesta (Apostolien teot 24:15). ”Yksi asia on varma”, hän sanoo, ”toivomme ylittää minkä tahansa tuskan.”

Kun Ana asui vielä orpokodissa, hänen luonaan kävi eräs Jehovan todistaja -sisar. ”Hän näytti minulle Raamatusta Jehovan nimen”, kertoo Ana, ”ja minä itkin ilosta. Tarvitsin kipeästi apua ja sain tietää, että on olemassa Jumala, joka välittää meistä.” Lähdettyään orpokodista Ana otti vastaan raamatuntutkistelun ja oppi lisää Jehovan lupauksista. Sitten hän vihki elämänsä Jehovalle ja meni sen vertauskuvaksi kasteelle. ”Siitä pitäen olen turvautunut jatkuvasti Jehovaan rukouksen välityksellä, ja minua lohduttaa varmuus siitä, että hän auttaa minua.”

Tulevaisuutta koskevat Jumalan lupaukset ovat antaneet myös Fabianalle paljon lohdutusta ja mielenrauhan hänen ahdingossaan. ”Totuuden oppiminen Raamatusta on samaa kuin lähtisi hyvin pimeästä ja synkästä paikasta ja tulisi puhtaaseen, valoisaan ja miellyttävään huoneeseen.” (Vrt. Psalmit 118:5.)

Mutta miten ja milloin kirjaimellinen rauha toteutuu kautta maapallon? Se selviää seuraavista kirjoituksista.

[Tekstiruutu s. 6]

Ahdingon monet kasvot

▪ Noin neljännes maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, ja lisäksi miljoonat muut elävät epäinhimillisissä oloissa, jotka uhkaavat heidän elämäänsä.

▪ Yli 200 miljoonaa lasta on aliravittuja.

▪ Ripuliin kuolee vuosittain kolmisen miljoonaa alle viisivuotiasta lasta.

▪ Infektiotaudit tappoivat yksistään vuonna 1993 noin 16,5 miljoonaa ihmistä. Koska joidenkin maiden tautiluokitus on erilainen, todellinen luku voi olla paljon suurempi.

▪ Arviolta noin 500 miljoonalla ihmisellä on jonkinlaisia henkisiä ongelmia.

▪ Itsemurhaluvut kasvavat nuorten keskuudessa nopeammin kuin missään muissa ikäryhmissä.

▪ ”Nälästä ja työttömyydestä on tullut koko maailman häpeätahroja”, sanotaan Unesco-Kuriiri-lehdessä. ”Maailman seitsemässä vauraimmassa maassa on 35 miljoonaa työtöntä, ja pelkästään Brasiliassa on 20 miljoonaa työläistä, joille työpaikka ei takaa edes sitä, että he saisivat syödä itsensä kylläiseksi.”

[Kuvat s. 7]

Rukous voi auttaa meitä kohdistamaan huomiomme Jumalan lupaukseen maailmasta, jossa ei ole ahdinkoa