Varo epäuskoa

”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä jumalasta pois vetäytymällä.” (HEPREALAISILLE 3:12)

1. Mihin hätkähdyttävään tosiasiaan Paavalin heprealaiskristityille osoittamat sanat kiinnittävät huomiomme?

ON TODELLA pelottavaa ajatella, että jotkut, joilla on aikoinaan ollut henkilökohtainen suhde Jehovaan, voisivat kehittää ’pahan sydämen’ ja ’vetäytyä pois elävästä Jumalasta’! Tässä on myös vakava varoitus! Apostoli Paavali ei kirjoittanut näitä sanoja ei-uskoville vaan sellaisille ihmisille, jotka olivat sen perusteella, että he uskoivat Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin, vihkineet elämänsä Jehovalle.

2. Mitä kysymyksiä meidän on tarpeellista tarkastella?

² Miten ihmeessä joku näin suotuisassa hengellisessä tilassa oleva saattoi kehittää ”pahan, epäuskoisen sydämen”? Miten tosiaankaan kukaan, joka oli maistanut Jumalan rakkautta ja ansaitsematonta hyvyyttä, saattoi tahallaan vetäytyä hänestä pois? Entä voisiko näin käydä jollekulle meistä? Nämä ovat raitistuttavia ajatuksia, ja meidän kannattaa ottaa selvää siitä, miksi tämä varoitus annettiin (1. Korinttilaisille 10:11).

Miksi tällainen vakava neuvo?

3. Kuvaile olosuhteita, jotka vaikuttivat Jerusalemin ja sen ympäristön kristittyihin ensimmäisellä vuosisadalla.

³ Ilmeisesti Paavali lähetti kirjeensä Juudean heprealaiskristityille vuonna 61. Muuan historioitsija huomautti, että tuona aikana ”ketkään vakavamieliset, rehelliset ihmiset eivät löytäneet rauhaa eivätkä turvallisuutta enempää Jerusalemin kaupungista kuin mistään muualtakaan koko provinssista”. Sinä aikana rehottivat laittomuus ja väkivalta, joita sortavan Rooman sotilaallinen läsnäolo, roomalaisvastaisten juutalaisten seloottien uhmailu ja sekasortoisia aikoja hyväkseen käyttävien varkaiden rikolliset puuhat yhdessä lietsoivat. Kaikki tämä aiheutti suuria vaikeuksia kristityille, jotka yrittivät kaikin keinoin pysyä erossa tällaisista asioista (1. Timoteukselle 2:1, 2). Heidän puolueettomuutensa vuoksi jotkut pitivät heitä yhteiskuntaan sopeutumattomina tai jopa kapinallisina. Kristittyjä kohdeltiin usein huonosti, ja he kärsivät henkilökohtaisia menetyksiä. (Heprealaisille 10:32–34.)

4. Millainen uskonnollinen painostus kohdistui heprealaiskristittyihin?

⁴ Heprealaiskristittyihin kohdistui myös voimakas uskonnollinen painostus. Jeesuksen uskollisten opetuslasten palava into ja sen seurauksena ollut kristillisen seurakunnan nopea kasvu nostattivat juutalaisten, erityisesti heidän uskonnollisten johtajiensa, mustasukkaisuuden ja vihan. Nämä ahdistelivat ja vainosivat häikäilemättä Jeesuksen Kristuksen seuraajia.a (Apostolien teot 6:8–14; 21:27–30; 23:12, 13; 24:1–9.) Silloinkin kun jotkut kristityt säästyivät suoranaiselta vainolta, juutalaiset joka tapauksessa väheksyivät ja pilkkasivat heitä. Kristillisyyttä halveksittiin äskettäin perustettuna uskontona, jolta puuttui juutalaisuuden loistokkuus, koska sillä ei ollut temppeliä, papistoa, juhlia, muodollisia uhreja ja niin edelleen. Jopa sen johtaja Jeesus oli surmattu tuomittuna rikollisena. Uskontonsa harjoittaminen vaati kristityiltä uskoa, rohkeutta ja kestävyyttä.

5. Miksi Juudean kristittyjen oli elintärkeää pysyä hengellisesti valppaina?

⁵ Juudeassa asuvat heprealaiskristityt elivät ratkaisevaa aikaa ennen kaikkea tuon kansakunnan historian kannalta. Monet niistä asioista, joiden heidän Herransa, Jeesus Kristus, oli sanonut olevan merkkinä juutalaisen järjestelmän lopusta, olivat jo toteutuneet. Loppu ei voinut olla kaukana. Säilyäkseen elossa kristittyjen piti pysyä hengellisesti valppaina ja olla valmiita ’pakenemaan vuorille’. (Matteus 24:6, 15, 16.) Olisiko heillä tarvittavaa uskoa ja hengellistä kestokykyä, niin että he toimisivat viivyttelemättä Jeesuksen käskyn mukaisesti? Tämä näytti hiukan epävarmalta.

6. Mitä Juudean kristityt tarvitsivat kipeästi?

⁶ Koko juutalaisen asiainjärjestelmän hajoamista edeltävän viimeisen vuosikymmenen aikana heprealaiskristittyihin kohdistui selvästikin ankara painostus seurakunnan sisä- ja ulkopuolelta. He tarvitsivat rohkaisua. Mutta he tarvitsivat myös neuvoja ja ohjausta ymmärtääkseen, että heidän valitsemansa tie oli oikea ja että he eivät olleet kärsineet ja kestäneet turhaan. Onneksi Paavali oli tilanteen tasalla ja tuli heidän avukseen.

7. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä Paavali kirjoitti heprealaiskristityille?

⁷ Sen mitä Paavali kirjoitti heprealaiskristityille, pitäisi suuresti kiinnostaa meitä. Miksi? Koska me elämme samankaltaista aikaa kuin he. Tunnemme joka päivä, miten Saatanan vallassa oleva maailma painostaa meitä (1. Johanneksen kirje 5:19). Silmiemme edessä täyttyvät ne ennustukset, jotka Jeesus ja apostolit esittivät viimeisistä päivistä ja ”asiainjärjestelmän päättymisestä” (Matteus 24:3–14; 2. Timoteukselle 3:1–5; 2. Pietarin kirje 3:3, 4; Ilmestys 6:1–8). Meidän täytyy ennen muuta pysyä hengellisesti valppaina, jotta meidän ”onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua” (Luukas 21:36).

Hän joka on Moosesta suurempi

8. Mitä Paavali kehotti kristittyjä tekemään, kun hän sanoi Heprealaiskirjeen 3:1:een muistiin merkityt sanat?

⁸ Paavali mainitsi erään elintärkeän seikan kirjoittaessaan: ”Ajatelkaa sitä apostolia ja ylimmäistä pappia, jonka me tunnustamme – Jeesusta.” (Heprealaisille 3:1.) Sana ”ajatelkaa” on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee ”tajuta selvästi, – – ymmärtää täysin, harkita tarkoin” (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words). Paavali kehotti siis uskonveljiään ponnistelemaan tosissaan oppiakseen todella arvostamaan sitä osaa, joka Jeesuksella oli heidän uskossaan ja pelastuksessaan. Tämän tekeminen vahvistaisi heidän päätöstään pysyä lujina uskossa. Millainen sitten oli Jeesuksen osa, ja miksi meidän pitäisi ’ajatella’ häntä?

9. Miksi Paavali sanoi Jeesusta ”apostoliksi” ja ”ylimmäiseksi papiksi”?

⁹ Paavali käytti Jeesuksesta termejä ”apostoli” ja ”ylimmäinen pappi”. ”Apostoli” merkitsee lähetettyä, ja tässä tuo sana liittyy keinoon, jonka välityksellä Jumala on kanssakäymisissä ihmiskunnan kanssa. ”Ylimmäinen pappi” on sellainen, jonka kautta ihmiset voivat lähestyä Jumalaa. Näitä kahta järjestelyä tarvitaan välttämättä tosi palvonnassa, ja molemmat toteutuvat Jeesuksessa. Hänet lähetettiin taivaasta opettamaan ihmiskunnalle totuus Jumalasta. (Johannes 1:18; 3:16; 14:6.) Jeesus asetettiin myös vastakuvalliseksi Ylimmäiseksi Papiksi Jehovan hengelliseen temppelijärjestelyyn synnin anteeksi antamiseksi (Heprealaisille 4:14, 15; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Jos todella arvostamme siunauksia, joita voimme saada Jeesuksen välityksellä, meillä on rohkeutta ja päättäväisyyttä pysyä lujina uskossa.

10. a) Miten Paavali auttoi heprealaiskristittyjä ymmärtämään kristillisyyden paremmuuden juutalaisuuteen verrattuna? b) Minkä yleispätevän totuuden Paavali mainitsi antaakseen lisäpontta sanoilleen?

¹⁰ Korostaakseen kristillisen uskon arvoa Paavali vertasi Jeesusta Moosekseen, jota juutalaiset pitivät suurimpana profeettana esi-isiensä joukossa. Jos heprealaiskristityt pystyisivät koko sydämestään tajuamaan, että Jeesus on suurempi kuin Mooses, heillä ei olisi mitään syytä epäillä kristillisyyden paremmuutta juutalaisuuteen verrattuna. Paavali osoitti, että vaikka Mooses katsottiin arvolliseksi siihen, että hänelle uskottiin Jumalan ”huone” – Israelin kansakunta eli seurakunta – hän oli vain uskollinen palvelija (4. Mooseksen kirja 12:7). Toisaalta Jeesus oli Poika, talon isäntä. (1. Korinttilaisille 11:3; Heprealaisille 3:2, 3, 5.) Antaakseen lisäpontta sanoilleen Paavali mainitsi yleispätevän totuuden: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (Heprealaisille 3:4.) Kukaan ei kiistäisi sitä, että Jumala on suurempi kuin yksikään toinen, sillä hän on kaiken Rakentaja eli Luoja. Koska Jeesus oli Jumalan työtoveri, hänen täytyy siis johdonmukaisesti olla suurempi kuin kaikki muut luomukset, Mooses mukaan luettuna (Sananlaskut 8:30; Kolossalaisille 1:15–17).

11, 12. Mihin Paavali kehotti heprealaiskristittyjä pitämään otteen ”lujana loppuun saakka”, ja miten voimme soveltaa hänen neuvojaan?

¹¹ Heprealaiskristityt olivat tosiaankin hyvin suositussa asemassa. Paavali muistutti heitä siitä, että he olivat ’osalliset taivaallisesta kutsumisesta’, edusta, jota oli syytä pitää suuremmassa arvossa kuin mitään, mitä juutalaisella järjestelmällä oli tarjottavana (Heprealaisille 3:1). Paavalin sanat herättivät varmasti noissa voidelluissa kristityissä kiitollisuutta heitä odottavan uuden perinnön johdosta, sen sijaan että he olisivat pahoitelleet luopumistaan juutalaiseen perintöön liittyvistä asioista (Filippiläisille 3:8). Paavali kehotti heitä pitämään kiinni edustaan katsomatta sitä itsestään selväksi, kun hän sanoi: ”Kristus oli uskollinen Hänen [Jumalan] huonettaan hallitsevana Poikana. Hänen huoneensa olemme me, jos pidämme otteemme vapaasti puhumiseemme ja toivosta ylpeilyymme lujana loppuun saakka.” (Heprealaisille 3:6.)

¹² Jotta heprealaiskristityt olisivat voineet säilyä elossa juutalaista asiainjärjestelmää uhkaavasta lopusta, heidän täytyi tosiaan pitää otteensa Jumalalta saamaansa toivoon ”lujana loppuun saakka”. Meidän täytyy tehdä samoin nykyään, jos haluamme säilyä elossa tämän järjestelmän lopusta (Matteus 24:13). Emme saa antaa elämän huolten, ihmisten välinpitämättömyyden emmekä omien epätäydellisten taipumustemme horjuttaa uskoamme Jumalan lupauksiin (Luukas 21:16–19). Kiinnitetäänpä huomio Paavalin seuraaviin sanoihin nähdäksemme, miten voimme vahvistaa itseämme.

”Älkää paaduttako sydäntänne”

13. Mistä Paavali varoitti, ja miten hän sovelsi psalmia 95?

¹³ Tarkasteltuaan heprealaiskristittyjen suosittua asemaa Paavali varoitti: ”Niin kuin pyhä henki sanoo: ’Jos tänä päivänä kuuntelette hänen omaa ääntään, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin siinä tilanteessa, joka aiheutti katkeran suuttumuksen, niin kuin koetukselle panemisen päivänä erämaassa.’” (Heprealaisille 3:7, 8.) Paavali lainasi psalmia 95, ja siksi hän saattoi käyttää ilmausta ”pyhä henki sanoo”.b (Psalmit 95:7, 8; 2. Mooseksen kirja 17:1–7.) Raamattu on syntynyt Jumalan henkeytyksestä hänen pyhän henkensä välityksellä (2. Timoteukselle 3:16).

14. Miten israelilaiset suhtautuivat siihen, mitä Jehova oli tehnyt heidän hyväkseen, ja miksi?

¹⁴ Kun israelilaiset oli vapautettu Egyptin orjuudesta, heille annettiin suuri kunnia astua liittosuhteeseen Jehovan kanssa (2. Mooseksen kirja 19:4, 5; 24:7, 8). He eivät kuitenkaan arvostaneet sitä, mitä Jumala oli tehnyt heidän hyväkseen, vaan toimivat pian kapinallisesti (4. Mooseksen kirja 13:25–14:10). Miten tämä oli mahdollista? Paavali osoitti syyksi sen, että he paaduttivat sydämensä. Mutta miten sydämet, jotka ovat herkkiä ja vastaanottavaisia Jumalan sanalle, paatuvat? Entä mitä meidän täytyy tehdä, jottei näin kävisi?

15. a) Miten ’Jumalan oma ääni’ on kuultu menneisyydessä ja nykyään? b) Mitä kysymyksiä meidän täytyy tehdä itsellemme ’Jumalan äänen’ suhteen?

¹⁵ Paavali aloitti varoituksensa esittämällä ehdon ”jos – – kuuntelette hänen omaa ääntään”. Jumala puhui kansalleen Mooseksen ja muiden profeettojen välityksellä. Sitten Jehova puhui heille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. (Heprealaisille 1:1, 2.) Nykyään meillä on Jumalan koko henkeytetty sana, Pyhä Raamattu. Meillä on myös ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jonka Jeesus on asettanut antamaan hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45–47). Jumala siis puhuu yhä. Mutta kuuntelemmeko me? Esimerkiksi miten suhtaudumme neuvoihin, jotka koskevat vaatteita ja ulkoasua tai viihteen ja musiikin valintaa? ’Kuuntelemmeko’ eli kiinnitämmekö huomiota siihen, mitä kuulemme, ja toimimmeko sen mukaan? Jos meillä on tapana puolustella menettelyjämme tai paheksua neuvoja, altistamme itsemme kavalalle vaaralle paaduttaa sydämemme.

16. Muun muassa millä tavalla sydämemme voi paatua?

¹⁶ Sydämemme voi paatua myös siinä tapauksessa, että pidätymme jostakin sellaisesta, minkä voimme ja mikä meidän pitäisi tehdä (Jaakobin kirje 4:17). Huolimatta kaikesta siitä, mitä Jehova teki israelilaisten hyväksi, he eivät osoittaneet uskoa; he kapinoivat Moosesta vastaan, päättivät luottaa epäsuotuisaan selontekoon Kanaanista ja kieltäytyivät astumasta Luvattuun maahan (4. Mooseksen kirja 14:1–4). Siksi Jehova määräsi heidät viettämään erämaassa 40 vuotta – niin kauan, että tuon sukupolven uskottomat jäsenet kuolisivat. Tympääntyneenä heihin Jumala sanoi: ”’Aina he eksyvät sydämessään, eivätkä he ole tulleet tuntemaan minun teitäni.’ Niin minä vannoin suuttumuksessani: ’He eivät varmasti pääse minun lepooni.’” (Heprealaisille 3:9–11.) Näemmekö tässä jotain, minkä voimme ottaa opiksemme?

Meille opiksi

17. Miksi israelilaisilla ei ollut uskoa, vaikka he näkivät Jehovan mahtavat teot ja kuulivat hänen julistuksensa?

¹⁷ Egyptistä tullut israelilaissukupolvi näki omin silmin Jehovan mahtavat teot ja kuuli omin korvin hänen julistuksensa. Silti he eivät uskoneet, että Jumala voisi johdattaa heidät turvallisesti Luvattuun maahan. Miksi? ”He [eivät] ole tulleet tuntemaan minun teitäni”, sanoi Jehova. He tiesivät, mitä Jehova oli sanonut ja tehnyt, mutta he eivät olleet kehittäneet luottamusta hänen kykyynsä huolehtia heistä. Heidän omat tarpeensa ja halunsa vangitsivat heidän huomionsa niin täydellisesti, etteivät he ajatelleet juuri lainkaan Jumalan teitä ja tarkoitusta. Heillä ei tosiaankaan ollut uskoa hänen lupaukseensa.

18. Millainen toiminta Paavalin mukaan saa aikaan ”pahan, epäuskoisen sydämen”?

¹⁸ Seuraavat heprealaisille osoitetut sanat soveltuvat yhtä painokkaina meihin: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” (Heprealaisille 3:12.) Paavali meni asioiden ytimeen osoittaessaan, että ”paha, epäuskoinen sydän” on seurausta ’elävästä Jumalasta pois vetäytymisestä’. Aiemmin tässä kirjeessä hän puhui siitä, että joku voi ’ajelehtia pois’ huomion puutteen vuoksi (Heprealaisille 2:1). Mutta ilmauksella ”pois vetäytymällä” käännetty kreikkalainen termi merkitsee ’astua syrjään’ ja on sukua sanalle ”luopumus”. Se ilmaisee tahallista ja tietoista vastustamista, vetäytymistä ja toiselle puolelle siirtymistä, ja siihen liittyy vivahdus halveksuntaa.

19. Miten neuvojen kuuntelematta jättäminen voisi johtaa vakaviin seurauksiin? Valaise asiaa esimerkillä.

¹⁹ Opimme tästä sen, että jos meille tulee tavaksi olla ’kuuntelematta hänen omaa ääntään’ niin että sivuutamme neuvot, jotka saamme Jehovalta hänen Sanansa ja uskollisen orjaluokan välityksellä, niin varsin pian sydämemme kovettuu, paatuu. Esimerkiksi naimattoman parin kanssakäyminen voi olla hiukan liian intiimiä. Mitä tapahtuisi, jos he yksinkertaisesti sivuuttaisivat asian? Suojaisiko se heitä toistamasta sitä, mitä he tekivät, vai olisiko heidän vain helpompi toimia samalla tavalla uudelleen? Samoin kun orjaluokka esittää ajatuksia siitä, miten tärkeää meidän on olla huolellisia musiikin, viihteen ja muun sellaisen valitsemisessa, otammeko neuvot kiitollisina varteen ja korjaammeko tarvittaessa menettelyämme? Paavali varoitti meitä ’jättämästä yhteen kokoontumistamme’ (Heprealaisille 10:24, 25). Tästä neuvosta huolimatta jotkut suhtautuvat välinpitämättömästi kristillisiin kokouksiin. Heistä voi tuntua, että jostakin kokouksesta pois jääminen tai jopa joidenkin kokousten laiminlyöminen tyystin on mitätön asia.

20. Miksi meidän on erittäin tärkeää osoittaa vastakaikua raamatullisille neuvoille?

²⁰ Jos emme osoita vastakaikua Jehovan ”äänelle”, joka ilmenee selvästi Raamatusta ja Raamattuun perustuvista julkaisuista, havaitsemme pian ’vetäytyvämme pois elävästä Jumalasta’. Neuvojen passiivinen sivuuttaminen voi muuttua helposti niiden aktiiviseksi väheksymiseksi, arvostelemiseksi ja vastustamiseksi. Ellei tilannetta korjata, tuloksena on ”paha, epäuskoinen sydän”, ja tällainen suuntaus on yleensä hyvin vaikea oikaista (vrt. Efesolaisille 4:19). Jeremia kirjoitti sattuvasti: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Tästä syystä Paavali kehotti heprealaisia uskonveljiään: ”Kehottakaa jatkuvasti toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä voidaan kutsua ’täksi päiväksi’, ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” (Heprealaisille 3:13.)

21. Mitä meitä kaikkia kehotetaan tekemään, ja mitä voimme odottaa?

²¹ Olemme todella onnellisia siitä, että Jehova puhuu yhä meille nykyään eläville Sanansa ja järjestönsä välityksellä. Olemme kiitollisia siitä, että ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” auttaa meitä jatkuvasti pitämään ”otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka” (Heprealaisille 3:14). Nyt meidän on aika vastata Jumalan rakkauteen ja noudattaa hänen ohjaustaan. Tehdessämme näin voimme iloita vielä erään Jehovan suurenmoisen lupauksen täyttymisestä: siitä että ’pääsemme’ hänen lepoonsa (Heprealaisille 4:3, 10). Juuri tästä aiheesta Paavali kirjoitti tämän jälkeen heprealaiskristityille, ja sitä mekin tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

◻ Miksi Paavali neuvoi kirjeessään vakavasti heprealaiskristittyjä?

◻ Miten Paavali auttoi heprealaiskristittyjä ymmärtämään, että heillä oli jotakin parempaa kuin elämä juutalaisuuden alaisuudessa?

◻ Miten sydän paatuu?

◻ Mitä meidän täytyy tehdä, jotta välttyisimme kehittämästä ”pahaa, epäuskoista sydäntä”?

[Kuva s. 10]

Uskotko sinä Jeesukseen, Suurempaan Moosekseen?