He tekivät Jehovan tahdon

Paavali todistaa rohkeasti korkea-arvoisille henkilöille

NOIDEN kahden miehen välinen ero ei olisi voinut olla jyrkempi. Toisella oli kruunu, toisella kahleet. Toinen oli kuningas, toinen vanki. Oltuaan kaksi vuotta vankilassa apostoli Paavali seisoi nyt juutalaisten hallitsijan, Herodes Agrippa II:n, edessä. Kuningas oli puolisonsa Berniken kanssa saapunut paikalle ”suurella komeudella” ja astunut ”vastaanottosaliin yhdessä sotapäälliköiden sekä kaupungin huomattavien miesten kanssa”. (Apostolien teot 25:23.) Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Läsnä oli luultavasti useita satoja ihmisiä.”

Tapaamisen oli järjestänyt vasta nimitetty käskynhaltija Festus. Hänen edeltäjänsä Felix oli ollut valmis jättämään Paavalin riutumaan vankilaan. Festus asetti kuitenkin kyseenalaiseksi Paavalia vastaan esitettyjen syytösten pätevyyden. Pitihän tämä niin tiukasti kiinni syyttömyydestään, että oli vaatinut päästä keisarin kuultavaksi! Paavalin tapaus herätti kuningas Agrippan uteliaisuuden. ”Haluaisin itsekin kuulla sitä miestä”, hän sanoi. Festus järjesti asian viipymättä ja varmaankin pohdiskeli, mitä kuningas ajattelisi tästä harvinaislaatuisesta vangista. (Apostolien teot 24:27–25:22.)

Seuraavana päivänä Paavali seisoi korkea-arvoisista henkilöistä muodostuvan lukuisan joukon edessä. ”Pidän itseäni onnellisena, – – kun sinun edessäsi saan tänä päivänä esittää puolustukseni”, hän sanoi Agrippalle, ”varsinkin koska sinä olet kaikkien juutalaisten keskuudessa vallitsevien tapojen sekä kiistojen asiantuntija. Pyydän siksi kunnioittaen sinua kuuntelemaan minua kärsivällisesti.” (Apostolien teot 26:2, 3.)

Paavalin rohkea puolustus

Ensin Paavali kertoi Agrippalle menneisyydestään kristittyjen vainoojana. ”Yritin pakottaa heitä tekemään peruutuksen”, hän sanoi. ”Menin niin pitkälle, että vainosin heitä ulkopuolisissakin kaupungeissa.” Sitten Paavali kuvaili, miten hän sai hätkähdyttävän näyn, jossa ylösnoussut Jeesus kysyi häneltä: ”Miksi vainoat minua? Jatkuva potkiminen tutkaimenpistoja vastaan käy sinulle vaikeaksi.”a (Apostolien teot 26:4–14.)

Sitten Jeesus antoi Saulille tehtäväksi todistaa kaikkien kansakuntien ihmisille ”sekä siitä – – mitä olet nähnyt, että siitä, mitä panen sinut näkemään itsestäni”. Paavali kertoi, kuinka hän oli pyrkinyt tunnollisesti suorittamaan tehtävänsä. Mutta ”tämän takia”, hän sanoi Agrippalle, ”juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut”. Paavali vetosi Agrippan kiinnostukseen juutalaisuutta kohtaan ja painotti, että hän ei todistaessaan sanonut todellisuudessa ”mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat sekä Mooses esittivät tulevan tapahtumaan” käsitellessään Messiaan kuolemaa ja ylösnousemusta. (Apostolien teot 26:15–23.)

Festus puuttui puheeseen. ”Suuri oppineisuus ajaa sinua hulluuteen!” hän huudahti. Paavali vastasi: ”En ole tulossa hulluksi, arvoisa Festus, vaan lausun totuuden ja tervemielisyyden sanoja.” Sitten hän sanoi Agrippasta: ”Kuningas, jolle puhun vapaasti, – – [tuntee] hyvin näitä asioita; olen näet vakuuttunut siitä, ettei yksikään näistä jää häneltä huomaamatta, sillä tätä ei ole tehty missään syrjäsopessa.” (Apostolien teot 26:24–26.)

Sen jälkeen Paavali puhui suoraan Agrippalle. ”Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoja?” Kysymys tuntui Agrippasta epäilemättä kiusalliselta. Olihan hänen säilytettävä kasvonsa, ja myöntävä vastaus Paavalin kysymykseen olisi merkinnyt asettumista sille puolelle, jota Festus kutsui ”hulluudeksi”. Kenties Paavali vaistosi Agrippan epäröinnin, sillä hän vastasi omaan kysymykseensä. ”Tiedän, että uskot”, hän sanoi. Nyt Agrippa puhui, mutta hän muotoili sanansa niin, ettei niistä käynyt ilmi hänen kantansa. Hän sanoi Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” (Apostolien teot 26:27, 28.)

Paavali käytti taitavasti hyväkseen Agrippan välttelevää vastausta tuodakseen esiin painokkaan seikan. Hän sanoi: ”Toivoisin Jumalalta, että joko lyhyessä tai pitkässä ajassa et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki ne, jotka kuulevat minua tänään, tulisitte sellaisiksi kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.” (Apostolien teot 26:29.)

Agrippa ja Festus eivät nähneet Paavalissa mitään, mikä olisi ansainnut kuoleman tai vankeuden. Hänen vaatimustaan esittää asiansa keisarille ei kuitenkaan voinut peruuttaa. Siksi Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.” (Apostolien teot 26:30–32.)

Opetus meille

Paavalin tapa todistaa korkea-arvoisille henkilöille on meille huomattava esimerkki. Hän oli tahdikas puhuessaan kuningas Agrippalle. Hän epäilemättä tiesi Agrippaan ja Bernikeen liittyvästä skandaalista. Heidän suhteensa oli sukurutsainen, sillä Bernike oli todellisuudessa Agrippan sisar. Paavali ei kuitenkaan pitänyt heille tässä tilanteessa moraalisaarnaa. Sen sijaan hän korosti seikkoja, joista hän ja Agrippa olivat yhtä mieltä. Lisäksi hän tunnusti Agrippan juutalaisten tapojen asiantuntijaksi, vaikka hän itse oli oppineen fariseuksen Gamalielin opettama (Apostolien teot 22:3). Agrippan oman moraalin laadusta huolimatta Paavali puhui hänelle kunnioittavasti, koska hän oli korkeassa asemassa (Roomalaisille 13:7).

Vaikka todistamme rohkeasti uskonkäsityksistämme, tarkoituksemme ei ole paljastaa eikä tuomita kuulijoidemme epäpuhtaita tapoja. Sen sijaan meidän tulisi painottaa hyvän uutisen myönteisiä puolia ja tähdentää yhteisiä toiveitamme, jotta heidän olisi helpompi omaksua totuus. Puhuessamme vanhemmille ihmisille tai viranomaisille meidän tulisi tunnustaa heidän asemansa (3. Mooseksen kirja 19:32). Näin voimme jäljitellä Paavalia, joka sanoi: ”Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia.” (1. Korinttilaisille 9:22.)

[Alaviite]