Pitäisikö minun pyytää veljeltäni lainaa?

SIMONIN nuorin lapsi on sairaana ja tarvitsee välttämättä lääkkeitä. Mutta koska Simon on hyvin köyhä, hänellä ei ole varaa ostaa niitä. Mitä tehdä? Michaelillahan, eräällä toisella kristityllä, menee taloudellisesti paremmin. Kenties hän suostuisi lainaamaan rahaa. Sisimmässään Simon kuitenkin tietää, ettei hän todennäköisesti pysty maksamaan lainaa takaisin.a

Simonin pyyntö saattaa Michaelin hankalan pulman eteen. Hän näkee, että tarve on todellinen, mutta rahan takaisin saamisesta ei ole juuri toiveita, koska Simon joutuu tekemään kaikkensa pelkästään hankkiakseen perheelleen ruokaa. Mitä Michaelin pitäisi tehdä?

Monissa maissa ihmiset voivat yhdessä yössä menettää toimeentulomahdollisuutensa ja todeta, ettei heillä ole rahaa eikä vakuutusta, joilla kattaa sairauskulut. Pankista voi olla mahdotonta tai aivan liian kallista lainata rahaa. Hätätilanteessa näyttäisi ehkä olevan vain yksi ratkaisu: lainata ystävältä. Ennen tämän askeleen ottamista on kuitenkin pohdittava joitakin tärkeitä seikkoja.

Laske kustannukset

Raamatussa on ohjeita niin lainanantajalle kuin -ottajallekin. Noudattamalla näitä neuvoja voimme välttyä monilta väärinkäsityksiltä ja loukkaantumisilta.

Raamatussa muistutetaan esimerkiksi siitä, ettei lainan ottamiseen tule suhtautua kevyesti. Apostoli Paavali kehotti roomalaiskristittyjä: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne, sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” (Roomalaisille 13:8.) Parhaassa tapauksessa kristityn tulisi olla toisille velkaa vain rakkautta. Siksi voisimme ensin kysyä itseltämme, onko laina todella välttämätön.

Jos vastaus on myöntävä, on viisasta miettiä velan ottamisen seurauksia. Jeesus Kristus selitti, että ennen tärkeitä päätöksiä asiaa täytyy huolellisesti pohtia ja suunnitella. Hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun?” (Luukas 14:28.) Tämä periaate soveltuu silloin, kun harkitaan rahan lainaamista veljeltä. Lainan kustannusten laskeminen merkitsee sen suunnittelemista, miten ja milloin maksamme sen takaisin.

Lainanantajalla on oikeus tietää, miten ja milloin raha maksetaan takaisin. Jos punnitsemme asioita huolellisesti, voimme esittää hänelle konkreettiset vastaukset. Olemmeko laskeneet, mitä kustannuksia liittyy siihen, että maksamme lainan takaisin kohtuullisen ajan kuluessa? Olisi tietysti helpompi sanoa veljelle: ”Maksan takaisin niin pian kuin mahdollista. Tiedäthän, että voit luottaa minuun.” Mutta eikö meidän pitäisi hoitaa tällaiset asiat vastuuntuntoisemmin? Meidän täytyy alun alkaenkin päättää maksaa laina takaisin, sillä Jehova vaatii sitä meiltä. ”Jumalaton ottaa lainaa eikä maksa takaisin”, sanotaan psalmissa 37:21.

Sen laskeminen, miten ja milloin maksaisimme lainan takaisin, muistuttaa meitä tekeillä olevan sopimuksen vakavuudesta. Tämä vähentää myös sen todennäköisyyttä, että tekisimme velkaa tarpeettomasti. Siitä että vältämme ottamasta velkaa, on paljon etua. Sananlaskujen 22:7:ssä varoitetaan: ”Lainanottaja on lainanantajan palvelija.” Silloinkin kun sekä lainanantaja että lainanottaja ovat hengellisiä veljiä, laina voi ainakin jossakin määrin vaikuttaa heidän suhteisiinsa. Lainoja koskevat väärinkäsitykset ovat jopa rikkoneet joidenkin seurakuntien rauhan.

Selitä mihin tarvitset rahaa

Lainanantajalla on oikeus tietää, mihin aiomme rahan käyttää. Aiommeko lisäksi lainata rahaa muilta? Jos aiomme, meidän tulee kertoa siitä avoimesti, sillä se vaikuttaa kykyymme maksaa laina takaisin.

On erityisen tärkeää tehdä ero liiketoimintaan otettavan ja hätätilanteeseen tarvittavan lainan välillä. Veljellä ei ole mitään raamatullista velvollisuutta lainata rahaa riskialttiiseen hankkeeseen, mutta hän tuntee todennäköisesti halua auttaa, jos toinen veli on ilman omaa syytään joutunut tilanteeseen, jossa hän ei pysty kustantamaan sellaisia perustarpeita kuin ruokaa, vaatteita tai välttämätöntä lääkärinhoitoa. Näiden asioiden avoin ja totuudenmukainen kertominen ehkäisee osaltaan väärinkäsityksiä (Efesolaisille 4:25).

Pankaa mustaa valkoiselle

On hyvin tärkeää tehdä sopimus kirjallisena, jottei tulevaisuudessa syntyisi väärinkäsityksiä. On helppo unohtaa sopimuksen yksityiskohtia, ellei niitä ole kirjoitettu muistiin. Sopimukseen tulee kirjoittaa lainattu summa ja se, milloin se on määrä maksaa takaisin. Olisi suositeltavaa, että sekä lainanottaja että -antaja allekirjoittaisivat sopimuksen ja että kummallakin olisi siitä oma kappaleensa. Raamatussa osoitetaan, että liiketoimista pitäisi tehdä dokumentti. Vähän ennen kuin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, Jehova käski Jeremiaa ostamaan maapalstan eräältä sukulaiseltaan. Katsotaanpa, mitä voimme oppia heidän menettelytavastaan.

Jeremia sanoi: ”Minä ostin Hanamelilta, setäni pojalta, pellon, joka oli Anatotissa. Ja aloin punnita hänelle rahaa, seitsemän sekeliä ja kymmenen hopearahaa. Sitten kirjoitin sen kauppakirjaan ja kiinnitin sinetin ja otin todistajat, kun ryhdyin punnitsemaan rahaa vaa’alla. Sen jälkeen otin kauppakirjan, käskyn ja säännösten mukaan sinetöidyn, sekä sen, joka oli jätetty avoimeksi, ja annoin kauppakirjan Barukille, Mahsejan pojan Nerian pojalle, Hanamelin, setäni pojan, silmien edessä ja todistajien silmien edessä, niiden jotka olivat kirjoittaneet kauppakirjaan, kaikkien Vartiopihassa istuvien juutalaisten silmien edessä.” (Jeremia 32:9–12.) Vaikka tässä puhutaan ostosta eikä lainasta, näemme, miten tärkeää on hoitaa raha-asioita koskevat järjestelyt selvästi ja täsmällisesti. (Ks. Vartiotorni 1.10.1973 s. 462, 463.)

Jos ilmaantuu vaikeuksia, kristittyjen pitäisi yrittää selvittää ne Matteuksen 18:15–17:ssä olevan Jeesuksen neuvon mukaisesti. Eräs vanhin, joka on yrittänyt olla avuksi tällaisissa asioissa, kuitenkin huomauttaa: ”Lähes kaikissa tapauksissa puuttui kirjallinen sopimus. Siksi osapuolten välillä ei ollut selvää käsitystä siitä, miten laina piti maksaa takaisin. Olen varma siitä, että panemalla tällaisista asioista mustaa valkoiselle ilmaisemme rakkautta, emme epäluottamusta.”

Kun olemme tehneet sopimuksen, meidän tulee yrittää pitää siitä kiinni. Jeesus kehotti: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’, sillä se, mikä ylittää nämä, on paholaisesta.” (Matteus 5:37.) Jos jokin ennalta arvaamaton ongelma estää meitä maksamasta lainaa takaisin ajallaan, meidän tulee heti selittää tilanne lainanantajalle. Kenties hän suostuu siihen, että maksamme lainan pienemmissä erissä pitemmän ajan kuluessa.

Epäsuotuisat olosuhteet eivät kuitenkaan vapauta meitä vastuustamme. Jehovaa pelkäävä ihminen tekee kaikkensa voidakseen pitää sanansa. (Psalmit 15:4.) Vaikka kaikki ei sujuisikaan odotustemme mukaisesti, meidän tulee olla valmiita tekemään uhrauksia voidaksemme maksaa velkamme, koska se on kristillinen velvollisuutemme.

Suhtaudu varovaisesti rahan lainaamiseen

Asioiden huolellista punnitsemista ei tietenkään vaadita ainoastaan lainanottajalta. Myös veljen, jolta pyydetään lainaa, täytyy laskea kustannukset. Ennen rahan antamista lainaksi meidän on viisasta kaikessa rauhassa harkita asioita huolellisesti ja puolueettomasti. Raamatussa kehotetaan varovaisuuteen: ”Älä ole niiden joukossa, jotka kättä lyövät, niiden joukossa, jotka menevät takaamaan lainoja.” (Sananlaskut 22:26.)

Ennen kuin sitoudut mihinkään, mieti, mitä tapahtuisi, jos veli ei pystyisikään maksamaan lainaa takaisin. Joutuisitko siinä tapauksessa itse vakaviin rahavaikeuksiin? Veljen vakaista aikomuksista huolimatta olosuhteet voivat muuttua tai hänen laskelmansa voivat osoittautua virheellisiksi. Jaakobin kirjeen 4:14:ssä muistutetaan meitä kaikkia: ”Ette tiedä, mitä elämänne on huomenna. Sillä te olette usvaa, joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy.” (Vrt. Saarnaaja 9:11.)

Erityisesti silloin, kun joku pyytää rahaa lainaksi liiketoimintaan, on viisasta harkita hänen mainettaan. Tunnetaanko hänet luotettavana, vai onko hän kyvytön hoitamaan raha-asioita? Onko hänellä taipumus kierrellä seurakunnassa pyytämässä rahaa useilta ihmisiltä? On viisasta muistaa seuraava varoitus: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.)

Toisinaan lainan saaminen ei ehkä koidu sen ottajankaan parhaaksi. Siitä voisi helposti tulla hänelle taakka, joka voisi riistää häneltä ilon. Haluammeko tuon veljen tulevan ’palvelijaksemme’? Voisiko laina pilata suhteemme aiheuttamalla välillemme jännitystä tai jopa kiusaantuneisuutta, jos hän ei pysty maksamaan sitä takaisin?

Mutta entä jos tarve on todellinen? Emmekö voisi siinä tapauksessa lainaamisen asemesta lahjoittaa rahaa, vaikkapa pienemmän summan? Meitä kehotetaan Raamatussa olemaan sääliväisiä, kun näemme veljemme olevan puutteessa. ”Vanhurskas osoittaa suopeutta ja antaa lahjoja”, lauloi psalmista (Psalmit 37:21). Rakkauden pitäisi saada meidät tekemään voitavamme antaaksemme käytännön apua puutteenalaisille veljille (Jaakobin kirje 2:15, 16).

Harkitse tarkasti askeleitasi

Koska lainoista voi tulla hankauksen aihe, voisimme pitää niitä vasta viimeisenä turvanamme emmekä helppona vaihtoehtona. Kuten aiemmin mainittiin, lainanottajan pitäisi selittää asiat avoimesti lainanantajalle ja tehdä paperi siitä, miten ja milloin laina maksetaan takaisin. Todellisten vastoinkäymisten sattuessa voi parempi ratkaisu olla lahja.

Michael ei antanut Simonille tämän pyytämää lainaa. Sen sijaan hän antoi tälle pienemmän summan lahjaksi. Simon oli kiitollinen tästä rahasta, jonka avulla hän saattoi kustantaa lapselleen lääkkeitä. Ja Michael oli onnellinen siitä, että hän saattoi osoittaa veljellistä rakkauttaan käytännössä (Sananlaskut 14:21; Apostolien teot 20:35). Sekä Michael että Simon odottavat Valtakunnan hallinnon alaisuudessa koittavaa aikaa, jolloin Kristus ”vapauttaa köyhän, joka huutaa apua”, ja jolloin kukaan ei sano: ”Minä olen sairas.” (Psalmit 72:12; Jesaja 33:24.) Siihen saakka harkitkaamme tarkasti askeleitamme, jos meistä joskus tuntuu, että meidän on pyydettävä veljeltä lainaa.

[Alaviite]

[Kuva s. 25]

Se että lainasopimukset tehdään kirjallisina, on osoitus rakkaudesta, ei epäluottamuksesta