Voit voittaa veljesi

”Mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” (MATTEUS 18:15)

1, 2. Mitä käytännöllisiä neuvoja Jeesus antoi virheiden käsittelemisestä?

KUN Jeesuksella oli sananpalvelustaan jäljellä vajaa vuosi, hän antoi opetuslapsilleen tärkeitä opetuksia. Voit lukea ne Matteuksen 18. luvusta. Yksi asia oli sen tärkeys, että olemme nöyriä, kuin lapset. Sitten hän korosti, että meidän täytyy välttää kompastuttamasta ”yhtäkään näistä pienistä” ja että meidän pitäisi yrittää saada takaisin eksyksissä olevat ”pienet”, jotteivät he menehtyisi. Seuraavaksi Jeesus esitti arvokkaita, käytännöllisiä neuvoja kristittyjen välisten vaikeuksien selvittämisestä.

² Saatat muistaa hänen sanansa: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” (Matteus 18:15–17.) Milloin meidän pitäisi soveltaa tällaisia neuvoja, ja millainen asenne meillä pitäisi olla tehdessämme niin?

3. Miten meidän pitäisi yleensä suhtautua toisten erehdyksiin?

³ Edellisessä kirjoituksessa tähdennettiin, että koska olemme kaikki epätäydellisiä ja taipuvaisia erehtymään, meidän täytyy ponnistella ollaksemme anteeksiantavaisia. Näin on erityisesti silloin, kun olemme pahoittaneet mielemme sen johdosta, mitä joku toinen kristitty on sanonut tai tehnyt. (1. Pietarin kirje 4:8.) Usein on parasta yksinkertaisesti sivuuttaa loukkaus eli antaa anteeksi ja unohtaa. Voimme pitää tätä toimimisena kristillisen seurakunnan rauhan hyväksi. (Psalmit 133:1; Sananlaskut 19:11.) Voi kuitenkin tulla tilanne, jossa sinusta ehkä tuntuu välttämättömältä selvittää asia veljesi tai sisaresi kanssa, joka on pahoittanut mielesi. Sellaisessa tapauksessa edellä lainatut Jeesuksen sanat opastavat sinua.

4. Miten voimme periaatteessa soveltaa Matteuksen 18:15:tä toisten erheisiin?

⁴ Jeesus neuvoi, että ’paljastat hänen virheensä kahden kesken’. Se on viisasta. Joidenkin saksankielisten käännösten sanamuodon mukaan sinun tulee osoittaa hänen virheensä ”neljän silmän alla”, nimittäin sinun ja hänen silmiensä. Kun otat ongelman huomaavaisesti esiin yksityisesti, se on yleensä helpompi selvittää. Veli, joka on tehnyt tai sanonut jotain loukkaavaa tai epäystävällistä, saattaa tunnustaa erheensä auliimmin, jos olet yksin. Jos toisia olisi kuuntelemassa, niin epätäydellinen ihmisluonto voisi saada hänet taipuvaiseksi kieltämään olleensa väärässä tai yrittämään puolustella sitä, mitä hän teki. Mutta kun tuot asian ”neljän silmän alle”, saatat havaita, että kyseessä oli väärinkäsitys eikä synti tai tahallinen väärinteko. Kun kumpikin ymmärrätte sen väärinkäsitykseksi, voitte selvittää sen ettekä anna vähäpätöisen asian kasvaa ja myrkyttää suhdettanne. Matteuksen 18:15:ssä olevaa periaatetta voidaan siis soveltaa myös jokapäiväisessä elämässä sattuviin pieniin loukkauksiin.

Mitä hän tarkoitti?

5, 6. Millaisiin synteihin Matteuksen 18:15 tekstiyhteyden mukaan viittasi, ja mikä osoittaa sen?

⁵ Jos olemme tarkkoja, niin Jeesuksen neuvo koskee kyllä vakavampia asioita. Jeesus sanoi: ”Jos veljesi tekee synnin.” Laajassa merkityksessä ”synti” voi olla mikä tahansa erehdys tai laiminlyönti (Job 2:10; Sananlaskut 21:4; Jaakobin kirje 4:17). Tekstiyhteys viittaa kuitenkin siihen, että Jeesuksen on täytynyt tarkoittaa nimenomaan vakavaa syntiä. Se oli niin vakava, että se saattoi johtaa väärintekijän sellaiseen asemaan, jossa häntä pidettäisiin ”kansakuntien ihmisenä ja – – veronkantajana”. Mitä nämä sanat ilmaisevat?

⁶ Jeesuksen opetuslapset, jotka kuulivat nuo sanat, tiesivät, etteivät heidän maanmiehensä seurustelleet pakanoiden kanssa (Johannes 4:9; 18:28; Apostolien teot 10:28). He karttoivat huolellisesti myös veronkantajia, miehiä jotka olivat syntyperältään juutalaisia mutta alkoivat käyttää omaa kansaansa hyväkseen. Siksi Matteuksen 18:15–17 viittasi tarkkaan katsoen vakaviin synteihin, ei henkilökohtaisiin loukkauksiin, jotka voidaan yksinkertaisesti antaa anteeksi ja unohtaa (Matteus 18:21, 22).a

7, 8. a) Millaiset synnit täytyy vanhinten käsitellä? b) Millaiset synnit voitiin Matteuksen 18:15–17:n mukaisesti selvittää kahden kristityn välillä?

⁷ Lain alaisuudessa joidenkin syntien sovittamiseksi vaadittiin enemmän kuin loukatun ihmisen anteeksiantoa. Rienaus, luopumus, epäjumalanpalvelus ja seksuaaliset synnit – haureus, aviorikos ja homoseksuaalisuus – piti ilmoittaa vanhimmille (tai papeille), ja näiden piti käsitellä ne. Näin on myös kristillisessä seurakunnassa. (3. Mooseksen kirja 5:1; 20:10–13; 4. Mooseksen kirja 5:30; 35:12; 5. Mooseksen kirja 17:9; 19:16–19; Sananlaskut 29:24.) Huomaa kuitenkin, että ne synnit, joista Jeesus tässä puhui, voitiin selvittää kahden ihmisen välillä. Esimerkiksi: Suutuksissaan tai mustasukkaisuuttaan joku panettelee lähimmäistään. Kristitty sitoutuu tekemään jonkin työn tietyistä materiaaleista ja saattamaan sen päätökseen määräpäivään mennessä. Joku lupaa maksaa rahan takaisin aikataulun mukaisesti tai sovittuun päivään mennessä. Joku puolestaan antaa sanansa siitä, että jos hänen työnantajansa kouluttaa häntä, hän ei sovittuna aikana tai määräalueella (edes työpaikkaa vaihdettuaan) kilpaile työnantajansa kanssa tai yritä viedä häneltä asiakkaita.b Jos veli ei pitäisi sanaansa eikä katuisi tällaisia väärintekoja, asia olisi varmasti vakava (Ilmestys 21:8). Mutta tällaiset väärinteot voitaisiin selvittää kahden asianosaisen välillä.

⁸ Miten sitten lähtisit selvittämään asiaa? Jeesuksen sanojen on usein käsitetty viitoittavan kolme askelta. Tarkastellaanpa kutakin niistä. Sen sijaan, että pitäisit niitä joustamattomina juridisina toimina, yritä tajuta niiden henki äläkä koskaan menetä näkyvistäsi rakkaudellista tavoitettasi.

Yritä voittaa veljesi

9. Mitä meidän tulisi pitää mielessä Matteuksen 18:15:n noudattamisesta?

⁹ Jeesus aloitti: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” Tämä askel ei selvästikään perustu pelkkään epäilyyn. Sinulla pitäisi olla todisteita tai nimenomaista tietoa, jonka nojalla voit auttaa veljeäsi tajuamaan, että hän on toiminut väärin ja että hänen täytyy oikaista asiat. On hyvä toimia ripeästi, jottei asia pääsisi paisumaan eikä hänen asenteensa ehtisi vakiintua. Äläkä unohda, että asian hautominen voi vahingoittaa myös sinua. Koska keskustelun tulee olla vain sinun ja hänen välisensä, älä puhu asiasta toisille etukäteen saadaksesi heidät puolellesi tai parantaaksesi kuvaa omasta osuudestasi. (Sananlaskut 12:25; 17:9.) Miksi? Tavoitteesi vuoksi.

10. Mikä auttaa meitä voittamaan veljemme?

¹⁰ Tavoitteenasi tulisi olla voittaa veljesi, ei rangaista, nöyryyttää tai musertaa häntä. Jos hän on todella tehnyt väärin, hänen suhteensa Jehovaan on vaarassa. Varmasti haluat pitää hänet kristittynä veljenäsi. Onnistut todennäköisemmin, jos pysyt kahdenkeskisessä keskustelussanne tyynenä ja kartat töykeitä sanoja ja syyttävää äänensävyä. Muista tämän rakkaudellisen tapaamisen aikana, että te molemmat olette epätäydellisiä, syntisiä ihmisiä (Roomalaisille 3:23, 24). Kun hän tajuaa, ettet ole juoruillut hänestä, ja näkee vilpittömän halusi auttaa, ratkaisu saattaa olla käden ulottuvilla. Tällainen huomaavainen, avoin lähestyminen heijastaa viisautta erityisesti, jos käy ilmi, että teissä kummassakin on syytä tai että kaiken takana oli todellisuudessa väärinkäsitys. (Sananlaskut 25:9, 10; 26:20; Jaakobin kirje 3:5, 6.)

11. Mitä voisimme tehdä, vaikkei rikkoja kuuntelisikaan meitä?

¹¹ Jos autat häntä ymmärtämään, että on tehty väärin ja että asia on vakava, se voi saada hänet katumaan. On kuitenkin realistista ajatella, että ylpeys voi olla esteenä (Sananlaskut 16:18; 17:19). Vaikkei hän siis aluksi myöntäisikään tehneensä väärin eikä katuisi, voit odottaa jonkin aikaa, ennen kuin viet asian pitemmälle. Jeesus ei käskenyt ’menemään vain kerran ja paljastamaan hänen virheensä’. Koska kyseessä on synti, jonka sinä voit käsitellä, mieti, voisitko lähestyä häntä uudelleen Galatalaiskirjeen 6:1:n hengessä ja ”neljän silmän alla”. Saatat onnistua. (Vrt. Juudaan kirje 22, 23.) Mutta entä jos olet varma, että on tehty syntiä, eikä toinen osoita vastakaikua?

Kypsän avun hankkiminen

12, 13. a) Minkä Jeesus kuvaili toiseksi askeleeksi, kun käsitellään virheitä? b) Mistä on sopivaa varoittaa tämän askeleen yhteydessä?

¹² Haluaisitko, että toiset luopuisivat herkästi toivosta sinun suhteesi, jos olisit syyllistynyt vakavaan väärintekoon? Tuskinpa vain. Niinpä Jeesus osoitti, että otettuasi ensimmäisen askeleen sinun ei tulisi lakata yrittämästä voittaa veljesi, pitää hänet palvomassa otollisesti Jumalaa yhdessä itsesi ja muiden kanssa. Jeesus viitoitti toisen askeleen: ”Jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.”

¹³ Hän käski ottamaan ”yksi tai kaksi muuta”. Hän ei sanonut, että otettuasi ensimmäisen askeleen voit vapaasti keskustella ongelmasta monien muiden kanssa, ottaa yhteyttä matkavalvojaan tai kirjoittaa veljille ongelmasta. Vaikka voisitkin olla varma, että on toimittu väärin, sitä ei ole todellisuudessa näytetty täysin toteen. Et haluaisi levittää kielteistä tietoa, joka voisi osoittautua panetteluksi (Sananlaskut 16:28; 18:8). Jeesus kuitenkin käski ottamaan mukaan yksi tai kaksi muuta. Miksi? Keitä he voisivat olla?

14. Keitä voisimme ottaa mukaan toista askelta varten?

¹⁴ Pyrkimyksenäsi on voittaa veljesi osoittamalla hänelle vakuuttavasti, että on tehty syntiä, ja kannustamalla häntä katumaan, jotta hänellä voisi olla rauha Jumalan ja sinun kanssasi. Siinä tarkoituksessa olisi parasta, jos nuo ”yksi tai kaksi” olisivat väärinteon todistajia. Kenties he olivat läsnä, kun se tapahtui, tai heillä on varmaa tietoa siitä, mitä tehtiin (tai ei tehty) jossakin liikeasiassa. Jos tällaisia todistajia ei ole saatavissa, ne jotka otat mukaasi, saattavat olla ihmisiä, joilla on kokemusta kyseisessä asiassa ja jotka siksi pystyvät selvittämään, oliko se, mitä tapahtui, todella väärin. Lisäksi he voisivat tarvittaessa myöhemmin todistaa, mitä sanottiin, ja vahvistaa esitetyt tosiasiat ja sen, mitä asian selvittämiseksi yritettiin tehdä. (4. Mooseksen kirja 35:30; 5. Mooseksen kirja 17:6.) He eivät siis ole vain puolueettomia osapuolia, sovittelijoita, vaan heidän läsnäolonsa tarkoitus on auttaa voittamaan sinun veljesi ja heidän veljensä.

15. Miksi kristittyjen vanhinten apu voisi osoittautua hyödylliseksi, jos joudumme ottamaan toisen askeleen?

¹⁵ Niiden, jotka tuot mukanasi, ei tarvitse välttämättä olla seurakuntasi vanhimpia. Kypsät miehet, jotka ovat vanhimpia, saattavat kuitenkin pystyä auttamaan hengellisten ominaisuuksiensa ansiosta. Tällaiset vanhimmat ovat ”kuin kätköpaikka tuulelta ja suojapaikka rajuilmalta, kuin vesivirrat vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjo nääntyneessä maassa” (Jesaja 32:1, 2). Heillä on kokemusta asioiden pohtimisesta veljien ja sisarten kanssa ja heidän saattamisestaan kohdalleen. Väärintekijälläkin on hyvä syy osoittaa luottamusta tällaisiin ”lahjoihin ihmisinä” (Efesolaisille 4:8, 11, 12).c Asiasta keskusteleminen näiden kypsien ihmisten ollessa läsnä ja yhtyminen rukoukseen heidän kanssaan voi luoda toisenlaisen ilmapiirin ja ratkaista asian, joka on näyttänyt ratkaisemattomalta (vrt. Jaakobin kirje 5:14, 15).

Viimeinen yritys voittaa hänet

16. Mikä on kolmas askel, jonka Jeesus kuvaili?

¹⁶ Jos asiaa ei pystytä ratkaisemaan toisen askeleen avulla, seurakunnan valvojat ovat ehdottomasti mukana kolmannessa askeleessa. ”Jos hän ei kuuntele heitä [noita yhtä tai kahta], puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Mitä tämä merkitsee?

17, 18. a) Mikä malli auttaa meitä ymmärtämään, mitä ’seurakunnalle puhuminen’ merkitsee? b) Miten sovellamme tätä askelta nykyään?

¹⁷ Tätä ei tule käsittää ohjeeksi tuoda synti tai väärinteko julki koko seurakunnan tavanomaisessa tai erikoiskokouksessa. Voimme päätellä asianmukaisen menettelyn Jumalan sanasta. Katsotaanpa, mitä muinaisessa Israelissa piti tehdä, jos joku syyllistyi kapinaan, ahmattiuteen tai juoppouteen: ”Jos jollakulla miehellä sattuu olemaan itsepäinen ja kapinallinen poika, joka ei kuuntele isänsä ääntä eikä äitinsä ääntä, ja he ovat oikaisseet häntä, mutta hän ei kuuntele heitä, niin hänen isänsä ja äitinsä täytyy tarttua häneen ja viedä hänet hänen kaupunkinsa vanhinten luo ja hänen paikkakuntansa portille, ja heidän täytyy sanoa hänen kaupunkinsa vanhimmille: ’Tämä poikamme on itsepäinen ja kapinallinen, hän ei kuuntele meidän ääntämme, vaan on ahmatti ja juoppo.’ Silloin hänen kaupunkinsa kaikkien miesten täytyy kivittää hänet.” (5. Mooseksen kirja 21:18–21.)

¹⁸ Koko kansakunta tai jokainen miehen oman heimon jäsen ei kuullut hänen syntejään eikä tuominnut niitä. Sen sijaan tunnustetut ”vanhimmat” käsittelivät asian seurakunnan edustajina. (Vrt. 5. Mooseksen kirjan 19:16, 17:n tapaukseen, jonka ’noina päivinä toimivat papit ja tuomarit’ käsittelivät.) Samoin nykyään, kun on tarpeellista ottaa kolmas askel, seurakuntaa edustavat vanhimmat hoitavat asian. Heillä on sama tavoite: voittaa kristitty veli, jos se on suinkin mahdollista. He ilmaisevat tämän siten, että he osoittavat oikeudenmukaisuutta, eivät tuomitse ketään ennakolta eivätkä ole puolueellisia.

19. Mitä vanhimmat, jotka on määrätty kuulemaan asiaa, pyrkivät tekemään?

¹⁹ He pyrkivät punnitsemaan tosiasioita ja kuuntelemaan todistajia, joita tarvitaan sen selvittämiseen, onko tosiaan tehty syntiä (tai tehdäänkö sitä edelleen). He haluavat suojella seurakuntaa turmelukselta ja pitää maailman hengen sen ulkopuolella (1. Korinttilaisille 2:12; 5:7). Sopusoinnussa raamatullisten pätevyysvaatimustensa kanssa he pyrkivät sekä ”kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan” (Titukselle 1:9). Toivon mukaan väärintekijä ei ole niiden israelilaisten kaltainen, joista Jehovan profeetta kirjoitti: ”Minä kutsuin, mutta te ette vastanneet, minä puhuin, mutta te ette kuunnelleet, ja te vain teitte sitä, mikä oli pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mistä minä en saanut iloa.” (Jesaja 65:12.)

20. Mitä on Jeesuksen sanojen mukaan tehtävä, jos syntinen kieltäytyy kuuntelemasta ja katumasta?

²⁰ Suhteellisen harvoissa tapauksissa syntisellä kuitenkaan on tällaista asennetta. Mutta jos näin on, Jeesuksen ohje on selvä: ”Olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Herra ei suositellut epäinhimillisyyttä eikä pahantahtoisuutta. Apostoli Paavalin ohjeessa sulkea katumattomat syntiset seurakunnan ulkopuolelle ei kuitenkaan ole mitään epäselvää (1. Korinttilaisille 5:11–13). Tämäkin voi lopulta johtaa tavoitteeseen eli syntisen voittamiseen.

21. Mikä mahdollisuus jää avoimeksi sille, joka suljetaan seurakunnan ulkopuolelle?

²¹ Voimme nähdä tämän mahdollisuuden Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksesta. Kuten siinä valaistiin, tuo syntinen ”tuli järkiinsä” elettyään jonkin aikaa isänsä talon rakkaudellisen yhteisön ulkopuolella. (Luukas 15:11–18.) Paavali mainitsi Timoteukselle, että aikanaan jotkut väärintekijät katuisivat ja ’palaisivat järkiinsä Panettelijan ansasta’ (2. Timoteukselle 2:24–26). Olisi varmasti toivottavaa, että ketkä tahansa, jotka tekevät syntiä katumatta sitä ja jotka täytyy sulkea seurakunnan ulkopuolelle, tajuavat, mitä he ovat menettäneet – sekä Jumalan hyväksynnän että uskollisten kristittyjen lämpimän toveruuden ja sosiaalisen kontaktin heihin – ja tulevat sitten järkiinsä.

22. Miten voimme vielä voittaa veljemme?

²² Jeesus ei katsonut kansakuntien ihmisten ja veronkantajien olevan lunastusmahdollisuuden ulkopuolella. Eräs viimeksi mainituista, Matteus Leevi, katui ja vilpittömästi ’seurasi Jeesusta’, ja hänet valittiin jopa apostoliksi. (Markus 2:15; Luukas 15:1.) Näin ollen jos syntinen ei nykyään ”kuuntele seurakuntaakaan” ja hänet suljetaan sen ulkopuolelle, voimme odottaa nähdäksemme, katuuko hän aikanaan ja tekeekö hän sitten suoria polkuja jaloilleen. Kun hän tekee näin ja on jälleen seurakunnan jäsen, olemme onnellisia siitä, että olemme voittaneet veljemme takaisin tosi palvonnan puolelle.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Millaiseen syntiin Matteuksen 18:15–17 ensisijaisesti soveltuu?

◻ Mitä meidän pitäisi muistaa, jos meidän täytyy ottaa ensimmäinen askel?

◻ Keistä voi olla apua, jos joudumme ottamaan toisen askeleen?

◻ Ketkä ovat mukana kolmannen askeleen ottamisessa, ja miten voimme vielä voittaa veljemme?

[Kuva s. 18]

Juutalaiset karttoivat veronkantajia. Matteus paransi tapansa ja seurasi Jeesusta

[Kuva s. 20]

Usein voimme selvittää asian ”neljän silmän alla”